KHO/2019/76

2019 false KHO:2019:76 Lastensuojelujohtaja oli huostaanottohakemuksen tekemisen jälkeen tehnyt lapsen äidistä tutkintapyynnön. Hän oli tämän jälkeen ollut lastensuojeluviranomaisen puhevaltaa käyttävänä läsnä hallinto-oikeudessa toimitetussa suullisessa käsittelyssä, jossa mainittua huostaanottoasiaa käsiteltiin. Korkein hallinto-oikeus totesi, että virkamiehen hallinnon asiakkaasta tekemä sellainen tutkintapyyntö, jossa virkamies on asianomistajana, voi vaarantaa luottamuksen virkamiehen puolueettomuuteen hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Jos luottamuksen virkamiehen puolueettomuuteen katsotaan vaarantuneen, virkamiehen tulee pidättäytyä toimimasta viranomaisen puolesta asiassa myös asian tuomioistuinkäsittelyn aikana. Korkein hallinto-oikeus totesi edelleen, että hallinto-oikeus ei ollut huostaanottoasiaa käsitellessään sidottu lastensuojeluviranomaisen esittämään, vaan arvioi saamansa selvityksen merkityksen ja painoarvon itsenäisesti. Asiassa ennen tutkintapyyntöä esitetty kirjallinen selvitys oli ollut hallinto-oikeuden päätösharkinnan perustana. Hallinto-oikeudella oli myös ollut tiedossaan lastensuojeluviranomaisten lapsen äidistä tekemä tutkintapyyntö. Päätöksellä lapsen huostaanotosta kuitenkin puututaan perustavalla tavalla perustuslaissa ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvattuun perhe-elämän suojaan. Jos lapsen vanhempi tai 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa huostaanottoa, asian ratkaisee hallinto-oikeus. Asian käsittelyssä hallinto-oikeudessa oikeusturvan ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset korostuvat, sillä hallinto-oikeus ratkaisee sen ensi asteena sille tehdyn huostaanottohakemuksen perusteella. Oikeudenkäynnillä hallinto-oikeudessa on tällöin asian selvittämisen kannalta keskeinen merkitys. Suullinen käsittely puolestaan on paitsi keino saada asian ratkaisemiseksi tarpeellista selvitystä hallinto-oikeuden käyttöön myös keskeinen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tae. Suullinen käsittely tarjoaa osapuolille tilaisuuden esittää perustelunsa ja vastaperustelunsa välittömästi tuomioistuimelle. Lastensuojeluviranomaisen tehtävät ja asema huomioon ottaen puolueettomuudella suhteessa huostaanottoa vastustavaan lapsen vanhempaan on korostunut merkitys. Kun hallintolain mukaan esteelliseksi katsottu lastensuojeluviranomaisen puhevaltaa käyttänyt lastensuojelujohtaja oli ollut läsnä huostaanottohakemuksen suullisessa käsittelyssä hallinto-oikeudessa, oli kyseessä peruste, jonka vuoksi hallinto-oikeuden päätös oli syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus 6 ja 8 artikla Hallintolaki 27 § 1 momentti, 28 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 33 § 1 momentti, 37 § 1 momentti, 38 § 1 momentti, 39 g § 1 momentti, 51 § 1 momentti Lastensuojelulaki 32 § 3 momentti Päätös, jota valitus koskee Vaasan hallinto-oikeus 23.3.2017 nro 17/0117/1 Hakemus hallinto-oikeudelle J:n sosiaali- ja terveyskeskuksen lastensuojelujohtaja on hakemuksessaan 18.3.2016 vaatinut, että M:n ja A:n lapsi, 30.3.2011 syntynyt L otetaan J:n kaupungin sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon U:n ja X:n sijaisperheeseen J:n Y:hyn. Hakemuksen keskeisten perustelujen mukaan L:n ikätasoinen kasvu, kehitys ja turvallisuus vaarantuvat vakavasti kotioloissa. Äidillä M:llä ja isällä A:lla on pitkäaikaista päihteiden käyttöä. Vanhemmat ovat asuneet erillään vuodesta 2013 lähtien, mutta vanhempien keskinäiset välit ovat edelleen ristiriitaiset ja he ovat keskenään paljon tekemisissä. Äiti on tuonut ajoittain esille huoltaan siitä, että isä on päihteidenkäyttönsä vuoksi haitaksi L:lle, kun taas hetken kuluttua isä onkin tiiviisti mukana L:n elämässä. Äidin psyykkisestä voinnista on lastensuojelussa ja Päihdeklinikalla noussut erityisen paljon huolta vuoden 2015 loppusyksystä alkaen. Äidillä on todettu aivovamma toukokuussa 2015 sattuneen hirvikolarin seurauksena ja tästä syystä hänen toimintakykynsä on alentunut, mikä vaikuttaa hänen arjessa suoriutumiseensa. Suuri huoli on noussut myös L:n epäsäännöllisestä arjesta, koska hänen hoitovastuunsa on tiheään vaihdellut äidiltä isoäidille. Syksystä 2015 lähtien L on ollut pääsääntöisesti hoidossa isoäidillään, isän auttaessa häntä L:n hoidossa. Äidin ja isoäidin keskinäiset välit ovat ajoittain hyvinkin riitaisat ja L on joutunut näitä riitoja todistamaan. L tarvitsee ympärilleen pysyvät ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsen kasvua ja kehitystä edistää se, että hänen arjestaan ja huolenpidostaan huolehtivat säännöllisesti samat henkilöt sijaisperheessä. L:n elämässä on pitkään ollut vaihtuvuutta olosuhteiden ja hoitajien kesken. Hallinto-oikeuden ratkaisu Vaasan hallinto-oikeus on, toimitettuaan 13.2.2017 suullisen käsittelyn, päättänyt, että L otetaan J:n kaupungin sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon U:n ja X:n sijaisperheeseen. Hallinto-oikeus on määrännyt, että päätös pannaan täytäntöön heti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Hallinto-oikeus on, selostettuaan sovelletut oikeusohjeet sekä kodin ja vanhempien olosuhteista kirjallisesti saadun selvityksen, lausunut hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä saadun selvityksen osalta muun ohella seuraavaa: Hallinto-oikeuden suullinen käsittely 13.2.2017 Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä O on kertonut, että L on elänyt keskellä epäsäännöllistä arkea ja huolta on ollut äidin elämänhallinnasta ja epäsosiaalisesta elämästä. Äiti on käyttäytynyt uhkaavasti lastensuojelua kohtaan. M on ystävällinen ja kohtelias, mutta rajoitustoimissa ja silloin kun asiat eivät mene M:n odottamalla tavalla, tulee ongelmia. M:n on vaikea kestää, jos hänen toimintaansa puututaan. Yhteistyö lastensuojelun kanssa on ollut haastavaa. M on oma-aloitteisesti pyytänyt apua lastensuojelulta, mutta hän ei ole käytännössä ryhtynyt työstämään asioita. M on kertonut, että hänellä on ollut nollatoleranssi huumausaineisiin ja päihteisiin silloin, kun lapsi on paikalla. Hänelle ei ole aiemmin selvitetty sitä, että avohuollon tukitoimet olisivat huostaanoton vaihtoehto. Hän on valmis ottamaan vastaan kaiken tarjottavan avun. Hallinto-oikeus on johtopäätöksinään lausunut seuraavaa: Hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä saadun selvityksen mukaan M:lle on tärkeää L:n hyvinvointi. Hän ei ole kuitenkaan kyennyt suojaamaan L:ää väkivaltatilanteiden näkemiseltä ja tarjoamaan L:lle säännöllistä ja pysyvää arkea luonaan. Tarvittaessa M on pyytänyt apua lastensuojelulta, mutta hän ei ole käytännössä ryhtynyt työstämään asioita L:n edun mukaisesti. M on käyttäytynyt uhkaavasti lastensuojelua kohtaan ja luottamuksellisen suhteen rakentaminen on ollut haastavaa. Todistajana kuullun neuropsykologi K:n kertoman mukaan M on erittäin sitoutunut kuntoutukseen ja arjesta selviytyminen kuvautuu hyvänä. M:n aivovamma ei ole esteenä vanhempana toimimiselle. M pystyy toimimaan lähivanhempana riittävin tukitoimin. K:n mukaan kuntoutuksen aikana ei ole tullut esiin päihdeongelmaa tai psyykkisiä ongelmia. Myös mielenterveyshoitaja R:n todistajana kertoman mukaan M suhtautuu negatiivisesti huumeisiin eikä huumeidenkäyttöä ole ollut nähtävissä. M pystyy ratkaisuja tehdessään ottamaan huomioon lapsen edun. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan M:llä on kuitenkin ollut pitkäaikaista huumeidenkäyttöä ja hänen huumeseulansa ovat viimeksi 7.1.2016 ja 26.1.2016 olleet positiivisia amfetamiinin osalta. Saadun selvityksen perusteella M:n olosuhteissa on katsottava tapahtuneen myönteistä kehitystä. Kun kuitenkin otetaan huomioon M:n pitkäaikainen päihdetausta, on vuoden mittainen päihteetön jakso liian lyhyt sen varmistamiseen, että pysyvä muutos kodin olosuhteissa olisi tapahtunut. M:n pitkäjänteisyyden kehittymisestä ja sitä kautta vastuunottokyvystä L:n ikäisen lapsen hoidosta ja huolenpidosta ei ole saatu vielä tässä vaiheessa riittävästi näyttöä. Näissä olosuhteissa hallinto-oikeus katsoo, että L:n kasvuolosuhteet M:n luona uhkaavat vakavasti vaarantaa hänen terveyttään ja kehitystään lastensuojelulain 40 §:ssä tarkoitetulla tavalla. M on ilmoittanut ottavansa vastaan avohuollon tukitoimia. Kun otetaan huomioon luottamuksellisen suhteen rakentamiseen liittyvät ongelmat lastensuojelun kanssa ja yhteisen tavoitteen puuttuminen, hallinto-oikeus katsoo, että näissä olosuhteissa avohuollon tukitoimet eivät ole mahdollisia. Perusteet huostaanotolle ovat siten olemassa. Kun otetaan huomioon L:n tarvitsemat turvalliset ja vakaat kasvuolosuhteet, hallinto-oikeus katsoo saamansa selvityksen perusteella, että sijaishuollon jatkuminen U:n ja X:n sijaisperheessä on lapsen edun mukainen. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Lastensuojelulaki 4 §, 40 § ja 91 § 1 momentti Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jorma Niemitalo, Anneli Järvenpää, joka on myös esitellyt asian, ja Carola Snellman. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa M on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja että päätöksen täytäntöönpano keskeytetään. Hän on myös vaatinut, että korkein hallinto-oikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn hänen itsensä ja todistajien kuulemiseksi. Vaatimustensa tueksi valittaja on esittänyt muun ohella seuraavaa: Hallinto-oikeus on arvioinut väärin huostaanottoperusteista esitettyä näyttöä. Valittaja on jo hallinto-oikeudessa esittänyt poikkeuksellisen kattavan ja luotettavan selvityksen siitä, ettei hänellä ole ollut eikä edelleenkään ole päihderiippuvuutta. Valittajan lapsen isä ja valittajan entinen puoliso on hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen lähettänyt valittajan avustajalle sähköpostiviestin, jossa hän ottaa vastuun valittajan vuonna 2016 antamista positiivisista huumeseuloista. Valittaja on toukokuussa 2015 ollut vakavassa liikenneonnettomuudessa, jossa hänen niskansa on murtunut ja hänelle on aiheutunut onnettomuudessa aivovamma. Huostaanotto on pitkälti perustunut siihen, että valittajan on katsottu tarvitsevan aikaa kuntoutuakseen aivovammasta. Kuten lääketieteellisestä selvityksestä ilmenee, lapsesta eroon joutuminen ja tähän liittyvä stressi ovat kuitenkin olleet omiaan hankaloittamaan valittajan toipumista. Se, että valittaja on onnettomuuden jälkeen oma-aloitteisesti pyytänyt lastensuojeluviranomaisten apua, kertoo osaltaan valittajan myönteisestä suhtautumisesta lastensuojeluun ja avohuollon tukitoimiin. Lastensuojelullinen huoli valittajan ja lapsen isän väleistä on aiemmin ollut perusteltua, mutta tilanne on tältä osin muuttunut. Valittaja on eronnut lapsensa isästä ja saanut yksinhuoltajuuden. Lapsen isä ei ole enää millään tavoin mukana valittajan tai lapsen elämässä. Valittaja katsoo, että lapsi tulisi joka tapauksessa sijoittaa kotiinsa tai jonkun läheisverkostoon kuuluvan, kuten valittajan äidin tai sisaren luo. Hallinto-oikeuden päätös tulee kumota myös sillä perusteella, että se on esteellisyyden vuoksi syntynyt väärässä järjestyksessä. Hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä 13.2.2017 on tullut ilmi, että lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ja J:n sosiaali- ja terveyskeskuksen lastensuojelujohtaja ovat tehneet valittajasta tutkintapyynnön poliisille 12.9.2016. Kysymys on väitetystä laittomasta uhkauksesta, johon valittaja kiistää syyllistyneensä. Edellä mainitut virkamiehet ovat tutkintapyynnön vuoksi olleet syyskuusta 2016 alkaen esteellisiä osallistumaan valittajan lapsen huostaanottoasian käsittelyyn hallintolain 27 §:n ja 28 §:n nojalla. J:n sosiaali- ja terveyskeskuksen lastensuojelujohtaja on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa: Tutkintapyynnön syyskuussa 2016 tehneet henkilöt eivät ole vaatineet rangaistusta, vaan tarkoituksena on ollut osoittaa valittajalle, ettei hän voi käyttäytyä miten tahansa lastensuojelun työntekijöitä ja sijaisperhettä kohtaan. Valittaja onkin parantanut tapansa ja on nykyään harkitsevampi. Tutkintapyyntöön johtanut tapahtuma ei ole vaikuttanut lasten asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tai lastensuojelujohtajan toimintaan millään tavoin, eivätkä he katso tulleensa tutkintapyynnön tekemisen seurauksena esteellisiksi. Poliisi on kesäkuussa 2017 ollut yhteydessä lasten asioista vastaavaan sosiaalityöntekijään ja lastensuojelujohtajaan. Molemmat ovat tuolloin ilmoittaneet, etteivät vaadi valittajalle rangaistusta, ja tutkinta on tämän seurauksena päätetty. Valittajan aivovamma ei ole yksin ollut syynä lapsen huostaanotolle. Aivovammasta kuntoutuminen on joka tapauksessa edelleen kesken ja valittajan toimintakyvyssä on puutteita, joiden vuoksi hän tarvitsee henkilökohtaisen avustajan apua selviytyäkseen arjesta. Perhetyön tarkoituksena on tukea valittajaa huostaanottoasiassa, mutta lapsen kotiutuminen ei kuitenkaan vielä ole ajankohtaista. A ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta selityksen antamiseen. Valittaja on antanut vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa: Lääketieteellisen selvityksen perusteella on selvää, että valittaja pärjäisi lapsen kanssa avohuollon tukitoimien avulla. Valittaja kiistää edelleen uhanneensa lastensuojelun työntekijöitä henkilökohtaisesti. Kyse on ollut tilanteesta, jossa hän on kritisoinut kolmannelle osapuolelle lastensuojelun toimintaa ja päätöstä lopettaa lapsen luisteluharrastus. Vaikka esitutkinta väitetystä laittomasta uhkauksesta onkin lopetettu päätöksellä 26.7.2017 eikä valittajalle ole vaadittu rangaistusta, on tapahtuneesta aiheutunut esteellisyyden muodostava vastakkainasettelu, joka on ollut omiaan vaarantamaan tutkintapyynnön tehneiden viranhaltijoiden puolueettomuuden hallintolain 28 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Huostaanottopäätös on perustunut siihen, että luottamuksellisen suhteen rakentaminen valittajan ja viranomaisten välille on ollut haastavaa, eivätkä avohuollon tukitoimet ole olleet mahdollisia. Muut tahot, kuten päihdeklinikka, akuuttipsykiatria ja neuropsykologi, ovat kuvanneet yhteistyötä valittajan kanssa hyväksi. Rikosilmoitusta edeltävien kirjausten mukaan valittajan on todettu olleen yhteistyökykyinen. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksen kannalta on ongelmallista, että valittajan väitetty uhkaava käytös ja yhteistyökyvyttömyys on toistuvasti tuotu esiin tosiasiana, jonka hallinto-oikeus on hyväksynyt ja johon se on perustanut päätöksensä. Tämän vuoksi virkamiehen puolueettomuuden vaatimus asiassa on ollut poikkeuksellisen korostunut. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. 1. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. 2. Korkein hallinto-oikeus määrää kuitenkin, että hallinto-oikeuden päätöstä on edelleen noudatettava ja että L:n huostassapito ja sijaishuolto jatkuvat, kunnes hallinto-oikeus on ratkaissut asian tai kunnes hallinto-oikeus toisin määrää tai lastensuojelutoimenpiteistä päättävä viranhaltija toisin päättää. 3. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään. Perustelut 1. Pääasia 1.1 Sovellettavat säännökset esitöineen Hallintolain 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen. Hallintolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 72/2002

1. vp)yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan 27 §:n osalta, että pykälä sisältäisi virkamiehen esteellisyyttä koskevan yleisen periaatteen, jonka mukaan esteellinen virkamies ei saisi osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä. Mainitun pykälän 1 momentin osalta perusteluissa todetaan, että säännösehdotuksessa käytetyt ilmaisut käsittelyyn osallistumisesta ja läsnäolosta asiaa käsiteltäessä ovat sisällöltään laajoja. Niillä ei tarkoiteta pelkästään ratkaisun tekemistä vaan myös toimia, jotka välittömästi edeltävät asian ratkaisemista. Näitä ovat asian esittely ja valmistelu. Esteellinen virkamies ei saisi millään tavalla osallistua sellaisiin asian käsittelyyn liittyviin toimiin, jotka vaikuttavat asian ratkaisuun. Tällaisia ovat esimerkiksi lausuntojen pyytäminen, asianosaisten kuuleminen sekä muiden selvitysten hankkiminen. (---) Hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan virkamies on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta kuin momentin muissa kohdissa säädetystä erityisestä syystä vaarantuu. Hallintolain 28 §:n 1 momentin yksityiskohtaisten perustelujen (HE 72/2002
2. vp)mukaan momentin 7 kohta sisältäisi hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin 6 kohtaa vastaavan esteellisyyttä koskevan yleislausekkeen. Mainitun lainkohdan mukaan virkamies on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu. Tällaisen syyn on oltava ulkopuolisen havaittavissa ja sen puolueettomuutta vaarantavan vaikutuksen tulee olla suunnilleen samanasteinen kuin erikseen määritellyissä esteellisyysperusteissa. (---) Tapauskohtaisesti arvioitaviksi jäisivät tilanteet, joissa virkamies on asianosaisen vastapuoli tai julkinen vihamies, samoin kuin ne tilanteet, joissa virkamiehen ja asianosaisen välillä vallitsee kiinteä ystävyyssuhde tai yhtiökumppanuus. Hallintolainkäyttölain 33 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Hallintolainkäyttölakia koskevan hallituksen esityksen (HE 217/1995
3. vp)yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan 33 §:n osalta, että asian selvittämistä ei voida jättää pelkästään niiden tosiseikkojen varaan, joihin asianosaiset oma-aloitteisesti vetoavat ja jotka he tuovat oikeudenkäyntiaineistoksi. Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Siinä voidaan kuulla asianosaisia, 36 §:ssä tarkoitettua viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä vastaanottaa muuta selvitystä. Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Sama koskee korkeinta hallinto-oikeutta sen käsitellessä valitusta hallintoviranomaisen päätöksestä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Hallintolainkäyttölain 39 g §:n 1 momentin mukaan suullisessa käsittelyssä voidaan kuulla henkilökohtaisesti myös henkilöä, jota ei 39 a §:n perusteella voida kuulla todistajana, jos kuuleminen on tarpeen asian selvittämiseksi. Hallintolainkäyttölain 51 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on päätöksessään annettava ratkaisu asiassa esitettyihin vaatimuksiin. Valitusviranomaisen tulee harkita kaikkia esiin tulleita seikkoja ja päättää, mihin seikkoihin ratkaisu voidaan perustaa. Hallintolainkäyttölain 51 §:n yksityiskohtaisten perustelujen (HE 217/1995
4. vp)mukaan pykälän 1 momentin toisessa virkkeessä säädettäisiin asiassa esille tulleiden seikkojen harkinnasta. Todistustaakasta ei laissa olisi yleisiä säännöksiä, vaan kysymys jäisi selvittämisvelvollisuutta koskevan säännöksen varaan. Säännöksestä ilmenisi, että hallintolainkäytössä olisi käytössä vapaa todistelu, joten todisteiden esittämistapaa ei olisi rajattu tiettyihin erikseen säänneltyihin todistuskeinoihin eikä todisteiden todistusvoiman harkintaa olisi yksityiskohtaisesti säännelty. Säännös vastaisi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 1 momentin säännöstä. 1.2 Tosiseikat Hallinto-oikeus on 13.2.2017 valittajan pyynnöstä toimittanut suullisen käsittelyn, jossa on valittajan nimeämien todistajien lisäksi kuultu lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää O:ta. Suullista käsittelyä koskevan pöytäkirjan mukaan lastensuojelujohtaja N on J:n sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen puhevaltaa käyttävänä edustajana ollut paikalla. Suullisen käsittelyn yhteydessä on ilmennyt, että O ja N ovat 12.9.2016 tehneet valittajasta tutkintapyynnön poliisille. Saadun selvityksen perusteella tutkintapyyntö on koskenut asiakastapaamiseen liittynyttä tilannetta, jossa valittajan on kerrottu käyttäytyneen uhkaavasti lastensuojelun työntekijöitä kohtaan. Valittajan mukaan O ja N ovat rikosilmoituksen tekemisestä lähtien olleet esteellisiä osallistumaan huostaanottoasian käsittelyyn. Valittaja on toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle jäljennöksen 26.7.2017 päivätystä tutkinnan päätöksestä, johon on merkitty asiaksi laiton uhkaus 12.9.2016 J. Asianomistajiksi on merkitty O ja N. Päätöksen perusteluihin on merkitty seuraavaa: ”Asianomistaja peruuttanut vaatimuksensa. Jätetty syytteeseen saattamatta. Asianomistajat ilmoittaneet, että tilanne epäillyn kanssa rauhoittunut. Asianomistajat eivät vaadi asiassa rangaistusta. Jutun tutkinta päätetään. Tämä päätös lähetetään tiedoksi M:lle, O:lle ja N:lle.” 1.3 Oikeudellinen arviointi Valittaja on katsonut, että hallinto-oikeuden päätös tulee kumota, koska se on esteellisyyden vuoksi syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Valittajan mukaan lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ja J:n kaupungin sosiaali- ja terveyskeskuksen lastensuojelujohtaja ovat olleet syyskuusta 2016 alkaen esteellisiä osallistumaan hänen lapsensa huostaanottoasian käsittelyyn, koska he ovat tuolloin tehneet valittajasta tutkintapyynnön poliisille. Tutkintapyyntö on koskenut lastensuojelun asiakastapaamiseen liittyvää tilannetta, jossa valittajan on kerrottu käyttäytyneen uhkaavasti lastensuojelun työntekijöitä kohtaan. Valittajan mukaan menettely hallinto-oikeudessa on ollut virheellistä, koska kyseiset viranhaltijat ovat esteellisinä osallistuneet asian suulliseen käsittelyyn hallinto-oikeudessa. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että valittajan esteellisinä pitämät viranhaltijat ovat valmistelleet ja tehneet lapsen huostaanottamista koskevan hakemuksen hallinto-oikeudelle ennen kuin he valittajan käsityksen mukaan ovat tulleet esteellisiksi osallistumaan asian käsittelyyn. Valittaja ei ole tuonut esille eikä asiassa muutoinkaan ole ilmennyt perusteita katsoa, että viranhaltijat olisivat olleet esteellisiä tekemään hallinto-oikeudelle hakemuksen lapsen huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ja lastensuojelujohtaja eivät ole osallistuneet huostaanottoasian käsittelyyn hallinto-oikeudessa hallintolainkäyttölain 76 §:ssä tarkoitetulla tavalla eikä heidän mahdollista esteellisyyttään siten tule arvioida tuomarin esteellisyyttä koskevien säännösten perusteella. Asiassa on ratkaistavana, onko hallinto-oikeuden päätös kumottava siitä syystä, että lastensuojelujohtaja on huostaanottohakemuksen tehneenä viranhaltijana edustanut hallinto-oikeuden toimittamassa suullisessa käsittelyssä viranomaista ja että lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää on kuultu hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä sen jälkeen, kun mainitut viranhaltijat ovat tehneet valittajasta edellä kuvatun tutkintapyynnön, jossa he itse ovat olleet asianomistajia. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että virkamiehen hallinnon asiakkaasta tekemä sellainen tutkintapyyntö, jossa virkamies on asianomistajana, voi vaarantaa luottamuksen virkamiehen puolueettomuuteen hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Jos luottamuksen virkamiehen puolueettomuuteen katsotaan vaarantuneen, virkamiehen tulee pidättäytyä toimimasta viranomaisen puolesta asiassa myös asian tuomioistuinkäsittelyn aikana. Esillä olevassa asiassa on kysymys lapsen huostaanottoasian käsittelystä hallinto-oikeudessa. Lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää on kuultu hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä asian selvittämiseksi. Hallinto-oikeus, jonka tiedossa lastensuojelun viranhaltijoiden tekemä tutkintapyyntö lapsen äidistä on ollut, on voinut arvioida lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kertomaa myös tämän seikan valossa. Hallinto-oikeuden päätös ei, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 39 g §:n 1 momentti, ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä sillä perusteella, että mainittua sosiaalityöntekijää on kuultu suullisessa käsittelyssä. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hallinto-oikeus ei ole huostaanottoasiaa käsitellessään sidottu lastensuojeluviranomaisen esittämään, vaan arvioi saamansa selvityksen merkityksen ja painoarvon itsenäisesti. Asiassa ennen tutkintapyyntöä esitetty kirjallinen selvitys on ollut hallinto-oikeuden päätösharkinnan perustana. Kuten edellä on todettu, hallinto-oikeudella on myös ollut tiedossaan lastensuojelun viranhaltijoiden lapsen äidistä tekemä tutkintapyyntö. Päätöksellä lapsen huostaanotosta kuitenkin puututaan perustavalla tavalla perustuslaissa ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvattuun perhe-elämän suojaan. Jos lapsen vanhempi tai 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa huostaanottoa, asian ratkaisee hallinto-oikeus. Asian käsittelyssä hallinto-oikeudessa oikeusturvan ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset korostuvat, sillä hallinto-oikeus ratkaisee sen ensi asteena sille tehdyn huostaanottohakemuksen perusteella. Oikeudenkäynnillä hallinto-oikeudessa on tällöin asian selvittämisen kannalta keskeinen merkitys. Suullinen käsittely puolestaan on paitsi keino saada asian ratkaisemiseksi tarpeellista selvitystä hallinto-oikeuden käyttöön myös keskeinen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tae. Suullinen käsittely tarjoaa osapuolille tilaisuuden esittää perustelunsa ja vastaperustelunsa välittömästi tuomioistuimelle. Lastensuojeluviranomaisen tehtävät ja asema huomioon ottaen puolueettomuudella suhteessa huostaanottoa vastustavaan lapsen vanhempaan on korostunut merkitys. Edellä esitettyjä näkökohtia punnittuaan korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiassa hallintolain mukaan esteelliseksi katsotun, lastensuojeluviranomaisen puhevaltaa käyttävän lastensuojelujohtajan läsnäolo huostaanottohakemuksen suullisessa käsittelyssä hallinto-oikeudessa on peruste, jonka vuoksi hallinto-oikeuden päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia on palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Tähän lopputulokseen nähden korkeimman hallinto-oikeuden ei ole tarpeen pyytää J:n sosiaali- ja terveyskeskukselta uutta esteettömän viranhaltijan selitystä asiassa. 2. Hallintolainkäyttölain 32 §:n 3 momentin mukaan valitusviranomainen voi palauttaessaan asian uudelleen käsiteltäväksi samalla määrätä, että kumottua päätöstä on edelleen noudatettava, kunnes asia ratkaistaan tai sitä käsittelevä viranomainen määrää toisin. Korkein hallinto-oikeus katsoo L:n edun mukaista olevan, että hänen huostaanottoaan ja sijaishuoltoon sijoittamistaan koskevaa päätöstä noudatetaan nyt tehdystä kumoavasta päätöksestä huolimatta, kunnes hallinto-oikeus on ratkaissut asian uudelleen tai sitä ennen toisin määrää. Tällä väliaikaismääräyksellä ei rajoiteta sosiaalitoimen mahdollisuutta arvioida huostassapidon tarvetta uudelleen lastensuojelulain nojalla. 3. Suullinen käsittely Asian ratkaisuperusteisiin ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulokseen nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentti, suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tarpeen. Oikeusapu M:lle on myönnetty oikeusapua 16.3.2016 alkaen ilman perusomavastuuta. Hänen avustajakseen on määrätty asianajaja H. Asianajaja H on vaatinut palkkiona ja korvauksena yhteensä 3 457,74 euroa. H:lle maksetaan oikeusapulain 17 §:n 1 momentin ja 18 §:n 1 momentin nojalla vaatimus enemmälti hyläten asian laatuun ja laajuuteen sekä suoritettuihin toimenpiteisiin nähden korkeimmassa hallinto-oikeudessa suoritetuista tarpeellisista toimenpiteistä kohtuulliseksi katsotun 12 työtunnin mukaan palkkiota 1 320 euroa ja arvonlisäveroa 316,80 euroa, eli yhteensä 1 636,80 euroa. Mainittu määrä jää valtion vahingoksi. Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Timo Räbinä ja Pekka Aalto. Asian esittelijä Katariina Flinkman.