KHO/2020/58

2020 false KHO:2020:58 Maakunnan terveyden- ja sairaanhoitopalveluista vastaava yksikkö hankki näitä palveluja myös Ruotsissa tai muussa EU-maassa toimivilta yksityisiltä terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen tuottajilta. Maakunnan terveyden- ja sairaanhoitopalveluista vastaava yksikkö lähetti potilaan antamansa maksusitoumuksen avulla saamaan lainsäädännön edellyttämää hoitoa muun muassa Ruotsiin maakunnan valitsemalta yksityiseltä palveluntuottajalta. Asiassa oli ratkaistavana, oliko maakunta oikeutettu arvonlisäverolain 130 a §:ssä säädettyyn laskennalliseen palautukseen Ruotsissa tai muussa EU-maassa toimivan yksityisen palveluntuottajan suorittamista veloituksista. Arvonlisäverolain 130 a § ei sanamuotonsa mukaan oikeuttanut laskennalliseen palautukseen muilta kuin Suomen lainsäädännön alaisena toimivilta yksityisiltä palveluntuottajilta hankituista palveluista. Korkein hallinto-oikeus totesi vuosikirjaratkaisuun KHO 2018:14 viitaten, että laskennallinen palautus ei ollut osa arvonlisäverojärjestelmää, vaan kysymys oli järjestelmästä, jonka avulla pyrittiin turvaamaan hankintaneutraalisuus siten, ettei kuntien ja niihin arvonlisäverolain 8 §:n nojalla rinnastettavien tahojen olisi edullisempaa tuottaa terveyden- ja sairaanhoitopalveluja itse verrattuna niiden hankintaan yksityisiltä toimijoilta. Koska laskennallinen palautus ei ollut osa arvonlisäverojärjestelmää, myöskään arvonlisäverojärjestelmään kuuluva verotuksen neutraalisuuden periaate ei ollut asiassa merkityksellinen. Sen sijaan arvioitavaksi tuli Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) mukaisten perusvapauksien merkitys asiassa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että laskennallisen palautuksen epääminen maakunnalta Ruotsista tai muusta EU-maasta ostettujen palvelujen osalta johtaisi palvelujen tuottajien erilaiseen kohteluun ja olisi vastoin SEUT 56 artiklassa säädettyä palvelujen tarjoamisen vapautta, kun lisäksi otettiin huomioon, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan mainittu vapaus takasi oikeuksia myös palvelujen ostajalle. Sitä, että Ruotsissa tai muussa EU-maassa sijaitsevan palveluntuottajan veloitukseen sisältyvää piilevää arvonlisäveroa ei ollut suoritettu Suomen valtiolle, ei ollut pidettävä oikeuttamisperusteena palvelujen tarjoamisen vapaudesta poikkeamiselle. Kun otettiin huomioon, että keskusveroverolautakunta oli päätöksessään todennut laskennallisen palautuksen edellytyksenä olevan, ettei muusta EU-maasta oleva palveluntuottaja ollut saanut omassa maassaan palautusta ostoihinsa sisältyvästä verosta, keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta, jonka mukaan maakunta oli oikeutettu laskennalliseen palautukseen, ei ollut syytä muuttaa. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 15.6.2018-31.12.2019. Arvonlisäverolaki 8 §, 34 §, 35 § ja 130 a § Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 54 ja 56 artikla Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Timo Räbinä, Anne Nenonen ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Marita Eeva. Seloste on kokonaisuudessaan ruotsinkielisellä päätössivustolla.