2019 false KHO:2019:80 Suomessa asuva luonnollinen henkilö E oli sijoittanut luxemburgilaiseen sijoitusrahastodirektiivin 2009/65/EY (UCITS-direktiivi) mukaan toimivan yhtiöjärjestyksen nojalla perust

§:n 3 momentissa tarkoitettuna osinkona, vaan tuotonjakoa on pidettävä sijoitusrahaston tuotonjakona. 16.

§:n 3 momentin soveltaminen SICAV-rahaston jakamaan tuottoon johtaisi ankarampaan verotukseen kuin jos E olisi tehnyt sijoituksen suomalaisen sijoitusrahaston kautta, koska suomalaisen rahaston tuotonjakoa verotetaan tuloverolain 32 §:n mukaisena pääomatulona. SICAV-rahaston tuotonjaon ankarampi verotus suhteessa suomalaisen sijoitusrahaston tuotonjakoon on vastoin SEUT 63 artiklan mukaista pääomien vapaata liikkuvuutta, koska SICAV-rahasto ja suomalainen sijoitusrahasto harjoittavat samanlaista UCITS-direktiivin mukaista sijoitusrahastotoimintaa. Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetty kysymys

1. Verotetaanko luxemburgilaisen SICAV-rahaston tuotonjakoa Suomessa toimitettavassa verotuksessa E:n tuloverolain 32 §:n mukaisena pääomatulona vai 33 c §:n 3 momentin mukaisena ansiotulona? Keskusverolautakunnan 10.11.2017 antama ennakkoratkaisu verovuosille 2017 ja 2018
2. Keskusverolautakunta on E:lle antamassaan ennakkoratkaisussa lausunut, että luxemburgilaisen SICAV-rahaston jakamaa tuloa on Suomessa pidettävä osinkona ja että tätä tuloa verotetaan E:n Suomessa toimitettavassa verotuksessa

§:n 3 momentin mukaisena ansiotulona.

1. Keskusverolautakunta on päätöksessään viitannut tuloverolain 3 §:n 4 kohtaan ja 33 c §:ään sekä SEUT 63 ja 65 artiklan säännöksiin.
2. Keskusverolautakunta on päätöksessään todennut, ettei tuloverolaissa ole määritelty sijoitusrahastoa. Oikeuskäytännössä on katsottu, että ratkaistaessa ulkomaisen toimijan tuloverotusta Suomessa olennaista on ottaa huomioon toimijan oikeudelliset ja toiminnalliset piirteet vastaaviin suomalaisiin toimijoihin nähden. Esillä olevassa SICAV:ssa on toiminnallisten piirteiden perusteella suomalaisen sijoitusrahaston piirteitä. Sen toiminnassa on kuitenkin kysymys yhteissijoittamisesta, ja vastaavia toiminnallisia yhteispiirteitä on nähtävissä esimerkiksi osakeyhtiömuotoisessa yhteissijoittamisessa.
3. Kun keskusverolautakunta on ottanut huomioon oikeuskäytännön ja sen seikan, että sijoitusrahastodirektiivillä ei voi olla vaikutusta verotukseen, se on katsonut, että erityisesti SICAV:n oikeudellisesta muodosta johtuen SICAV on objektiivisesti rinnastettavissa lähinnä suomalaiseen osakeyhtiömuotoiseen yhteissijoitusyritykseen. Keskusverolautakunta on lisäksi katsonut, ettei ulkomaista SICAV:ia aseteta erilaiseen asemaan kotimaisiin toimijoihin nähden, koska sitä (oikeastaan sen jakamaa tuottoa) verotetaan samalla tavalla kuin suomalaista osakeyhtiömuotoista yhteissijoitusyritystä (oikeastaan suomalaisen osakeyhtiömuotoisen yhteissijoitusyrityksen jakamaa tuottoa). Tiivistelmä asianosaisten keskeisistä perusteluista
4. E on valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle vaatinut, että keskusverolautakunnan antama ennakkoratkaisu kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että SICAV-rahaston tuotonjakoa verotetaan Suomessa toimitettavassa verotuksessa E:n tuloverolain 32 §:n mukaisena pääomatulona eikä sitä veroteta

§:n 3 momentin mukaisesti ansiotulona.

1. Perusteluina E on esittänyt, että siltä osin kuin verotuksen kannalta on arvioitava ulkomaisen rahaston samankaltaisuutta suhteessa suomalaisiin sijoitusrahastoihin, UCITS-direktiivin mukaisuus on kiistaton ja objektiviinen osoitus rahastojen samankaltaisuudesta (siitä huolimatta, että UCITS-direktiivi ei harmonisoi verotusta). Direktiivi asettaa rajoitukset harjoitettavalle toiminnalle sekä rahastojen pääomarakenteelle, minkä vuoksi UCITS-rahastoja ei voida rinnastaa verotuksessa muihin kuin UCITS-direktiivin mukaista toimintaa harjoittaviin toimintamuotoihin. Yhtiömuotoisia rahastoja koskeva julkaistu kotimainen oikeuskäytäntö on koskenut muita kuin UCITS-rahastoja.
2. E on katsonut, että SICAV-rahaston tuotonjakoa ei voida verotuksessa pitää

§:n 3 momentissa tarkoitettuna osinkona, vaan tuotonjakoa on pidettävä sijoitusrahaston tuotonjakona (voitto-osuutena), koska siihen liittyy sijoitusrahastojen tuotonjaolle tyypilliset piirteet ja se vastaa suomalaisen sijoitusrahaston tuotonjakoa. 25. E on vielä katsonut, että SICAV-rahaston tuotonjaon verottaminen E:n kokonaan veronalaisena ansiotulona

§:n 3 momentin perusteella merkitsisi raskaampaa verotusta kuin suomalaisen sijoitusrahaston tuotonjaon verottaminen tuloverolain 32 §:n mukaisena pääomatulona.

§:n 3 momentin mukainen verotus on siten vastoin SEUT 63 artiklan mukaista pääomien vapaata liikkuvuutta.

1. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittänyt, että luxemburgilaisessa SICAV-rahastossa on toiminnallisten piirteiden perusteella suomalaisen sijoitusrahaston piirteitä. SICAV-rahaston toiminnassa on kyse yhteissijoittamisesta ja vastaavia toiminnallisia yhteispiirteitä on myös esimerkiksi osakeyhtiömuotoisen tai kommandiittiyhtiömuotoisen yhteissijoittamisen kanssa. SICAV-rahasto on osin sijoitusrahastotyyppisistä piirteistään huolimatta kokonaisuutena arvioiden rinnastettavissa lähinnä sijoitustoimintaa harjoittavaan suomalaiseen osakeyhtiöön.
2. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on katsonut, että ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatussa tilanteessa sijoitusrahastodirektiivin mukaisen luxemburgilaisen SICAV-rahaston jakamaa osinkotuloa on pidettävä osinkona myös Suomessa tapahtuvassa verotuksessa ja saatu osinko on

§:n 3 momentin mukaisesti kokonaan veronalaista ansiotuloa. Kansallinen lainsäädäntö

1. Sijoitusrahastolain (48/1999, kumottu uudella sijoitusrahastolailla 213/2019) 1 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (163/2016) mukaan tässä laissa tarkoitetaan sijoitusrahastotoiminnalla varojen hankkimista yleisöltä yhteistä sijoittamista varten ja näiden varojen sijoittamista pääasiallisesti rahoitusvälineisiin tai kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin tai muihin sijoituskohteisiin sekä sijoitusrahaston ja erikoissijoitusrahaston hallintoa ja rahasto-osuuksien markkinointia.
2. Sijoitusrahastolain (48/1999, kumottu uudella sijoitusrahastolailla 213/2019) 1 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdan (1490/2011) mukaan tässä laissa tarkoitetaan sijoitusrahastolla sijoitusrahastotoiminnassa hankittuja sekä Suomessa vahvistettujen sääntöjen ja 11 luvun mukaan sijoitettuja varoja sekä niistä johtuvia velvoitteita.
3. Tuloverolain 3 §:n 4 kohdan (1736/2009) mukaan yhteisöllä tarkoitetaan tässä laissa osakeyhtiötä, osuuskuntaa, säästöpankkia, sijoitusrahastoa, yliopistoa, keskinäistä vakuutusyhtiötä, lainajyvästöä, aatteellista tai taloudellista yhdistystä, säätiötä ja laitosta.
4. Tuloverolain 32 §:n (716/2004) mukaan veronalaista pääomatuloa on, siten kuin siitä jäljempänä tarkemmin säädetään, omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Pääomatuloa on muun ohessa korkotulo, osinkotulo siten kuin 33 a - 33 d §:ssä säädetään, vuokratulo, voitto-osuus, henkivakuutuksen tuotto, metsätalouden pääomatulo, maa-aineksista saadut tulot ja luovutusvoitto. Pääomatuloa on myös jaettavan yritystulon, yhtymän osakkaan tulo-osuuden sekä porotalouden tulon pääomatulo-osuus. 32.

§:n 1 momentin (530/2016) mukaan ulkomaiselta yhteisöltä saatu osinko on veronalaista tuloa siten kuin tämän lain 33 a ja 33 b §:ssä säädetään, jos yhteisö on eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2011/96/EU, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiiveillä 2013/13/EU ja 2014/86/EU, 2 artiklassa tarkoitettu yhtiö. 33.

§:n 2 momentin (1237/2013) mukaan muulta kuin 1 momentissa tarkoitetulta ulkomaiselta yhteisöltä saatu osinko on veronalaista tuloa siten kuin 33 a ja 33 b §:ssä säädetään, jos yhteisö on ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollinen suorittamaan tulostaan, josta osinko on jaettu, veroa vähintään kymmenen prosenttia, ja: 1) yhteisön kotipaikka on Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion verolainsäädännön mukaan tässä valtiossa ja yhteisön kotipaikka kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan ei ole Euroopan talousalueen ulkopuolella olevassa valtiossa; tai 2) yhteisön asuinvaltion ja Suomen välillä on verovuonna voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus, jota sovelletaan yhteisön jakamaan osinkoon. 34.

§:n 3 momentin (1237/2013) mukaan muulta kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetulta ulkomaiselta yhteisöltä saatu osinko on kokonaan veronalaista ansiotuloa. Unionin oikeuden merkitykselliset oikeussäännökset ja oikeuskäytäntö Sopimus Euroopan unionin toiminnasta

1. SEUT 63 artiklan 1 kappaleen mukaan tämän luvun määräysten mukaisesti kiellettyjä ovat kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä jäsenvaltioiden välillä taikka jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä.
2. SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuodon mukaan (SEUT 63) artikla ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta - - soveltaa niitä verolainsäädäntönsä säännöksiä, joiden mukaan verovelvollisia kohdellaan eri tavoin heidän asuinpaikkansa tai heidän pääomansa sijoituspaikan perusteella.
3. SEUT 65 artiklan 3 kohdassa määrätään, että tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kansalliset säännökset eivät saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään taikka 63 artiklassa tarkoitetun pääomien ja maksujen vapaan liikkuvuuden peiteltyä rajoittamista. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö
4. Unionin tuomioistuimen asiassa C-632/13, Hirvonen, antamassa tuomiossa oli kysymys unionin kansalaisen oikeudesta vapaaseen liikkuvuuteen SEUT 21 artiklan nojalla. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin halusi kysymyksellään selvittää, onko SEUT 45 artikla esteenä sellaisille jäsenvaltion lainsäädännön säännöksille, joiden mukaan toisessa jäsenvaltiossa asuva henkilö, joka on saanut kaikki tai lähes kaikki tulonsa ensin mainitusta jäsenvaltiosta, voi valita kahdesta täysin erilaisesta verotusmuodosta joko niin, että hänen verotuksensa toimitetaan lähdeverotuksena, jossa verokanta on alempi mutta johon ei kuulu yleisessä tuloverotuksessa myönnettävää oikeutta verovähennyksiin, tai niin, että häntä verotetaan tuloistaan yleisessä tuloverotuksessa, jolloin hän saa hyväkseen kyseessä olevat verovähennykset.
5. Unionin tuomioistuin totesi edellä mainitun tuomion 28 kohdassa, että tässä yhteydessä ei pidä unohtaa, että vaikka välitön verotus kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, niiden on tätä toimivaltaa käyttäessään kuitenkin noudatettava unionin oikeutta (ks. mm. tuomio Gielen, C-440/08, EU:C:2010:148, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
6. Tuomion kohdassa 29 unionin tuomioistuin totesi, että on myös muistettava, että yhdenvertaista kohtelua koskevilla säännöillä ei kielletä ainoastaan kansalaisuuteen perustuvaa ilmeistä syrjintää vaan myös kaikki sellaiset peitellyn syrjinnän muodot, joissa muita erotteluperusteita käyttämällä tosiasiallisesti päädytään samaan lopputulokseen (ks. mm. tuomio Gielen, C-440/08, EU:C:2010:148, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
7. Tuomion kohdassa 30 unionin tuomioistuin vielä totesi, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan syrjintää on ainoastaan erilaisten sääntöjen soveltaminen samankaltaisissa tilanteissa tai saman säännön soveltaminen erilaisissa tilanteissa (ks. mm. tuomio Schumacker, C-279/93, EU:C:1995:31, 30 kohta ja tuomio Gschwind, C-391/97, EU:C:1999:409, 21 kohta).
8. Unionin tuomioistuimen asiassa C-303/07, Aberdeen Property Fininvest Alpha Oy, antamassa tuomiossa oli kysymys sijoittautumisvapaudesta EY 43 artiklan (nykyään 48 artikla) nojalla. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin halusi kysymyksellään selvittää, onko [EY 43 ja EY 48 artiklaa] sekä [EY 56 ja EY 58 artiklaa] tulkittava siten, että niiden turvaamien perusvapauksien toteutumiseksi Suomen lainsäädännön mukainen osakeyhtiö tai sijoitusrahasto ja Luxemburgin lainsäädännön mukainen SICAV-yhtiö on katsottava vertailukelpoisiksi siitä huolimatta, että aivan SICAV-yhtiötä vastaavaa yhtiömuotoa ei tunneta Suomen lainsäädännössä, kun samalla otetaan huomioon, että SICAV-yhtiötä, joka on Luxemburgin lainsäädännön mukainen yhtiö, ei mainita direktiivin [90/435] 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen yhtiöiden luettelossa, jonka viimeksi mainitun direktiivin mukainen Suomen asiassa sovellettava lähdeverosäännöstö on, sekä samalla vielä se, että SICAV-yhtiö on Luxemburgin sisäisen verolainsäädännön mukaan verovapaa tuloverotuksessa? Onko näin ollen mainittujen [EY:n] perustamissopimuksen artiklojen vastaista, että Luxemburgissa asuvaa SICAV-yhtiötä osingonsaajana ei ole vapautettu Suomessa osingosta perittävästä lähdeverosta?
9. Unionin tuomioistuin totesi edellä mainitun tuomion 50 kohdassa, että ensinnäkin on todettava, että se, että Suomen oikeudessa ei tunneta yhtiöitä, joilla olisi sama yhtiömuoto kuin Luxemburgin oikeuden mukaan perustetulla SICAV-yhtiöllä, ei voi sellaisenaan oikeuttaa eriytettyä kohtelua, koska tämä poistaisi sijoittautumisvapaudelta sen tehokkaan vaikutuksen, kun otetaan huomioon, että jäsenvaltioiden yhtiöoikeutta ei ole täysin yhdenmukaistettu Euroopan yhteisössä.
10. Tuomion kohdassa 55 unionin tuomioistuin totesi, että Luxemburgin oikeuden mukaan perustetun SICAV-yhtiön ja Suomen oikeuden mukaan perustetun osakeyhtiön väliset erot, joihin Suomen ja Italian hallitukset vetoavat, eivät siis riitä luomaan objektiivista eroa saadun osingon lähdeverovapauden kannalta. Näin ollen ei ole enää tarpeen tutkia, missä määrin Luxemburgin oikeuden mukaan perustetun SICAV-yhtiön ja suomalaisen sijoitusrahaston väliset näiden hallitusten väittämät erot ovat merkityksellisiä luomaan niiden tilanteiden välille tällaista objektiivista eroa.
11. Tuomion kohdassa 56 unionin tuomioistuin vielä totesi, että tästä seuraa, että ulkomailla asuvien SICAV-yhtiöiden ja maassa asuvien osakeyhtiöiden erilainen kohtelu, kun kyse on maassa asuvien yhteisöjen niille jakaman osingon lähdeverovapaudesta, on EY 43 ja EY 48 artiklassa lähtökohtaisesti kielletty sijoittautumisvapauden rajoitus.
12. Edellä mainituista ratkaisuista ei korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan ilmene suoraa vastausta nyt vireillä olevaa asiaa koskevaan kysymykseen. Ennakkoratkaisupyynnön tarve
13. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, onko UCITS-direktiivin mukaan toimivan SICAV-rahaston E:lle jakaman tuoton tuloverolain mukainen tulolaji ansiotuloa vai pääomatuloa.
14. Sijoitusrahastodirektiivi on Suomessa pantu täytäntöön sijoitusrahastolailla (48/1999, kumottu uudella sijoitusrahastolailla 213/2019). Suomessa sijoitusrahaston toimintamuodoksi on valittu direktiivin 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu sopimusoikeudellisten säännösten nojalla perustettu sijoitusrahasto, kun taas SICAV-rahasto on samassa artiklan kohdassa tarkoitettu yhtiöjärjestyksen nojalla perustettu sijoitusrahasto.
15. Keskusverolautakunnan ratkaisu tarkoittaa, että Suomessa asuvan luonnollisen henkilön toisessa unionin jäsenvaltiossa asuvalta sijoitusrahastodirektiivin 2009/65/EY mukaiselta yhtiöjärjestyksen nojalla perustetulta yhteissijoitusyritykseltä saatu tulo verotetaan tuloverolain mukaisesti kokonaan ansiotulona. Ansiotulosta maksettava tulovero voi nousta yli 50 prosenttiin.
16. Suomessa asuvan luonnollisen henkilön mainitun direktiivin mukaiselta sopimusoikeudellisten säännösten nojalla perustetulta suomalaiselta sijoitusrahastolta saatu tulo verotetaan tuloverolain mukaisesti kokonaan pääomatulona. Pääomatulosta suoritetaan tuloveroa 30 prosenttia. Siltä osin kuin verovelvollisen verotettavan pääomatulon määrä ylittää 30 000 euroa, pääomatulosta suoritetaan tuloveroa 34 prosenttia.
17. Jotta esillä olevan tuoton tuloverolain mukainen tulolaji voitaisiin E:n Suomessa toimitettavaa verotusta varten määrittää, asiassa on ensin ratkaistava, millaiseen suomalaiseen tuottoja jakavaan yhteisöön SICAV-rahasto on rinnastettava. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on tältä osin noussut esiin kysymys, onko kansallinen tulkinta, joka johtaa edellä kuvattuun lopputulokseen sen tähden, ettei toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan yhteissijoitusyrityksen oikeudellinen muoto vastaa kansallista sijoitusrahaston oikeudellista rakennetta, ristiriidassa SEUT 63 ja 65 artiklan kanssa.
18. Asiassa on myös tulkinnanvaraista, tuleeko sijoitusrahastodirektiivin mukaisesti perustetut eri muotoiset yhteissijoitusyritykset rinnastaa sijoittajien saamien sijoitusten verotuksessa toisiinsa. Sijoitusrahastodirektiivin johdanto-osan 83 kappaleen mukaan tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kansallisiin verotusta koskeviin sääntöihin, mukaan luettuina järjestelyt, joita jäsenvaltiot voivat edellyttää varmistaakseen näiden sääntöjen noudattamisen alueellaan. Korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan unionin tuomioistuin ei ole oikeuskäytännössään ottanut nimenomaista kantaa sijoitusrahastodirektiivin vaikutuksesta verotukseen.
19. Korkeimmalla hallinto-oikeudella ei ole tiedossa unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisua SEUT 63 ja 65 artiklan tulkinnasta edellä kuvattuun kysymykseen. Lisäksi Suomessa on saatettu 1.1.2020 voimaan säännös, joka ei tule sovellettavaksi tässä asiassa, jonka nojalla ainoastaan sopimusperusteinen ulkomainen avoin sijoitusrahasto rinnastuu tuloverotuksessa suomalaiseen sijoitusrahastoon. Koska vireillä olevan asian ratkaiseminen edellyttää mainittujen unionin oikeuden säännösten tulkintaa, asiassa on tarpeen pyytää ennakkoratkaisu unionin tuomioistuimelta.
20. E:lle ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle on varattu tilaisuus lausua ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta. Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta
21. Korkein hallinto-oikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää unionin tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisun SEUT 63 ja 65 artiklan tulkinnasta. Ennakkoratkaisun pyytäminen on tarpeen korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevan asian ratkaisemiseksi. Ennakkoratkaisukysymys
22. Onko SEUT 63 ja 65 artiklaa tulkittava siten, että ne muodostavat esteen sellaiselle kansalliselle tulkinnalle, jonka perusteella Suomessa asuvan luonnollisen henkilön toisessa unionin jäsenvaltiossa asuvalta sijoitusrahastodirektiivin 2009/65/EY mukaiselta yhtiöjärjestyksen nojalla perustetulta yhteissijoitusyritykseltä (sijoitusyhtiömuotoinen UCITS-rahasto) saamaa tuloa ei tuloverotuksessa rinnasteta saman direktiivin mukaiselta sopimusoikeudellisten säännösten nojalla perustetulta suomalaiselta sijoitusrahastolta (sopimusperusteinen UCITS-rahasto) saatuun tuloon sen tähden, ettei toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan yhteissijoitusyrityksen oikeudellinen muoto vastaa kansallista sijoitusrahaston oikeudellista rakennetta. Saatuaan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun yllä olevaa kysymykseen korkein hallinto-oikeus antaa lopullisen päätöksen asiassa. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Anna Ahlberg.