KHO/2019/55

2019 false KHO:2019:55 Fennovoima Oy:n hankkeessa oli kysymys ydinenergialaissa (990/1987) tarkoitetun ydinvoimalaitoksen ja siihen liittyvien muiden rakennusten ja rakenteiden rakentamisesta Pyhäjoen Hanhikiven niemen alueelle. Ydinvoimalaitoksen rakentaminen edellytti hankkeen käsittelyä muun ohella maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa kaavoitusmenettelyissä ja lupamenettelyssä sekä ydinenergialain, ympäristönsuojelulain, vesilain ja kemikaalilain mukaisissa lupamenettelyissä. Ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointimenettely oli toteutettu vuosina 2013 ja 2014. Hankkeelle myönnettyä ympäristö- ja vesitalouslupaa koskevassa muutoksenhaussa oli valitusten johdosta muun ohella arvioitava, oliko ympäristövaikutusten arviointimenettely suoritettu puutteellisesti. Ympäristövaikutusten arviointi oli otettava huomioon kaikissa hanketta koskevissa lupapäätöksissä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 13 §:n edellyttämällä tavalla. Ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa oli kuvattu laitoksen toimintaa ja arvioituja ympäristövaikutuksia. Ydinpolttoaineen loppusijoitusta ja kuljetusta loppusijoitukseen oli tarkasteltu ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa riittävällä tarkkuudella, kun otettiin huomioon näiden toimintojen merkitys nyt kysymyksessä olevan Hanhikiven niemelle rakennettavaksi suunnitellun ydinvoimalaitoksen ympäristö- ja vesitalousluvan kannalta. Tämän vuoksi ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ei ollut suoritettu olennaisilta osin puutteellisesti sillä perusteella, että ydinpolttoaineen loppusijoitus oli pääosin erotettu käsiteltäväksi myöhemmin erillisessä arviointimenettelyssä. Arviointimenettelyä ei ollut suoritettu puutteellisesti myöskään sillä perusteella, että ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa kuvatuista hankkeen vaikutuksista oli esitetty tarkempia tietoja hankkeen myöhemmissä lupamenettelyissä. Puheena olevassa ydinvoimalaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupaa koskevassa asiassa oli kysymys myös toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuuden laajuudesta sekä lupamääräyksissä asetetuista toiminnassa käytettäviä kemikaaleja ja toiminnan kalakantoihin kohdistuvia vaikutuksia koskevista selvitysvelvoitteista. Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994) 10 §, 13 §, 17 § Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6 §, 54 §, 57 § Vesilaki (587/2011) 3 luku 14 § Päätös, jota valitus koskee Vaasan hallinto-oikeus 20.12.2017 nro 17/0416/2 Asian aikaisempi käsittely Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on 15.6.2016 ympäristönsuojelulain (527/2014) ja vesilain (587/2011) nojalla tekemällään päätöksellä nro 91/2016/1 myöntänyt Fennovoima Oy:lle ympäristö- ja vesitalousluvan Pyhäjoen ja Raahen kuntien alueelle Hanhikiven niemelle sijoittuvan ydinvoimalaitoksen toimintaa varten. Ympäristölupa Ympäristölupa on myönnetty ydinvoimalaitoksen toimintaan. Lupa koskee, ellei toimintaa ole lupamääräyksistä ilmenevästi rajoitettu tai muutettu, hakemuksen mukaista ja laajuista energian tuotantoa ydinvoimalaitoksella, apuhöyrykattiloilla ja dieselgeneraattoreilla, jäähdytysveden purkurakenteita, jäähdytysveden johtamista Perämereen ja näitä palvelevia toimintoja. Toiminnasta yleiselle ja yksityiselle kalatalousedulle aiheutuvien kalasto- ja kalastusvahinkojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi aluehallintovirasto on määrännyt kalatalousvelvoitteen ja jäähdytysveden purkurakenteiden rakentamisen ajaksi kalatalousmaksun. Aluehallintovirasto on määrännyt päätöksen mukaisesta lämpökuormasta johtuvasta vesistön pilaantumisesta kaupalliselle kalastukselle aiheutuvien vahinkojen korvaamista koskevan asian myöhemmin ratkaistavaksi ja velvoittanut hakijan asettamaan vakuuden lupamääräyksestä 49 ilmenevästi. Aluehallintovirasto on määrännyt päätöksen mukaisesta lämpökuormasta johtuvasta vesistön pilaantumisesta kiinteistöjen virkistyskäytölle aiheutuvien vahinkojen korvaamista koskevan asian myöhemmin ratkaistavaksi ja velvoittanut hakijan asettamaan vakuuden lupamääräyksestä 50 ilmenevästi. Vesitalouslupa Vesitalouslupa on myönnetty jäähdytysveden johtamiseen Perämerestä ydinvoimalaitoksen käyttöön hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaisesti. Jäähdytysvesi otetaan Hanhikiven niemen eteläpuolen satama-altaasta aluehallintoviraston 10.7.2015 antaman päätöksen nro 54/2015/2 nojalla rakennettavien vedenottorakenteiden kautta. Hankkeesta yleiselle ja yksityiselle kalatalousedulle aiheutuvien kalasto- ja kalastusvahinkojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi on määrätty kalatalousvelvoite. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu muuta toimenpitein estettävää tai vesilain mukaan korvattavaa edunmenetystä. Lupamääräykset Aluehallintoviraston päätökseen ovat sisältyneet lupamääräykset 1 - 50, joista lupamääräykset 1 - 8, 18 - 20, 34 ja 35 sekä 40 - 48 ovat kuuluneet seuraavasti: Päästöt vesiin ja viemäriin 1. Lauhduttimen jäähdytyksen tuottama ja muu tuotannossa muodostuva hyödyntämättä jäävä lämpökuorma on johdettava lupamääräyksen 9 mukaisia jäähdytysveden purkurakenteita käyttäen Perämereen. Laitokselle otettavan ja takaisin mereen johdettavan jäähdytysveden välinen lämpötilaero saa olla normaalissa toiminnassa enintään 12 °C. Häiriötilanteessa, jossa yksittäinen jäähdytysvesipumppu on pois käytöstä laitevian vuoksi, laitokselle otettavan ja takaisin mereen johdettavan jäähdytysveden välinen lämpötilaero saa nousta enintään noin 17 °C:een. Tällaisen häiriön yhtäjaksoinen kesto saa olla enintään 72 tuntia. Mereen johdettavan jäähdytysveden lämpötila ei saa jäähdytysvesitunnelin suuaukon kohdalla normaalin toiminnan aikana ylittää 40 °C liukuvana viikkokeskiarvona laskettuna. Jäähdytysjärjestelmään muodostuvan orgaanisen kasvuston torjunnassa saadaan käyttää natriumhypokloriittia hakemuksen mukaisesti. Natriumhypokloriittia saadaan annostella jäähdytysveteen enintään 40 minuuttia päivässä. Natriumhypokloriitti on syötettävä jäähdytysveteen siten, että aktiivisen kloorin jäännöspitoisuus ei jäähdytysvesitunnelin suuaukon kohdalla annosteluaikana ylitä raja-arvoa 0,2 mg/l. Aktiivisen kloorin jäännöspitoisuutta on mitattava jatkuvatoimisesti jokaisen natriumhypokloriittikäsittelyn ajan. Natriumhypokloriitin syötön toteutuksen ja jäännöspitoisuuden tarkkailu on esitettävä osana laitoksen käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelmaa. 2. Voimalaitoksella muodostuvat likaantuneet jäähdytysvedet, prosessijätevedet sekä likaantuneet sadevedet ja muut alueen likaantuneet pintavedet on kerättävä ja käsiteltävä tämän päätöksen lupamääräysten mukaisesti ja johdettava jäähdytysveden purkurakenteiden kautta Perämereen. Puhtaat sade- ja sulamisvedet saa johtaa suoraan mereen. Voimalaitosalueen vesien keräys-, käsittely- ja johtamisjärjestelmät on pidettävä kunnossa ja huollettava säännöllisesti. 3. Voimalaitokselta jäähdytysvesien purkurakenteiden kautta mereen johdettavat jätevedet on käsiteltävä vesijakeittain niiden määrän ja laadun edellyttämällä tavalla tehokkaasti ja niin, että purkukanavaan johdettavan käsitellyn jäteveden nettopäästö on vuodessa enintään 15 kg fosforia, 100 kg booria ja 2 500 kg typpeä. 4. Täyssuolanpoisto- ja lauhteenpuhdistuslaitoksen sekä höyryprosessin vesien puhdistuksen jätevedet ja ulospuhallusvedet saa johtaa neutralointialtaan kautta jäähdytysvesien mukana mereen. Vedet on neutraloitava ennen johtamista mereen ja ennen neutralointialtaan tyhjentämistä on mittauksin varmistettava, että veden pH on 6 - 9. 5. Pesulajätevedet on puhdistettava ennen niiden johtamista jäähdytysvesien purkukanavaan. Pesulassa on käytettävä mahdollisimman vähäfosfaattisia pesuaineita. 6. Kevyen polttoöljyn lastaus- ja purkualueilta muodostuvat ja öljysäiliöiden suoja-altaista poistettavat vedet sekä muut mahdollisesti öljyhiilivetyjä sisältävät vedet on kerättävä ja johdettava öljynerottimien kautta jäähdytysveden purkukanavaan. Erottimien on oltava standardin SFS-EN-858-1 mukaisia I-luokan öljynerottimia. Öljynerotuskaivojen toimintaa on seurattava säännöllisesti ja ne on tyhjennettävä vähintään kerran vuodessa. Erottimet on varustettava automaattisella öljytilan täyttymisestä ilmoittavilla hälyttimillä, joiden toimivuus on testattava vähintään vuoden välein. Öljynerottimet on suojattava meriveden pinnan nousuilta takaiskuventtiileillä tai vastaavilla rakenteilla. Viemärissä on oltava selkeästi merkityt näytteenotto- ja sulkuventtiilikaivot öljynerottimen jälkeen. Sulkuventtiilien auki-/kiinniasento tulee olla välittömästi havaittavissa. 7. Laitoksella muodostuvat talousjätevedet ja muut niihin rinnastettavat vedet, kuten jäähdytysvedestä erotetun välppeen puristevedet, jotka voidaan käsitellä yhdyskuntajätevesien kanssa, on johdettava kunnallisen vesihuoltolaitoksen viemäriin ja jätevedenpuhdistamolle käsiteltäväksi. Jätevedet on esikäsiteltävä vesihuoltolaitoksen edellyttämällä tavalla. 8. Laitoksen huoltotöiden tai muiden erityistilanteiden yhteydessä muodostuvista jätevesistä, jotka poikkeavat tavanomaisista jätevesistä määrällisesti tai laadullisesti sekä sellaisten jätevesien käsittelystä on viimeistään kolme kuukautta aikaisemmin ilmoitettava Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle ja Säteilyturvakeskukselle. Varaenergiatuotannon höyrykattiloiden peittauksessa ja nuohouksessa muodostuvat jätevedet on kerättävä erikseen ja toimitettava käsiteltäväksi asianmukaisen luvan omaavalle toimijalle. (---) Melu 18. Laitoksen meluntorjunta on suunniteltava siten, että laitoksen melupäästöistä ei tavanomaisessa käyttötilanteessa aiheudu ympäristöön melua, joka ylittää lähimmillä luonnonsuojelualueilla päivällä (klo 7 - 22) ja yöllä (klo 22 - 7) ekvivalenttimelutason (L Aeq) 45 dB. 19. Suunnitelmalliset paineellisen höyryn ulospuhallukset on mahdollisuuksien mukaan tehtävä päiväaikana klo 8 - 20. 20. Luvan saajan on säännöllisillä tarkastuksilla, huolloilla ja tarvittaessa laitteistojen uusimisella huolehdittava siitä, että toiminnan melua aiheuttavien laitteiden tai toimintojen melupäästöt eivät lisäänny. Yksittäisiä prosessilaitteita ja rakenteita uusittaessa sekä työmenetelmiä kehitettäessä on huolehdittava melupäästöjen rajoittamisesta niin, ettei muutoksilla lisätä energiantuotantolaitoksen aiheuttamaa ympäristömelutasoa. (---) Muut toimet, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja 34. Alueille, joilla jäätilanne voi jäähdytysvesien ottamisen ja purkamisen vaikutuksesta poiketa luonnonmukaisesta, on asetettava selkeät varoitustaulut Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kanssa sovitulla tavalla. Ajantasaista tietoa heikonjään alueista ja sula-alueista on julkaistava luvan saajan ylläpitämällä internetsivulla. 35. Luvan saajan on selvitettävä meressä kutevan ja anadromisen meri-harjuksen mahdolliset lisääntymis-, vaellus- ja syönnösalueet toiminnan vaikutusalueella hakemuksen 21.8.2015 päivätyn täydennyksen liitteen 5 suunnitelman "Ari Haikonen, Petri Karppinen & Sauli Vatanen. 2015: Meriharjuksen lisääntymis-, vaellus- ja syönnösalueiden selvittäminen Fennovoiman ydinvoimalahankkeen vaikutusalueella. Suunnitelma toteutusaikatauluineen. Kala- ja vesijulkaisuja nro 180." mukaisesti. Selvitykseen on lisäksi sisällytettävä Liminkaojassa syyskesällä 2016 ja ainakin yhtenä vuonna kertaalleen sen jälkeen tehtävät sähkökoekalastukset Luonnonvarakeskuksen ylläpitämillä kolmella sähkökalastuskoealalla: Piihaka, Kalliokoski ja Pohjanojanperäntie tai muulla kolmella Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä koealalla. Mikäli telemetria- tai merkintätutkimuksissa havaitaan harjuksen vaeltavan meren ja Liminkaojan välillä, on Liminkaojasta mereen vaeltavien harjuksen poikasten määrää arvioitava soveltuvalla vaelluspoikasten pyyntiin tarkoitetulla menetelmällä. Selvityksessä on arvioitava meressä kutevan ja anadromisen meriharjuskannan kokoa ja poikastuotantoa ja toiminnan vaikutukset niihin sekä esitettävä vaikutuksia ehkäisevät toimenpiteet ja mahdolliset muutokset määrättyihin kompensaatiotoimiin tai lisäkompensaatiot sekä tarkkailu. Selvityksessä tulee käyttää vahvistettuja standardeja tai ympäristöviranomaisen käyttämiä ja hyväksymiä menetelmiä ja siinä on hyödynnettävä olemassa olevaa alueellista ja yleisesti sovellettavaa tarkkailu- ja tutkimusaineistoa. Sähkökoekalastukset on tehtävä kolmen peräkkäisen poistopyynnin menetelmällä ja koekalastuksissa on noudatettava eurooppalaista CEN-standardia SFS-EN 14011. Yksityiskohtainen suunnitelma kesän 2016 jälkeen tehtävistä selvityksistä on toimitettava Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi 31.12.2016 mennessä. Selvitys ja esitykset meriharjukseen kohdistuvia vaikutuksia ehkäiseviksi toimenpiteiksi, mahdolliset muutosesitykset määrättyihin kompensaatiotoimiin tai lisäkompensaatiot sekä esitys tarkkailuksi on toimitettava hakemusasiana Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle 31.12.2020 mennessä. (---) Toiminnan aikainen käyttö- ja päästötarkkailu 40. Voimalaitoksen ja varaenergiatuotannon käyttö- ja päästötarkkailu on tehtävä vähintään päätöksen kertoelmaosassa kohdassa "Käyttö- ja päästötarkkailu" esitetyssä laajuudessa ja melun osalta lupamääräyksen 41 mukaisesti. Yksityiskohtainen suunnitelma tarkkailun järjestämisestä, tarkkailuissa käytettävistä menetelmistä, standardeista, mittauksista, vertailumittauksista, laadun varmistuksesta ja päästöjen laskentamenetelmistä sekä mittalaitteista ja niiden sijoittelusta, tarkastuksista ja kalibroinneista on toimitettava hyvissä ajoin ja viimeistään vuotta ennen laitoksen toiminnan aloittamista Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle. 41. Ydinvoimalaitoksen ja varaenergiatuotannon merkittävimpien ympäristön melutasoon vaikuttavien kiinteiden äänilähteiden A-painotetut äänitehotasot on kahden vuoden kuluessa laitoksen toiminnan aloittamisesta mitattava kertaluonteisesti ulkopuolisen asiantuntijan tekemin mittauksin laitoksen normaalissa tuotantotilanteessa. Laitokselle arvioitua melun leviämismallia on mittausten perusteella tarvittaessa tarkennettava. Ympäristön melutasoon merkittävästi vaikuttavien kiinteiden äänilähteiden melutasot on mitattava ja leviämismallia päivitettävä aina laiteuudistusten yhteydessä. Ympäristövaikutusten tarkkailu 42. Ydinvoimalaitoksen ja varaenergiatuotannon päästöjen ja vedenoton vaikutuksia Hanhikiven niemen edustan merialueen fysikaalis-kemialliseen laatuun, jään vahvuuteen ja sula-alueiden laajuuteen, perustuotantoon, kasviplanktoniin, vesikasvillisuuteen, pohjaeläimiin ja merenrantaniittyihin on tarkkailtava vähintään hakemuksessa esitetyssä laajuudessa huomioiden Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja Luonnonvarakeskuksen lausunnoissaan esittämät täsmennykset tarkkailtavista suureista ja lajeista sekä tarkkailuajankohdista, tulosten esittämisestä ja toimittamisesta. Lisäksi on tarkkailtava vaikutuksia Hanhikiven niemen edustan merialueen virtauksiin ja sedimenttien kulkeutumiseen, usvan muodostumiseen, vesilinnustoon ja vieraslajeihin sekä vaikutusalueen kluuvien luonnontilaan. Tarkkailu on järjestettävä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailussa on käytettävä vahvistettuja standardeja ja ympäristöviranomaisten käyttämiä ja hyväksymiä menetelmiä. Vesistönäytteenottajalla tulee olla riippumattoman sertifiointielimen varmistama tai valvovan viranomaisen hyväksymä pätevyys näytteenottoon. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät. Tarkkailuraportit on julkaistava luvan saajan ylläpitämällä internetsivulla. 43. Vaikutustarkkailuun kuuluvat fysikaalis-kemiallisen laadun, perustuotannon, kasviplanktonin, vesikasvillisuuden, pohjaeläimet, merenrantaniityt ja vesilinnuston kattava kertaluonteinen tarkkailu on aloitettava ennakkotarkkailuna kahden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta ja saatava päätökseen kahden vuoden kuluessa tarkkailun aloittamisesta, kuitenkin viimeistään vuotta ennen jäähdytysvesien johtamisen aloittamista. Ennakkotarkkailun tuloksista on laadittava yhteenvetoraportti, joka toimitetaan Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle sekä Pyhäjoen kunnan ja Raahen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisille kolmen kuukauden kuluessa tarkkailuun liittyvien viimeisten mittausten tekemisestä. Ennakkotarkkailun tulosten yhteenvetoraportin yhteydessä luvan saajan on esitettävä tarkkailun tuloksiin perustuva yksityiskohtainen suunnitelma Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksyttäväksi voimalaitoksen käytön aikaisesta vaikutustarkkailusta. Suunnitelmassa tulee ottaa huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetussa laissa ja valtioneuvoston asetuksessa merenhoidon järjestämiseksi pidetään tarpeellisena seurannan järjestämiseksi ja tarkkailu on toteutettava niin, että tarkkailun tuloksia voidaan hyödyntää vesimuodostuman tilan arvioinnissa ja vesienhoidon ja merenhoidon suunnittelussa. 44. Ydinvoimalaitoksen toiminnasta aiheutuva ekvivalenttimelutaso on kahden vuoden kuluessa laitoksen toiminnan aloittamisesta mitattava ulkopuolisen asiantuntijan tekemin mittauksin ainakin eniten melulle altistuvalla luonnonsuojelualueella. Mittaukset on tehtävä sekä päivä- että yöaikaan laitoksen normaalissa tuotantotilanteessa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Mittaussuunnitelma on toimitettava Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle viimeistään kolme kuukautta ennen mittausten aloittamista. Mittaustulokset ja mittausraportti on toimitettava Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle sekä Pyhäjoen kunnan ja Raahen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisille kolmen kuukauden kuluessa mittausten tekemisestä. Kalataloustarkkailu 45. Ydinvoimalaitoksen ja varaenergiatuotannon päästöjen vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen on tarkkailtava vähintään hakemuksessa esitetyllä tavalla huomioiden Lapin ELY-keskuksen ja Luonnonvarakeskuksen lausunnoissaan esittämät täsmennykset tarkkailtavista lajeista ja suureista. Lisäksi kalojen joutumista voimalaitoksen vedenottoon on tarkkailtava niin, että tarkkailu antaa luotettavan kuvan vedenottoon eri vuodenaikoina joutuvien kalojen määristä kalalajeittain, kokoluokittain ja ikäryhmittäin. Tarkkailu on järjestettävä Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailussa on käytettävä vahvistettuja standardeja ja viranomaisten käyttämiä ja hyväksymiä menetelmiä. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailun epävarmuustekijät ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät sekä arvio kalasto- ja kalastusvahinkojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi määrätyn kalatalousvelvoitteen riittävyydestä. Tarkkailuraportit on julkaistava luvan saajan ylläpitämällä internetsivulla. 46. Kalataloudellinen tarkkailu on tehtävä kertaluonteisesti ennakkotarkkailuna ja siihen sisällytettävä lupamääräyksessä 35 määrätty selvitys merikutuisen harjuksen ja anadromisen meriharjuksen mahdollisista lisääntymis-, vaellus- ja syönnösalueista Hanhikiven niemen meriedustalla ja Liminkaojassa on aloitettava kolmen kuukauden kuluessa päätöksen antamisesta. Muilta osin kalataloudellinen tarkkailu on aloitettava ennakkotarkkailuna kahden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Ennakkotarkkailu on saatava päätökseen kahden vuoden kuluessa tarkkailun aloittamisesta, kuitenkin viimeistään vuotta ennen jäähdytysvesien johtamisen aloittamista. Ennakkotarkkailussa on määritettävä siian, muikun, silakan ja mateen sekä mahdollisen meriharjuksen keskimääräinen poikastuotanto sekä niiden lisääntymisalueiden tila arvioidulla lauhdeveden vaikutusalueella. Ennakkotarkkailun tuloksista on laadittava yhteenvetoraportti, joka toimitetaan Lapin ELY-keskukselle ja Perämeren eteläiselle kalastusalueelle sekä Pyhäjoen kunnan ja Raahen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisille kolmen kuukauden kuluessa tarkkailuun liittyvien viimeisten mittausten tekemisestä. Ennakkotarkkailun tulosten raportoinnin yhteydessä luvan saajan on esitettävä tarkkailun tuloksiin perustuva yksityiskohtainen suunnitelma Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi voimalaitoksen käytön aikaisesta kalataloustarkkailusta. Vahinkoa estävät toimenpidevelvoitteet ja kalatalousmaksu 47. Luvan saajan on maksettava hankkeen aiheuttamien kalataloudellisten vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi Lapin ELY-keskukselle kalatalousmaksua 3 000 € vuosittain niinä vuosina, kun jäähdytysvesien purkurakenteiden rakentamistöitä tehdään vesialueella. Luvan saajan on ilmoitettava töiden toteuttamisesta ELY-keskukselle maksun laskutusta varten. Kalatalousmaksu on käytettävä hankkeen aiheuttamien kalataloudellisten vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi mukaan lukien toimenpiteiden suunnittelu ja tuloksellisuuden seuranta. 48. Luvan saajan on ensimmäisestä jäähdytysvesien johtamisvuodesta alkaen istutettava Pyhäjoen ja Piehinkijoen väliselle merialueelle vuosittain 1 000 vähintään 18 cm:n mittaista meritaimenen poikasta ja 116 000 keskimitaltaan vähintään 10 cm:n mittaista merellisen vaellussiian poikasta. Kalatalousvelvoitteen toteuttamissuunnitelma on jätettävä Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi hyvissä ajoin ja viimeistään puoli vuotta ennen istutusten aloittamista. Velvoitteen toteuttamistapaa, kuten istutettavaa kalalajia, ikäluokkaa, istukkaan keskimittaa ja istutuspaikkaa voidaan muuttaa toimenpiteiden tuloksellisuuden parantamiseksi tai varmistamiseksi tai velvoitteen osa voidaan toteuttaa muuna, istutusta korvaavana toimenpiteenä, mikäli tarkkailun tulokset tai tässä lupapäätöksessä määrättyjen selvitysten tulokset tai muu tutkimustieto antavat siihen aihetta. Muutoksista päätetään Lapin ELY-keskuksen ja luvan saajan sopimalla tavalla. Kalatalousvelvoitteen muutoksista on kuultava Perämeren eteläistä kalastusaluetta ja alueen kalastusoikeuden haltijoita. Mikäli luvan saaja ja Lapin ELY-keskus eivät pääse yksimielisyyteen velvoitteen muutoksista tai istutuksia korvaavista toimenpiteistä, luvan saajan on saatettava asia Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ratkaistavaksi. Hallinto-oikeuden ratkaisu Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin asiassa nyt on kysymys, Fennovoima Oy:n, Perämeren eteläisen kalatalousalueen ja Vesiluonnon Puolesta ry:n valitukset muutoin hyläten muuttanut lupamääräyksiä 1, 10, 23, 27, 35, 42, 43, 45 ja 46 sekä lisännyt uuden lupamääräyksen 2.1. Muutettuina edellä mainitut lupamääräykset kuuluvat kokonaisuudessaan seuraavasti (muutokset kursiivilla): "1. Lauhduttimen jäähdytyksen tuottama ja muu tuotannossa muodostuva hyödyntämättä jäävä lämpökuorma on johdettava lupamääräyksen 9 mukaisia jäähdytysveden purkurakenteita käyttäen Perämereen. Laitokselle otettavan ja takaisin mereen johdettavan jäähdytysveden välinen lämpötilaero saa olla normaalissa toiminnassa enintään 12 °C. Häiriötilanteessa, jossa yksittäinen jäähdytysvesipumppu on pois käytöstä laitevian vuoksi, laitokselle otettavan ja takaisin mereen johdettavan jäähdytysveden välinen lämpötilaero saa nousta enintään noin 17 °C:een. Tällaisen häiriön yhtäjaksoinen kesto saa olla enintään 72 tuntia. Mereen johdettavan jäähdytysveden lämpötila ei saa jäähdytysvesitunnelin suuaukon kohdalla normaalin toiminnan aikana ylittää 40 °C liukuvana viikkokeskiarvona laskettuna. Jäähdytysjärjestelmään muodostuvan orgaanisen kasvuston torjunnassa saadaan käyttää natriumhypokloriittia hakemuksen mukaisesti. Natriumhypokloriittia saadaan annostella jäähdytysveteen enintään 40 minuuttia päivässä. Natriumhypokloriitti on syötettävä jäähdytysveteen siten, että aktiivisen kloorin jäännöspitoisuus ei jäähdytysvesitunnelin suuaukon kohdalla annosteluaikana ylitä raja-arvoa 0,2 mg/l. Aktiivisen kloorin jäännöspitoisuutta on mitattava jatkuvatoimisesti jokaisen natriumhypokloriittikäsittelyn ajan. Natriumhypokloriitin syötön toteutuksen ja jäännöspitoisuuden tarkkailu on esitettävä osana laitoksen käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelmaa. Toiminnanharjoittajan tulee selvittää myös natriumhypokloriitin mahdolliset muuntumistuotteet purkuvesistössä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla päätöksen tultua lainvoimaiseksi laitoksen ensimmäisenä toimintavuotena. Selvitys on toimitettava 4 kuukauden kuluessa ensimmäisen toimintavuoden päättymisestä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle. Selvityksen perusteella Pohjois-Suomen aluehallintovirasto voi tarvittaessa muuttaa annettua ympäristölupapäätöstä ympäristönsuojelulain 90 §:n mukaisesti. 2.1 Yhtiön on toimitettava vähintään kaksi vuotta ennen suunnitellun toiminnan aloittamista aluehallintovirastolle selvitys toiminnassa käytettävien kemikaalien, kuten hydratsiinin, etanoliamiinin, ammoniakin, natriumfosfaatin ja rikkihapon käytöstä voimalaitoksella, aineiden joutumisesta eri jätevesijakeisiin, näiden jätevesijakeiden puhdistustekniikasta sekä jätevesissä puhdistuksen jälkeen olevista edellä mainittujen kemikaalien pitoisuuksista normaalitoiminnan ja huollon aikana. Selvityksessä on lisäksi otettava huomioon kemikaalien mahdolliset hajoamis- ja muuntumistuotteet jätevedessä, vesistöön johdettavassa jäähdytysvedessä ja purkuvesistössä. Selvityksen perusteella aluehallintoviraston on arvioitava, onko lupamääräyksiä 2−4 ja 8 muutettava tai täydennettävä selvityksen johdosta ympäristönsuojelulain 90 §:n mukaisesti. Jos käytettävät kemikaalit ja niiden käyttömäärä tai -tapa poikkeavat olennaisesti ympäristölupahakemuksessa esitetystä, aluehallintoviraston on käsiteltävä asia ympäristönsuojelulain 29 §:n mukaisena asiana. 10. Perämeren vesialueella oleva työalue on eristettävä ennen purkukanavan rakentamisen ja ruoppaamisen aloittamista muusta vesialueesta suojaverholla (geotekstiili). Massojen kuljettamista varten suojaverhoon saadaan sen ulommalle osalle rakentaa proomujen kulkua varten avattava ja suljettava aukko. Kun massojen kuljetus proomuilla on jatkuvaa, ei aukkoa tarvitse välillä sulkea, mikäli verhon ulkopuolisella vesialueella ei esiinny ruoppaustyöstä johtuvaa haitallista veden samentumista. Suojaverho on asennettava ja ankkuroitava niin, että se pysyy paikoillaan aallokossa. Verhon on oltava tiiviisti kiinni rannassa ja pohjassa sekä ulotuttava pintaan saakka. Sukeltajan on tarkistettava verhon asennus ennen rakentamisen aloittamista. Suojaverho on merkittävä siten, että se on vesillä liikkuvien havaittavissa myös pimeän aikaan. Suojaverho on pidettävä koko kaivun ajan kunnossa ja verhon toiminnassa havaitut puutteet on korjattava välittömästi. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus voi antaa tarkentavia määräyksiä suojaverhon rakenteesta ja asentamisesta. Luvan saajan on huolehdittava siitä, ettei purkurakenteiden länsi- ja itäpuolella oleva kahta asemakaavaan merkinnällä luo-2 merkityn kluuvin luonnontilaa vaaranneta. Muutenkin luvan saajan on huolehdittava, ettei työn aikana vesistön tai rannan käyttöä vaikeuteta enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä. Töiden valmistuttua suojaverho ja mahdolliset rakennusjätteet on poistettava vesistöstä ja rakennuspaikoilta. 23. Orgaanista ainesta sisältävä välpe on varastoitava niin, ettei siitä aiheudu hajuhaittoja eivätkä haittaeläimet pääse siihen käsiksi. Välpe on toimitettava (poistettu tekstiä) käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristöluvassa tai sitä vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen hyödyntäminen tai käsittely. 27. Luvan saajan on varauduttava mahdollisiin poikkeuksellisiin tilanteisiin. Poikkeuksellisia tilanteita varten on laadittava riskinarvioon perustuva varautumissuunnitelma, jota on pidettävä ajan tasalla. Suunnitelmaan on sisällytettävä häiriöpäästöihin ja onnettomuustilanteisiin liittyvät ympäristöriskit ja niiden tarkkailu. Siinä on myös esiteltävä vahinko- ja onnettomuustilanteita varten varattu kalusto ja kaluston sijainti. Suunnitelma on toimitettava Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle ja Pyhäjoen kunnan ja Raahen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisille ELY-keskuksen kanssa sovittuna aikana, kuitenkin viimeistään vuotta ennen laitoksen käyttöönottokokeiden aloittamista. 35. Luvan saajan on selvitettävä meressä kutevan ja anadromisen meriharjuksen mahdolliset lisääntymis-, vaellus- ja syönnösalueet toiminnan vaikutusalueella hakemuksen 21.8.2015 päivätyn täydennyksen liitteen 5 suunnitelman "Ari Haikonen, Petri Karppinen & Sauli Vatanen. 2015: Meriharjuksen lisääntymis-, vaellus- ja syönnösalueiden selvittäminen Fennovoima Oy:n ydinvoimalahankkeen vaikutusalueella. Suunnitelma toteutusaikatauluineen. Kala- ja vesijulkaisuja nro 180." mukaisesti. Selvitykseen on lisäksi sisällytettävä Liminkaojassa syyskesällä 2016 ja ainakin yhtenä vuonna kertaalleen sen jälkeen tehtävät sähkökoekalastukset Luonnonvarakeskuksen ylläpitämillä kolmella sähkökalastuskoealalla: Piihaka, Kalliokoski ja Pohjanojanperäntie tai muulla kolmella Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä koealalla. Mikäli telemetria- tai merkintätutkimuksissa havaitaan harjuksen vaeltavan (poistettu tekstiä) voimalaitoksen vaikutusalueen ja Liminkaojan välillä, on Liminkaojasta mereen vaeltavien harjuksen poikasten määrää arvioitava soveltuvalla vaelluspoikasten pyyntiin tarkoitetulla menetelmällä. Selvityksessä on arvioitava meressä kutevan ja anadromisen meriharjuskannan kokoa ja poikastuotantoa ja toiminnan vaikutukset niihin sekä esitettävä vaikutuksia ehkäisevät toimenpiteet ja mahdolliset muutokset määrättyihin kompensaatiotoimiin tai lisäkompensaatiot sekä tarkkailu. Selvityksessä tulee käyttää vahvistettuja standardeja tai ympäristöviranomaisen käyttämiä ja hyväksymiä menetelmiä ja siinä on hyödynnettävä olemassa olevaa alueellista ja yleisesti sovellettavaa tarkkailu- ja tutkimusaineistoa. Sähkökoekalastukset on tehtävä kolmen peräkkäisen poistopyynnin menetelmällä ja koekalastuksissa on noudatettava eurooppalaista CEN-standardia SFS-EN 14011. Yksityiskohtainen suunnitelma kesän 2016 jälkeen tehtävistä selvityksistä on toimitettava Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi 30.4.2018 mennessä. Selvitys ja sen pohjalta laadittu esitys meriharjukseen kohdistuvia vaikutuksia ehkäiseviksi toimenpiteiksi, mahdolliset muutosesitykset määrättyihin kompensaatiotoimiin tai lisäkompensaatiot sekä esitys tarkkailuksi on toimitettava hakemusasiana Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle 31.12.2020 mennessä. 42. Ydinvoimalaitoksen ja varaenergiatuotannon päästöjen ja vedenoton vaikutuksia Hanhikiven niemen edustan merialueen fysikaalis-kemialliseen laatuun, jään vahvuuteen ja sula-alueiden laajuuteen, perustuotantoon, kasviplanktoniin, vesikasvillisuuteen, pohjaeläimiin ja merenrantaniittyihin on tarkkailtava vähintään hakemuksessa esitetyssä laajuudessa huomioiden Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja Luonnonvarakeskuksen lausunnoissaan esittämät täsmennykset tarkkailtavista suureista ja lajeista sekä tarkkailuajankohdista, tulosten esittämisestä ja toimittamisesta. Lisäksi on tarkkailtava vaikutuksia (poistettu tekstiä) usvan muodostumiseen, vesilinnustoon ja vieraslajeihin sekä vaikutusalueen kluuvien luonnontilaan. Tarkkailu on järjestettävä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailussa on käytettävä vahvistettuja standardeja ja ympäristöviranomaisten käyttämiä ja hyväksymiä menetelmiä. Vesistönäytteenottajalla tulee olla riippumattoman sertifiointielimen varmistama tai valvovan viranomaisen hyväksymä pätevyys näytteenottoon. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät. Tarkkailuraportit on julkaistava luvan saajan ylläpitämällä internetsivulla. 43.Vaikutustarkkailuun kuuluvat fysikaalis-kemiallisen laadun, perustuotannon, kasviplanktonin, vesikasvillisuuden, pohjaeläimet, merenrantaniityt ja vesilinnuston kattava kertaluonteinen tarkkailu on aloitettava ennakkotarkkailuna (poistettu tekstiä) ja saatava päätökseen (poistettu tekstiä) viimeistään vuotta ennen jäähdytysvesien johtamisen aloittamista. Ennakkotarkkailun tuloksista on laadittava yhteenvetoraportti, joka toimitetaan Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle sekä Pyhäjoen kunnan ja Raahen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisille kolmen kuukauden kuluessa tarkkailuun liittyvien viimeisten mittausten tekemisestä. Ennakkotarkkailun tulosten yhteenvetoraportin yhteydessä luvan saajan on esitettävä tarkkailun tuloksiin perustuva yksityiskohtainen suunnitelma Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksyttäväksi voimalaitoksen käytön aikaisesta vaikutustarkkailusta. Suunnitelmassa tulee ottaa huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetussa laissa ja valtioneuvoston asetuksessa merenhoidon järjestämiseksi pidetään tarpeellisena seurannan järjestämiseksi ja tarkkailu on toteutettava niin, että tarkkailun tuloksia voidaan hyödyntää vesimuodostuman tilan arvioinnissa ja vesienhoidon ja merenhoidon suunnittelussa. 45. Ydinvoimalaitoksen ja varaenergiatuotannon päästöjen vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen on tarkkailtava vähintään hakemuksessa esitetyllä tavalla huomioiden Lapin ELY-keskuksen ja Luonnonvarakeskuksen lausunnoissaan esittämät täsmennykset tarkkailtavista lajeista ja suureista. Lisäksi kalojen joutumista voimalaitoksen vedenottoon on tarkkailtava niin, että tarkkailu antaa luotettavan kuvan vedenottoon eri vuodenaikoina joutuvien kalojen määristä kalalajeittain, kokoluokittain ja ikäryhmittäin. Tarkkailu on järjestettävä Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailussa on käytettävä vahvistettuja standardeja ja viranomaisten käyttämiä ja hyväksymiä menetelmiä. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailun epävarmuustekijät ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät sekä arvio kalasto- ja kalastusvahinkojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi määrätyn kalatalousvelvoitteen riittävyydestä ja tarvittaessa muutosesitys kalatalousvelvoitetta koskien. Tarkkailuraportit on julkaistava luvan saajan ylläpitämällä internetsivulla. 46. Kalataloudellinen tarkkailu on tehtävä kertaluonteisesti ennakkotarkkailuna ja siihen sisällytettävä lupamääräyksessä 35 määrätty selvitys merikutuisen harjuksen ja anadromisen meriharjuksen mahdollisista lisääntymis-, vaellus- ja syönnösalueista Hanhikiven niemen meriedustalla ja Liminkaojassa on aloitettava kolmen kuukauden kuluessa päätöksen antamisesta. Muilta osin kalataloudellinen tarkkailu on aloitettava ennakkotarkkailuna kahden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Ennakkotarkkailu on saatava päätökseen kahden vuoden kuluessa tarkkailun aloittamisesta, kuitenkin viimeistään vuotta ennen jäähdytysvesien johtamisen aloittamista. Ennakkotarkkailun perusteella on (poistettu tekstiä) arvioitava siian, muikun, silakan ja mateen sekä mahdollisen meriharjuksen keskimääräinen poikastuotanto sekä niiden lisääntymisalueiden tila arvioidulla lauhdeveden vaikutusalueella Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Ennakkotarkkailun tuloksista on laadittava yhteenvetoraportti, joka toimitetaan Lapin ELY-keskukselle ja Perämeren eteläiselle kalastusalueelle sekä Pyhäjoen kunnan ja Raahen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisille kolmen kuukauden kuluessa tarkkailuun liittyvien viimeisten mittausten tekemisestä. Ennakkotarkkailun tulosten raportoinnin yhteydessä luvan saajan on esitettävä tarkkailun tuloksiin perustuva yksityiskohtainen suunnitelma Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi voimalaitoksen käytön aikaisesta kalataloustarkkailusta." Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään pääasiaratkaisun osalta seuraavasti: Asiaan sovellettava lainsäädäntö Ympäristönsuojelulain (527/2014) 2 §:n mukaan ympäristönsuojelulakia sovelletaan teolliseen ja muuhun toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Ympäristönsuojelulakia sovelletaan myös toimintaan, jossa syntyy jätettä, sekä jätteen käsittelyyn. Ympäristönsuojelulain 3 §:n mukaan ympäristönsuojelulakia ei sovelleta säteilystä aiheutuvien haittavaikutusten ehkäisemiseen siltä osin kuin siitä säädetään ydinenergialaissa (990/1987) tai säteilylaissa (592/1991). Saman lain 5 §:n 1 momentin 1) kohdan mukaan päästöllä tarkoitetaan ihmisen toiminnasta aiheutuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä, johtamista tai jättämistä yhdestä tai useammasta kohdasta suoraan tai epäsuorasti ilmaan, veteen tai maaperään. Saman lain 6 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on oltava selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja niiden hallinnasta sekä haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus). Saman lain 7 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on järjestettävä toimintansa niin, että ympäristön pilaantuminen voidaan ehkäistä ennakolta. Jos pilaantumista ei voida kokonaan ehkäistä, se on rajoitettava mahdollisimman vähäiseksi. Toiminnanharjoittajan on rajoitettava toimintansa päästöt ympäristöön ja viemäriverkostoon mahdollisimman vähäisiksi. Saman lain 39 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista. Jos hakemus koskee ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa (468/1994) tarkoitettua toimintaa, hakemukseen on liitettävä mainitun lain mukainen ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen perusteltu päätelmä ennen päätöksentekoa. Hakemukseen on lisäksi tarvittaessa liitettävä luonnonsuojelulain (1096/1996) 65 §:ssä tarkoitettu arviointi. Saman pykälän 3 momentin mukaan hakemuksen laatijalla on oltava riittävä asiantuntemus. Hakemuksesta on käytävä tarvittaessa ilmi, mihin aineistoon ja laskenta-, tutkimus- tai arviointimenetelmään annetut tiedot perustuvat. Ympäristönsuojelulain 48 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää tämän lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimukset. Lainkohdan 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa, 2) merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa, 3) 16 - 18 §:ssä kiellettyä seurausta, 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella, 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Ympäristönsuojelulain 52 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset: 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista; 2) maaperän ja pohjavesien pilaantumisen ehkäisemisestä; 3) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä; 4) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa; 5) toiminnan lopettamisen jälkeisestä alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä sekä muista toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista; 6) muista toimista, joilla ehkäistään tai vähennetään ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Ympäristönsuojelulain 53 §:n mukaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan sisältöä arvioitaessa on otettava huomioon: 1) jätteiden määrän ja haitallisuuden vähentäminen; 2) tuotannossa käytettävien aineiden ja siinä syntyvien jätteiden uudelleen käytön ja hyödyntämisen mahdollisuus; 3) tuotannossa käytettävien aineiden vaarallisuus sekä mahdollisuudet käyttää entistä haitattomampia aineita; 4) päästöjen laatu, määrä ja vaikutus; 5) käytettyjen raaka-aineiden laatu ja kulutus; 6) energian käytön tehokkuus; 7) toiminnan riskien ja onnettomuusvaarojen ennalta ehkäiseminen sekä onnettomuuksien seurausten ehkäiseminen; 8) parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöönottoon vaadittava aika ja toiminnan suunnitellun aloittamisajankohdan merkitys sekä päästöjen ehkäisemisen ja rajoittamisen kustannukset ja hyödyt; 9) vaikutukset ympäristöön; 10) teollisessa mittakaavassa käytössä olevat tuotantomenetelmät ja menetelmät päästöjen hallitsemiseksi; 11) tekniikan ja luonnontieteellisen tiedon kehitys; 12) Euroopan komission ja kansainvälisten toimielinten julkaisemat tiedot parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta. Ympäristönsuojelulain 54 §:n mukaan ympäristöluvassa voidaan määrätä, että toiminnanharjoittajan on tehtävä erityinen selvitys toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen tai sen vaaran selvittämiseksi, jos lupaharkintaa varten ei ole voitu toimittaa yksityiskohtaisia tietoja päästöistä, jätteistä tai toiminnan vaikutuksista. Selvitys on toimitettava lupaviranomaiselle luvassa määrättynä ajankohtana. Selvityksen tekemiselle on annettava riittävä aika. Luvan muuttamisesta saadun selvityksen perusteella säädetään 90 §:ssä. Ympäristönsuojelulain 57 §:n mukaan jos jäteveden tai muun aineen päästämisestä saattaa aiheutua kalakannoille tai kalastukselle vahinkoa, ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset vesilain 3 luvun 14 §:ssä tarkoitetuista kalatalousvelvoitteista tai kalatalousmaksusta. Määräyksiin sovelletaan vesilain 3 luvun 14, 15 ja 22 §:ää. Ympäristönsuojelulain 58 §:n mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset jätteistä ja jätehuollosta jätelain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamiseksi. Ympäristönsuojelulain 62 §:n mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset päästöjen ja toiminnan tarkkailusta sekä toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. Luvassa on lisäksi annettava tarpeelliset määräykset jätelain 120 §:ssä säädetystä jätehuollon seurannasta ja tarkkailusta sekä jätteen käsittelyn seuranta- ja tarkkailusuunnitelmasta ja sen noudattamisesta. Tarkkailun toteuttamiseksi luvassa on määrättävä mittausmenetelmistä ja mittausten tiheydestä. Luvassa on myös määrättävä siitä, miten seurannan ja tarkkailun tulokset arvioidaan ja miten tulokset toimitetaan valvontaviranomaiselle. Toiminnanharjoittaja voidaan määrätä antamaan valvontaa varten myös muita tarpeellisia tietoja. Toiminnanharjoittajan on toimitettava valvontaviranomaiselle säännöllisesti päästöjen tarkkailun tulokset ja muut valvontaa varten tarvittavat tiedot, siten kuin ympäristöluvassa tarkemmin määrätään. Tiedot direktiivilaitoksen päästöjen tarkkailun tuloksista ja muut valvontaa varten tarpeelliset tiedot direktiivilaitoksen luvan noudattamisesta on toimitettava valvontaviranomaiselle vähintään kerran vuodessa. Toiminnan vesiin tai meriympäristöön kohdistuvien vaikutusten tarkkailumääräystä annettaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetussa vesien tai meriympäristön tilaa koskevassa seurantaohjelmassa on pidetty tarpeellisena seurannan järjestämiseksi. Toiminnan tarkkailun tietoja voidaan käyttää mainitun lain mukaisessa seurannassa ja vesienhoitosuunnitelman ja merenhoitosuunnitelman laadinnassa. Ympäristönsuojelulain 90 §:n mukaan lupaviranomainen voi täsmentää lupamääräystä tai täydentää lupaa 54 §:n nojalla saadun erityisen selvityksen perusteella. Asian käsittelyssä noudatetaan, mitä 96 §:ssä säädetään. Ympäristönsuojelulain 142 §:n mukaan kaikessa toiminnassa on tavoiteltava sellaista ääniympäristön laatua, jossa vaarallista tai haitallista ääntä (melu) ei esiinny terveyshaittaa tai merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa aiheuttavassa määrin. Vesilain 14 §:n mukaan jos vesitaloushankkeesta aiheutuu kalakannoille tai kalastukselle vahinkoa, hankkeesta vastaava on velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi (kalatalousvelvoite) taikka määrättävä maksamaan tällaisten toimenpiteiden kohtuullisia kustannuksia vastaava maksu kalatalousviranomaiselle (kalatalousmaksu). Kalatalousvelvoitetta, kalatalousmaksua tai näiden yhdistelmää määrättäessä on otettava huomioon hankkeen ja sen vaikutusten laatu, muut haitta-alueella toteutettavat hoitotoimenpiteet ja kalastuksen järjestely. Kalatalousvelvoitteen toimenpiteiden suorittamisesta ei saa aiheutua niillä saavutettavaan hyötyyn verrattuna hankkeesta vastaavalle kohtuuttomia kustannuksia. Kalatalousvelvoite voi olla kalatie, kalataloudellinen kunnostustoimenpide, istutus tai muu kalataloudellinen hoitotoimenpide taikka näiden yhdistelmä. Kalatalousvelvoitteeseen voidaan tarvittaessa sisällyttää toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailu sillä vesialueella, johon hankkeen vahingollinen vaikutus ulottuu. Kalatalousmaksu käytetään 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä niiden tuloksellisuuden seurantaan sillä vesialueella, johon hankkeen vahingollinen vaikutus ulottuu. Lupaviranomainen voi antaa kalatalousviranomaiselle määräyksiä maksun käytöstä. Vesilain 15 §:n mukaan hankkeesta vastaavan on laadittava yksityiskohtainen suunnitelma luvassa määrätyn kalatalousvelvoitteen toteuttamiseksi (kalatalousvelvoitteen toteuttamissuunnitelma). Kalatalousviranomainen hyväksyy kalatalousvelvoitteen toteuttamissuunnitelman. Suunnitelman laatiminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos kalatalousvelvoite on vähäinen ja sen sisällöstä määrätään yksityiskohtaisesti luvassa. Kalatalousviranomainen vahvistaa suunnitelman, jossa yksilöidään kalatalousmaksulla tehtävät toimenpiteet (kalatalousmaksun käyttösuunnitelma). Saman vesialueen haittojen ehkäisemiseksi määrättyjen kalatalousmaksujen käytöstä voidaan laatia yhteinen suunnitelma. Päätös kalatalousvelvoitteen toteuttamissuunnitelman hyväksymisestä ja kalatalousmaksun käyttösuunnitelman vahvistamisesta on tehtävä noudattaen, mitä hallintolaissa säädetään. Päätös annetaan julkipanon jälkeen ja siitä on tiedotettava siten kuin 11 luvun 22 §:ssä säädetään päätöksen antamisesta ja tiedottamisesta. Päätöksestä tehtävästä oikaisuvaatimuksesta säädetään 15 luvun 1 §:n 3 momentissa. Päätöstä voidaan muuttaa viran puolesta taikka hankkeesta vastaavan, valvontaviranomaisen, asiassa yleistä etua valvovan viranomaisen, kunnan tai haittaa kärsivän asianosaisen vaatimuksesta. Vesilain 22 §:n mukaan lupaviranomainen voi hakemuksesta muuttaa kalatalousvelvoitetta ja kalatalousmaksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Kalataloudellisesti epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta velvoitetta voidaan lisäksi tarkistaa, jos velvoitteen kalataloudellista tulosta voidaan parantaa sen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä. Jos kalatalousmaksu on määrätty vuosittain suoritettavaksi ja sen perusteena oleva kustannustaso on muuttunut, kalatalousviranomainen perii maksun kustannustason nousua vastaavasti tarkistettuna. Tarkistus tehdään täysin kymmenin prosentein ja muutoin lupaviranomaisen määräämiä perusteita noudattaen. Jos maksun tarkistuksesta syntyy erimielisyyttä, asia voidaan saattaa hakemuksella lupaviranomaisen ratkaistavaksi. Kalatalousviranomaisen on viipymättä palautettava se osa peritystä kalatalousmaksusta, joka ylittää lupaviranomaisen päätöksellä myöhemmin määrätyn maksun suuruuden. Valtioneuvoston asetuksella säädetään 1 momentissa tarkoitetun ääniympäristön laadun turvaamiseksi ympäristönlaatuvaatimukset ja -tavoitteet. Vaatimukset ja tavoitteet voivat olla erilaisia eri melulähdetyypeille ja eri alueille ja ne voidaan kohdistaa vain määrättyihin ajanjaksoihin. Valtioneuvoston ympäristönsuojelusta antaman asetuksen 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lupahakemuksessa on oltava lupaharkinnan kannalta tarpeelliset tiedot toiminnan tuotannosta, prosesseista, laitteistoista, rakenteista ja niiden sijainnista ja 6 kohdan mukaan tiedot toiminnan päästöjen laadusta ja määrästä veteen, ilmaan ja maaperään sekä toiminnan aiheuttamasta melusta ja tärinästä. Saman pykälän 2 momentin 6−8 kohtien mukaan lisäksi lupahakemuksessa on oltava, jos se on toiminnan luonne ja vaikutukset huomioon ottaen lupaharkinnan kannalta tarpeellista yksilöidyt tiedot toiminnan päästölähteistä ja niiden päästöistä sekä melutasosta, arvio parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta suunnitellussa toiminnassa ja selvitys päästöjen vähentämistä ja puhdistamista koskevista toimista. Ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 1, 3 ja 4 kohtien mukaan ydinenergialakia sovelletaan ydinlaitoksen rakentamiseen ja käyttämiseen, ydinaineiden hallussapitoon, valmistukseen, tuottamiseen, luovutukseen, käsittelyyn, käyttämiseen, varastointiin, kuljetukseen ja tuontiin, ydinjätteiden hallussapitoon, valmistukseen, tuottamiseen, luovutukseen, käsittelyyn, käyttämiseen, varastointiin, kuljetukseen, vientiin ja tuontiin. Saman lain 7 d §:n mukaan ydinlaitoksen suunnittelussa on varauduttava käyttöhäiriöiden ja onnettomuuksien mahdollisuuteen. Onnettomuuden todennäköisyyden on oltava sitä pienempi, mitä vakavampi onnettomuuden seuraus saattaisi olla ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Saman lain 8 §:n mukaan ydinenergian käyttö on kielletty ilman tämän lain mukaista lupaa. Saman lain 16 §:n mukaan luvan ydinlaitoksen rakentamiseen ja käyttämiseen sekä kaivos- ja malminrikastustoimintaan, jonka tarkoituksena on uraanin tai toriumin tuottaminen, myöntää valtioneuvosto. Säteilylain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on estää ja rajoittaa säteilystä aiheutuvia terveydellisiä ja muita haittavaikutuksia. Laki koskee säteilyn käyttöä ja muita toimintoja, joista aiheutuu tai saattaa aiheutua ihmisen terveyden kannalta haitallista altistumista säteilylle. Ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (468/1994) 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan ympäristövaikutuksella hankkeen tai toiminnan aiheuttamia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia Suomessa ja sen alueen ulkopuolella:

1. a)ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen;
2. b)maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen;
3. c)yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön;
4. d)luonnonvarojen hyödyntämiseen; sekä
5. e)a - d alakohdassa mainittujen tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin. Saman lain 6 §:n 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekee päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen. Saman pykälän 2 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriö huolehtii 1 momentin mukaisista tehtävistä ydinenergialaissa (990/1987) tarkoitettuja ydinlaitoksia koskevien hankkeiden osalta. Saman lain 8 a §:n mukaan yhteysviranomaisen on huolehdittava arviointiohjelman tiedottamisesta kuuluttamalla siitä viipymättä vähintään 14 päivän ajan hankkeen todennäköisen vaikutusalueen kuntien ilmoitustauluilla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään. Kuulutus on lisäksi julkaistava sähköisesti ja ainakin yhdessä hankkeen vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Kuulutuksen sisällöstä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Yhteysviranomaisen on huolehdittava myös siitä, että arviointiohjelmasta pyydetään tarvittavat lausunnot ja varataan mahdollisuus mielipiteiden esittämiseen. Yhteysviranomaisen on varattava hankkeen vaikutusalueen kunnille tilaisuus antaa lausuntonsa arviointiohjelmasta. Mielipiteet ja lausunnot on toimitettava yhteysviranomaiselle kuulutuksessa ilmoitettuna aikana, joka alkaa kuulutuksen julkaisemispäivästä ja kestää vähintään 30 päivää ja enintään 60 päivää. Saman lain 11 §:n mukaan yhteysviranomaisen on huolehdittava arviointiselostuksen tiedottamisesta kuuluttamalla siitä viipymättä vähintään 14 päivän ajan hankkeen todennäköisen vaikutusalueen kuntien ilmoitustauluilla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään. Kuulutus on lisäksi julkaistava sähköisesti ja ainakin yhdessä hankkeen vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Kuulutuksen sisällöstä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Saman lain 12 §:n mukaan yhteysviranomainen antaa lausuntonsa arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä. Lausunto on annettava hankkeesta vastaavalle kahden kuukauden kuluessa lausuntojen antamiseen ja mielipiteiden esittämiseen varatun määräajan päättymisestä. Lausunnossa on esitettävä yhteenveto muista lausunnoista ja mielipiteistä. Arviointimenettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa lausuntonsa sekä muut lausunnot ja mielipiteet hankkeesta vastaavalle. Lausunto on samalla toimitettava tiedoksi hanketta käsitteleville viranomaisille, hankkeen vaikutusalueen kunnille sekä tarvittaessa maakuntien liitoille ja muille asianomaisille viranomaisille. Saman lain 13 §:n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon. Hanketta koskevasta lupapäätöksestä tai siihen rinnastettavasta muusta päätöksestä on käytävä ilmi, miten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon. Saman lain 17 §:n mukaan sen lisäksi, mitä muutoksenhausta erikseen säädetään, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella on oikeus valittaa 4 §:ssä tarkoitettua hanketta koskevasta muun lain mukaisen lupa-asian ratkaisusta tai hankkeen toteuttamisen kannalta muusta olennaisesta päätöksestä sillä perusteella, että tässä laissa tarkoitettua ympäristövaikutusten arviointia ei ole suoritettu tai se on suoritettu olennaisilta osin puutteellisesti. Saman pykälän 2 momentin mukaan se, jolla muutoin on oikeus hakea päätökseen valittamalla muutosta, voi valituksessaan vedota siihen, ettei arviointimenettelyä ole suoritettu tai se on suoritettu olennaisilta osin puutteellisesti. Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain 5 §:n 7 momentin mukaan työntekijän suojelusta ja ympäristönsuojelusta on lisäksi voimassa, mitä niistä erikseen säädetään. YVA-asetuksen (713/2006) 10 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan arviointiselostuksessa on esitettävä tarpeellisessa määrin muun ohella hankkeen keskeiset ominaisuudet ja tekniset ratkaisut, kuvaus toiminnasta, kuten tuotteista, tuotantomääristä, raaka-aineista, liikenteestä, materiaaleista, ja arvio jätteiden ja päästöjen laadusta ja määristä ottaen huomioon hankkeen suunnittelu-, rakentamis- ja käyttövaiheet mahdollinen purkaminen mukaan lukien ja 5 kohdan mukaan selvitys ympäristöstä sekä arvio hankkeen ja sen vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista. Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) 2 §:n 1 momentin mukaan asumiseen käytettävillä alueilla, virkistysalueilla taajamissa ja taajamien välittömässä läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palvelevilla alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (L Aeq) päiväohjearvoa (klo 7 - 22) 55 dB eikä yöohjearvoa (klo 22 - 7) 50 dB. Uusilla alueilla on melutason yöohjearvo kuitenkin 45 dB. Saman pykälän 2 momentin mukaan loma-asumiseen käytettävillä alueilla, leirintäalueilla, taajamien ulkopuolella olevilla virkistysalueilla ja luonnonsuojelualueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB eikä yöohjearvoa 40 dB. Fennovoima Oy:n ja Perämeren eteläisen kalastusalueen valitukset Perustelut muutettujen lupamääräysten osalta (---) Lupamääräys 35, Fennovoima Oy:n valitus Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöksessään määräämä selvitysvelvoite on perusteltu, koska tehtyjen selvityksien pohjalta hankkeen vaikutuksia meriharjuksen lisääntymis-, syönnös- ja vaellusalueisiin ei voida riittävällä tarkkuudella arvioida eikä niin muodoin antaa määräyksiä vaikutusten hallinnasta. Lisäksi meriharjuksen suojelu on valtioneuvoston 3.12.2015 hyväksymässä merenhoitosuunnitelmassa mainittu toimenpiteitä edellyttävänä lajina, joten sen suojeluun on kiinnitettävä eritystä huomiota. Kysymyksessä ei ole KHO 2013:74 päätöksen mukaisesta aikaisemmin tuntemattoman eliölajin yleisestä tutkimisesta. Hakijan selvityksen perusteella Yppärin ja Raahen välinen rannikkoalue on kokonaisuudessaan meriharjuksen syönnösaluetta ja Hanhikiven niemen rantavyöhykkeellä esiintyy koepyyntien perusteella syönnöstävää harjusta ja harjuksen tiedetään nousevan Liminkaojaan kudulle. Merikutuisen harjuskannan olemassaoloa Pyhäjoen edustan merialueella ei ole pystytty todentamaan, mutta laji esiintyy myös muualla Perämeren alueella vaikkakin harvalukuisena. Näin ollen kysymys ei ole viitatun tapauksen mukaisesta uhanalaisuustarkastelusta vaan toiminnan vaikutusten tarkkailusta, joka kohdistuu vaikutusalueella syönnöstävään ja mahdollisesti kutevaan meriharjukseen. Lisäksi valituksenalaisella toiminnalla on vaikutusta laajalla merialueella, jolloin siihen liittyvä tarkkailu voidaan ulottaa laajalle vesialueelle. Hallinto-oikeus muuttaa lupamääräyksen 35 toisen kappaleen sanamuotoa, koska telemetria- tai merkintätutkimuksissa on tarkoitus selvittää harjuksen vaeltamista voimalaitoksen vaikutusalueen ja Liminkaojan välillä eikä yleensä merialueen ja Liminkaojan välillä. Ajan kulumisen takia hallinto-oikeus muuttaa 4. kappaleen määräajan päättyväksi 30.4.2018. Hallinto-oikeus selventää 5. kappaleen sanamuotoa siten, että siitä ilmenee selkeästi, että ehkäiseviä toimenpiteitä koskeva esitys, muutosesitykset kompensaatiotoimiksi ja tarkkailun jatko perustetaan kappaleissa 1 - 4 määrättyyn selvitykseen. Lupamääräys 42, Fennovoima Oy:n valitus Fennovoima Oy:n teetättämän virtausmallinnuksen mukaan voimalaitoksen jäähdytysveden otto vaikuttaa meriveden virtauksiin keskimäärin noin yhdeksän metrin syvyydellä, jäähdytysveden purku lähinnä pintavirtauksiin. Mallinnuksen mukaan virtauksen muutokset pohjan läheisessä kerroksessa jäävät vähäisiksi ja paikallisiksi. Merenpohja Hanhikiven niemen ympäristössä on jatkuvan ja voimakkaan muuttumisdynamiikan alainen luonnostaan ja tehtyjen selvitysten mukaan toiminta ei aiheuta oleellisia muutoksia virtauksiin eikä sitä kautta myöskään sedimentaatioon. Alueella ei ole sedimentaatiopohjia muuta kuin suojaisissa lahdissa. Hanke ei sisällä sellaisia rakenteita, jotka muuttaisivat virtauksia. Otto ja purkumäärät ovat meressä oleviin volyymeihin nähden pieniä. Vedenotto ja jäähdytysvesien purku sijaitsevat suhteellisen lähellä toisiaan. Hakemuksen laskelmien mukaan lämpökuorma ulottuu pohjoistuulilla heikoilla tuulilla vedenoton alueelle siten, että lämpötilan nousu pintavedessä on 2−3 astetta. Jäähdytysveden ottomäärä on enimmillään n. 45 m 3 /s. Vesi otetaan tunnelilla, jossa ottopään aukon yläpinta on syvyydellä 4 m ja alapinta 11 m. Pintaveden lämpeneminen ei siten vaikuta jäähdytysveden oton lämpötilaan. Koska alue on avoin siten että tuuli ja aallokko pääsevät vaikuttamaan sekoittumiseen, niin lämmenneen jäähdytysveden sekoittuminen meriveteen on suhteellisen tehokasta. Hallinto-oikeus katsoo tehtyjen selvityksien ja alueen olosuhteiden yhdessä osoittavan, että toiminnan vaikutukset virtauksiin ja sedimentaatioon ovat vähäisiä ja poistaa niitä koskevan tarkkailun lupamääräyksen 1. kappaleesta. Toimintaan liittyvien päästöjen ja vedenoton vaikutuksia tarkkaillaan muulta osin lupamääräyksen 42 mukaisesti riittävässä laajuudessa. Kalataloudellisesta tarkkailusta on määrätty lupamääräyksissä 45 ja 46. Lupamääräys 43, Fennovoima Oy:n valitus Ennakkotarkkailu on tarpeen perustiedon hankkimiseksi. Hallinto-oikeus katsoo kuitenkin, että ennakkotarkkailun aloittamisesta ja suorittamisesta ei ole tarpeen antaa lupamääräyksen mukaisia tarkkoja aikamääräyksiä muulta osin kuin, että ennakkotarkkailu on saatettava päätökseen viimeistään vuotta ennen jäähdytysvesien johtamisen aloittamista. Tarkkoja aikarajoja ei muutoinkaan ole syytä määrätä, koska jo myönnettyihin lainvoimaisiin lupiin (Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset Nro 54/2015/2 Hanhikiven ydinvoimalaitoksen sataman ja jäähdytysveden ottorakenteiden rakentaminen sekä meriväylän kaivaminen ja Nro 56/2015/2 Hanhikiven ydinvoimalaitoksen vesitaloushankkeisiin liittyvien ruoppausmaiden läjittäminen merialueelle) sisältyy töitä, jotka on huomioitava ennakkotarkkailun järjestämisessä ja ajoittamisessa. Lupamääräys 45, kalastusalueen valitus Lupamääräyksen mukaan vedenottoon joutuvaa kalalajistoa ja niiden määriä sekä kokoluokkia seurataan osana kalataloustarkkailua. Lisäksi määräyksen mukaan on tehtävä arvio kalasto- ja kalastusvahinkojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi määrätyn kalatalousvelvoitteen riittävyydestä. Hallinto-oikeus katsoo, että määräystä on tarpeen täsmentää siten, että velvoitetaan myös tarvittaessa tekemään muutosesitys kalatalousvelvoitetta koskien. Selvyyden vuoksi hallinto-oikeus toteaa, että muutosesitys voi sisältää myös välppärakenteiden muutoksia ja kalojen kulkuun vaikuttavia ohjaustekniikoita sekä muita vastaavia toimenpidevelvoitteita. Lupamääräys 46, Fennovoima Oy:n valitus Ennakkotarkkailu on tarpeen kalastoa koskevan perustiedon hankkimiseksi. Koska on ilmeistä, että lupamääräyksen 2. kappaleessa mainittuja kalalajeja tai ainakin osaa niistä koskien keskimääräisen poikastuotannon määrittäminen tarkasti on mahdotonta käytettävissä olevilla menetelmillä, on hallinto-oikeus muuttanut sanamuotoa niin, että määrän arvioiminen riittää. Ennakkotarkkailuun liittyvä ohjelma on määrätty hyväksytettäväksi Lapin ELY-keskuksella ainoastaan lupamääräykseen 35 sisältyvän selvityksen osalta. Koska lupamääräyksen 46 toisen kappaleen mukaista arviointia on etukäteen pidettävä vaikeana ja tulkinnanvaraisena eikä sen suorittamiselle ole käytettävissä olevilla tiedoilla asetettavissa selkeää ohjausta ja koska arviointi on keskeinen kalataloudellisten edunmenetysten ja kompensaatioiden määräämiseksi, määrää hallinto-oikeus tekemään arvioinnin Lapin ELY-keskukselle hyväksymällä tavalla. Fennovoima Oy:n on tarvittaessa neuvoteltava määräyksen 46 toisen kappaleen arvioinnista ja muustakin määräykseen sisältyvästä kalataloustarkkailusta Lapin ELY-keskuksen kanssa. Perustelut hylättyjen vaatimusten osalta Lupamääräys 18, Fennovoima Oy:n valitus Aluehallintovirasto on lupamääräyksessä 18 edellyttänyt, että laitoksen meluntorjunta on suunniteltava siten, että laitoksen melupäästöistä ei tavanomaisessa käyttötilanteessa aiheudu ympäristöön melua, joka ylittää lähimmillä luonnonsuojelualueilla päivällä (klo 7 - 22) ja yöllä (klo 22 - 7) ekvivalenttimelutason (L Aeq) 45 dB. Yhtiö on valittanut lupamääräyksestä todeten, ettei lupamääräyksestä käy selkeästi ilmi, mitä luonnonsuojelualueita määräys koskee. Lupamääräyksen perusteluissa mainitaan myös suojellut luontotyypit, joita on alueella myös muita kuin perusteluissa mainitut Hanhikiven luoteisniitty, Hanhikiven pohjoisniitty, Ankkurinnokan luonnonsuojelualue, Hanhikiven itäniitty, Takarannan merenrantaniitty ja dyyni sekä Siikalahden merenrantaniitty. Lisäksi yhtiö on pitänyt päivälle ja yölle asetettua 45 dB:n ekvivalenttimelutasoa perusteettomana ja kohtuuttomana. Hakemuksen liitteenä toimitetun melumallinnuksen mukaan lähimmillä luontotyypin mukaan rajatuilla suojelualueilla voimalaitoksen melutaso on enimmillään 34−40 dB(A). Lähimmällä luonnonsuojelualueella (Ankkurinokka) melun ohjearvot eivät mallinnuksen mukaan ylity. Käytönaikaisen tieliikennemelulaskennan mukaan melun 45 desibelin vyöhyke ulottuu päiväaikana pienen matkan tien läheisyyteen rajautuvan luontotyypin mukaan rajatun suojelualueen (Takarannan merenrantaniitty ja dyyni) sisään ja tien eteläpuolelle sijoittuvan linnustoltaan arvokkaan alueen (Hietakarinlahti) sisään. Yöaikana meluvyöhyke on pienempi. Lupamääräys 18 koskee laitoksen meluntorjuntasuunnittelua. Koska kyse ei ole sitovasta meluraja-arvosta, aluehallintoviraston muotoilemaa lupamääräystä on pidettävä riittävän selkeänä eikä sitä ole valituksessa esitetyllä perusteella syytä muuttaa. Määräystä ei ole myöskään pidettävä kohtuuttomana, kun otetaan huomioon yhtiön esittämän melumallinnuksen tulos, edellä mainittu määräyksen suunnittelua ohjaava luonne ja määräyksen kohdistuminen vain yhtiön aiheuttamaan melutasoon. (---) Lupamääräykset 45 ja 48, kalastusalueen ja Fennovoima Oy:n valitus Kalojen mukaan lukien nahkiaisten joutumista ydinvoimalaitoksen vedenottoon on tarkkailtava lupapäätöksen määräyksen 45 mukaisesti niin, että tarkkailu antaa luotettavan kuvan vedenottoon eri vuodenaikoina joutuvien kalojen määristä kalalajeittain, kokoluokittain ja ikäryhmittäin. Tarkkailu on järjestettävä Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailun perusteella on tarvittaessa esitettävä tarkistettavaksi lupamääräyksessä 48 määrättyä kalatalousvelvoitetta. Hallinto-oikeus katsoo, että lisääntymispotentiaalin selvittäminen ei voi kuulua hankkeeseen, koska lisääntymisalueet ja poikasvaiheen alkuvuosien elinympäristöt eivät sijaitse hankkeen vaikutusalueella vaan joki- tai virtavesialueella. Todennäköisesti nahkiaisia syönnöstää vaikutusalueella ja niitä vaeltaa vaikutusalueen kautta, jolloin niitä voi joutua vedenottoon. Hallinto-oikeus katsoo, että lupamääräys 48 on riittävä nahkiaisiin kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi ja hylkää Perämeren eteläisen kalastusalueen vaatimukset nahkiaiskannan lisääntymispotentiaalin selvittämistä ja kannan tarkkailua koskien. Aluehallintoviraston päätöksessä kalatalousvelvoite on määrätty istutusvelvoitteena, jota Lapin ELY-keskus on pitänyt vakiintuneena ja tarkoituksenmukaisena kompensaatiotapana Perämeren oloissa. Toimeenpanoon ei ole odotettavissa pikaisia muutoksia, mutta lupamääräys mahdollistaa kalatalousvelvoitteen joustavan sopeuttamisen, mikäli olosuhteet muuttuvat. Hallinto-oikeus katsoo, että lupamääräyksen 48 mukainen istutusvelvoite on näissä olosuhteissa sekä määrän että istutettavien lajien osalta tarkoituksenmukaisin tapa määrätä kalatalousvelvoite ja hylkää sekä Fennovoima Oy:n vaatimuksen muuttaa velvoite kalatalousmaksuksi että Perämeren eteläisen kalastusalueen vaatimuksen lisätä vaellussiian istutusmäärää. Hankkeen vaikutukset eivät etukäteen arvioiden ole sellaisia, että lisääntymispaikkojen kunnostusta voitaisiin edellyttää osana kalatalousvelvoitetta. Hallinto-oikeus hylkää Perämeren eteläisen kalastusalueen vaatimuksen tätä koskien, mutta toteaa, että velvoittaminen tämänkaltaiseen toimenpiteeseen myöhemmin on lupamääräysten 45 ja 48 mukaisesti mahdollista, jos se on perusteltua kalataloustarkkailun tulosten perusteella. (---) Vesiluonnon Puolesta ry Ympäristövaikutusten arviointimenettely Fennovoima Oy on vuosina 2013 - 2014 toteuttanut ympäristövaikutusten arviointimenettelyn, joka koski sähköteholtaan noin 1 200 MW:n suuruista ydinvoimalaitosta. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) antoi YVA-menettelyn päättävän lausuntonsa YVA-selostuksesta 2.6.2014 (TEM/1965/08.04.01/2013). Lausunnossaan TEM edellytti Fennovoima Oy:ltä merialueen luontoa ja kalataloutta koskevia lisäselvityksiä. Lisäselvitykset oli määrä liittää hanketta koskevaan rakentamislupahakemukseen, joka on toimitettu valtioneuvostolle 30.6.2015. TEM:n esittämät lisäselvitysvaateet on hakijan mukaan huomioitu lupahakemuksessa. Vuonna 2014 laadittu YVA-selostus sähköteholtaan noin 1 200 MW:n ydinvoimalaitokselle ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto on toimitettu ympäristölupahakemuksen yhteydessä. Vesiluonnon Puolesta ry on vaatimuksista ja niiden perusteluista tarkemmin ilmenevällä tavalla vaatinut hakijaa tekemään laitoksen toiminnasta ja käytöstä lainmukaisen ympäristövaikutusten arvioinnin. YVA-menettelyn laajuus ja valituksessa esitetyt puutteet menettelyssä (vaatimukset 2, 2a-
6. g)Kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 3 §:n soveltamisalan rajoitus sekä ydinenergialain 2 §:ssä ja säteilylain 1 §:ssä lausuttu uraanin säteilyominaisuudet eivät kuulu ympäristöluvassa käsiteltäviin ympäristöpäästöihin, vaan siltä osin vastuullinen viranomainen on Säteilyturvakeskus (STUK) ja asia ratkaistaan valtioneuvoston ydinenergialain mukaisella päätöksellä. Kyseinen valtioneuvoston päätös ja aluehallintoviranomaisen ympäristölupapäätös voidaan käsitellä toisistaan riippumattomina lupa-asioina. Koska ympäristönvaikutusten arvioinnista annetun lain soveltamisalaa ei ole tältä osin rajoitettu samalla tavalla kuin ympäristönsuojelulain ja saman lain 17 §:n 2 momentin mukaisesti YVA-menettelyn olennaisista puutteista voidaan valittaa ympäristöluvan yhteydessä, on hallinto-oikeudella toimivalta tutkia sisältääkö ympäristövaikutusten arviointimenettely olennaisia puutteita myös edellä mainittujen uraanin säteilyominaisuuksien osalta. Valituksessa ei ole yksityiskohtaisesti eritelty miltä osin YVA-arviointiselostus on puutteellinen tai miltä osin annetut tiedot olisivat puutteellisia. Asiakirjoihin liitetyssä YVA-arviointiselostuksessa on käsitelty muun muassa radioaktiivisten aineiden päästöjä ja vaikutuksia vesiin (kohdassa 7.4.4.4), ilmaan (kohta 7.3.4.1) ja maaperään (kohta 7.5.4), onnettomuustilanteita (7.13), vedenlauhdutuksen biologisia vaikutuksia (kohta 7.4.4.3), sosiaalisia vaikutuksia (kohta 7.10 ja 7.13.1.5), ydinpolttoaineeseen liittyvät kysymykset (kohdat 3.7, 3.13, 7.11.3.4, 7.15. ja 7.11.3.4), jätevesiä (kohta 3.10 ja 7.4.4.2), ilmapäästöjä (kohta 3.17 ja 7.3) ja jäiden ja virtausten vaikutusta (kohdat 3.3.1 ja 4.3). Asiassa yhteysviranomaisena toiminut työ- ja elinkeinoministeriö on 2.6.2014 antamassaan lausunnossa todennut YVA-selostuksen kuvaavan riittävästi hankkeen ympäristövaikutuksia ja niiden lieventämismahdollisuuksia. Nykyiseen hankkeeseen ei sisälly käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta ja kyseisen hankkeen YVA-menettely on aloitettu kesäkuussa 2016. YVA-arviointiselostus kattaa tarpeellisessa määrin YVA-asetuksen 10 §:n 1 momentin 3 ja 5 kohdassa mainitut asiat ja se ei sisällä olennaisia puutteita. Arviointiohjelma ja arviointiselostus on ollut julkisesti nähtävillä seuraavissa kunnissa: Pyhäjoki, Raahe, Alavieska, Merijärvi, Siikajoki, Oululainen ja Kalajoki. Kuulutus arviointimenettelyn aloittamisesta ja arviointiselostuksesta on julkaistu Helsingin Sanomissa, Hufvudstadbladetissa, Kalajokilaaksossa, Kalevassa, Keskipohjanmaassa, Pyhäjokiseudussa ja Raahen Seudussa. Asiassa on järjestetty kaksi yleisötilaisuutta Pyhäjoella. Asiasta on varattu tilaisuus osallistua menettelyyn Espoon sopimuksen piiriin kuuluville maille. Edellä mainittu menettely täyttää YVA-lain 8 a ja 11 §:ssä mainitut vaatimukset kuulemiselle. Näin ollen hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen valituksenalaisen päätöksen kumoamisesta YVA-menettelyyn liittyvien puutteiden takia. Lupamääräyksen 1 muuttaminen ja uusi lupamääräys 2.1 (vaatimus 3a1) Natriumhypokloriitin vaikutukset Hakemuksen mukaan natriumhypokloriittia käytetään voimalaitoksen jäähdytysjärjestelmien ylläpidossa biosidina biologisen kasvuston estämisessä. Hakemuksen mukaan arvioitu käyttömäärä on korkeintaan noin 60 tonnia vuodessa (15 %) ja laitoksella varastoitava enimmäismäärä on noin 5 m 3. Kyseinen aine on erittäin myrkyllistä vesieliöille. Natriumhypokloriittia on suunniteltu käytettävän kesäaikaan kahdesti päivässä siten, että noin kahdenkymmenen minuutin ajan jäähdytysvesivirtaan syötetään noin 0,5 mg/l aktiivista klooria. Yhteensä kesäaikaan ainetta syötetään korkeintaan 40 minuutin ajan päivässä. Kun biologinen aktiivisuus on alhaisempaa, esimerkiksi talvella, natriumhypokloriittia käytetään harvemmin. Natriumhypokloriitin todellinen käyttötarve ja -tiheys määritetään tarkastelemalla materiaalinäytteitä, jotka asennetaan jäähdytysvesijärjestelmään. Klooripitoisuutta monitoroidaan jatkuvatoimisella analysoinnilla. Jäännöskloorin pitoisuus on tavallisesti alle määritysrajojen, natriumhypokloriitin annostuksen aikana (enintään 40 minuuttia päivässä) aktiivisen jäännöskloorin pitoisuus jäähdytysveden purkukanavassa on noin 0,1 mg/l. Joissain tilanteissa aktiivisen jäännöskloorin pitoisuus voi purkukanavassa nousta 0,2 mg/l. Valituksenalaisessa päätöksen lupamääräyksessä 1 on natriumhypokloriitin päivittäiseksi enimmäisajaksi määrätty 40 minuuttia päivässä ja jäähdytysvesitunnelin kohdalla annosteluaikaiseksi raja-arvoksi 0,2 mg/litrassa. Euroopan unionin natriumhypokloriittia koskevassa riskienarviointi raportissa on esitettyjen lyhytaikaisten (ajat vaihtelivat 5-60 minuuttiin) altistuskokeiden mukaan LC50-arvo (pitoisuus, jossa puolet koeyksilöistä menehtyy) natriumhypokloriitille oli lajista riippuen 32 - 2410 µg/l. Kyseiset mittaukset eivät ole suoraan käytettävissä ydinvoimalaitoksen purkuvesistöjen kalalajeihin, mutta selvityksen perusteella lohikalat ovat herkempiä natriumhypokloriitille kuin esimerkiksi ahvenien heimoon kuuluvat kalat. Matalammat LC50-arvot esiintyivät korkeissa vedenlämpötiloissa (24 celsiusastetta), joissa korkea lämpötila lisää kuolleisuutta. Kesäaikaan suoritetun koeverkkokalastuksen perusteella jäähdytysveden purkualueen pääasialliset kalalajit ovat ahven (34 %), kiiski (16 %) ja särki (26 %). Lohikaloista alueella on saatu siikaa (4 %). Edellä mainitun selvityksen perusteella ahvenkalat eivät ole herkkiä natriumhypokloriitille. Särkien ja kiiskien osalta tietoa kyseisen aineen vaikutuksista ei ole. Selvityksen perusteella siika voi lohikaloihin kuuluvana olla herkempi kyseisen aineen vaikutuksille. Natriumhypokloriitti hajoaa helpommin korkeissa lämpötiloissa ja sen hajoamistahti kaksinkertaistuu aina kun lämpötila nousee 5,5 celsiusastetta. Jos lämpötila on yli 35 celsiusasteen hajoamisreaktio on hyvin nopea. Voimalaitoksen jäähdytysvesi lämpenee korkeintaan 12 celsiusastetta ja kesäaikaan jäähdytysveden lämpötila voi olla ajoittain yli 30 celsiusastetta, joka on omiaan hajottamaan natriumhypokloriitin nopeasti. Valittajan lainaamassa Hinkleyn ydinvoimalan YVA-selostuksessa mainitaan, että hypokloriitin reaktioissa bromidin kanssa syntyy monia erilaisia sivutuotteita. Kyseisessä selostuksessa on tältä osin viitattu raporttiin Chlorination by-products in power station cooling water. Kyseisessä raportissa todetaan kloorin ensin reagoivan suolapitoisessa merivedessä bromidin kanssa ja muodostaen sivutuotteita. Raportissa todetaan edellä mainitun reaktion olevan bromidiperustaista lukuun ottamatta vähäsuolaisia murtovesiä ja jokisuualueita. Itämeren suolapitoisuus on alhainen etenkin Itämeren pohjoisessa osassa. Edellä mainittu huomioon ottaen, ei natriumhypokloriitin muuttuminen halogeeneiksi ole nykyisen tiedon perusteella sellaista, jotta valituksessa mainittuja haitta-aineita syntyisi merkittäviä määriä. Kysymys on tältä osin purkuvesistössä tapahtuvista reaktioista, joiden etukäteinen selvittäminen on hankalaa. Asian varmistamiseksi hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräykseen 1 tarkkailuvelvoitteen natriumhypokloriitin hajoamistuotteiden osalta. Jäähdytysveden leviämismallin mukaan purkukanavan suulla veden lämpötila on jatkuvasti noin 10 celsiusastetta muuta vesialuetta korkeampi noin 3−19 hehtaarin alueella. Tältä alueelta kalat pääasiassa karkottuvat liian korkeiden lämpötilojen takia ainakin kesäkaudella. Vähintään kolmen celsiusasteen lämpönousu havaitaan veden pintakerroksessa noin 4 km 2 :n alueella, jossa kaloja liikkuu säännöllisesti, mutta kalojen karkottumista tapahtuu ainakin lämpimimpänä kesäaikana. Edellä mainitun jäähdytysveden leviämismallin ja natriumhypokloriitin kemiallisten ominaisuuksien perusteella jäähdytysveden sekoittuminen merialueen muuhun veteen ja samalla natriumhypokloriitin laimentuminen tapahtuu pääasiallisesti purkukanavan läheisyydessä hyvin pienellä alueella. Saadun selvityksen perusteella kalalajeja ei purkukanavan välittömässä läheisyydessä ole lämpötilan korkean vaihtelun takia. Lisäksi purkukanavan alueella oleva virtaus on huomattavan suuri (maksimi 45 m 3 /s), joka on omiaan karkottamaan kaloja. Edellä mainitun selvityksen ja jälkitarkkailun lisäämisen perusteella hallinto-oikeus hylkää valituksen vaatimuksen asian kumoamisesta natriumhypokloriittiin liittyvien vaikutuksien takia. Jätevesien käsittelystä, päästöistä ja tarkkailusta saatu selvitys Hakemuksessa esitetyn voimalaitoksen käytön aikaisen sisäisen vesitaseen mukaan jäähdytysvesikanavaan johdetaan jätevesiä kolmesta eri lähteestä eli täyssuolanpoistolaitokselta 50−170 m 3 /päivässä (60 000 m 3 /vuodessa), nestemäisten jätteiden käsittelylaitokselta 50−170 m 3 /päivässä (60 000 m 3 /vuodessa) ja ei-aktiivisten jätevesien puhdistuksesta 50−70 000 m 3 /vuodessa, josta määrästä 10−20 % muodostuu laitoksen normaalikäytön aikana ja 80−90 % vuosihuollon aikana. Reaktorin ja sen apujärjestelmien käytöstä syntynyt jätevesi puhdistetaan nestemäisten jätteiden käsittelylaitoksella separaattorilla, ionivaihtimissa, tislauksella ja/tai tarvittaessa haihduttamalla jätevesien aktiivisuus- ja epäpuhtauksien sisällön perusteella. Sekundääripiiristä ja tietyistä reaktorin apujärjestelmistä syntyvät jätevedet ovat sellaisinaan puhtaita, joten ne voidaan mittausten jälkeen johtaa ilman puhdistuskäsittelyä jäähdytysveden mukana mereen. Hakemuksen mukaan konventionaalisista apujärjestelmistä tulevat vesitysvedet (joihin sekundääripiiri on mainittu kuuluvan) johdetaan kemialliseen käsittelyyn, jossa jäteveteen annostellaan vetyperoksidia ja katalyyttia. Käsittelyn jälkeen jätevedet puretaan jäähdytysvesien purkukanavaan. Nestemäisten jätteiden käsittelyjärjestelmässä puhdistetaan eri lähteistä (prosessijärjestelmistä) peräisin olevia jätevesiä. Puhdistuksen jälkeen jätevedet johdetaan kokoomasäiliöihin. Kokoomasäiliöiden täytyttyä tai muutoin sopivin väliajoin niistä kerätään yhteisnäyte, josta määritetään radioaktiivisten aineiden pitoisuudet sekä kokonaisfosforipitoisuus ennen jäähdytysveden johtamista purkukanavaan. Tällä varmistutaan siitä, että radioaktiivisuudelle ja kokonaisfosforille määritettyjä viranomaisrajoja ei ylitetä. Tarvittaessa voidaan analysoida muitakin parametreja. Kun purkukanavaan johdettavan jäteveden tilavuus ja kokonaisfosforipitoisuus tunnetaan, voidaan laskea fosforipäästö. Muita kuormitustekijöitä ei säännöllisesti tarkkailla, sillä niiden pitoisuudet purkukanavaan johdettavassa jätevedessä ovat pääsääntöisesti alle määritysrajojen. Ei-aktiivisten jätevesien määrää seurataan laskennallisesti laitoksen vedenkulutuksen perusteella. Jätevedet eivät sisällä merkittäviä määriä vesistöä kuormittavia aineita, eikä niiden laatua näin ollen tarkkailla. Osa ei-aktiivisista jätevesistä johdetaan neutralointialtaaseen (esimerkiksi täyssuolanpoistolaitokselta ja lauhteenpuhdistuslaitokselta muodostuvat jätevedet), jossa jätevesien pH säädetään halutulle tasolle, ennen vesien johtamista jäähdytysveden purkukanavaan. Hakemuksessa yhteenvetona voimalaitoksessa muodostuvista jätevesistä on esitetty seuraava taulukko: Jätevesi, Vesimäärä, Päästö Jäähdytysvedet, noin 1 420 milj. m 3 /vuosi, Lämpö: noin 63 PJ/vuosi Jäähdytysveden puhdistuslaitteiston huuhteluvedet, korkeintaan 1 200 m 3 /vrk, - Välppeen kuivauksen rejektivedet, pieni, - Suolanpoistolaitoksen jätevedet, noin 50 - 170 m 3 /vrk, Neutraloinnissa muodostuvia suoloja Prosessijätevedet nestemäisten jätteiden käsittelylaitokselta (sis. pesulajätevedet), noin 170 - 250 m 3 /vrk, Fosfori: enintään 15 kg/vuosi ja Boori: noin 100 kg/vuosi Ei-aktiiviset prosessijätevedet, 50 000 - 70 000 m 3 /vuosi, - Valituksessa mainittujen aineiden käyttö voimalaitoksella ja niiden puhdistus Hanhikiven niemen ydinvoimalaitosyksikkö on toimintaperiaatteeltaan kevytvesireaktorilaitos ja sen laitostyyppi on painevesireaktori. Painevesireaktorissa polttoaine lämmittää vettä, mutta korkea paine (noin 160 bar) estää veden kiehumisen. Reaktorissa veden lämpötila on kuumimmillaan noin 350 °C. Reaktorilta korkeapaineinen kuuma vesi johdetaan höyrystimiin, joissa vesi jakautuu pieniin lämmönsiirtoputkiin. Reaktorista tulleesta kuumasta vedestä lämpö siirtyy lämmönsiirtoputkien seinämän läpi erilliseen kiertopiirin (sekundääripiiri) veteen, joka on matalammassa paineessa (60‒70 bar). Sekundääripiirin vesi höyrystyy, ja höyry johdetaan turbiinille, joka pyörittää sähkögeneraattoria. Valituksessa mainituista aineista hydrasiittia ja ammoniakkia käytetään edellä mainittujen primääri- ja sekundääripiirin vesikemian säätöön. Etanoliamiinia käytetään sekundääripiirin vesikemian säätämiseen. Natriumfosfaattia käytetään suljetun kierron apujärjestelmäkemikaalina. Hakemuksen mukaan reaktorin ja sen apujärjestelmien käytöstä syntynyt jätevesi ja höyrystimien ulospuhallusjärjestelmän suodattamien renegeroinnista ja huuhtelusta syntyneet jätevedet puhdistetaan nestemäisten jätteiden käsittelylaitoksella. Sekundääripiiristä ja tietyistä reaktorin apujärjestelmistä syntyneet jätevedet ovat sellaisinaan puhtaita, joten ne voidaan johtaa mittausten jälkeen ilman puhdistuskäsittelyä jäähdytysveden mukana mereen. Valituksenalaisen päätöksen lupamääräyksen 4 mukaan täyssuolanpoisto- ja lauhteenpuhdistuslaitoksen sekä höyryprosessin vesien puhdistuksen jätevedet ja ulospuhallusvedet saa johtaa neutralointialtaan kautta jäähdytysvesien mukana mereen. Vedet on neutraloitava ennen johtamista mereen ja ennen neutralointialtaan tyhjentämistä on mittauksin varmistettava, että veden pH on 6 - 9. Edellä mainitun perusteella primäärikierron käytöstä syntyneet jätevedet käsitellään ja sekundäärikierron normaalikäytöstä aiheutuneita lauhteenpuhdistuslaitoksen ja höyryprosessin vesiä ei puhdisteta. Tämän perusteella osa sekundääripiirin ja primääripiiriin apujärjestelmiin johdetuista aineista tai niiden hajoamistuotteista voi johtua jäähdytysjärjestelmien kautta mereen. Valituksessa mainittujen kemiallisten aineiden haitallisuus ja saatu lisäselvitys Voimalaitoksen prosessivedestä (primääri- ja sekundääripiiri) poistetaan happi hapenpoistokemikaalilla eli hydratsiinillä, jonka käyttöpitoisuudet ovat 2,5 % ja 1 %. Arvioitu vuotuinen käyttömäärä 10 tonnia (64 %). Hydratsiini on erittäin vesiliukoinen. Hydratsiini on sellaisenaan erittäin myrkyllistä vesieliöille. Fennovoima Oy on antanut lisäselvityksen muun muassa hydratsiinin käyttöön liittyen. Selvityksen mukaan Suomessa ei ole tehty kansallisia rajoitus- tai lupamenettelyitä aineeseen liittyen. Täten yhtiötä velvoittaa hydratsiinin toimittajan luovuttamat tiedot eli käyttöturvallisuustiedotteessa esitetyt raja-arvot. Fennovoima Oy ei ole tehnyt lopullista valintaa käytettävän hydratsiinituotteen osalta, mutta esim. Liozan 24:lle on annettu erittäin alhainen arvioitu vaikutukseton pitoisuus - merivesi (0,06 μg/l). Näin alhaista pitoisuutta ei pystytä mittaamalla määrittämään. Laboratoriomittauksilla hydratsiini voidaan luotettavasti määrittää vasta noin 50 μg/l pitoisuustasolla. Tällöin voidaan laskennallisesti osoittaa, että mikäli voimalaitokselta ns. aaltoilualtaaseen (voimalaitoksen rakenteita) päästettävän jäteveden hydratsiinipitoisuus alittaa em. 50 μg/l, sen pitoisuus mereen saapuvassa jätevedessä alittaa raja-arvon 0,06 μg/l. Tämä johtuu suuresta jäähdytysvesivirtauksesta (normaalikäytön aikana noin 45 m 3 /
7. s)sekä siitä, että meriveden sisältämä happi kuluttaa reagoimatonta hydratsiinia. Täten ulospumpattavan jäteveden ja siihen sekoitettavan hydratsiinipitoisen jäteveden tilavuuksien ja ulospumppausnopeuden sopivalla valinnalla voidaan varmistua raja-arvoehtojen täyttymisestä. Etanoliamiinia käytetään prosessissa sekundääripiirin vesikemian säätämiseen. Vuotuinen käyttömäärä on 13,3 tonnia ja käyttöpitoisuus 3 %. Etanoliamiini on vesiliukoinen. Etanoliamiini on sellaisenaan myrkyllistä vesieliöille. Fennovoima Oy:n lisäselvityksen mukaan etanoliamiinia (ja ammoniakki) voidaan tarvittaessa poistaa jätevedestä ennen jätevesijakeiden johtamista mereen. Eräs vaihtoehto on sitoa ne kiinteään sorbenttiin ja käsitellä muodostuva kiinteä jäte sopivalla tavalla. Etanoliamiinia sisältävät jätevedet voidaan myös käsitellä vetyperoksidilla, jolloin etanoliamiini hajoaa. Käsittelymenetelmien arviointi ja kehittely on käynnissä ja tarkentuu laitoksen suunnittelun edetessä. Rikkihappoa käytettään voimalaitoksella vedenkäsittelyssä suodattamien elvytyksessä ja pH:n säädössä ja sen vuosittainen käyttömäärä on 458 tonnia. Prosessiveden täyssuolanpoistolaitoksen ja lauhteenpuhdistuslaitoksen jätevedet johdetaan neutralointiin. Suolanpoistolaitoksen jätevedet sisältävät lähinnä neutraloinnista syntyviä suoloja, jotka eivät poikkea merivedessä normaalisti olevista suoloista. Rikkihapon hajoamistuotteet ovat lähinnä sulfaattia. Sulfaatin suorista vesistöhaitoista merkittävin on vesien suolaantuminen ja sen aiheuttama vesien mahdollinen kerrostuminen. Sulfaatti ei ole sellaisenaan toksinen yhdiste, vaikkakin eräät vesikasvit ja eliöt ovat sille herkkiä. Suurissa pitoisuuksissa (useita tuhansia mg/
8. l)sulfaatista on todettu olevan haittaa myös kaloille (Singleton 2000). Natriumfosfaattia käytetään voimalaitoksella suljetun kierron apujärjestelmäkemikaalina ja sen käyttöpitoisuus on 2,5−5 %. Osa suljettujen kierron apujärjestelmien jätevedestä käsitellään nestemäisten jätteiden käsittelylaitoksella ja osa johdetaan sellaisenaan mittausten jälkeen jäähdytysveden mukana mereen. Aineen käyttömäärä on 7,3 tonnia vuodessa. Aineen haitalliset ominaisuudet liittyvät sen korkeaan pH:n ja aineen syövyttävyyteen. Fennovoima Oy:n lisäselvityksen mukaan natriumfosfaattia sisältävät jätevedet neutraloidaan ja laimennetaan ennen niiden johtamista jätevesien purkukanavaan. Voimalaitoksen prosessivedestä (primääri- ja sekundääripiiri) happamuuden säätämiseen käytetään ammoniakkivettä, jonka käyttöpitoisuus on 2,5 %. Arvioitu vuotuinen käyttömäärä on 172,7 tonnia (25 %). Ammoniakki on sellaisenaan erittäin syövyttävää ja myrkyllistä vesieliöille. Fennovoima Oy:n lisäselvityksen mukaan ammoniakkia sisältävät jätevedet voidaan käsitellä kuten edellä kuvatut etanoliamiinia sisältävät jätevedet. Selvityksen riittävyys ja johtopäätökset Hakemuksessa ei ole esitetty ympäristönsuojelulain 39 §:n ja ympäristönsuojeluasetuksen 3 §:n 1 momentin 4 ja 6 kohdan tarkoittamaa selvitystä vesistöille vaarallisten hydratsiinin, etanoliamiinin, ammoniakin sekä natriumfosfaatin ja rikkihapon mahdollisista jäämäpitoisuuksista jätevesissä tai niiden hajoamisesta prosessissa ja aineiden haitallisista vaikutuksista vesistössä. Asiassa ei ole esitetty tarkempaa arviota täyssuolanpoistolaitoksesta, nestemäisten jätteiden käsittelylaitoksesta ja ei-aktiivisten jätevesien puhdistuksesta johdettavien jätevesien sisältämistä haitta-ainepitoisuuksista tai vesien puhtaudesta. Lisäksi asiassa puuttuu yksilöity selvitys erilaisten jätevesijakeiden käsittelystä tai käsittelyn valinnan perusteista. Valituksessa esitettyyn ei ole hakijan esittämässä vastineessa vastattu. Hallinto-oikeus on pyytänyt hakijalta lisäselvitystä edellä mainittujen aineiden joutumisesta eri jätevesijakeisiin, näiden jätevesijakeiden puhdistustekniikasta ja jätevesissä puhdistuksen jälkeen olevista edellä mainittujen kemikaalien pitoisuuksista normaalitoiminnan ja huollon aikana. Selvityksessä on lisäksi pyydetty ottamaan huomioon edellä mainittujen kemikaalien mahdolliset hajoamis- ja muuntumistuotteet jätevedessä ja vesistöön johdettavassa jäähdytysvedessä. Hakijan toimittama lisäselvitys on edelleen puutteellista etanoliamiinin, ammoniakin, natriumfosfaatin sekä rikkihapon käytöstä ja joutumisesta eri jätevesijakeisiin, pitoisuuksista normaalitoiminnan ja huollon aikana sekä näiden jakeiden puhdistustekniikasta etanoliamiinin ja ammoniakin osalta. Hakijan mukaan esimerkiksi etanoliamiinin osalta käsittelyjärjestelmien arviointi on kesken ja tarkentuu laitoksen suunnittelun edetessä. Ammoniakin osalta on todettu, että jätevedet voidaan käsitellä samalla tavalla kuin etanoliamiini. Lisäksi asiassa puuttuu yksilöity selvitys erilaisten jätevesijakeiden käsittelystä tai käsittelyn valinnan perusteista. Kun otetaan huomioon etenkin jätevesien suurin vuosittainen määrä 190 000 m 3 ja ei-aktiivisten jätevesien suuri osuus huollon aikana, joka kuuluu myös ympäristöluvan mukaiseen toimintaan, ei asiassa ole esitetty riittävää selvitystä jätevesipäästöstä ja jätevesien käsittelystä tarpeellisten lupamääräysten asettamiseksi. Tällaisena riittävänä selvityksenä ei voida pitää hakijan ilmoitusta siitä, etteivät jätevedet sisällä haitallisia pitoisuuksia kemikaaleja ilman selvitystä siitä miten haitallisia aineita puhdistetaan jätevesistä tai miten ne hajoavat tai muuntuvat ennen jätevesien johtamista purkuvesistöön. Kemikaalien käyttömääristä ja -tavasta saatu selvitys sekä laimenemisolosuhteista hydratsiinia koskevan lisäselvityksen yhteydessä lausuttu osoittavat, että kemikaalipäästöistä ei ennalta arvioiden aiheudu merkittävää vesistön pilaantumista. Selvitysten perusteella ei kuitenkaan voida arvioida täyttääkö jätevesien käsittely parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksen, noudatetaanko toiminnassa tältä osin ympäristönsuojelulain 6 ja 7 §:ssä tarkoitettuja yleisiä velvollisuuksia ja periaatteita ja millä tavoin kyseessä olevien aineiden päästöjen tarkkailu olisi tarpeen järjestää. Näin ollen asiassa ei ole voitu varmistua siitä, ovatko aluehallintoviraston asettamat lupamääräykset 2-4 ja 8 riittäviä ja onko tarkkailuohjelmaa syytä täydentää kemikaalipäästöjä koskevilta osin. Ympäristönsuojelulain 54 §:n mukaan ympäristöluvassa voidaan määrätä, että toiminnanharjoittajan on tehtävä erityinen selvitys toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen tai sen vaaran selvittämiseksi, jos lupaharkintaa varten ei ole voitu toimittaa yksityiskohtaisia tietoja päästöistä, jätteistä tai toiminnan vaikutuksista. Näin ollen hallinto-oikeus on määrännyt yhtiön esittämään hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista selvityksen jätevesiin joutuvista ympäristölle haitallisista aineista, jätevesien käsittelystä, jätevesissä esiintyvistä pitoisuuksista ja mahdollisista kemikaalien hajoamis- ja muuntumistuotteista sekä yhteisvaikutuksista. Selvitystä ei ole määrätty esitettäväksi välittömästi, sillä asiassa saadun selvityksen mukaan toiminnalle ei ole vielä myönnetty ydinenergialain mukaista rakentamis- tai käyttölupaa eikä kemikaalilainsäädännön mukaista lupaa. Näissä päätöksissä ratkaistaan omalta osaltaan primäärikiertoon, reaktoriin ja kemikaalien käyttöön liittyviä asioita. Ydinenergialaissa ja ympäristönsuojelulaissa ei ole määrätty etusijajärjestystä ydinenergialain mukaisen rakentamisluvan ja ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan välillä. Näin ollen aluehallintoviraston päätös on voitu tehdä muodollisesti ennen rakentamislupaa. Kuitenkin jätevesien käsittelyä ja käytettäviä kemikaaleja ja niiden pääsemistä ympäristöön koskevat kysymykset ovat lopullisesti ratkaistavissa vasta kun edellä mainittuihin asioihin liittyvät yksityiskohdat ovat tarkentuneet. Aluehallintoviraston on käsiteltävä selvitys siten kuin ympäristönsuojelulain 90 §:ssä määrätään ja tarvittaessa täydennettävä tai täsmennettävä lupapäätöstä selvityksen perusteella. Jos selvitys osoittaa, että asiassa on kyse ympäristönsuojelulain 29 §:n tarkoittamasta ympäristöluvan saaneen toiminnan olennaisesta muuttamisesta, aluehallintoviraston on suoritettava lupaharkinta tältä osin uudestaan. Radioaktiivisten aineiden kemialliset vaikutukset (vaatimus 3a) Uraanin tai muiden säteilyvaarallisten aineiden kemiallisista ominaisuuksista aiheutuvat ydinvoimalan ympäristövaikutukset kuuluvat sinällään ympäristöluvissa käsiteltäviin asioihin, koska ympäristönsuojelulain 3 §:n mukainen soveltamisalan rajoitus koskee vain säteilystä aiheutuvien vaikutusten käsittelyn rajoittamista säteilylain ja ydinenergialain mukaiseen menettelyyn. Uraanin ja muiden säteilyvaarallisten aineiden pääasialliset haittavaikutukset liittyvät niistä aiheutuvaan säteilyyn etenkin ydinvoimalaitoksessa ja aineet eivät ole suoraan tekemisissä ympäristön kanssa lukuun ottamatta normaalikäytössä veteen ja ilmaan päästettäviä pieniä määriä jalokaasuja (ksenon ja krypton), aerosolimuodossa olevia radioaktiivisia aineita (hiili-14) ja halogeenejä (jodit) ja tritium. Ydinvoimalaitoksen käytön aikaisia vaikutuksia käsitellään tältä osin ydinenergialain mukaisessa käyttöluvassa, jossa kaikella tavoin pyritään vähentämään kyseisten aineiden pääsyä ympäristöön. Lisäksi onnettomuustilanteet kuuluvat kyseisen luvan piiriin. Tämä huomioon ottaen ei kyseisten aineille ole tarpeen määrätä erillisiä lupamääräyksiä ympäristöluvassa. Kemikaaliluvan merkitys Fennovoima Oy on vastineessaan todennut, että kemikaaleihin liittyvät asiat käsitellään tarkemmin kemikaaliluvassa ja valittajan esittämät muutokset eivät ole tarpeen ympäristönsuojelulain mukaisen pilaantumisen estämiseksi. Kun otetaan huomioon vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain 5 §:n 7 momentissa lausuttu ja ympäristönsuojelulain 2 §:ssä ja 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa lausuttu, tulee kemikaalien käyttö käsitellä ympäristönsuojelulain mukaisessa menettelyssä, mikäli niistä aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Edellä mainittu huomioon ottaen kyseisten kemikaalien käytön arviointia ei voida jättää pelkästään kemikaaliluvassa käsiteltäväksi. Biologisten vaikutusten huomioon ottaminen jäähdytyslaitteistossa ja parhaan tekniikan vaatimus (vaatimus 3a2) Teollisuuden jäähdytysjärjestelmien parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevassa referenssiasiakirjassa (European Commission 2001) esitetään parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisia ratkaisuja uusille ja vanhoille teollisuuden jäähdytysjärjestelmille. Asiakirjan mukaan kalojen ja vesieliöiden jäähdytysjärjestelmään joutumista vähentävien keinojen käyttö on monimutkaista ja eri kohteiden olosuhteista ja kalalajeista riippuvaista. Asiakirjassa käytettäviksi tekniikoiksi mainitaan välppien reikäkoon optimointi, sisävirtauksen pienentäminen (0,1−0,3 m/s vähensi kalojen joutumista jäähdytysjärjestelmään), kalojen erilaiset karkotuskeinot (äänet ja valot) ja erilaiset vapautustekniikat. Tähän on Suomessa käytetty myös vedenottoon asennettuja verkkoja. Asiakirjassa esitellyistä tekniikoista ei vielä yhdenkään ole voitu todeta olevan parhaan tekniikan mukaista. Hakemuksen mukaan karkeavälppien väli on 10 cm. Hakemuksesta ei kuitenkaan ilmene minkä kokoisia hienovälppiä voimalaitoksen jäähdytysjärjestelmässä tullaan käyttämään. Tältä osin välppien reikäkoon valinnassa tulee huomioida kalojen kiinnijäämisen vähentäminen. Hakemuksen mukaan jäähdytysjärjestelmän ottorakenne on mitoitettu siten, että virtausnopeus ottoaukon suulla pysyy matalana (noin 0,2 - 0,3 m/s). Tällä vähennetään jäähdytysveden mukana kulkeutuvan kiintoaineksen määrää ja myös kalojen joutumista jäähdytysjärjestelmään. Edellä mainittujen keinojen katsotaan olevan riittäviä nykyisen tiedon perusteella kalojen kiinnijäämisen vähentämiseksi, etenkin kun otetaan huomioon se, että jäähdytysjärjestelmän kalataloudellinen haittavaikutus on korvattu kalatalousvelvoitteella ja hallinto-oikeuden lupamääräykseen 45 tekemä muutos, joka mahdollistaa kalatalousvelvoitteen ja siihen liittyvien teknisten toimenpiteiden muuttamisen myöhemmin tarkkailusta saatavan tiedon perusteella. Ydinonnettomuuden mereen vapautuvat aineet ja radioaktiivisten aineiden terveys- ja ympäristövaikutukset normaalikäytössä ja ydinonnettomuuden sattuessa, sosiaaliset vaikutukset, ydinpolttoaineen kuljetuksen riskien torjuminen, ydinpolttoaineen loppusijoituksen ympäristövaikutukset, säteilyhaittojen käsittely (vaatimukset 3a2, 3 b − e ja
9. g)Tältä osin hallinto-oikeus viittaa edellä vaatimuksien 2, 2a−g ja 3a osalta lausuttuun. Perämeren eteläisen kalastusalueen ja Vesiluonnon Puolesta ry:n esittämät valituksenalaisen päätöksen kumoamisvaatimukset Kun otetaan huomioon edellä mainittu hallinto-oikeuden lupamääräykseen 2.1 tekemä lisäys ja edellä valittajien toissijaisista vaatimuksista lausuttu sekä rakentamisluvasta esitetty ja se, ettei toiminnalle ole annettu ympäristönsuojelulain mukaista toiminnan aloittamislupaa jätevesien ja jäähdytysvesien johtamisen osalta sekä se seikka, ettei toiminnasta aiheudu nyt saatavilla olevan tiedon perusteella merkittävää ympäristön pilaantumista, ei valituksenalaista päätöstä ole syytä kumota tai muilta osin muuttaa valittajien valituksien johdosta. Kemikaali päästöihin liittyvät puutteellisuudet on korjattava lupamääräyksen 2.1 mukaisessa menettelyssä. Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Sauli Viitasaari sekä Lasse Känsälä ja Janne Marttila, jotka ovat myös esitelleet asian. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1. Vesiluonnon Puolesta ry on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja Fennovoima Oy:n lupahakemus hylätään. Toissijaisesti yhdistys on vaatinut, että hakija velvoitetaan tekemään laitoksen toiminnasta ja käytöstä lainmukainen ympäristövaikutusten arviointi ja asia palautetaan aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Aluehallintoviraston tulee riittävän tiedon perusteella antaa lupamääräykset biologisten ja kemiallisten haittojen estämiseksi, rajoittamiseksi ja tarkkailemiseksi ainakin hypokloriitin ja meren kloorauksen vaikutusten osalta. Yhdistys on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti: Lupa on kumottava, kiellettävä ja poistettava johtuen lakien ja kansainvälisten sopimusten rikkomisesta. Lupa rikkoo erityisesti Suomen ja Euroopan unionin ympäristö- ja vesilainsäädäntöä sekä niihin liittyviä säännöksiä kansalaisten kuulemisesta sekä Suomea velvoittavia kansainvälisiä sopimuksia kuten Århusin sopimusta. Lain mukaan ydinvoimalalta edellytetään ympäristövaikutusten arviointia (YVA). Hanketta koskevissa YVA-dokumenteissa ei ole oikeita ja kattavia ympäristövaikutuksia kuten kaikkia biologisia ja kemiallisia vaikutuksia laitoksen normaalikäytössä sekä ydinonnettomuuden sattuessa. Vaikutusarvioinnin tulee kattaa myös radioaktiivisia ominaisuuksia käsittävien aineiden kemialliset vaikutukset. Erityisesti lupamääräyksiin 1 ja 2 hallinto-oikeudessa lisätyt kemialliset vaikutukset puuttuivat täysin myös lupahakemuksesta. Hallinto-oikeus katsoi, että YVA olisi kattanut radioaktiiviset aineet. Näin ei kuitenkaan ole sillä tasolla, kuin asia tulee esittää. YVA:ssa ei juurikaan tarkastella yksittäisiä aineita, vaan päästöjen radioaktiivisuutta ja sitäkin vain beta- ja gammasäteilynä. Tämä tarkoittaa, että suuri joukko kaikkein vaarallisimpia alfa-radioaktiivisia aineita, kuten plutoniumit ja siksi hajoavat transuraaniaineet, ovat STUK:n virallisen päästötarkkailun ulkopuolella. Samoin ydinvoimalan massallisesti yleisin uraani ja sen vaaralliset tytäraineet, kuten radium, Th-230, Pb-210, polonium-210, radium ja radon ovat myös valvonnan ulkopuolella. Uraanin tytäraineet muodostuvat hitaasti ja STUK:lta puuttuu valvonta sen pitkäaikaisiin tytäraineongelmiin. Kokonaisaktiivisuus voi olla riittävä menettely ihmisten välittömän säteilysuojelun kannalta. Kuitenkin ympäristöturvallisuuden kannalta tulee tuntea myös radioaktiivisten aineiden biologinen kertyminen. Aineet käyttäytyvät tavoin eri tavoin johtuen niiden kemiallisista, ekologisista ja biologisista ominaisuuksista. Tämä biologinen kertyminen on normaaliasia tavanomaisessa kemiallisessa ympäristövalvonnassa, mutta jää huomioitta STUK:n ja ydinvoimayhtiöiden ihmisen välittömään säteilyturvallisuuteen tähtäävissä tutkimuksissa. YVA:sta puuttuvat oikeat ja kattavat sosiaaliset vaikutukset laitoksen normaalikäytössä, toiminnan jälkeen ja ydinonnettomuuden sattuessa. Esimerkiksi kriisitilanteisiin tai sotatilanteeseen liittyviä uhkia ja ongelmia ei ole käsitelty. Tarkastelusta puuttuvat projektin ylisukupolviseen hallintaan liittyvät riskit toiminnan ja voimalan sulkemisen aikana. Siirtotyövoiman käyttöön liittyvät ongelmat ovat käsittelemättä. Ydinonnettomuuksilla on yhteisölle kestämättömiä vaikutuksia esimerkiksi tarvittavien evakuointien vuoksi, vaikka merkittäviltä säteilyvahingoilta vältyttäisiin. YVA:sta puuttuvat ydinpolttoaineen kuljetuksen ja tuotannon oikeat ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset. YVA-prosessissa ydinpolttoaineen kuljetukset on esitetty riskittömämpinä kuin mitä STUK:n turvallisuusselvityksestä ilmenee. STUK:n mukaan Fennovoima Oy:n valitsema kierrätyspolttoaine sisältää voimakkaasti gamma-säteilevää uraanin isotooppia, minkä vuoksi se on pidettävä kuljetuksissa jatkuvasti veden alla. YVA:ssa on käsitetty hyvin puutteellisesti ydinpolttoaineen tuotantoa. YVA:sta puuttuvat ydinpolttoaineen loppusijoituksen oikeat ympäristö- ja terveysvaikutukset. Jätteiden luvitus kuuluu normaaliin ympäristölupaprosessiin. Vaikka radioaktiivisuusominaisuus määrättäisiin STUK:n luvitettavaksi, ydinjätteen yleisin kemiallinen aine on uraani. Ekologisesti uraani on kemiallisesti useilla mittareilla kertaluokkia toksisempaa kuin radioaktiivisuuden perusteella. Esimerkiksi EU:n SCHER tiedekomission Depleted uranium -raportin mukaan uraanin haitaton pitoisuus makeassa vedessä voi olla välillä 0.1−1 mikrogrammaa litrassa. Tämä pätee Hanhikiven pintavesissä ja Perämeressäkin tausta on vain joitakin mikrogramman kymmenyksiä. Toisaalta tiedetään, että ydinpolttoainejäte on pääosin uraania. Uraani joutuu mereen loppusijoituksen vahinkojen tai keskeytymisen yhteydessä tai eroosion vaikutuksesta miljoonien vuosien kuluessa. Merijään ja ahtojäiden vaikutusta voimalan riskeihin vedenotossa tai luonnollisten virtausten lisämuutoksissa ei ole selvitetty. YVA- ja ympäristölupaprosessia ei tulisi jakaa erillisiksi prosesseiksi, mutta jos näin menetellään, asiat tulee vähintään käsitellä yhdessä ja kokonaisuutena. Tämä viittaa mahdolliseen STUK:n rooliin radioaktiivisuuden suhteen. Luvassa täytyy olla lain perusteella lupamääräykset biologiset ja kemiallisten haittojen estämiseksi, rajoittamiseksi ja tarkkailemiseksi mukaan lukien vaikutukset laitoksen normaalikäytössä sekä ydinonnettomuuden sattuessa. Tämän tulee kattaa myös radioaktiivisia ominaisuuksia käsittävien aineiden kemialliset vaikutukset. Hakija on jättänyt selvittämättä jäljempänä lueteltuja asioita ja niistä seuraavia toimia ympäristöhaittojen rajoittamiseksi. Asia on tämän vuoksi palautettava aluehallintoviraston ratkaistavaksi. YVA:sta ja hakemuksesta puuttuvat tiedot laitoksen kemiallisista päästöistä ja niiden haittavaikutuksista, kuten hypokloriitin vaikutuksista ja meren ja lauhdutusveden kloorauksesta syntyvistä haitta-aineista ja niiden vaikutuksista. On tiedossa, että meriveden kloorauksesta syntyisi luvanvaraisia ja säädeltyjä aineita. Iso-Britanniassa Hinkley Point -voimalan päästöt johtivat sekoittumisvyöhykkeen määrittämiseen valtameressä. On siten ilmeistä, että meren kloorauksesta syntyvät aineet voivat olla erittäin merkittäviä matalissa Perämeren rantavesissä. Natriumhypokloriitin käyttömäärä on 60 tonnia (15 prosentin liuoksena). Hypokloriitin ja sen reaktiotuotteiden vaikutuksia ei ole selvitetty eikä käsitelty. On tiedossa, että aineiden pitoisuudet ylittäisivät ympäristölaatunormeja, ja niillä tulee asettaa luparajat sekä tarkkailumääräykset. Sekundääri- ja primääripiirin korroosion estoon käytetään hydratsiinia, joka on erittäin myrkyllinen aine. Samoin prosessivedessä käytetään hapen poistoon hydratsiinia. Luvassa todetaan hydratsiini vaaralliseksi. Se on erittäin myrkyllistä ja esimerkiksi edellä mainitussa Hinkley Point -voimalassa ehkä haitallisimmaksi havaittu luvitettava aine. Fennovoima kertoo neutraloivansa ja puhdistavansa vesiä, mutta menetelmiä ja niiden tuotteita ei kuvata. Ei-radioaktiivisen veden käsittely on epämääräinen. Luvassa todetaan hydratsiini kahdesti vaaralliseksi ja että luvitettavaa prosessia ei ole vielä päätetty. Hydratsiinin määrää jätevesisiä ei ole kerrottu. Erityisen myrkyllistä hydratsiinia päätyy prosessissa ilmeisesti mereen ainakin sekundääripiirin vesien puhdistuksessa. Sekundääripiiri on "konventionaalinen apujärjestelmä". Edelleen sekundääripiirissä käytetään etanolamiinia, jota ei ole käsitelty YVA:ssa ja lupamääräyksissä. Kyseessä on orgaaninen emäsyhdiste, joka ei ole luonnollinen ja sitä käytetään 13,3 tonnia. Ammoniakkia käytetään 173 tonnia vuodessa. Ammoniakki on erityisesti hieman emäksisessä merivedessä kaloille haitallinen kemikaali. Jätevesien puhdistusta sen suhteen ei ole selvitetty. Jos primääripiirin vesi haihdutetaan, tulee ammoniakki tislata vedestä erikseen, jotta se ei päädy jäteveteen. Ilmeisesti sekundääripiirin ammoniakki tulee jäteveteen, jollei se reagoi käsittelykemikaalien kanssa. Tällöin reaktiotuotteet pitäisi selvittää. Voi myös kysyä, onko hakijan esittämä arvio typpipäästöstä 2 500 kg vuodessa realistinen suhteessa vedenkäsittelyn ainetaseisiin. Natriumfosfaattia käytetään "suljetun kierron apujärjestelmissä", mutta jätteestä tai päästöistä ei kerrota. Kuitenkin fosforin kokonaispäästöksi väitetään 15 kg vuodessa. "Konventionaalisten" järjestelmien vesiä käsitellään vetyperoksidilla ja katalyytillä, jossa on muun muassa kaliumpermanganaattia. Muita aineita ei kerrota ja vaikutuksia ei siten voi tietää. Suolanpoiston jätevesien osalta luvassa ilmoitetaan laskettavan konsentroituja suolaliuoksia mereen. Vaikka samoja aineita on meressä, voivat ne korkeina pitoisuuksina johtaa haitalliseen kerrostumiseen. Veden koostumus pitää selvittää ja luvittaa. Suolan poistoon suunnitellaan käytettäväksi yhteensä yli 1 400 tonnia lipeää ja rikkihappoa, joten päästettävä suolapitoisuus voi olla merkittävä. Hakemuksesta puuttuvat tiedot prosessijätevesien ja pesulajätevesien laskettavista radioaktiivisista ja muista aineista sekä mittaus- ja päästörajoista. Tiedoista ei myöskään ilmene typen lähdettä ja luku on epäilyttävä ainetaseiden perusteella. Mahdollisesti se käsittää erittäin myrkyllistä hydratsiinia. Hakemuksesta puuttuvat tiedot esimerkiksi ydinsulaonnettomuudessa reaktorin jäähdytyksessä vapautuvista aineista, kuten uraanista, boorista ja polttoainerakenteista vapautuvista aineista. Meriveden kloorausta ei voida hyväksyä jälkikäteisellä mittauksella. Kloorauksen vaikutukset tunnetaan jäähdytysvesistä, ja prosessissa tiedetään syntyvän luvanvaraisia yhdisteitä erittäin todennäköisesti haitallisina pitoisuuksina. Kloorauksen vaikutus makeassa vedessä on voimakkaampi kuin merivedessä, mikä tarkoittaa, että vaikutukset ovat todennäköisesti pahemmat kuin Hinkley Point -voimalassa. Toiminnan aloittamisen jälkeen ei voida selvittää klooriorgaanisten yhdisteiden taustapitoisuuksia alueella. Prosessikemikaalien hyväksyminen mahdollisella jälkikäteisellä selvityksellä ei ole oikein, vaan lupa pitää palauttaa viranomaiselle. Biologiset vaikutukset johtuen eliöiden joutumisesta vedenlauhdutukseen kuten fyysinen murskautuminen, paine, myrkyttyminen ja lämpöshokki täytyy selvittää. Hinkley Point -voimalassa on tarkasteltu kalanpoikasten lisäksi voimalan vaikutuksia muun muassa mätimuniin sekä kasvi- ja eläinplanktoniin. Planktonin suhteen ei ole arviota ja hakemuksessa esitetään vain löyhiä väitteitä toisenlaisissa oloissa tehtyihin viitteettömiin tutkimuksiin. Tämä on erityisen tärkeää johtuen Perämeren herkästä luonnosta ja murtoveden luonnonoloista. Lisäksi paikallisissa jääoloissa kylmän veden aikaan lämpöshokkivaikutukset voivat olla erityisen suuria. On ratkaiseva puute luvassa, että merkittävä osa ekosysteemistä ja ravintoketjujen alkupää on jätetty käsittelemättä. Levää, kaloja ja muuta kiinteää ainetta kerrotaan kerättävän jäähdytysveden puhdistuslaitteistosta. Kaloja hävitetään laitteistolla, mutta luvasta ja YVA:sta puuttuvat menettelyt kalojen menehtymisen estämiseksi. Näitä ovat esimerkiksi suodattavan laitteen reikäkoon rajoittaminen muutamaan millimetriin, kalojen vahingoittamaton keräily ja vapautuskoneisto sekä ääneen perustuva karkotuslaitteisto. Eliöiden hajoamisesta syntyvää orgaanista kuormitusta ei huomioida luvassa. Välpejätteen vesien johtaminen purkukanavaan lisää tätä pilaantumista. Näillä orgaanisilla aineilla on pilaavia yhteisvaikutuksia hypokloriitin ja hydratsiinin kanssa. Luonnolliset virtausolosuhteet muuttuvat johtuen suurta pohjalaista jokea vastaavasta virtauksesta 45 m­/s. Erityisen suuria vaikutukset ovat talvella jään alla. Virtausolosuhteiden vaikutusta ei ole selvitetty. Hakija on jättänyt radioaktiiviset aineet kokonaan pois ympäristöluvasta ja niitä on käsitelty erittäin puutteellisesti YVA:ssa, esimerkiksi yksittäisistä aineista ei ole pitoisuustietoa, vaan niitä on käsitelty radioaktiivisuuden kokonaismäärinä. Aluehallintoviraston tulkinta ympäristönsuojelulain 3 §:stä on lakitekstiä selvästi laajempi ja väärä. Ydinenergialaissa tai säteilylaissa ei säädetä mitään ympäristölupaprosesseista, ympäristövaikutuksista tai niiden arvioinnista. On ilmeistä, että radioaktiiviset aineet ovat ympäristölainsäädännön alaisia aineita, joilla on sekä terveys- että ympäristövaikutuksia. Aineita on käsitelty YVA- ja ympäristölupaprosesseissa. Vallitseva oikeuskäytäntö on, että radioaktiiviset aineet käsitellään ympäristölupaprosessissa. Missään vaiheessa ELY-keskukset, aluehallintovirastot tai STUK eivät ole kyseenalaistaneet radioaktiivisten aineiden käsittelyä ympäristölupaprosesseissa. Nyt hakija on tehnyt tulkinnan, että säteilylainsäädäntö ylittää ympäristölainsäädännön. Hakijan tulkinta tarkoittaisi ilmeisesti myös sitä, että esimerkiksi uraanin kemialliset vaikutukset jäisivät kokonaan käsittelemättä. 2. Fennovoima Oy (jäljempänä Fennovoima) on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan lupamääräyksen 1 kappaleeseen 4 lisätyn natriumhypokloriittia koskevan selvitysvelvoitteen ja kemikaaleja koskevan lupamääräyksen 2.1 osalta. Hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätöksiä tulee muuttaa lupamääräysten 18, 35, 46 ja 48 osalta jäljempänä esitetyillä tavoin. Lupamääräys 18 tulee muuttaa kuulumaan seuraavasti: "Laitoksen meluntorjunta on suunniteltava siten, että laitoksen tavanomaisessa käyttötilanteessa sen melupäästöistä aiheutuva melutaso ei ylitä ekvivalenttimelutasoa (L Aeq) 50 dB Hietakarinlahden-Takarannan FINIBA-lintualueella ja sen merkittävimmillä kohteilla Hietakarinlahdella ja sitä ympäröivillä ruovikoilla, Hietakarin pohjoispuolella sijaitsevalla rantaniityllä sekä Takarannan alueella". Lupamääräyksen 35 kappaleet 2 ja 3 tulee kumota ja kappaleessa 5 asetettua määräaikaa pidentää. Lupamääräyksen 46 kappale 2 tulee muuttaa kuulumaan seuraavasti: "Ennakkotarkkailun perusteella on arvioitava siian, muikun ja silakan keskimääräinen poikastuotanto sekä niiden lisääntymisalueiden tila arvioidulla lauhdeveden vaikutusalueella Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla." Lupamääräystä 48 tulee muuttaa siten, että kalatalousvelvoitteen sijaan määrätään 20 000 euron vuotuinen kalatalousmaksu laitoksen toiminnan ajalle. Yhtiö on toissijaisesti vaatinut lupamääräyksen 2.1 muuttamista kuulumaan seuraavasti: "Yhtiön on toimitettava vähintään kaksi vuotta ennen suunnitellun toiminnan aloittamista aluehallintovirastolle selvitys toiminnan ympäristövaikutuksiltaan merkityksellisistä kemikaaleista, niiden käytöstä voimalaitoksella, aineiden joutumisesta eri jätevesijakeisiin, näiden jätevesijakeiden puhdistustekniikasta sekä jätevesissä puhdistuksen jälkeen olevista edellä mainittujen kemikaalien pitoisuuksista normaalitoiminnan ja huollon aikana. Selvityksen perusteella aluehallintoviraston on arvioitava, onko lupamääräyksiä 2−4 ja 8 muutettava tai täydennettävä selvityksen johdosta ympäristönsuojelulain 90 §:n mukaisesti. Jos käytettävät kemikaalit ja niiden käyttömäärä tai -tapa poikkeavat olennaisesti ympäristölupahakemuksessa esitetystä, aluehallintoviraston on käsiteltävä asia ympäristönsuojelulain 29 §:n mukaisena asiana." Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti: Lupamääräys 1 Lupamääräykseen 1 lisättyä natriumhypokloriitin muuntumistuotteiden selvitysvelvoitetta ei ympäristönsuojelulain 58 §:n perusteella voida määrätä, sillä 1) natriumhypokloriitin käytöstä ja vaikutuksista on toimitettu riittävä selvitys; 2) muuntumistuotteista ei niiden merkityksettömän määrän johdosta aiheudu ympäristön pilaantumista- tai sen vaaraa; 3) muuntumistuotteiden selvittäminen vaatisi perusteellisia tutkimuksia, joita ei voida luvanhaltijalta selvilläolovelvoitteen nojalla edellyttää; ja 4) määräys on ympäristövaikutuksista ja niiden selvittämisen vaikeudesta esitetty huomioiden selvästi suhteellisuusperiaatteen vastainen. Hallinto-oikeus on Vesiluonnon Puolesta ry:n valituksen johdosta lisännyt lupamääräykseen natriumhypokloriitin muuntumistuotteita koskevan selvitysvelvoitteen. Hallinto-oikeuden perusteluissa viitataan Vesiluonnon Puolesta ry:n lainaukseen Hinkleyn ydinvoimalaitoksen YVA-selostuksesta, jossa mainitaan hypokloriitin reaktioissa bromidin kanssa syntyvän monia erilaisia sivutuotteita. Kyseisessä selostuksessa on tältä osin viitattu raporttiin Chlorination by-products in power station cooling water. Kyseisessä raportissa todetaan kloorin reagoivan suolapitoisessa merivedessä bromidin kanssa muodostaen sivutuotteita. Ympäristönsuojelulain 6 §:n sääntelyn tarkoituksena on, että toiminnanharjoittajan on oltava riittävällä tasolla tietoinen harjoittamansa toiminnan ympäristövaikutuksista, ja tarvittaessa tämä voidaan säännöksen nojalla velvoittaa tekemään lisäselvityksiä joidenkin päästöjen osalta. Kyse ei sen sijaan ole siitä, että toiminnanharjoittajan tulisi etukäteen olla selvillä kaikista toimintansa mahdollisista haitoista ja päästöistä, jos nämä haitat tai päästöt eivät ole merkittäviä ja aiheuta ympäristön pilaantumisen vaaraa. Ympäristösuojelulain esitöiden mukaan 6 §:n selvilläolovelvollisuus ei ulotu velvoittamaan toiminnanharjoittajaa tuottamaan yleistä ympäristötietoa, joka ei ole tarpeen toiminnan vaikutusten selvittämiseksi. Fennovoimaa ei selvilläolovelvoitteen nojalla voida velvoittaa tuottamaan yleistietoa kemikaalien epätodennäköisistä muuntumistuotteista, jollei tieto ole tarpeen ydinvoimalaitoksen vaikutusten selvittämiseksi. Toiminnanharjoittaja voidaan määrätä ympäristönsuojelulain 54 §:n mukaisesti toimittamaan erityistä selvitystä toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen tai sen vaaran välttämiseksi, jos lupaharkintaa varten ei ole voitu toimittaa yksityiskohtaisia tietoja päästöistä tai toiminnan vaikutuksista. Säännöksen esitöiden mukaan yleisenä edellytyksenä selvitystä koskevalle määräykselle on, että selvitystä tarvitaan toiminnan vaikutusten selvittämiseksi. Selvitysvelvollisuutta ei voida antaa yleisen ympäristötiedon tuottamiseksi tai yleisen selvilläolovelvollisuuden täyttämiseksi, vaan selvityksen pitää liittyä luvanvaraiseen toimintaan. Lupaviranomaisen tulee suhteellisuusperiaatteen mukaisesti arvioida selvityksen tarpeellisuus ja sen tekemisestä aiheutuvat kustannukset toiminnanharjoittajalle. Määräyksestä tulee selvästi käydä ilmi viranomaiselle toimitettavaksi vaadittu tieto. Edellä esitetyn perusteella erityistä selvitystä voidaan määrätä toimitettavaksi vain silloin, jos 1) lupaharkintaa varten ei ole voitu toimittaa riittävän yksityiskohtaisia tietoja päästöistä tai toiminnan vaikutuksista ja 2) selvitystä tarvitaan toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen tai sen vaaran selvittämiseksi. Nämä edellytykset eivät nyt kyseessä olevassa tapauksessa natriumhypokloriitin muuntumistuotteiden osalta täyty. Natriumhypokloriitin käyttöä voimalaitoksella on selostettu aluehallintovirastolle 23.12.2014 toimitetussa lupahakemuksessa. Lupahakemuksen käsittelyn aikana laitoksen suunnittelu eteni ja tarkentui, joten hakemusta täydennettiin tarkentuneilla suunnittelutiedoilla kesäkuussa 2016. Lisäksi Fennovoima on toimittanut hallinto-oikeudelle 20.10.2017 päivätyn lisäselvityksen kemikaalien käytöstä laitoksella. Natriumhypokloriittia (15 prosenttinen liuos) käytetään voimalaitoksen jäähdytysjärjestelmien ylläpidossa biosidina biologisen kasvuston estämisessä. Sitä on suunniteltu käytettävän kesäaikaan kahdesti päivässä siten, että noin kahdenkymmenen minuutin ajan jäähdytysveteen annostellaan noin 0,5 mg/l aktiivista klooria. Ainetta annostellaan jäähdytysvesivirtaan yhteensä korkeintaan 40 minuutin ajan päivässä. Kun biologinen aktiivisuus on alhaisempaa, esimerkiksi talvella, natriumhypokloriittia käytetään harvemmin. Jäähdytysveden purkukanavan klooripitoisuutta monitoroidaan jatkuvatoimisella analysoinnilla. Jäännöskloorin pitoisuus on tavallisesti alle määritysrajojen, natriumhypokloriitin annostuksen aikana (enintään 40 minuuttia päivässä) aktiivisen jäännöskloorin pitoisuus jäähdytysveden purkukanavassa on noin 0,1 mg/l. Joissain tilanteissa aktiivisen jäännöskloorin pitoisuus voi purkukanavassa nousta tasolle 0,2 mg/l, mikä vastaa ympäristöluvassa määrättyä raja-arvoa. Fennovoima on toimittanut tiedot sekä natriumhypokloriitin suunnitellusta käytöstä, käyttömääristä sekä siitä aiheutuvista päästöistä vesiin. Aluehallintovirasto on päätöksessään katsonut nämä tiedot riittäväksi lupaharkintaa varten ja antanut näiden perusteella natriumhypokloriitin käyttöä koskevan lupamääräyksen. Määräyksessä annetaan laitoksen toimintaa koskevat ehdot natriumhypokloriitin käyttöä koskevista periaatteista, raja-arvosta ja seurannasta. Ympäristönsuojelulain mukaisen erityisen selvitysvelvollisuuden määrääminen edellyttää, että selvitystä tarvitaan toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen tai sen vaaran selvittämiseksi. Tyypillisesti tällainen erityistä selvitystä koskeva velvoite voi tulla kyseeseen silloin, jos laitoksella hyödynnetään esimerkiksi uutta teknologiaa tai kyse on muuten uuden tyyppisestä toiminnasta, minkä vuoksi vaikutusten arvioiminen riittävällä tarkkuudella ennakolta on vaikeaa. Tässä asiassa ei kuitenkaan ole kyse edellä kuvatusta tilanteesta, vaan päinvastoin natriumhypokloriitin käyttö voimalaitoksella vastaa aineen tavanomaista käyttötarkoitusta. Natriumhypokloriittia käytetään yleisesti voimalaitosten jäähdytysjärjestelmien ja prosessiputkistojen desinfioinnissa Suomessa. Sitä käytetään Fennovoiman tulevan voimalaitoksen lisäksi myös Olkiluodon ja Loviisan ydinvoimalaitoksissa sekä myös muissa voimalaitoksissa. Jos natriumhypokloriitin käytöstä biosidina Suomen olosuhteissa olisi aiheutunut selvittämistä edellyttäviä ympäristövaikutuksia, olisivat nämä vaikutukset aineen käyttöhistoria huomioiden tulleet esille jo muiden laitosten toiminnassa ja vaikutusten seurannassa. Lisäksi näitä koskien olisi jo aiemmin asetettu toiminnanharjoittajille selvitysvelvoitteita. Hallinto-oikeuden ratkaisun perusteluista on luettavissa, että natriumhypokloriitin muuntumistuotteita koskeva selvitysvelvoite on asetettu sen vuoksi, että Vesiluonnon Puolesta ry:n valituksessa on esitetty natriumhypokloriitin muuntumistuotteiden muodostumista ja haitallisuutta koskevia väitteitä. Yhdistyksen valituksessa esitetyt väitteet eivät pidä paikkansa ja hallinto-oikeus on tältä osin arvioinut virheellisesti muuntumistuotteista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen vaaraa. Ensinnäkin natriumhypokloriitti hajoaa kyseessä olevissa olosuhteissa hyvin nopeasti. Natriumhypokloriitti hajoaa nopeasti korkeissa lämpötiloissa ja sen hajoamisnopeus kaksinkertaistuu aina kun lämpötila nousee 5,5 celsiusastetta. Lämpötilan ollessa yli 35 celsiusasteen hajoamisreaktio on hyvin nopea. Voimalaitoksen jäähdytysveden lämpötila on ympäröivää vesialuetta korkeampi ja voi olla ajoittain kesäaikaan yli 30 astetta, mikä osaltaan nopeuttaa hajoamista. Toiseksi hajoamisreaktiossa syntyy halogenoituja yhdisteitä ainoastaan merkityksettömiä määriä. Natriumhypokloriitin hajoamisessa pääreaktio on biologisen materiaalin hapettuminen. Suurin osa hypokloriitista kuluu biologisen kasvuston ehkäisemiseen, jolloin reaktiotuotteena syntyy hiilidioksidia ja kloridi-ioneja. Reaktion sivutuotteina syntyy halogenoituja yhdisteitä, mutta näiden määrät ovat hyvin vähäisiä. Tämä todetaan myös hallinto-oikeuden viittaamassa jäähdytysvesikanavien kloorikäsittelyn vaikutuksia koskevien tutkimusten tuloksia kokoavassa raportissa "Chlorination by-products in power station cooling water", jonka mukaan muuntumistuotteita