KHO/2020/167

2020 false KHO:2020:167 Rekisteröidyllä yhdistyksellä, jonka toimialue sääntöjen mukaan oli koko Suomi ja jonka tarkoituksena oli muun muassa ympäristönsuojelu, luonnonsuojelu ja terveydensuojelu, oli oikeus aloitteen tekemiseen lentoaseman ympäristöluvan muuttamiseksi. Laskuvarjohyppytoimintaa harjoittanut yhdistys ei ollut lentoaseman ympäristölupaa koskevassa asiassa ympäristönsuojelulain 191 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu valittamaan oikeutettu yhdistys. Lentoaseman ympäristöluvan lupamääräysten noudattamisesta vastasi lentoasematoiminnan harjoittaja luvanhaltijana, joten ympäristöluvasta ei suoraan aiheutunut mainitulle yhdistykselle oikeuksia tai velvoitteita. Yhdistyksellä ei näin ollen ollut asianosaisena valitusoikeutta ympäristöluvasta sillä perusteella, että se harjoitti lentokentällä merkittävää osaa ympäristöluvan kattamasta laskuvarjohyppytoiminnasta ja joutui toiminnassaan noudattamaan ympäristöluvassa laskuvarjohyppytoiminnan melun rajoittamiseksi annettuja määräyksiä. Ympäristöluvan lupamääräyksissä oli laskuvarjohyppytoiminnan lentomeluhaitan vähentämiseksi rajoitettu hyppytoiminnan vuosittaista määrää sekä asetettu toimintaa koskevia ajallisia rajoituksia ja annettu määräyksiä kiitoteiden käyttämisestä. Lisäksi luvassa oli määrätty, että lentoaseman laskuvarjohyppyohjeen mukaisia rajattuja ensisijaisia nousu-/laskusektoreita tuli pääsääntöisesti noudattaa. Laskuvarjohyppytoiminnan melun rajoittamiseksi annetut ympäristöluvan määräykset eivät olleet sellaisia toimintarajoituksia, joista päättäminen olisi ilmailulain nojalla kuulunut ilmailuviranomaisille. Liikenne- ja viestintävirastolle ilmailulain mukaan kuuluva toimivalta antaa eräitä ilmailuun liittyviä määräyksiä ei estänyt ympäristölupaviranomaista sille ympäristönsuojelulain nojalla kuuluvan toimivallan nojalla antamasta ympäristöluvassa määräyksiä meluun liittyvän ympäristön pilaantumisen estämiseksi. Ympäristölupaviranomainen ei ollut kyseisiä lupamääräyksiä antaessaan puuttunut myöskään ilmailuliikennepalvelujen tarjoajalle kuuluvaan vastuuseen vastata lentopaikan lähtö- ja tuloreiteistä sekä lentomenetelmistä lähi- ja lähestymisalueella sekä ilmatilassa, jossa annetaan lentopaikan lentotiedotuspalvelua. Laskuvarjohyppytoiminnan toimintarajoituksilla ei ollut myöskään rajoitettu lentoaseman käyttämistä ilmailulain vastaisesti, eivätkä ympäristöluvassa annetut määräykset olleet sellaisia toimintarajoituksia, joista päättäminen ympäristölupa-asiassa olisi kuulunut Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaan. Laskuvarjohyppyohjeen mukaisista nousu-/laskusektoreista poikkeaminen saattoi vaikuttaa toiminnasta aiheutuvan melun leviämiseen lähialueella, minkä vuoksi ympäristöluvassa oli voitu määrätä myös nousu- ja laskusektoreista poikkeamisen vuosittaisesta raportoinnista. Ympäristönsuojelulaki 5 § 1 momentti 2 kohta, 6 §, 48 §, 49 §, 52 §, 62 §, 89 §, 186 § 1 momentti 2 kohta ja 191 § 1 momentti 2 kohta Ilmailulaki 11 §, 82 § 2 momentti, 110 § ja 157 § Ks. myös KHO 2009:55 ja KHO 2015:12. Päätös, jota valitus koskee Vaasan hallinto-oikeus 31.5.2019 nro 19/0128/2 Asian aikaisempi käsittely Finavia Oyj ja Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunta ovat 31.8.2015 vireille panemallaan, sittemmin täydennetyllä 29.9.2015 muutetulla hakemuksella hakeneet Utin lentoaseman ympäristöluvan tarkistamista. Hallintovahdit ry on 5.11.2014 pannut vireille ympäristönsuojelulain 89 §:n mukaisen hakemuksen Utin lentokentän ympäristöluvan muuttamiseksi siten, että melulle asetetaan selkeät rajat koko sille alueelle, jolla lentokentän lennonjohto vastaa lentotoiminnasta. Rajojen tulee olla voimassa myös silloin, kun lennonjohtopalvelua ei anneta. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 15.6.2017 nrot 117/2017/1 ja 118/2017/1 käsitellyt ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamista koskevan hakemuksen ja yhdistyksen aloitteen. Aloite ja hakemus koskevat samaa asiaa ja niistä on annettu yksi päätös. Ympäristöluparatkaisun mukaan aluehallintovirasto on tarkastanut Utin lentoaseman toimintaa koskevat Finavia Oyj:n ja Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunnan hakemukset. Aluehallintovirasto on muuttanut Utin lentoaseman toimintaa koskevaa ympäristölupaa (nro 129/05/1, 30.11.2005, Itä-Suomen ympäristölupavirasto). Samalla lupamääräykset on tarkistettu kokonaisuudessaan. Päätöksen mukaisella luvanvaraisella toiminnalla tarkoitetaan lentoaseman pitämistä ja lentotoimintaa lentoasemalla ja lähilennonjohtoalueella sekä ilma-aluksia palvelevia käyttöhuoltotoimintoja asematasoalueilla. Muutetut lupamääräykset nyt kysymyksessä olevilta osin kuuluvat seuraavasti: Finavia Oyj:n toimintaa koskevat lupamääräykset = = = Melu 4. Laskuvarjohyppytoiminnan operaatioita (nousu ja lasku ovat erillisiä operaatioita) saa olla enintään 2 200 vuodessa. 5. Kiinteäsiipisten ilma-alusten on ensisijaisesti käytettävä laskeutumisiin kiitotietä 25 ja lentoonlähtöihin kiitoteitä 07, mikäli lentoturvallisuus ei muuta edellytä. 6. Lentotoiminnan aiheuttamaa melua ja siitä johtuvia häiriöitä on vähennettävä toiminnallisin menettelyin. Käytössä olevat menettelyt on kuvattava melunhallintasuunnitelmassa ja laskuvarjohyppyohjeessa, joiden päivitystarve on arvioitava kerran vuodessa. Päivitetty melunhallintasuunnitelma ja laskuvarjohyppyohje on toimitettava tarkastettavaksi valtion valvontaviranomaiselle ja tiedoksi Kouvolan kaupungin ympäristön- ja terveydensuojeluviranomaisille vuosiyhteenvedon yhteydessä vuosittain helmikuun loppuun mennessä. Ajantasainen Utin lentoaseman siviililentoliikenteen melunhallintasuunnitelma ja laskuvarjohyppyohje on pidettävä yleisön nähtävillä ainakin luvan haltijan sähköisillä sivuilla. 7. Laskuvarjohyppytoiminta on sallittu maanantaista sunnuntaihin klo 08 - 20 välisenä aikana. Lomakaudella 15.6. - 15.8. toiminta on sallittu klo 11 - 17 välisenä aikana. Kilpailujen ym. muiden poikkeuksellisten toimintojen vuoksi voidaan toiminta-aikaa jatkaa enintään viitenä päivänä vuodessa klo 22.00 asti. Poikkeuksellisista toiminta-ajoista on ilmoitettava vähintään viikko aikaisemmin valtion valvontaviranomaiselle ja Kouvolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä tiedotettava alueen asukkaille luvan haltijan sähköisillä sivuilla. Lentotoiminta on kielletty pitkäperjantaina, 1. ja 2. pääsiäispäivänä, juhannusaattona, juhannuspäivänä, jouluaattona ja joulupäivänä. Laskuvarjohyppyohjeen (päätöksen liite 2) mukaisia rajattuja ensisijaisia nousu-/laskusektoreita (A ja B) tulee pääsääntöisesti noudattaa. Poikkeamiset tulee raportoida lupamääräyksen 21 mukaisesti. = = = Kirjanpito ja raportointi 21. Lentoaseman toiminnasta, rakenteiden kunnontarkkailusta, maakaluston päästöistä ja jätehuollosta on pidettävä kirjaa. Kirjanpitotiedot on oltava valvontaviranomaisen tarkastettavissa Utin lentoasemalla. Luvan haltijan on laadittava vuosittain yhteenvetoraportti, joka sisältää tiedot: = = = - selvitys melunhallintasuunnitelman ja laskuvarjohyppyohjeen noudattamisesta sisältäen tiedot niiden laskuvarjohyppykonelentojen määristä ja ajankohdista ja syistä, jotka ovat tapahtuneet laskuvarjohyppyohjeen mukaisen nousu-/laskusektorin (A ja B) ulkopuolella sekä arvio melunhallintasuunnitelman ja laskuvarjohyppyohjeen päivitystarpeesta. = = = Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti: Lupaharkinnan perusteet ja luvan myöntämisen edellytykset = = = Ympäristöluvassa (nro 129/05/1) määrätty lentoaseman meluselvitys päivitettiin todellista tilannetta vastaavaksi vuonna 2010. = = = Meluselvityksestä ja melunhallintasuunnitelmista annetulla Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksellä (nro 60/2010/1, Dnro ESAVI/316/04.08/2010) muutettiin melua koskevia määräyksiä ja muun muassa rajattiin siviililentotoiminnan toiminta-aikoja, suojattiin eräitä kiitotien läheisyydessä sijaitsevia asuinkiinteistöjä lentomelulta sekä muutettiin vuosiraportointia koskevaa määräystä. Kyseessä on ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamishakemus ja siitä annettava päätös. Tarkistamishakemuksessa esitettiin siviililaskuvarjohyppytoiminnan lisäämistä sekä toiminta-aikojen lisäämistä. Samanaikaisesti päätöksessä on käsitelty Hallintovahdit ry:n ympäristönsuojelulain 89 §:n mukainen aloite Utin lentoaseman ympäristöluvan muuttamiseksi. Tällä päätöksellä Utin lentoaseman ympäristölupaa on muutettu siten, että luvan myöntämisen edellytykset edelleen täyttyvät. = = = Päästöjen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi annettavat lupamääräykset perustuvat parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan ja käytäntöön. Parasta käyttökelpoista tekniikkaa arvioitaessa on otettu huomioon lentoasema-alueen sijainti. Ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaan ympäristöluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät, kun toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, ei aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa muun muassa terveyshaittaa, = = = ympäristön yleisen viihtyisyyden = = = vähentymistä, ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä, vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle tai muuta näihin rinnastettavaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta. Lain mukaan toiminnasta ei saa myöskään aiheutua = = = eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Ympäristönsuojelulain 50 §:n 3 momentin mukaan, jos ympäristölupa-asia koskee lentopaikkaa, jota käytetään merkittävässä määrin sotilas- ja siviili-ilmailuun, lupaharkinnassa on tarkasteltava erikseen siviili- ja sotilastoimintaa ja kohdistettava lupamääräykset erikseen puolustusvoimiin, rajavartiolaitokseen ja lentoaseman pitäjään tai muuhun lentopaikan pitäjään. Ympäristönsuojelulain 52 §:n mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista, maaperän ja pohjavesien pilaantumisen ehkäisemisestä; jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä, toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa, toiminnan lopettamisen jälkeisestä alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä sekä muista toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista ja muista toimista, joilla ehkäistään tai vähennetään ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. = = = Siviililentotoiminnan (siviililaskuvarjohyppylentotoiminta) lisäämiselle Utin lentoasemalla hakemuksessa esitetyn mukaisesti ei päätöksen mukaan ole edellytyksiä, kun otetaan huomioon alueella oleva sotilaslentotoiminta ja sen vaikutukset ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin 2 d ja e kohdissa tarkoitettuihin ympäristön yleisen viihtyisyyden ja ympäristön yleisen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähenemiseen sekä eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettuun kohtuuttomaan rasitukseen. Lentoaseman siviililentotoiminnasta ei aiheudu tämän päätöksen mukaisesti toimittaessa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. = = = Lupamääräysten yleiset perustelut = = = Yleisilmailu Utin lentoasemalla on yleisilmailua, joka on pääosin siviililaskuvarjohyppytoimintaa. Toiminta ajoittuu päivä- ja ilta-aikaan klo 08 - 20 keväästä syksyyn painottuen kesäkuukausiin. Siviililaskuvarjohyppytoiminnan melua ja lentoreittejä on selvitetty melumittauksin ja muun muassa selvittämällä GPS-paikannuksella noin 600 toteutuneen laskuvarjohyppykoneen nousu-/laskureitin sijoittumista kiitotien läheisyydessä kesällä 2015. Melumittaustulosten mukaan siviililaskuvarjohyppytoiminnan melun keskiäänitaso ei ylitä meluohjearvon mukaista melutasoa 55 dB (LAeq). Vaikka laskuvarjohyppytoiminnan melun keskiäänitaso ei ylity, laskuvarjohyppykonemelu koetaan kiusalliseksi varsinkin alueilla, joita käytetään virkistäytymiseen kuten loma-asuntoalueet. Koska lentokoneet Utissa operoivat Etelä-Valkealan rantayleiskaava-alueen loma-asutuksen välittömässä läheisyydessä, lähimmillään 500 metriä lentokenttäalueesta, operaatiomäärän ja toiminta-ajan rajaaminen, reittien suuntaaminen harvaan asutulle alueelle ja riittävä tiedottaminen yleisölle voidaan katsoa meluntorjuntakeinoiksi, joilla melusta kiusaantumista voidaan vähentää. Finavia Oyj:n ja laskuvarjohyppytoiminnasta vastaavan yhdistyksen välisessä sopimuksessa on kuvattu menettelyt lentoreittien ja lentokorkeuden seuraamisesta ja raportoinnista, mikä voidaan katsoa riittäväksi tasoksi asukkaiden tiedottamiseksi ja toiminnan valvonnan toteuttamiseksi. = = = Finavia Oyj:n toimintaa koskevien lupamääräysten yksilöidyt perustelut = = = Lupamääräykset 4 - 7 Melumääräykset on annettu siviililentotoiminnasta aiheutuvan ympäristönsuojelulain 52 §:n mukaisen ympäristön pilaantumisen tai sen vaaran ehkäisemiseksi ja eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n mukaisen kohtuuttoman rasituksen ehkäisemiseksi. Luvan haltija on esittänyt melunhallintasuunnitelman päivityksessään laskuvarjohyppyohjeen (päivätty 28.8.2015), jonka mukaisesti luvan haltija edellyttää alueen toimijoiden toteuttavan hyppytoimintaa. Lisäksi luvan haltija edellyttää, että toimija seuraa GPS-laitteistolla jokaista laskuvarjohyppylentoa ja raportoi niiden reitit ja korkeudet sekä tiedottaa niistä yleisöä toimijan internetsivulla. Finavia Oyj on esittänyt muutoksia laskuvarjohyppytoimintaan siten, että toiminta sallittaisiin aiemmasta poiketen pääsiäisenä ja pidennetty päivittäinen toiminta-aika klo 7 - 22 olisi mahdollinen 10 päivänä vuodessa kilpailujen ja ennätysyritystapahtumien vuoksi. Tällä päätöksellä on muutettu voimassa olevan ympäristöluvan melua koskevia lupamääräyksiä ja rajoitettu siviililaskuvarjohyppyjen operaatiomääriä niin, että aikaisempina vuosina toteutuneet operaatiomäärät eivät merkittävästi lisäänny. Nykyisen ympäristöluvan mukaan laskuvarjohyppylentotoiminta on sallittu klo 8 - 20 ympäri vuoden maanantaista sunnuntaihin pois lukien eräät juhlapyhät. Toiminta keskittyy kesäaikaan ja viikonloppuihin. Toiminnan luonteen ja lentoaseman sijainnin vuoksi häiriön aiheuttamista viereiselle Etelä-Valkealan rantayleiskaava-alueella oleville loma-asunnoille ei voida täysin välttää. Toiminta-aikaa on tarpeen rajoittaa nykyisestä. Lentoaseman toisen toiminnanharjoittajan Puolustusvoimien sotilaslentotoiminta aiheuttaa kohtuutonta rasitusta alueella ja ajoittuu samaan ajankohtaan laskuvarjohyppytoiminnan kanssa. Toiminnan rajoittaminen on tarpeen, jotta luvan myöntämisen edellytykset lentoaseman toiminnassa täyttyvät ottaen huomioon päästöt, joiden seurauksena aiheutuu yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa ympäristön pilaantumista. Toiminnan rajoittaminen on tarpeen naapuruussuhdelain 17 §:n mukaisen kohtuuttoman rasituksen ja ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun ympäristön yleisen viihtyvyyden ja virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähenemisen ehkäisemiseksi. Puolustusvoimien toiminnasta lentoasemalla aiheutuu jo nykyisellä lentotuntimäärällä edellä mainittua rasitusta ja ympäristön pilaantumista. Lentotuntimäärät eivät vielä ole ympäristöluvan mukaiset. Puolustusvoimien ampumatoiminta lentoaseman lähialueella Tyrrissä on otettu huomioon ympäristön pilaantumista arvioitaessa. Lupamääräys 5 on muutettu luvan haltijan esityksen mukaisesti ja sillä on korvattu aiempi lentokorkeuden rajoittamista kiitotien välittömässä läheisyydessä koskenut lupamääräys. Laskuvarjohyppykerhojen toiminta-ajan laajentamiseen ei ole suostuttu lukuun ottamatta toiminta-ajan pidennystä klo 22.00 asti illalla viisi kertaa vuodessa kilpailujen ynnä muiden tapahtumien yhteydessä. Lupamääräyksellä 7 rajoitetaan hyppylentoja Haukkajärven päällä laskuvarjohyppyohjeen mukaisessa laajuudessa. = = = Lupamääräykset 13 - 21 Tarkkailu-, kirjanpito- ja raportointimääräykset on annettu lupamääräysten noudattamisen valvomiseksi sekä toiminnan vaikutusten selvittämiseksi. Määräysten perusteena on ympäristönsuojelulain 62 §, jonka mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset päästöjen ja toiminnan tarkkailusta. Ympäristönsuojelulain 6 §:n ja jätelain 12 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on oltava selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista. = = = = = = Aluehallintovirasto on päätöksessään soveltaminaan säännöksinä viitannut muun ohella seuraaviin säännöksiin: Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 5, 6, 7, 8, 20, 29, 35, 48 - 53, 62, 64 - 65, 70, 83, 87, 123, 142 ja 209 § sekä liite 1 Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014) 1 ja 14 - 15 § Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 § Hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, jättänyt tutkimatta Skydive Finland ry:n valituksen aluehallintoviraston päätöksestä sekä hylännyt Kouvolan kaupunginhallituksen, Finavia Oyj:n ja Liikenteen turvallisuusviraston (1.1.2019 alkaen Liikenne- ja viestintävirasto) valitukset aluehallintoviraston päätöksestä. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään näiltä osin seuraavasti: Käsittelyratkaisut Skydive Finland ry:n valitusoikeus Ympäristönsuojelulain 191 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan valitusoikeus on asianosaisella. Mainitun momentin 2 kohdan mukaan valitusoikeus on rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät. Hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin mukaan, jos valitusta ei ole tehty määräajassa tai jos asian tai siinä esitetyn vaatimuksen ratkaisemiselle on muu este, valitus tai vaatimus jätetään tutkimatta. Hallintovahdit ry ja A asiakumppaneineen ovat valituksissaan hallinto-oikeudelle esittäneet väitteen siitä, että Skydive Finland ry:n valitus on jätettävä tutkimatta, koska yhdistyksellä ei ole valitusoikeutta aluehallintoviraston päätöksestä. Skydive Finland ry:n sääntöjen mukaan yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on harrastaa ja edistää laskuvarjourheilua sen kaikilla soveltamisaloilla. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys pyrkii edistämään laskuvarjourheilun aatetta, toimeenpanee kokous-, esitelmä- ym. tilaisuuksia, harjoittaa koulutustoimintaa, järjestää kilpailuja, luo jäsenilleen tilaisuuksia ylläpitää ja kehittää taitojaan laskuvarjourheilijoina ja pitää yhteyttä muihin laskuvarjourheilijoihin, ilmailun ja niitä lähellä oleviin harrastajiin, viranomaisiin ja yhteisöihin kotimaassa ja ulkomailla. Skydive Finland ry on hallinto-oikeudelle antamassaan valituksessa todennut, että yhdistys toimii pääasiassa Utin lentoasemalla, jossa se omistaa toimitilat Finavia Oyj:ltä vuokraamallaan maa-alueella. Valituksen mukaan yhdistys lentää Utissa vuosittain noin 1 000 - 1 100 hyppylentoa. Edelleen yhdistys on vastaselityksessään valitusoikeutensa osalta esittänyt, että lupamääräyksissä 4 ja 7 rajoitetaan laskuvarjohyppytoiminnan vuosittaista operaatiomäärää ja toiminta-aikaa yhdistyksen toimintaa haittaavalla tavalla. Ympäristönsuojelulain 191 §:n perusteluissa (HE 214/2013

1. vp)on todettu, että pykälässä säädettäisiin valitusoikeudesta lähes samoin kuin voimassa olevan ympäristönsuojelulain (86/2000) 97 §:ssä. Mainitun 97 §:n 1 momentin 1 kohdan sanamuodon mukaan valitusoikeus oli sillä, jonka oikeutta tai etua asia saattoi koskea. Mainitun lainkohdan perustelujen (HE 84/1999
2. vp)mukaan valitusoikeus olisi asianosaisilla, joita olisivat luvan hakija sekä haitankärsijät, joiden etua tai oikeutta päätös koskee. Jo vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) aikana vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valitusoikeuden edellytyksenä on pidetty sitä, että päätös välittömästi koskee muutoksenhakijan oikeutta ja etua. Nyt kysymyksessä olevan ympäristöluvan ja siinä annettujen määräysten noudattamisesta vastaavat luvan hakijat Finavia Oyj ja Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunta. Ympäristöluvalla ei edes Skydive Finland ry:n valituksessa tarkoitettujen lupamääräysten osalta ole velvoitettu tai oikeutettu mainittua yhdistystä ryhtymään toimenpiteisiin. Lupamääräyksessä 8 on viitattu yhdistyksen ja Finavia Oyj:n väliseen sopimukseen, mutta myös mainitun lupamääräyksen noudattamisesta vastaa luvanhaltija, ei Skydive Finland ry. Ympäristöluvalla ei myöskään ole rajoitettu yhdistyksen toimitilojen käyttöä. Mainituista syistä valituksenalainen päätös ei välittömästi koske Skydive Finland ry:n oikeutta ja etua sillä tavalla, että yhdistys olisi ympäristönsuojelulain 191 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella asianosaisena oikeutettu valittamaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston nyt kysymyksessä olevasta päätöksestä. Kun Skydive Finland ry ei myöskään ole ympäristönsuojelulain 191 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu yhdistys, on Hallintovahdit ry:n ja A:n sekä hänen asiakumppaneidensa esittämät väitteet Skydive Finland ry:n valitusoikeuden puuttumisesta hyväksyttävä ja mainitun yhdistyksen valitus jätettävä tutkimatta hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin nojalla. = = = Hallintovahdit ry:n valitusoikeus Hallintovahdit ry:n 22.10.2014 rekisteröityjen sääntöjen mukaan yhdistyksen toimialueena on koko Suomi. Sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena on edistää kansalaisyhteiskunnan toimivuutta, viranomaisten hyvää hallintoa sekä tukea kansalaisten osallistumismahdollisuuksia siten kuin lait ja asetukset antavat mahdollisuuden. Yhdistyksen tarkoituksena on myös ympäristönsuojelu, luonnonsuojelu, vesien suojelu, terveydensuojelu sekä rakennus- ja kulttuuriperinnön vaaliminen. Kun ympäristönsuojelulain 191 §:n 1 momentin 2 kohdan lisäksi otetaan huomioon valituksenalaisessa ympäristöluvassa tarkoitetun toiminnan vaikutusten ilmeneminen Hallintovahdit ry:n säännöissä mainitulla yhdistyksen toimialueella ja se, että yhdistyksen tarkoitus on sen sääntöjen mukaan ympäristönsuojelun edistäminen, on Hallintovahdit ry:llä ympäristönsuojelulain 191 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla valitusoikeus Etelä-Suomen aluehallintoviraston 15.6.2017 antamasta ympäristölupapäätöksestä. Tämän vuoksi Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunnan valitusten johdosta antamassa vastineessa esitetty väite yhdistyksen valitusoikeuden puuttumisesta on hylättävä ja Hallintovahdit ry:n valitus mainitusta päätöksestä on hallinto-oikeudessa tutkittava. Ratkaisu valituksiin Asiassa merkitykselliset oikeusohjeet Ympäristönsuojelulaki (527/2014) Ympäristönsuojelulain 1 §:n mukaan mainitun lain tarkoituksena on: 1) ehkäistä ympäristön pilaantumista ja sen vaaraa, ehkäistä ja vähentää päästöjä sekä poistaa pilaantumisesta aiheutuvia haittoja ja torjua ympäristövahinkoja; 2) turvata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoinen ympäristö, tukea kestävää kehitystä sekä torjua ilmastonmuutosta; 3) edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä vähentää jätteiden määrää ja haitallisuutta ja ehkäistä jätteistä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia; 4) tehostaa ympäristöä pilaavan toiminnan vaikutusten arviointia ja huomioon ottamista kokonaisuutena; sekä 5) parantaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Ympäristönsuojelulain 2 §:n mukaan mainittua lakia sovelletaan teolliseen ja muuhun toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Tätä lakia sovelletaan myös toimintaan, jossa syntyy jätettä, sekä jätteen käsittelyyn. = = = Ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan: 1) päästöllä ihmisen toiminnasta aiheutuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä, johtamista tai jättämistä yhdestä tai useammasta kohdasta suoraan tai epäsuorasti ilmaan, veteen tai maaperään; 2) ympäristön pilaantumisella sellaista päästöä, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa:
3. a)terveyshaittaa; = = =
4. d)ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä;
5. e)ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä;
6. f)vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle; tai
7. g)muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus; 3) ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavalla toiminnalla laitoksen perustamista tai käyttämistä sekä siihen teknisesti ja toiminnallisesti kiinteästi liittyvää toimintaa taikka alueen käyttämistä tai toiminnan järjestämistä siten, että siitä saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on oltava selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja niiden hallinnasta sekä haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus). Ympäristönsuojelulain 48 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaisen on tutkittava ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ja otettava huomioon asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset ja mielipiteet. Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon, mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään. Ympäristönsuojelulain 48 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää tämän lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimukset. Ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa; 3) 16 - 18 §:ssä kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta; = = = Ympäristönsuojelulain 50 §:n 3 momentin mukaan, jos ympäristölupa-asia koskee lentopaikkaa, jota käytetään merkittävässä määrin sotilas- ja siviili-ilmailuun, lupaharkinnassa on tarkasteltava erikseen siviili- ja sotilastoimintaa ja kohdistettava lupamääräykset erikseen puolustusvoimiin, rajavartiolaitokseen ja lentoaseman pitäjään tai muuhun lentopaikan pitäjään. Ympäristönsuojelulain 52 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset: 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista; 2) maaperän ja pohjavesien pilaantumisen ehkäisemisestä; 3) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä; 4) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa; 5) toiminnan lopettamisen jälkeisestä alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä sekä muista toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista; 6) muista toimista, joilla ehkäistään tai vähennetään ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Ympäristönsuojelulain 52 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen. Ympäristönsuojelulain 62 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset päästöjen ja toiminnan tarkkailusta sekä toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. = = = Ympäristönsuojelulain 83 §:n 1 momentin mukaan sen lisäksi, mitä hallintolain 44 §:ssä säädetään, ympäristölupaa koskevassa päätöksessä on vastattava lausunnoissa, muistutuksissa ja mielipiteissä tehtyihin yksilöityihin vaatimuksiin. Ympäristönsuojelulain 83 §:n 3 momentin mukaan, jos lupa koskee eri toiminnanharjoittajia, jotka ovat hakeneet lupaa yhteisellä lupahakemuksella, lupapäätöksessä on yksilöitävä kunkin toiminnanharjoittajan velvollisuudet. Ympäristönsuojelulain 89 §:n 2 momentin mukaan lupaviranomaisen on lisäksi valvontaviranomaisen, asianomaisen yleistä etua valvovan viranomaisen tai haitankärsijän taikka 186 §:ssä tarkoitetun rekisteröidyn yhdistyksen tai säätiön aloitteesta muutettava lupaa, jos: 1) toiminnasta aiheutuva pilaantuminen tai sen vaara poikkeaa olennaisesti ennalta arvioidusta; 2) toiminnasta aiheutuu tässä laissa kielletty seuraus; 3) parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymisen vuoksi päästöjä voidaan olennaisesti vähentää ilman kohtuuttomia kustannuksia; 4) toiminnan ulkopuoliset olosuhteet ovat luvan myöntämisen jälkeen olennaisesti muuttuneet ja luvan muuttaminen on tämän vuoksi tarpeen; 5) luvan muuttaminen on tarpeen luvan myöntämisen jälkeen laissa, valtioneuvoston asetuksessa tai Euroopan unionin säädöksessä annetun sitovan ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevan yksilöidyn vaatimuksen täyttämiseksi. Ympäristönsuojelulain 89 §:n 3 momentin mukaan, jos luvan muuttaminen tulee vireille 2 momentissa tarkoitetun tahon aloitteesta, lupaviranomaisen on ennen asian ratkaisemista kuultava toiminnanharjoittajaa ja esitettävä tälle tarvittaessa yksilöity pyyntö toimittaa luvan muuttamisen perusteen ja tarpeen arvioimiseksi tarpeelliset selvitykset. Ympäristönsuojelulain 89 §:n 4 momentin mukaan asian käsittelyssä noudatetaan, mitä 96 §:ssä säädetään. Ympäristönsuojelulain 96 §:n 1 momentin mukaan, jos tässä laissa säädetään asian käsittelyssä noudatettavaksi tämän pykälän säännöksiä, asian käsittelyssä on sovellettava, mitä: 1) 40 §:ssä säädetään hakemuksen täydentämisestä; 2) 42 §:ssä säädetään lausunnon pyytämisestä valvontaviranomaiselta ja muilta 42 §:n mukaisilta tahoilta, jos se on tarpeen asian riittäväksi selvittämiseksi tai lausunnonantajan edustaman yleisen edun valvomiseksi; 3) 43 §:ssä säädetään asianosaisten kuulemisesta; 4) 44 §:ssä säädetään hakemuksesta tiedottamisesta, jollei asia ole merkitykseltään niin vähäinen tai asian laatu sellainen, että tieto hakemuksesta voidaan antaa asianosaisille muulla tavoin; jos asia ei vaikuta muuhun kuin hakijan oikeuteen tai etuun, tiedottamista ei tarvita; 5) 83 §:ssä säädetään päätöksen sisällöstä; 6) 84 §:ssä säädetään päätöksen antamisesta; 7) 85 §:n 1 momentissa säädetään päätöksen lähettämisestä ja päätöksestä ilmoittamisesta; 8) 85 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään päätöksen julkaisemisesta, jollei asia ole merkitykseltään niin vähäinen tai asian laatu sellainen, että tieto päätöksestä voidaan antaa asianosaisille muulla tavoin; jos asia ei vaikuta muuhun kuin hakijan oikeuteen tai etuun, tiedottamista ei tarvita. Ympäristönsuojelulain 186 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan, jollei 135, 137, 175, 176, 180 tai 181 §:ssä tarkoitettu asia ole tullut vireille valvontaviranomaisen aloitteesta, asian voi panna kirjallisesti vireille rekisteröity yhdistys tai säätiö, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät. Ympäristönsuojelulain 201 §:n 3 momentin mukaan, jos lupa-asiassa on kysymys olemassa olevan toiminnan jatkamisesta, Vaasan hallinto-oikeus voi päätöksessään määrätä, että päätöstä on muutoksenhausta huolimatta kokonaan tai osittain noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää. Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014, ympäristönsuojeluasetus) Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 2 momentin 12 kohdan b alakohdan mukaan valtion ympäristölupaviranomainen ratkaisee ympäristönsuojelulain liitteen 1 taulukossa 2 tarkoitettujen toimintojen ympäristölupa-asiat muun ohella siltä on kuin kyse on lentopaikasta, joka on lentoasema. Ilmailulaki (864/2014) Ilmailulain 1 §:n 1 momentin mukaan ilmailussa Suomen alueella noudatetaan tätä lakia, jollei Euroopan unionin asetuksesta tai Suomea sitovasta kansainvälisestä velvoitteesta muuta johdu. Ilmailulain 5 §:n 1 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto antaa Chicagon yleissopimuksessa tarkoitetun standardin edellyttämät lentosääntöjä koskevat tarkemmat määräykset siitä, miten Euroopan unionissa annettuja lentosääntöjä sovelletaan Suomessa. Liikenteen turvallisuusviraston on sovittava puolustusvoimien kanssa näistä määräyksistä siltä osin kuin ne liittyvät sotilasilmailun toimintaedellytyksiin. = = = Ilmailulain 11 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan rajoittaa ilmailua tai kieltää se valtion johtamisen, maanpuolustuksen, rajavalvonnan, pelastustehtävien tai varautumisen kannalta tärkeiden kohteiden ja alueiden yläpuolella taikka ympäristön suojelemisen kannalta valtakunnallisesti tärkeiden alueiden yläpuolella. Liikenteen turvallisuusvirasto voi erityisistä syistä myöntää luvan ilmailuun kieltoalueella kuultuaan niiden tahojen edustajia, joiden suojaamiseksi alue on perustettu. Kuulemisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Jos kieltoalue on perustettu jonkin laitoksen suojaamiseksi, on laitoksen huoltoon tai muuhun sen toimintaan tai käyttöön nimenomaisesti liittyvä ilmailu kuitenkin sallittu. Rajoitusalueella ilmailu on sallittu vain puolustusvoimien luvalla tai puolustusvoimien asettamilla erityisehdoilla. Ilmailulain 109 §:n 1 momentin mukaan, jollei 11 §:stä muuta johdu, Liikenteen turvallisuusvirasto päättää ilmatilan lohkon perustamisesta ja muuttamisesta Suomen vastuulla olevassa ilmatilan osassa. Liikenteen turvallisuusvirasto ottaa päätöstä tehdessään huomioon lentoliikenteen sujuvuuden, maanpuolustusnäkökohdat, siviili- ja sotilasilmailun yhteensovittamisen sekä valtion ilmailun asianmukaiset toimintaedellytykset ja harrasteilmailun toimintamahdollisuudet. Ilmailulain 109 §:n 2 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto vahvistaa ilmatilan käytön ja jäsentämisen periaatteet sekä antaa tarkempia määräyksiä ilmatilan turvallisesta, tehokkaasta ja joustavasta käytöstä. Ilmailulain 110 §:n mukaan ilmaliikennepalvelun tarjoaja vastaa lentopaikan lähtö- ja tuloreiteistä sekä lentomenetelmistä lähi- ja lähestymisalueella sekä ilmatilassa, jossa annetaan lentopaikan lentotiedotuspalvelua. Ilmailulain 129 §:n (61/2016) 1 momentin mukaan melunhallinta-asetusta sovelletaan asetuksen tarkoittamalla tavalla siviili-ilmailussa käytettäviin ilma-aluksiin. Melunhallinta-asetuksen 2 ja 5 artiklassa tarkoitetun tasapainoisen lähestymistavan mukaisesti lentoliikenteen melua saa hallita ja rajoittaa asetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisilla toimintarajoituksilla vasta sen jälkeen, kun on harkittu ja arvioitu muita tasapainoisen lähestymistavan mukaisia toimenpiteitä. Ilmailulain 129 §:n 2 momentin mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto asettaa lentoasemalle meluntorjuntatavoitteen. Liikenteen turvallisuusvirasto myös arvioi 1 momentissa tarkoitetun toimintarajoituksen asettamisen tarpeellisuutta tasapainoisen lähestymistavan mukaisesti sekä päättää sen asettamisesta. Mainittuja 5, 11, 109 ja 129 §:ää on muutettu 1.1.2019 voimaan tulleella lailla 965/2018 siten, että Liikenteen turvallisuusviraston sijaan pykälissä viranomaisena on mainittu Liikenne- ja viestintävirasto. Ilmailulain 157 §:n (61/2016) mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto voi, ottaen huomioon 129 §:ssä tarkoitetun tasapainoisen lähestymistavan, antaa määräyksiä ja tehdä päätöksiä lento- ja huoltotoiminnasta, jos se on tarpeen ilma-alusten aiheuttaman melun tai muun haitallisen ympäristövaikutuksen vähentämiseksi tai estämiseksi taikka sallitun poikkeuksen myöntämiseksi. Määräykset ja päätökset voivat koskea: 1) lentopaikan käyttöaikaa tai -tapaa tai lentoonlähtöjen ja laskeutumisten määrää; 2) huoltoon liittyvien koekäyttöjen rajoittamista tai kieltämistä määrättyinä aikoina; 3) poikkeuksellisen meluisten lentokoneiden käytön rajoittamista; 4) aiemmin hyväksytyn lentokonetyypin käytön kieltämistä siirtymäajan jälkeen. Ilmailulain 157 §:ää on muutettu 1.1.2019 voimaan tulleella lailla 965/2018 siten, että sen mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa määräyksiä ja tehdä päätöksiä lento- ja huoltotoiminnasta, jos se on tarpeen ilma-alusten aiheuttaman melun tai muun haitallisen ympäristövaikutuksen vähentämiseksi tai estämiseksi taikka kansainvälisessä käytännössä sallitun poikkeuksen myöntämiseksi. Viraston on otettava huomioon 129 §:ssä tarkoitettu tasapainoinen lähestymistapa. Määräykset ja päätökset voivat koskea: 1) muun kuin melunhallinta-asetuksessa tarkoitetun lentopaikan käyttöaikaa tai -tapaa tai lentoonlähtöjen ja laskeutumisten määrää; 2) huoltoon liittyvien koekäyttöjen rajoittamista tai kieltämistä määrättyinä aikoina; 3) poikkeuksellisen meluisten lentokoneiden käytön rajoittamista; 4) hyväksytyn lentokonetyypin käytön kieltämistä siirtymäajan jälkeen. Hallintolaki Hallintolain 44 §:n 1 momentin mukaan kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi: 1) päätöksen tehnyt viranomainen ja päätöksen tekemisen ajankohta; 2) asianosaiset, joihin päätös välittömästi kohdistuu; 3) päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu; sekä 4) sen henkilön nimi ja yhteystiedot, jolta asianosainen voi pyytää tarvittaessa lisätietoja päätöksestä. Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Melunhallinta-asetus (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 598/2014) Melunhallinta-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan mainitussa asetuksessa tarkoitetaan lentoasemalla lentoasemaa, jolla kolmen melunarviointia edeltävän kalenterivuoden liikennetapahtumien keskimääräisen lukumäärän perusteella on kalenterivuoden aikana yli 50 000 siviili-ilmailun liikennetapahtumaa (lentoonlähtöä tai laskua). Melunhallinta-asetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaan mainitussa asetuksessa tarkoitetaan toimintarajoituksilla meluun liittyviä toimia, joilla rajoitetaan pääsyä lentoasemalle tai lentoasemakapasiteetin optimaalista käyttöä, mukaan luettuina toimintarajoitukset, joilla pyritään tietyillä lentoasemilla poistamaan käytöstä vaatimukset niukasti täyttävät ilma-alukset, sekä luonteeltaan osittaiset toimintarajoitukset, joita sovelletaan esimerkiksi tiettyinä vuorokaudenaikoina tai ainoastaan lentoaseman tietyillä kiitoteillä. Lain esityöt Hallituksen esityksessä eduskunnalle ympäristönsuojelulaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 214/2013
8. vp)on todettu 5 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella, että kohdan 3 määritelmä vastaa nykyisen ympäristönsuojelulain (86/2000) ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan määritelmää. Vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) esitöissä (HE 84/1999
9. vp)on todettu 3 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella, että toiminnan järjestäminen rinnastuisi myös toimintaan. Toiminnan järjestämisenä pidettäisiin liikennealueiden pitämistä, kuten tieliikennealueen, rautatiealueiden, lentopaikkojen ja satamien pitämistä. Hallituksen esityksessä eduskunnalle ilmailulain muuttamisesta (HE 69/2015
10. vp)on todettu, että muun ohella tasapainoisen lähestymistavan mukaisten meluun liittyvien toimintarajoitusten asettamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen mukaiset viranomaisvelvoitteet ja kansallista sääntelyä edellyttävät järjestelyt pantaisiin kansallisesti täytäntöön. Esityksen ympäristövaikutuksia arvioitaessa (kappale 3.3 Ympäristövaikutukset) on todettu muun ohella, että Suomen lentoasemista vain Helsinki-Vantaan lentoasema on kuulunut meluhallintadirektiivin mukaisen ilmailulain 12 luvun sääntelyn piiriin ja jatkossakin vain Helsinki-Vantaan lentoasema kuuluisi melunhallinta-asetuksen soveltamisalan piiriin. Hallituksen esityksessä ilmailulaiksi (HE 79/2014
11. vp)on todettu esityksen yleisperusteluissa sen vaikutuksista (kappale 4.3 Ympäristövaikutukset), että ehdotetulla ilmailulailla ei ole aikaisempaan lainsäädäntöön verrattuna merkittäviä ympäristövaikutuksia. Melun hallintaan ja ympäristövaatimuksiin koskevia säännöksiä ei laissa esitetä muutettavaksi voimassa olevaan ilmailulakiin verrattuna. Liikenteen turvallisuusvirasto on tulevaisuudessakin unionilainsäädännön mukainen toimivaltainen viranomainen lentoliikenteen ympäristövaikutuksia koskevien tehtävien osalta. Finavia Oyj:hin kohdistuu lentoaseman pitäjänä EU:n ympäristömeludirektiivin (2000/49/EY) ja ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaiset meluselvitysten ja meluntorjunnan toimintaohjelman laadintaa sekä lentoasemien ympäristölupaa koskevat velvoitteet. Mainitussa hallituksen esityksessä on 12 luvun osalta, johon muun ohella lain 129 § kuuluu, todettu, että luvun säännökset ovat samoja kuin voimassa olevassa ilmailulaissa. Nämä säännökset on sisällytetty ilmailulakiin jo vuonna 2004, kun meluun liittyvien toimintarajoitusten asettamista yhteisön lentoasemilla koskevien sääntöjen ja menettelyjen vahvistamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2002/30/EY, ns. melunhallintadirektiivi) pantiin kansallisesti täytäntöön. Mainitussa hallituksen esityksessä on todettu 157 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa seuraavaa: ”Pykälässä säädettäisiin Liikenteen turvallisuusviraston toimivallasta ilma-alusten melun ja muiden ympäristövaikutusten suhteen. Toimivalta on tarpeen sen johdosta, että tässä pykälässä tarkoitetut toimet saattavat olla nopeaa päätöksentekoa vaativia tai vaikuttaa lentoturvallisuuteen. Kyse on ympäristölainsäädäntöä ja lentopaikan perustamiseen liittyviä ehtoja täydentävistä toimenpiteistä. Tarkoitus on, ettei tässä pykälässä tarkoitettuja toimia käytettäisi muutoin kuin poikkeuksellisen tarpeen sitä vaatiessa. Liikenteen turvallisuusvirastolla on toimivalta tässä tarkoitettujen määräysten antamiseen vain siltä osin kuin se ei ole siirtynyt yhteisölle. Esimerkiksi melunhallintadirektiiviin perustuvat 13 luvun säännökset koskevat käytännössä vain Helsinki-Vantaan lentoasemaa, joten pykälän mukaista norminantovaltuutta saatettaisiin tarvita muilla lentoasemilla. Samoin valtuutta voitaisiin käyttää esimerkiksi niiden ilma-alusten osalta, joita EASA-asetus ei koske.” Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi ilmailulain muuttamisesta (HE 216/2004
12. vp)on todettu, että esityksellä ilmailulakiin lisättäisiin toimintarajoitusten asettamista yhteisön lentoasemilla koskevien sääntöjen ja menettelyjen vahvistamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/30/EY. Hallituksen esityksessä on todettu nykytilaa arvioitaessa (kappale 2.1), että ympäristölupaa haettaessa tulee arvioitavaksi myös lentoaseman toimintaan liittyvä meluhaitta. Keskeisiä ehdotuksia tarkasteltaessa on todettu suhteesta ympäristölupaprosessiin seuraavaa: ”Ympäristönsuojelulain ja - asetuksen mukainen ympäristölupaprosessi voi joissain tapauksissa koskea samoja asioita kuin ehdotettu toimintarajoitusten valmistelu- ja asettamismenettely. Keskeisin ero on siinä, että ympäristölupaprosessi tähtää kokonaisvaltaisesti niiden ehtojen määrittämiseen, joilla tiettyä toimintaa voidaan harjoittaa. Direktiivin mukainen toimintarajoitusprosessi puolestaan ensisijaisesti tähtää aiemmin sallitun toiminnan rajoittamiseen. Toimintarajoitusprosessi on lisäksi keinovalikoimaltaan suppeampi ja pelkkään lentotoimintaan rajoittuvana soveltamisalaltaan ympäristölupaprosessia selvästi rajatumpi. Edellä mainittujen syiden vuoksi toimintarajoitusprosessi ja ympäristölupaprosessi on perusteltua pitää erillään toisistaan.” Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi Liikenne- ja viestintäviraston perustamisesta, Liikennevirastosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (HE 61/2018
13. vp)on todettu ilmailulain 157 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella, että säännös on sisältynyt ilmailulakiin pitkälti samassa muodossa jo vuodesta 2008. Pykälän elementit löytyvät jo vuoden 1995 perusteluista, mistä ne on sittemmin nostettu itse pykälätekstiin. Perusteluissa on todettu lisäksi muun ohella seuraavaa: ”Säännöstä sovelletaan sellaisiin lentopaikkoihin, jotka eivät kuulu EU:n melunhallinta-asetuksen soveltamisalan piiriin. Suomessa tämä tarkoittaa Helsinki-Vantaan lentoasemaa lukuun ottamatta kaikkia lentopaikkoja alkaen pienimmistä valvomattomista harrasteilmailun lentopaikoista. Vuoden 2014 ilmailulain muutokseen saakka pykälässä puhuttiin vain ilmailumääräyksistä, mutta tuolloin määräysten rinnalle nostettiin päätökset. Oli tunnistettu, että yleisesti sovellettavien määräysten lisäksi on tärkeää, että viranomainen voi tehdä yksittäistä lentopaikkaa koskevia yksittäisiä päätöksiä. Ilmailuviranomaisen toimivallalle on perinteisesti nähty kaksi perustetta, jotka ovat toisistaan riippumattomia. Ensinnäkin, ilmailuviranomaisella on mahdollisuus reagoida tilanteisiin määräyksillä ja päätöksellään yleensä nopeammin kuin mihin ympäristöviranomaiset kykenevät. Kokemus on osoittanut, että ympäristölupa-asian käsittely voi valituskierroksineen kestää useamman vuoden. Ilmailuviranomaisen määräys tai päätös on nopea keino puuttua akuutteihin tilanteisiin. Toinen, itsenäinen kriteeri ilmailuviranomaisen määräystoimivallalle on ollut se seikka, että ympäristöperusteisia määräyksiä ei voi antaa ottamatta huomioon voimassa olevia lentoturvallisuuteen tai siviili-ilmailun turvaamiseen perustuvia säännöksiä eikä esimerkiksi kansainvälistä ilmailun tiedotusjärjestelmää. Vaatimuksia ei voi asettaa toisistaan irrallisina. Ilmailulle suunnattavien ympäristövaatimusten pitäisi olla soveltajilleen ymmärrettäviä ja täytäntöönpanokelpoisia. Lisäksi on huomioitava, että ilmailuviranomaisen määräyksellä on jo saatettu voimaan siviilikäytössä olevien ääntä hitaammin lentävien suihkukoneiden aiheuttaman melun rajoittamisesta annettu EU:n neuvoston direktiivi 89/629/ETY. Lentotoimintarajoituksesta meluisille suihkulentokoneille annetulla ilmailumääräyksellä OPS M5-7 rajoitetaan suomalaisten lentopaikkojen käyttöä kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) melustandardiin sekä EU:n direktiiviin viitaten. Kolmantena kriteerinä, joka ei ole aiemmissa vaiheissa noussut keskustelussa esille, voidaan pitää valtakunnallisen lähestymistavan merkitystä. Väestön oikeutta saada suojaa haitallisilta ympäristövaikutuksilta pitäisi tarkastella yhteisten valtakunnallisten kriteerien pohjalta, eikä tapauskohtaisesti tai paikallisesti. Muuten viranomaistoimintaa ei voida pitää läpinäkyvänä ja ennakoitavana. Vuoden 2017 aikana tietoon on tullut useita tapauksia, joissa paikallisilla ympäristöluvilla esitetään puututtavaksi lentotoimintaan tavalla, jota ei ympäristövaikutusten näkökulmasta voida pitää perusteltuna. On esitetty myös lupamääräyksiä, joiden täytäntöönpanovastuu ja -tapa jäävät epäselviksi. Paikallisilta ympäristöviranomaisilta ei voi edellyttää sellaista lentotoiminnan ympäristövaikutusten ja niiden hallintakeinojen osaamista, joka on välttämätöntä toimintaa koskevien syrjimättömien rajoitusten asettamiseksi. Lentopaikat ovat valtakunnallisen ja kansainvälisen lentoliikenteen infrastruktuuria, jonka paikallisilla käyttörajoituksilla voi olla laajempiakin vaikutuksia liikenneyhteyksien ja matkaketjujen toimintaan. Tuoreissa keskusteluissa Liikenteen turvallisuusviraston ja ympäristön hallinnonalan välillä on yllättäen paljastunut, että nykyisen ilmailulain viittaus 129 §:ssä tarkoitettuun tasapainoiseen lähestymistapaan on joidenkin toimesta ymmärretty tarkoittavan sitä, että myös 157 §:ää sovellettaisiin melunhallinta-asetuksen piiriin kuuluvilla lentopaikoilla. Ilmailulain systematiikka on lain uudistuksista huolimatta jatkuvasti ollut sellainen, että EU:n melunhallintasäännösten (aiemmin melunhallintadirektiivi, nykyään siis melunhallinta-asetus) piiriin kuuluvista lentoasemista on säädetty erikseen ja lain loppuosaan sisältynyt erityismääräys on koskenut niitä lentopaikkoja, jotka jäävät EU-sääntelyn ulkopuolelle. Voimassa olevan 157 §:n sanamuoto ei myöskään tue tätä tulkintaa. Tämän ilmenneen väärinymmärryksen johdosta pykälän sanamuoto on kuitenkin otettu tarkasteluun, ja siihen esitetään eräitä toimituksellisia selvennyksiä. Ensinnäkin, momentin ensimmäinen lause esitetään jaettavaksi kahtia niin, että viraston velvollisuus huomioida tasapainoinen lähestymistapa tulisi toiseen lauseeseen. Tekstiä voi täsmentää myös siltä osin kuin siinä viitataan ”sallittuihin poikkeuksiin”. Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö on määritellyt kansainvälisen liikenteen melustandardit, joita esimerkiksi EU:n alueella noudatetaan myös kansallisessa liikenteessä. On kuitenkin tilanteita, joissa yksittäistapauksissa on hyväksytty standardin vaatimukset täyttämättömien ilma-alusten operointi. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi poikkeuksellisen kokoisen kuorman kuljetus (isokokoiset laitteet) tai humanitääriseen apuun liittyvät lennot, jossa nopealla aikataululla on siirrettävä isoja määriä rahtia tai matkustajia, tai toiminta näytös- tai kilpailukäyttöön tarkoitetuilla ilma-aluksilla. Tarkoituksena on, että Suomessakin melustandardeista tingitään vain yksittäistapauksissa ja aivan poikkeuksellisissa tilanteissa. Voimassa olevan momentin viimeinen osa, joka koskee määräysten ja päätösten sisältöä, ehdotetaan siirrettäväksi omaksi momentikseen. Momentin ensimmäisessä kohdassa todettaisiin nykyistä selkeämmin, että kyse on muusta kuin melunhallinta-asetuksessa tarkoitetusta lentopaikasta. Voimassa olevan 3 ja 4 kohtien muotoilua on kansainvälisen kehityksenkin valossa perusteltua täsmentää. Yli kymmenen vuotta vanhaan sanamuotoon ei ole ilmailulain uudistusten yhteydessä puututtu, vaikka kehitys EU:ssa ja kansainvälisesti on edennyt. Esitetyn momentin 3 kohtaa voitaisiin soveltaa esimerkiksi näytös- tai kilpailukäytössä olevien meluisien koneiden käytön rajoittamiseen. Momentin 4 kohtaa voitaisiin soveltaa esimerkiksi melunhallinta-asetuksessa tarkoitettujen vaatimukset niukasti täyttävien ilma-alusten käytön kieltämiseen.” Oikeudellinen arviointi Kysymyksenasettelu Asiassa on edellä mainituista syistä tutkittava muut kuin Skydive Finland ry:n valituksessa esitetyt vaatimukset. = = = Myös Finavia Oyj:n ja Kouvolan kaupunginhallituksen valituksissa on viitattu valitusperusteena siihen, ettei Hallintovahdit ry:llä ole ollut oikeutta aloitteen tekemiseen, kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 89 ja 186 §. Lisäksi asiassa on otettava kantaa siihen, onko aluehallintoviraston päätös Liikenteen turvallisuusviraston valituksesta kumottava sen vuoksi, ettei aluehallintovirastolla ole ollut toimivaltaa asiassa. Vielä asiassa on otettava kantaa muutoksenhakijoiden muilla perusteilla esittämiin vaatimuksiin luvan muuttamisesta. Vaatimukset ja valitusperusteet Hallintovahdit ry:n aloitteen tutkimatta jättämisestä = = = = = = Finavia Oyj on valituksessaan esittämiensä vaatimusten tueksi viitannut siihen, että Hallintovahdit ry:n aloite olisi oikeastaan tullut jättää tutkimatta myös siksi, että yhdistyksellä ei ole vireillepano-oikeutta, koska yhdistystä ei voida pitää vireillepanoon oikeutettuna yhdistyksenä, eikä yhdistyksellä ole liityntää Utin lentoaseman toimintaan tai sen vaikutusalueeseen. Finavia Oyj on viitannut siihen, ettei valituksenalaista päätöstä ole yhdistyksen vireillepano-oikeuden osalta perusteltu riittävästi. Finavia Oyj on todennut myös, että vireillepano on ollut aiheeton, koska samaan aikaan on ollut vireillä luvan tarkistaminen. Yhtiön mukaan lentoaseman toiminnassa ei ylipäätään ole tapahtunut sellaista olen-naista muutosta, jonka vuoksi lupaa olisi ollut tarpeen tarkistaa. Myös Kouvolan kaupunginhallitus on valituksessaan viitannut siihen, että Hallintovahdit ry:llä ei välttämättä ole vireillepano-oikeutta, jonka vuoksi aloite olisi tullut jättää tutkimatta. = = = Finavia Oyj on = = = vastineessaan 7.10.2016 viitannut siihen, ettei yhdistyksellä ole vireillepano-oikeutta asiassa. Aluehallintoviraston valituksenalaisessa päätöksessä ei ole nimenomaisesti otettu kantaa siihen, millä perusteilla aluehallintovirasto on pitänyt Hallintovahdit ry:tä ympäristönsuojelulain 89 §:ssä tarkoitetun aloitteen tekemiseen oikeutettuna yhdistyksenä. Ympäristönsuojelulain 89 §:n 2 momentin mukaan lupaviranomaisen on muiden ohella 186 §:ssä tarkoitetun rekisteröidyn yhdistyksen aloitteesta momentista ilmenevissä tilanteissa muutettava lupaa. Kun tämän lisäksi otetaan huomioon se, mitä edellä tässä päätöksessä Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen Hallintovahdit ry:n valitusoikeudesta esittämän väitteen hylkäämisen perusteluissa on esitetty mainitun yhdistyksen säännöissä ilmenevistä seikoista ja yhdistyksen tarkoituksesta, on Hallintovahdit ry sellainen ympäristönsuojelulain 186 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu rekisteröity yhdistys, jolla on oikeus ympäristönsuojelulain 89 §:ssä tarkoitetun aloitteen tekemiseen nyt kysymyksessä olevassa asiassa. Näin ollen = = = eikä valituksenalaista päätöstä osittainkaan ole syytä muuttaa tai kumota myöskään Finavia Oyj:n tai Kouvolan kaupunginhallituksen valituksissa esitetyillä Hallintovahdit ry:n aloiteoikeuteen liittyvillä perusteilla. Siltä osin kuin valituksissa on viitattu siihen, että aluehallintovirasto ei ole perustellut päätöstä hallintolain mukaisesti hallinto-oikeus toteaa, että ympäristönsuojelulain 89 §:n 4 momentin mukaan mainitussa pykälässä tarkoitetun asian käsittelyssä noudatetaan, mitä 96 §:ssä säädetään. Ympäristönsuojelulain 96 §:n 1 momentin 5 kohta huomioon ottaen myös 89 §:n nojalla annetussa päätöksessä on siten ympäristönsuojelulain 83 §:n 1 momentin mukaisesti vastattava lausunnoissa, muistutuksissa ja mielipiteissä tehtyihin yksilöityihin vaatimuksiin, joihin ympäristönsuojelulain 89 §:n 3 momentissa tarkoitetun kuulemisen johdosta annetun, nyt kysymyksessä olevassa asiassa vastineeksi nimetyn kirjelmän on katsottava rinnastuvan. Tämän vuoksi aluehallintoviraston on päätöksessään tullut vastata myös = = = Finavia Oyj:n vastineessa 7.10.2016 esitettyihin seikkoihin, jotka selvästi liittyvät asiaan. Koska kysymys on ollut Hallintovahdit ry:n aloitteen ratkaisemisesta, on päätöksen perustelujen kannalta erityisen olennaista vastaaminen niihin seikkoihin, jotka liittyvät luvan muuttamisen edellytyksiin. Toisaalta myös = = = Finavia Oyj:n vastineessa esitetyt yhdistyksen aloiteoikeuteen liittyvät näkökohdat ovat nimenomaisesti sellaisia ympäristönsuojelulain 89 §:ssä tarkoitetun aloitteen käsittelemisen edellytyksiin liittyviä ja siten myös asian lopputuloksen kannalta olennaisia seikkoja, joihin aluehallintoviraston olisi tullut ympäristönsuojelulain 83 §:n 1 momentti huomioon ottaen päätöksessään vastata. Hallinto-oikeus toteaa edelleen, että aluehallintoviraston päätöstä on pidettävä osin puutteellisena senkin vuoksi, ettei päätöksestä käy nimenomaisesti ilmi, miltä osin muutoksia lupamääräyksiin on tehty Hallintovahdit ry:n aloitteen johdosta. Asiassa ei kuitenkaan ole mainituilta osin tapahtunut sellaista menettelyvirhettä, jonka vuoksi valituksenalainen päätös olisi kumottava ja asia palautettava aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Kun edellä mainittujen seikkojen lisäksi otetaan huomioon Finavia Oyj:n valituksessa esitetyt vaatimukset ja se, että aluehallintoviraston lausunnossa on todettu lupaa muutetun Hallintovahdit ry:n aloitteen perusteella siltä osin kun se on koskenut pimeälentoharjoituksia ajalla klo 22 - 07, eli tosiasiassa vain Puolustusvoimien toimintaan liittyvältä osin, ei valituksenalaista päätöstä ole syytä Finavia Oyj:n valituksen johdosta muuttaa silläkään perusteella, että ympäristönsuojelulain 89 §:n 2 momentissa tarkoitettuja perusteita aloitteen hyväksymiselle ei olisi ollut. Liikenteen turvallisuusviraston valitus Liikenteen turvallisuusvirasto on valituksessaan vaatinut, että aluehallintoviraston päätös on kumottava siltä osin kuin se koskee siviili-ilmailuviranomaisen toimivaltaan kuuluvaa lentotoimintaa (laskuvarjohyppytoiminnan rajoittaminen). Valituksessa ei ole erikseen yksilöity, miltä osin Liikenteen turvallisuusvirasto pitää aluehallintoviraston päätöksessä annettuja lupamääräyksiä vain omaan toimivaltaansa kuuluvina, mutta valituksen perusteluissa on kuitenkin viitattu lupamääräyksiin 4 - 7. Valituksen perusteluissa Liikenteen turvallisuusvirasto on viitannut muun ohella siihen, että aluehallintovirasto ei ole päätöksessään ottanut huomioon ilmailulain 157 §:ssä säädettyä Liikenteen turvallisuusviraston, nykyisin Liikenne- ja viestintäviraston toimivaltaa. Lisäksi valituksessa on viitattu ilmailulain 11 ja 129 §:iin sekä todettu, että valituksenalaisen päätöksen lupamääräyksistä 4 - 7 seuraa toimintarajoituksia Utin lentoasemalla tapahtuvalle laskuvarjohyppytoiminnalle. Valituksessa on viitattu korkeimman hallinto-oikeuden antamiin vuosikirjaratkaisuihin KHO 2015:12 ja KHO 2015:162. Valituksessa on viitattu myös siihen, että rajoitus- ja kieltoalueet on merkittävä ilmailukarttoihin ja huomioitava ilmailutiedotusjärjestelmässä. Edelleen on todettu, että lentoturvallisuuskysymysten arviointi kuuluu ilmailuviranomaisille. Ympäristönsuojelulain tarkoitus, soveltamisala ja soveltamisalan rajaukset käyvät ilmi ympäristönsuojelulain 1 - 4 §:stä. Ympäristönsuojelulain 2 §:n 1 momentin mukaan mainittua lakia sovelletaan toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin 1 - 3 kohta huomioon ottaen lakia sovelletaan muun ohella melun johdosta pilaantumista tai sen vaaraa aiheuttavaan toimintaan. Ympäristönsuojelulain tarkoitusta ja soveltamisalaa koskevissa säännöksissä tai ympäristönsuojelulaissa muutoinkaan ei ole erityisesti todettu, että ympäristönsuojelulakia ei sovellettaisi toimintaan, josta voidaan antaa määräyksiä ilmailulain nojalla siinä tarkoitetun viranomaisen toimesta. Lentotoiminnan melua ei lähtökohtaisesti ole rajattu ympäristönsuojelulain soveltamisalan ulkopuolelle, vaikka ilmailulain 129 §:ssä tarkoitettujen toimintarajoitusten antaminen ei kuulukaan ympäristölupaviranomaisen toimivaltaan. Myöskään lain soveltamisalaa koskevan ilmailulain 1 §:n perusteella ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että ilmailun meluhaitoista ei voitaisi antaa määräyksiä ympäristönsuojelulain mukaisessa ympäristöluvassa. Nykyisin voimassa olevan ilmailulain 157 §:n ja aikaisempien vastaavien säännösten perusteluissa on toistuvasti todettu, että mainitussa säännöksessä tarkoitetuissa määräyksissä on kyse ympäristölainsäädäntöä ja lentopaikan perustamiseen liittyviä ehtoja täydentävistä toimenpiteistä. Edelleen on todettu, että tarkoitus on, ettei pykälässä tarkoitettuja toimia käytettäisi muutoin kuin poikkeuksellisen tarpeen sitä vaatiessa. Ilmailulain 157 §:ssä tarkoitettujen määräysten antaminen ja päätösten tekeminen on lain esitöistä ilmenevällä tavalla tarkoitettu ympäristölainsäädäntöä täydentäviksi toimenpiteiksi. Hallinto-oikeus toteaa, että ympäristönsuojelulain mukaisen lupaviranomaisen toimivaltaa ei voida katsoa rajoitetun sillä perusteella, että ilmailulain 157 §:ssä tarkoitetulla viranomaisella on mainitun pykälän nojalla toimivalta antaa määräyksiä ja tehdä päätöksiä lento- ja huoltotoiminnasta ilma-alusten aiheuttaman melun tai muun haitallisen ympäristövaikutusten vähentämiseksi tai estämiseksi. Mahdollisilla ympäristönsuojelulain nojalla annettavilla ympäristöluvan lupamääräyksillä ei ole nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa rajoitettu eikä voitaisikaan rajoittaa ilmailulaissa tarkoitettua viranomaisen toimivaltaa. Ilmailulain esitöistä ilmenevällä tavalla ilmailulain 129 §:ssä tarkoitetut tasapainoinen lähestymistapa ja toimintarajoitusten asettaminen on tarkoitettu sovellettavaksi vain niillä lentoasemilla, jotka kuuluvat melunhallinta-asetuksen soveltamisalan piiriin. Utin lentoasema ei ole mainitussa asetuksessa tarkoitettu lentoasema, jolla siviili-ilmailun liikennetapahtumien määrä ylittäisi asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun 50 000 tapahtumaa vuodessa. Näin ollen asiassa ei ole kysymys mainitussa asetuksessa tarkoitettua lentoasemaa koskevasta tilanteesta, jossa vain Liikenteen turvallisuusvirasto olisi ollut toimivaltainen antamaan melunhallinta-asetuksessa tarkoitetun toimintarajoituksen. Koska kysymys ei ole tuollaisesta tilanteesta eikä siten ylipäätään tilanteesta, jossa ympäristöluvassa annettu lupamääräys voisi muodostaa melunhallinta-asetuksessa tai ilmailulaissa tarkoitetun toimintarajoituksen, ei aluehallintoviraston päätöksessä tarkoitettujen lupamääräysten siten myöskään voida katsoa miltään osin muodostavan sellaista toimintarajoitusta, jota tarkoitetaan melunhallinta-asetuksen 2 artiklan 6 kohdassa ja ilmailulain 129 §:ssä. Liikenteen turvallisuusvirasto on valituksessaan viitannut myös ilmailulain 11 §:ssä tarkoitettuun valtioneuvoston ja Liikenteen turvallisuusviraston toimivaltaan. Valituksessa ei ole esitetty, että nyt kysymyksessä olevassa ympäristöluvassa olisi annettu lupamääräyksiä, jotka olisivat ristiriidassa mainitussa pykälässä tarkoitettujen valtioneuvoston asetuksen tai Liikenteen turvallisuusviraston, nykyisin Liikenne- ja viestintäviraston, antamien määräysten kanssa. Ympäristönsuojelulain mukaisen luvan lupamääräyksillä ei myöskään tältä osin ole rajoitettu eikä voida rajoittaa sen paremmin valtioneuvoston kuin muunkaan ilmailulaissa tarkoitetun viranomaisen toimivaltaa antaa ilmailulaissa tarkoitettuja säädöksiä tai määräyksiä. Liikenteen turvallisuusvirasto on valituksessa esitetyn vaatimuksen tueksi viitannut korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuun KHO 2015:162, jossa todettiin muun ohella, että lentoliikenteen ohjaamisen tuli tapahtua lähtökohtaisesti muulla tavalla kuin kunnan ympäristönsuojelumääräyksin eikä määräystä huvi- ja harjoituslentotoiminnan rajoittamisesta kaupungin alueella ollut voitu antaa. Hallinto-oikeus toteaa, että nyt kysymyksessä olevassa ympäristöluvassa ei ole annettu kunnan ympäristönsuojelumääräysten kaltaisia määräyksiä, joilla olisi pyritty yleisesti puuttumaan lentotoimintaan laajemmin kuin ympäristöluvassa on mahdollista. Hallinto-oikeus pitää sinänsä selvänä, että lentoturvallisuuskysymysten arviointi edellyttää erityistä asiantuntemusta eikä ympäristöluvassa tule antaa määräyksiä, joilla vaarannettaisiin lentoturvallisuutta. Lentoasemien ympäristölupia koskevassa oikeuskäytännössä on todettu, että ympäristölupahakemuksessa esitetyt lentoreitit ja -linjaukset, kiitoteiden käyttötavat ja ilmatilan käyttö ovat toiminnan sisältöön erittäin olennaisesti liittyviä seikkoja. Näistä seikoista määrääminen hakemuksesta poikkeavalla tavalla ei käytännössä ole mahdollista ympäristölupaharkinnan yhteydessä, koska tämä tarkoittaisi koko liikenteen ohjausjärjestelmän uudelleen arviointia ja harkintaa. Ympäristölupaharkinta perustuu pääosin hakemuksessa esitettyihin seikkoihin. Edelleen on todettu, että ympäristölupaharkinta ei voi perustua lentotoiminnan järjestämiseen kokonaan uudestaan. Mainitut seikat eivät kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ympäristöluvassa tarvittaessa voitaisi ja tulisikin antaa lentotoiminnasta aiheutuvaa melua koskevia lupamääräyksiä sen varmistamiseksi, että ympäristöluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät. Hallinto-oikeus kiinnittää huomiota siihen, että Liikenteen turvallisuusviraston valituksessa esitetyt valitusperusteet ovat yleisluontoisia, eikä valituksessa ole esitetty millä tavoin aluehallintoviraston päätöksessä annetut lupamääräykset konkreettisesti vaarantaisivat lentotoiminnan turvallisuutta. Valituksessa on viitattu lupamääräyksiin 4 - 7 ja siihen, että aluehallintovirasto olisi ylittänyt toimivaltansa rajoittamalla laskuvarjohyppytoimintaa. Mainitut lupamääräykset on annettu melun rajoittamiseksi. Laskuvarjohyppytoiminnan operaatioiden rajoittaminen lupamääräyksessä 4 tarkoitetulla tavalla ei hallinto-oikeuden käsityksen mukaan voi aiheuttaa haittaa liikenneturvallisuudelle eikä laskuvarjohyppytoimintaa koskevien lupamääräysten antaminen melun rajoittamiseksi tarkoita sitä, että ympäristölupaviranomainen olisi ylittänyt toimivaltansa. Lupamääräyksessä 5 on annettu määräys kiitoteiden käyttämisestä todeten, että esitettyä järjestystä on noudatettava, mikäli lentoturvallisuus ei muuta edellytä. Lentoturvallisuus on siten otettu huomioon lupamääräyksessä. Lupamääräyksessä 6 tarkoitetun melunhallintasuunnitelman ja laskuvarjohyppyohjeen laatiminen ja tarkastaminen eivät hallinto-oikeuden käsityksen mukaan myöskään voi vaarantaa liikenteen turvallisuutta, kun otetaan huomioon myös se, mitä jäljempänä tässä päätöksessä on lausuttu tarkastamisen merkityksestä. Lupamääräyksessä 7 laskuvarjohyppytoiminnan sallituista toiminta-ajoista annetun määräyksen ei voida valituksessa esitetyn perusteella katsoa rajoittavan toimintaa ilmailulain tai Suomea koskevien kansainvälisten sopimusten vastaisesti, tai vaarantavan liikenneturvallisuutta. Edellä mainitut seikat sekä toisaalla tässä päätöksessä lupamääräysten 6 ja 7 muuttamista koskeneiden Finavia Oyj:n vaatimusten osalta lausuttu huomioon ottaen Etelä-Suomen aluehallintovirasto ei ole valituksenalaisessa päätöksessä antanut määräyksiä tai rajoittanut lentotoimintaa tavalla, joka ei kuuluisi ympäristölupaviranomaisena toimivan aluehallintoviraston toimivaltaan tai joka olisi Suomea koskevien kansainvälisten velvoitteiden vastaista. Näin ollen valituksenalaista aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä kumota tai osittainkaan muuttaa Liikenteen turvallisuusviraston valituksessa esitetyn johdosta. Liikenteen turvallisuusviraston valitus on siten hylättävä. Meluun liittyvät vaatimukset Yleistä Valituksissa on niistä tarkemmin ilmenevällä tavalla esitetty useita toiminnasta aiheutuvaan meluun liittyviä vaatimuksia. = = = Kouvolan kaupunginhallitus on valituksessaan vaatinut lupamääräysten saattamista vastaamaan vanhan ympäristöluvan lupamääräyksiä siltä osin kuin valituksenalaisella päätöksellä on heikennetty siviililaskuvarjohyppytoiminnan edellytyksiä. Vaatimusta on perusteltu muun ohella sillä, että toiminnan vaikutuksia on arvioitu väärin ja lupamääräysten kiristäminen puuttuu olennaisesti aikaisemmassa luvassa myönnettyihin oikeuksiin. Finavia Oyj on vaatinut kumoamista tai muutoksia lupamääräyksiin 4, 6 ja 7 sekä lisäksi muutosta lupamääräyksen 21 kohtaan, jossa on kysymys melunhallintaan liittyvistä seikoista. Vaatimuksia on perusteltu muun ohella sillä, että toiminnasta aiheutuvaa meluhaittaa on arvioitu virheellisesti ja määräykset ovat lainvastaisia sekä sillä, ettei määräyksiä ole voitu antaa ympäristönsuojelulain nojalla vaan ne kuuluisivat ilmailulaissa tarkoitetun viranomaisen toimivallan piiriin. = = = Asiassa on hallinto-oikeudessa valituksista tehtyjen vaatimusten ja niiden tueksi esitettyjen perusteiden johdosta arvioitavana, ovatko aluehallintoviraston päätökseen sisältyvät lupamääräykset lainmukaisia vai onko ne osittain kumottava tai onko niitä valituksissa esitetyn johdosta muutettava. Olennaista arvioinnissa on erityisesti ympäristönsuojelulain 49 § ja 52 §:n 1 ja 3 momentti huomioon ottaen se, ovatko lupamääräykset nykyisessä muodossaan riittäviä luvan myöntämisedellytysten varmistamiseksi vai tulisiko niitä muuttaa haitankärsijöiden valituksista rajoittavammaksi tai toiminnanharjoittajien ja Kouvolan kaupunginhallituksen valituksista vähemmän rajoittaviksi. = = = Asiassa saatu selvitys Itä-Suomen ympäristölupavirasto oli 30.11.2005 antamallaan päätöksellä nro 129/05/1 myöntänyt Ilmailulaitokselle ja Utin Jääkärirykmentille Utin lentoaseman (pysyvä lentopaikka) ympäristöluvan. Lupaharkinnassa oli otettu huomioon suunniteltu helikopteritoiminta 20 kuljetushelikopterin vahvuudella, jolloin arvioidut lentotuntimäärät ovat koulutushelikoptereilla 1 900 ja kuljetushelikoptereilla 2 600 tuntia vuodessa. Lupamääräyksissä Ilmailulaitos velvoitettiin muun ohella vähentämään siviililentotoiminnan aiheuttamasta melusta johtuvia häiriöitä toiminnallisin menetelmin, kuvaamaan menettelyt melunhallintasuunnitelmassa ja päivittämään meluselvitys todellista tilannetta vastaavaksi sekä toimittamaan selvitys ja melunhallintasuunnitelma ympäristölupavirastolle, joka voi täsmentää luvan määräyksiä tai täydentää lupaa. Myös Utin Jääkärirykmentin toimintaa koskevissa lupamääräyksissä sotilaslentotoiminnasta aiheutuvaa melua velvoitettiin vähentämään toiminnallisin menettelyin. Myös sotilaslentotoiminnan osalta meluselvitys oli päivitettävä todellista tilannetta vastaavaksi ja selvitys sekä melunhallintasuunnitelma oli toimitettava ympäristölupavirastolle vastaavalla tavalla kuin Ilmailulaitoksen. Hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi määrättiin tehtäväksi 31.12.2014 mennessä. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 14.12.2010 antamallaan päätöksellä tarkastanut meluselvityksen sekä melunhallintasuunnitelmat ja täydentänyt lentoaseman toimintaa koskevaa ympäristölupaa Finavia Oyj:tä koskevilla lupamääräyksillä 5 a ja 5 b, jotka kuuluvat seuraavasti: ”5 a. Laskuvarjokerhojen lentotoiminta on sallittu maanantaista sunnuntaihin klo 08 - 20 välisenä aikana. Lentotoiminta on kielletty pitkäperjantaina, 1. ja 2. pääsiäispäivänä, juhannusaattona, juhannuspäivänä, jouluaattona ja joulupäivänä. 5 b. Kiitotien 07 läheisyydessä olevat asuinkiinteistöt (kiinteistötunnukset 286-433-1-118, 286-433-76-1 ja 286-433-1-198) on otettava huomioon lennonjohtamisessa ja lentotoiminnan ohjeistuksessa. Matalalentoja (lentokorkeus alle 500 jalkaa eli noin 160 metriä) ja lentokoneiden korkeudennostolentoja on vältettävä välittömästi em. kiinteistöjen yläpuolella.” Lisäksi aluehallintovirasto on muuttanut Finavia Oyj:tä koskevaa lupamääräystä 13 ja Utin Jääkärirykmenttiä koskevaa lupamääräystä 11 siten, että vuosiraporttiin on sisällytettävä myös tiedot operaatiomääristä lentokonetyypeittäin ja vuorokaudenajoittain, melusta tehtyjen ilmoitusten määristä, syistä ja ilmoitusten johdosta suoritetuista toimenpiteistä. Lupamääräysten tarkistamista koskevassa, nyt aluehallintovirastossa käsiteltävänä olleessa hakemuksessa on todettu, että Utin lentoasema on ollut nykyisellä paikallaan vuodesta 1918 lähtien ja vuodesta 1919 lähtien se on toiminut keskeytyksettä Puolustusvoimien/Ilmavoimien tukikohtana. Laskuvarjojääkärikoulu aloitti toimintansa Utissa vuonna 1962, josta lähtien lentoasemalla on ollut laskuvarjohyppytoimintaa. Utin lentoaseman toiminta koostuu yleis- ja sotilasilmailusta. Utissa ei ole säännöllistä reittiliikennettä tai matkustajaliikennettä. Utin lentoaseman kiitotien pituus on 2 000 metriä ja leveys 45 metriä. Lentoasema koostuu maaliikenne- ja kenttäalueesta. Utin lentoaseman ympäristöluvassa tarkoitettuun toimintaan kuuluvat hakemuksen mukaan muun ohella lentotoiminta lentoasemalla ja lähilennonjohdon alueella eri ilmailumuodoilla, lentoaseman kenttäalueen liikenne (siviili-ilma-alukset sekä siviilimaaliikenne) ja niiden aiheuttamat ympäristövaikutukset lentoaseman välittömässä läheisyydessä = = =. Ympäristölupahakemuksen mukaan lentoaseman nykyinen toiminta on toteutuneita operaatiomääriä lukuun ottamatta vuoden 2005 ympäristölupapäätöksessä kuvatun mukaista. = = = Hakemuksen mukaan siviililiikenteen osalta toteutuneet liikennemäärät ovat ympäristölupahakemuksen mukaiset. Liikenneilmailu on hyvin vähäistä eikä säännöllistä reittiliikennettä ole. Lennonjohdon aukioloaikoina tapahtuneen yleisilmailun operaatioiden määrä on 2010-luvun alun notkahduksen jälkeen noussut ympäristölupahakemuksen