§:ää koskevien esitöiden (HE 200/1992 vp, yksityiskohtaiset perustelut) mukaan muusta kuin pörssiyhtiöstä saadun osingon pääomatulo-osuus määräytyisi samojen periaatteiden mukaan kuin elinkeinonharjoittajan elinkeinotulon ja elinkeinoyhtymän osakkaan tulo-osuuden pääomatulo-osuus. Osinko katsottaisiin pääomatuloksi siihen määrään saakka, joka vastaa 15:ta prosenttia osingonsaajan omistamien osakkeiden varallisuusverolaissa tarkoitetusta matemaattisesta arvosta. Elinkeinonharjoittajan elinkeinotulon pääomatuloksi jakamisesta tuloverolain esitöissä (HE 200/1992 vp, yksityiskohtaiset perustelut) on todettu, että tulosta laskettaisiin ensin pääomatulo-osuus elinkeinotoimintaan tai maatalouteen kuuluvan nettovarallisuuden perusteella ja tämän osuuden ylittävä osa tulosta olisi ansiotuloa. Laskennallinen pääomatulo-osuus määräytyisi edellisen verovuoden päättyessä tai toimintaa verovuoden aikana aloitettaessa saman verovuoden päättyessä olleen nettovarallisuuden perusteella. Pääoman tuotoksi katsottaisiin 15 prosenttia varallisuusverolain mukaisesta nettovarallisuuden arvosta. Jos elinkeinonharjoittajan tilikausi ei ole 12 kuukautta, tämä on otettava huomioon tuottoa laskettaessa. Tuloverolain esitöissä (HE 200/1992 vp, yksityiskohtaiset perustelut) on vielä todettu, että verotusyhtymän osakkaan osuus yhtymän maatalouden tulosta jaettaisiin pääomatuloksi ja ansiotuloksi vastaavalla tavalla kuin jaettava yritystulo jaetaan pääomatuloksi ja että elinkeinoyhtymän osakkaan osuus yhtymän elinkeinotoiminnan tuloksesta jaettaisiin pääomatuloksi ja ansiotuloksi vastaavalla tavalla kuin yksityisen elinkeinonharjoittajan jaettava yritystulo jaetaan pääomatuloksi ja ansiotuloksi.
§:ää on muutettu lailla 475/1998, jonka mukaan vuotuisen tuoton määrä on ollut 13,5 prosenttia. Säännöksen esitöiden (HE 28/1998, jakso 1.2.1) mukaan osingon pääomatulo-osuutta koskevia säännöksiä on tällöin muutettu rakenteellisesti siten, että osingon pääomatulo-osuutta laskettiin 15 prosentista 13,5 prosenttiin ja samalla poistettiin osingon vähentäminen nettovarallisuudesta matemaattista arvoa laskettaessa. Esitöissä on todettu, ettei muutos juuri vaikuttanut noteeraamattomasta yhtiöstä saadun osingon pääomatulo-osuuden enimmäismäärään. Varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan tuloverolain 33 b §:ssä tarkoitetun kotimaisen yhtiön osakkeen verovuoden matemaattinen arvo lasketaan verovuotta edeltävän vuoden yhtiön tilinpäätöksen mukaisen tarkistetun nettovarallisuuden perusteella. Saman lain 9 §:n mukaan osakkeen matemaattinen arvo lasketaan jakamalla tarkistetun nettovarallisuuden määrä yhtiön ulkona olevien osakkeiden lukumäärällä. Asiassa saatu selvitys X Oy:n tilikausi on ollut 1.
§:ää koskevien esitöiden (HE 200/1992 vp) perusteella muusta kuin pörssiyhtiöstä saadun osingon pääomatulo-osuus määräytyisi samojen periaatteiden mukaan kuin elinkeinonharjoittajan elinkeinotulon ja elinkeinoyhtymän osakkaan tulo-osuuden pääomatulo-osuus. Tuloverolain 38 §:n 1 momentin (1535/1992) mukaan jaettava yritystulo on katsottu pääomatuloksi siihen määrään saakka, joka on vastannut elinkeinotoimintaan edeltäneen verovuoden päättyessä kuuluneelle nettovarallisuudelle laskettua 15 prosentin vuotuista tuottoa, ja lain 40 §:n 1 momentin (1535/1992) mukaan luonnollisen henkilön ja kuolinpesän osuus elinkeinoyhtymän elinkeinotoiminnan tuloksesta on katsottu pääomatuloksi siihen määrään saakka, joka vastaa osakkaan osuudelle yhtymän elinkeinotoimintaan verovuotta edeltäneen verovuoden päättyessä kuuluneesta nettovarallisuudesta laskettavaa 15 prosentin vuotuista tuottoa. Tuloverolain tarkoitus on siten ollut, että pääomatulo-osuuden laskentaperiaate on sama kunkin toimintamuodon osalta ja ettei osakeyhtiö ole verovelvolliselle pääomatulo-osuuden kertymisen osalta muita toimintamuotoja edullisempi tapa harjoittaa elinkeinotoimintaa. Siten osakeyhtiökin on yhden verovuoden aikana voinut jakaa pääomatulona verotettavia osinkoja vain yhteismäärän, joka on vastannut enintään 15 prosentin tuottoa. Vaikka
§ on kumottu lailla 716/2004 ja muusta kuin pörssiyhtiöstä saadun osingon pääomatulo-osuutta koskeva säännös on tällöin siirretty tuloverolain 33 b §:ään ja vaikka muun kuin pörssiyhtiön jakamien osinkojen verotuksissa sovellettavien vuotuisten tuottoprosenttien määriä on muutettu, tarkoitus ei ole ollut muuttaa periaatetta, jonka mukaan osakeyhtiön yhden verovuoden aikana jakamien osinkojen yhteismäärä ei ole voinut ylittää tuloverolaissa säädettyä vuotuista tuottoa. Tämän vuoksi osakeyhtiön eri osakkailleen jakamien osinkojen pääomatulo-osuuksien yhteismäärä ei voi kasvaa sen tähden, että osakkeita on luovutettu osakkaiden kesken verovuoden aikana. Näin ollen X Oy:n 10.12.2012 ja 19.11.2013 jakamaksi päättämistä ja eri osingonsaajien verotuksissa verovuoden 2013 tuloiksi jaksotettavista osingoista on pääomatuloa enintään se yhteismäärä, joka vastaa varojen arvostamisesta verotuksessa annetussa laissa (1142/2005) tarkoitetulle osakkeen verovuoden matemaattiselle arvolle laskettua yhdeksän prosentin vuotuista tuottoa. Koska yhtiön osakkeen matemaattiselle arvolle laskettu yhdeksän prosentin tuotto on ollut 270,661 euroa osakkeelta ja koska yhtiön osakekanta on jakaantunut tuhanteen osakkeeseen, yhtiön jakamista osingoista on pääomatuloa voinut olla enintään yhteensä 270 661 euroa. Asiassa on seuraavaksi ratkaistava, mikä on B:n saamien pääomatuloksi luettavien osinkojen määrä. X Oy on 10.12.2012 päättänyt jakaa osinkoa 200 euroa osaketta kohden. Tällöin jaettavaksi päätetyn osingon määrä on jäänyt vähäisemmäksi kuin mikä on ollut yhtiön osakkeen matemaattiselle arvolle laskettu yhdeksän prosentin tuotto. Koska osakkeiden luovutus ei edellä selostetulla tavalla voi kasvattaa pääomatuloksi katsottavan osingon yhteismäärää, B:n pääomatulo-osinkoa on se määrä, joka hänelle on hänen tällöin omistamiensa 45 osakkeen nojalla kertynyt. Siten B:n osingonjakopäätöksen 10.12.2012 sekä 45 osakkeen nojalla saama osinko 9 000 euroa on kokonaan pääomatuloa. X Oy on 19.11.2013 päättänyt jakaa osinkoa 300 euroa osaketta kohden. Koska osingosta on ansiotuloa vain tuloverolain 33 b §:n 1 momentissa tarkoitetun vuotuisen tuoton ylittävä määrä, B:n osingonjakopäätöksen 19.11.2013 nojalla saamien osinkojen osalta pääomatulo-osuuden määrää laskettaessa huomioon on otettava se määrä, joka osingonjakopäätöksellä 10.12.2012 on jäänyt pääomatulo-osinkona jakamatta. B:n pääomatulo-osinkoa on siten se määrä, joka hänelle on hänen tällöin omistamansa 145 osakkeen osalta jäänyt kertymättä osingonjakopäätöksellä 10.12.2012 jaettuna osinkona. B:n osingonjakopäätöksen 19.11.2013 nojalla saaman pääomatulo-osingon määrä on näin ollen 10 245,85 euroa ja B:n X Oy:ltä verovuonna 2013 saaman pääomatulo-osingon määrä yhteensä 19 245,85 euroa. Tämän määrän ylittävä osa B:n X Oy:ltä saamista osingoista eli 33 254,15 euroa on B:n ansiotuloa. Korkein hallinto-oikeus ei ota välittömästi ratkaistavakseen, miten B:n verovuoden 2013 verotus on edellä esitetty huomioon ottaen toimitettava vaan kumoaa hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset sekä palauttaa asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Janne Aer, Vesa-Pekka Nuotio ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Anu Punavaara. Äänestyslausunto Eri mieltä olleen oikeusneuvos Janne Aerin äänestyslausunto, johon oikeusneuvos Leena Äärilä yhtyi: ”Kuten enemmistö, myönnän valitusluvan ja tutkin asian. Hyväksyn veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen ja kumoan hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin siinä on katsottu, että B saa ensimmäisessä osingonjaossa hyväkseen osinkojen pääomatulo-osuutta myös 100 osakkeen perusteella, joita hän ei vielä tuolloin omistanut. Muilta osin en muuta hallinto-oikeuden päätöstä. Perustelut Asiassa saadun selvityksen perusteella toimitetussa verotuksessa verovuodelta 2013 ja hallinto-oikeuden päätöksessä B:lle on laskettu osingon pääomatulo-osuus myös ensimmäisessä osingonjaossa 145 osakkeen perusteella, vaikka hän on tuolloin omistanut 100 osaketta vähemmän. Nämä 100 osaketta on luettu B:lle ja A:lle. Katson, että osakkaalle tulee laskea pääomatulo-osuus vain niiden osakkeiden perustella, jotka hän on omistanut osingonjakohetkellä. Muutan hallinto-oikeuden päätöstä tältä osin siten, että B ei ensimmäisessä osingonjaossa saa hyväkseen pääomatulo-osuutta niille 100 osakkeelle, joita hän ei tuolloin vielä omistanut. Pääomatulo-osuus tulee laskea kummankin osingonjaon osalta vain tällöin omistetuille osakkeille. En muuta hallinto-oikeuden päätöstä siltä kuin siinä on katsottu, että tuloverolain 33 b §:ää on nyt käsillä olevassa tilanteessa tulkittava siten, että kukin osakas saa osingonjakohetkellä omistamiensa osakkeiden perusteella osingon pääomatulo-osuuden itsenäisesti. Kun otan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saadun selvityksen, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei tältä osin ole perusteita.”
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.