§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu perheenjäsen. Korkein hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset sekä palautti asian Maahanmuuttovirastolle unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröintiä varten. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2004/38/EY) Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella (vapaan liikkuvuuden direktiivi) 2 artikla 2 kohta, 7 artikla 1 kohta, 8 artikla 1 ja 5 kohdat Ulkomaalaislaki 154 § 1 momentti, 158 a § 1 momentti, 159 § 1 momentti Päätös, jota muutoksenhaku koskee Helsingin hallinto-oikeus 19.12.2019 nro 19/1101/6 Asian aikaisempi käsittely Maahanmuuttovirasto on hylännyt Viron kansalaisen A:n (jäljempänä hakija ja muutoksenhakija) unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröintiä koskevan hakemuksen. Perheenkokoajana toimii Viron kansalainen B. Maahanmuuttovirasto on sovellettavat säännökset ja tosiseikat selostettuaan esittänyt johtopäätöksenään seuraavaa: Maahanmuuttovirasto ei rekisteröi hakijan oleskeluoikeutta
§:n mukaisena perheenjäsenenä.
§:n 1 momentin mukaan unionin kansalaisen perheenjäseneksi voidaan katsoa hänen sukulaisensa suoraan ylenevässä polvessa. Edellytyksenä on kuitenkin lisäksi se, että henkilö on sukulaisensa huollettavana. Hallituksen esityksen mukaan huollettavana oleminen tarkoittaa tässä sitä, että on olemassa todellinen taloudellisen tuen tarve eli että perheenjäsen on tosiasiallisesti taloudellisesti riippuvainen perheenkokoajasta. Komission tiedonannon mukaan on arvioitava, tarvitseeko hän taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet huomioon ottaen aineellista tukea keskeisten tarpeidensa tyydyttämiseen siinä valtiossa, josta hän on lähtöisin tai josta hän tulee, sillä hetkellä, jolloin hän pyytää päästä asumaan unionin kansalaisen luo. Perheenkokoaja on asunut Suomessa vakinaisesti 24.2.2011 lähtien. Hakija on asunut tuolloin kotimaassaan. Hakija on kertonut toimeentulonsa perustuvan eläke- ja vammaistukeen ja on esittänyt tästä selvitystä. Edellä esitetyn perusteella asiassa ei voida katsoa, että hakija olisi ollut tosiasiallisesti perheenkokoajan huollettavana. Hakija on asunut erillään perheenkokoajasta ainakin yli kahdeksan vuoden ajan eikä hän ole perheenkokoajasta taloudellisesti riippuvainen. Hakijan ei voida hänen henkilökohtaisista oloistaan annetun selvityksen perusteella katsoa olevan perheenkokoajasta sillä tavoin taloudellisesti riippuvainen, että hän olisi perheenkokoajan huollettavana
§:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, ja että hänen henkilökohtainen tilanteensa vaatisi asumista Suomessa kotimaansa Viron sijaan. Hakija ei siten ole perheenkokoajan
§:n 1 momentin mukainen perheenjäsen. Asiassa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella hakijan voitaisiin katsoa olevan
§:n 4 momentin tarkoittama unionin kansalaisen perheenjäseneen rinnastettava muu omainen. Asiassa ei ole tullut ilmi sellaisia vakavia terveydellisiä syitä, jotka ehdottomasti edellyttävät, että perheenkokoaja hoitaa hakijaa henkilökohtaisesti. Asiassa saadun selvityksen perusteella hakija on saanut lääkärihoitoa Virossa ja sosiaalityöntekijä sekä hoivatyöntekijä-tukihenkilö ovat vierailleet hakijan luona säännöllisesti. Hakija voi jatkossakin saada tarvitsemiaan lääkäripalveluja ja tukea kotimaassaan Virossa. Hakijan oleskeluoikeuden rekisteröinnille unionin kansalaisena ei yllä esitetyn perusteella ole ulkomaalaislain mukaisia edellytyksiä. Oleskeluoikeuden rekisteröimättä jättäminen ei loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa, koska asianosaisten välillä ei ole sopimuksen suojaamaa perhe-elämää. Hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan valituksen. Hallinto-oikeus on selostettuaan ulkomaalaislain 159 §:n 1 momentin, 154 §:n 1 momentin 3 kohdan, 154 §:n 4 momentin ja 158 a §:n 1 momentin, perustellut päätöstään seuraavasti: A on Viron kansalainen. A on 30.3.2019 Maahanmuuttovirastolle sähköisesti jättämällään hakemuksella hakenut unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröintiä sairauden ja vamman aikaansaaman avuntarpeen perusteella. A on 12.4.2019 tarkentanut, että hän haluaa hakea unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröintiä perhesiteen perusteella eikä riittävien varojen perusteella. A on kertonut saapuneensa Suomeen 4.4.
§:n 1 momentin 3 kohdan mukaan unionin kansalaisen perheenjäseniä ovat hänen huollettavinaan olevat sukulaisensa suoraan ylenevässä polvessa. Lainkohdan esitöiden (HE 205/2006 vp) mukaan huollettavana oleminen tarkoittaa sitä, että on olemassa todellinen taloudellisen tuen tarve eli että perheenjäsen on tosiasiallisesti taloudellisesti riippuvainen perheenkokoajasta. Asia on ratkaistava ottaen huomioon tukea tarvitsevan henkilön henkilökohtaiset olosuhteet ja tarpeet. A:n toimeentulo perustuu Viron maksamaan eläke- ja vammaistukeen. A ja B ovat asuneet eri maissa vuodesta 2011 alkaen. Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa ei ole osoitettu, että A olisi tosiasiallisesti taloudellisesti riippuvainen Suomessa asuvasta tyttärestään. A:n ei näin ollen voida katsoa olevan B:n
§:n 1 momentin 3 kohdan mukainen perheenjäsen. Asiassa on vielä selvitettävä, onko A B:n
§:n 4 momentissa tarkoitettu perheenjäseneen rinnastettava muu omainen.
§:n 4 momentin 2 kohdan mukaan unionin kansalaisen perheenjäseneen rinnastetaan muu omainen hänen kansalaisuuteensa katsomatta, jos vakavat terveydelliset syyt ehdottomasti edellyttävät, että kyseinen unionin kansalainen hoitaa häntä henkilökohtaisesti. Vaikka A kärsii lukuisista terveysongelmista eikä pysty ilmaisemaan itseään normaalisti kuuromykkyyden vuoksi, hallinto-oikeus katsoo, ettei A:n terveydellisten ongelmien ole osoitettu olevan sellaisia, että vakavat terveydelliset syyt ehdottomasti edellyttäisivät B:n hoitavan häntä henkilökohtaisesti. A:n on mahdollista saada terveyspalveluita myös kotimaassaan Virossa. Näin ollen A ei ole B:n
§:n 4 momentin 2 kohdassa tarkoitettu perheenjäseneen rinnastettava muu omainen. Koska A:n ei voida katsoa olevan B:n
§:ssä tarkoitettu perheenjäsen, ei hänen oleskeluoikeuttaan voida rekisteröidä myöskään perhesiteen perusteella. Kun otetaan huomioon edellä mainitut seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että Maahanmuuttovirasto on voinut hylätä A:n hakemuksen oleskeluoikeuden rekisteröimisestä. Maahanmuuttoviraston päätöstä ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jaana Hemminki ja Camilla Sandström. Esittelijä Kaisa Ketolainen. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Hän on valituksessaan vaatinut ensisijaisesti, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja unionin kansalaisen oleskeluoikeus rekisteröidään. Toissijaisesti asia on palautettava hallinto-oikeuteen tai Maahanmuuttoviraston uudelleen käsiteltäväksi. Hän on lisäksi vaatinut suullisen käsittelyn järjestämistä. B on asunut Suomessa vuodesta 2011 saakka. Hän on huolehtinut Virossa asuneesta äidistään A:sta taloudellisesti ja käymällä hoitamassa tätä ja tämän asioita Virossa. A:n terveydentilan heikennyttyä hän ei voi enää asua yksin Virossa. A on iäkäs ja hänellä on terveysongelmia, joiden vuoksi hän on kyvytön huolehtimaan itsestään. Hoidon järjestäminen muulla tavoin on hankalaa kommunikointivaikeuksista johtuen. A on kuuromykkä ja hänellä on vaikeuksia ilmaista itseään myös kirjoittamalla. Viittomakielen tulkit eivät ymmärrä häntä. B on oppinut ymmärtämään äitiään. A on tyttärensä huollettavana oleva sukulainen suoraan ylenevässä polvessa. A:lla on todellinen taloudellisen tuen tarve ja hän on tosiasiallisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti riippuvainen tyttärestään. A on tyttärensä
§:n 1 momentin 3 kohdan mukainen unionin kansalaisen perheenjäsen. B on 2.9.2019 Harjun alioikeudessa määrätty A:n edunvalvojaksi. Edunvalvonta on määrätty A:n kaikkien asioiden hoitamista varten. A:n etuja ei voida turvata valtuutuksella eikä muulla tavalla avustajien välityksellä, sillä A ei suoriudu päivittäisistä toimista eikä kykene pitkäkestoisesti ymmärtämään tekojaan tai hallitsemaan niitä. Harjun alioikeuden tuomio on suoraan tunnustettava ja täytäntöönpanokelpoinen myös Suomessa. Lääne-Harjun kunnanviraston lausunnossa todetaan B:n käytännössä pitäneen huolta äidistään. A ei selviä asiointitilanteista ilman B:n läsnäoloa. A tarvitsee säännöllistä lääkitystä ja terveydenhoitoa. A:sta huolehtiminen vaatii B:n jatkuvaa, henkilökohtaista läsnäoloa. A:n jokapäiväisen toimeen tulemisen, terveyden ja turvallisuuden vuoksi on välttämätöntä, että B on läsnä äitinsä arjessa. Polikliinisen oikeuspsykiatrisen asiantuntijan päätöksen mukaan A tarvitsee jatkuvaa ulkopuolista apua psyykkisten häiriöiden vuoksi. A:n henkinen tila tekee päivittäisen sosiaalisen toimeentulon mahdottomaksi. A:n luona käyneet sosiaalityöntekijät eivät ole useiden käyntienkään jälkeen oppineet ymmärtämään A:n puhetta. A:lla ei ole muita lähisukulaisia tai henkilöitä, jotka voisivat häntä huoltaa Virossa. A:n saama eläke on pieni eikä se ole riittänyt hänen elinkustannuksiensa kattamiseen Virossa. Tytär on säännöllisesti avustanut taloudellisesti äitiään, ja A on tyttären taloudellisesta avusta riippuvainen. Harjun alioikeuden päätöksestä ja muista liitteenä olevista lausunnoista ilmenee, että A:lla on todellinen taloudellisen tuen tarve. Mikäli A:n ei katsota olevan taloudellisesti riippuvainen B:stä, asiaan tulee sovellettavaksi
§:n 4 momentti. Kuuromykän henkilön kommunikaatiokyvyttömyyttä ja heikkoa terveydentilaa sekä näistä johtuvaa kyvyttömyyttä huolehtia itsestään on pidettävä
§:n 4 momentin 2 kohdassa tarkoitettuina vakavina terveydellisinä syinä. Kyvyttömyyttä kommunikoida ymmärrettävästi ilman muutoksenhakijan apua on pidettävä laissa tarkoitettuna vakavana terveydellisenä syynä sille, että muutoksenhakijan on henkilökohtaisesti hoidettava A:ta. Maahanmuuttovirasto on antamassaan lausunnossa vaatinut valituksen hylkäämistä. Maahanmuuttovirasto on perusteluina vaatimukselleen viitannut päätökseensä ja sen perusteluihin sekä hallinto-oikeuden päätökseen sekä esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa: Maahanmuuttovirasto on päätöksessään ottanut huomioon valittajan henkilökohtaiset olosuhteet ja tarpeet. Valittaja ei ole asiassa esitetyn perusteella ollut tosiasiallisesti perheenkokoajan taloudellisen tuen tarpeessa. Harjun alioikeuden päätöksessä ei todeta, että edunvalvojan tulisi hoitaa A:ta henkilökohtaisesti. Sillä seikalla, että Suomessa asuva unionin kansalainen on viranomaisen päätöksellä nimetty omaisensa edunvalvojaksi, ei ole ratkaisevaa merkitystä. Muun omaisen rinnastamista perheenjäseneen ei ole sidottu muodolliseen asemaan. Kyse on kokonaisharkinnasta. Valituksen liitteenä toimitetun polikliinisen oikeuspsykiatrisen tutkimuspöytäkirjan päätöslauselman mukaan keskustelu tutkimuksen aikana on ollut mahdollista vain viittomakielen tulkin avulla. Tutkimuspöytäkirjan mukaan A on voinut kouluttautua ja työskennellä kotimaassaan viittomakieltä käyttävässä ympäristössä. Toimitettu selvitys tukee Maahanmuuttoviraston johtopäätöstä siitä, että valittajan on mahdollista tulla ymmärretyksi ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluita myös kotimaassaan Virossa. B on saanut Suomen kansalaisuuden 20.8.2019 ja on Viron ja Suomen kaksoiskansalainen. Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa: Polikliinisissa oikeuspsykiatrisissa tutkimuksissa on ollut läsnä viittomakielen tulkki, mutta myös B on ollut läsnä avustamassa äitiään. Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän Nurmijärven yksikön sosiaaliohjaajien kotikäynnin perusteella annetun lausunnon mukaan A voidaan nähdä erittäin haavoittuvassa yhteiskunnallisessa asemassa olevaksi henkilöksi, joka tarvitsee apua sekä kodin ulkopuolisissa että kodin sisäisissä toimissaan ja on näin ollen riippuvainen ulkopuolisesta avusta ja tuesta. Lausunnossa on puollettu asiakkaan oleskeluoikeuden rekisteröimistä Suomeen. B:llä on Viron laista tuleva velvollisuus huolehtia äidistään. Asia tulee ratkaista kokonaisharkinnan perusteella. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. 1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään. 2. Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröintiä varten. Perustelut 1. Suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen hylkääminen Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on järjestettävä suullinen käsittely, jos tuomioistuin pitää sitä tarpeellisena tai yksityinen asianosainen sitä vaatii. Pykälän 3 momentin mukaan korkein hallinto-oikeus voi asianosaisen vaatimuksesta huolimatta jättää suullisen käsittelyn järjestämättä myös, jos asiassa on kyse muutoksenhausta hallintotuomioistuimen päätökseen eikä suullisen käsittelyn järjestäminen ole tarpeen asian selvittämiseksi. Kun otetaan huomioon asiassa saatu selvitys ja pääasiaratkaisun lopputulos, suullisen käsittelyn toimittaminen ei asian selvittämiseksi ole tarpeen. 2. Pääasiaratkaisu 2.1 Ratkaistavana oleva oikeuskysymys Muutoksenhakija on hakenut Maahanmuuttovirastolta 30.3.2019 unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröintiä perhesiteen perusteella. Maahanmuuttovirasto on hylännyt hakemuksen katsoen, ettei muutoksenhakijaa ole pidettävä
§:n 1 momentissa tarkoitettuna perheenjäsenenä eikä pykälän 3 momentissa tarkoitettuna unionin kansalaisen perheenjäseneen rinnastettavana henkilönä. Asiassa on valituksen johdosta ensisijaisesti ratkaistavana kysymys siitä, onko muutoksenhakijaa pidettävä
§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna unionin kansalaisen perheenjäsenenä. 2.2 Sovellettavat säännökset 2.2.1 Vapaan liikkuvuuden direktiivin säännökset Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2004/38/EY) Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella (ns. vapaan liikkuvuuden direktiivi) 2 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan perheenjäsenellä unionin kansalaisesta riippuvaisia sukulaisia suoraan takenevassa polvessa samoin kuin unionin kansalaisen aviopuolison tai b alakohdassa tarkoitetun kumppanin vastaavanlaisia sukulaisia. Direktiivin 7 artiklan 1 kohdan mukaan unionin kansalaisilla on oikeus oleskella toisen jäsenvaltion alueella yli kolmen kuukauden ajan, jos he ovat a alakohdan mukaan työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia vastaanottavassa jäsenvaltiossa; tai d alakohdan mukaan a, b tai c alakohdassa tarkoitetut edellytykset täyttävän unionin kansalaisen mukana matkustavia tai häntä myöhemmin seuraavia perheenjäseniä. Direktiivin 8 artiklan 1 kohdan mukaan, kun oleskelu kestää yli kolme kuukautta, vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia unionin kansalaisia rekisteröitymään asianomaisen viranomaisen luona, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 5 kohdan soveltamista. Artiklan 5 kohdan d alakohdan mukaan rekisteröintitodistuksen antamista varten jäsenvaltiot voivat vaatia ainoastaan edellä 2 artiklan 2 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa asiakirjaselvitystä siitä, että näissä alakohdissa tarkoitetut edellytykset täyttyvät. 2.2.2 Ulkomaalaislain säännökset esitöineen Ulkomaalaislain 10 luvun Euroopan unionin kansalaisten oleskelua koskevat säännökset on uudistettu vapaan liikkuvuuden direktiivin täytäntöön panemiseksi lainmuutoksella 360/2007. Mainittuun lukuun sisältyvän ulkomaalaislain 159 §:n 1 momentin mukaan, jos unionin kansalainen oleskelee Suomessa yli kolme kuukautta, hänen on rekisteröitävä oleskelunsa. Rekisteröintihakemus jätetään Maahanmuuttovirastolle kolmen kuukauden kuluessa maahantulopäivästä.
§:n 1 momentin 3 kohdan mukaan unionin kansalaisen perheenjäseniä ovat hänen huollettavinaan olevat sukulaisensa suoraan ylenevässä polvessa. Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 205/2006
§:n 1 momentin 3 kohdan tarkoittama perheenjäsen. Näin ollen ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle unionin kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröintiä varten. Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi ja oikeusneuvokset Leena Äärilä, Janne Aer, Anne Nenonen ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Saija Laitinen.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.