← Suomi

KHO/2021/112

2021 false KHO:2021:112 Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli kysymys siitä, oliko markkinaoikeus voinut katsoa, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto oli tehnyt seuraamusmaksuesityksensä markkinaoikeudel

§:n mukaan SEUT 101 artiklan säännöstä ja kilpailunrajoituslakia on tullut soveltaa rinnakkain tarkasteltavana olevaan menettelyyn. Eltelin ja Empowerin välisessä yhteistyössä on ollut kyse menettelystä, jossa on erilaisia kielletyn yhteistyön muotoja. Yhtiöiden menettelyssä on kokonaisuutena arvioiden ollut kyse pitkäkestoisesta kartellista, joka on kilpailunrajoituslain 4 §:n ja SEUT 101 artiklan vastaista riippumatta siitä, onko kyseessä sopimus vai yhdenmukaistettu menettelytapa. Voimajohtourakoinnissa, jossa urakat ovat hyvissä ajoin tiedossa ja niistä tehdään pitkäkestoisia urakkasopimuksia, kilpailunvastainen lopputulos on saatu aikaan esitetyillä tapaamisilla ja niitä seuranneella muulla yhteydenpidolla. Viraston taloudellinen analyysi viittaa siihen, että Eltel ja Empower ovat myös käytännössä käyttäneet hyväkseen yhtiöiden välisissä keskusteluissa saamaansa tietoa toisen yhtiön tulevasta käyttäytymisestä ja onnistuneet näin nostamaan projektien tyypillisen hinta- ja katetason pääsääntöisesti tavoittelemalleen tasolle. Hintayhteistyön lisäksi yhtiöiden edustajat ovat sopineet, että suoria rekrytointeja toisesta yhtiöstä ei tehdä, sekä pyrkineet hankaloittamaan VK-Electricin toimintaa markkinoilla. Kilpailijoiden välinen sopimus, jolla pyritään sulkemaan alalla jo toimivia tai sinne pyrkiviä yrityksiä pois markkinoilta, sekä sopimus, jonka tarkoituksena on rajoittaa työvoimaresursseista käytävää kilpailua ja estää palkkakilpailun mahdollisesti aiheuttama kustannusten nousu, ovat kilpailunrajoituslain 4 §:n ja SEUT 101 artiklan vastaisia. Eltelin ja Empowerin menettelyssä on kyse yhdestä yhtenäisestä, viimeistään lokakuussa 2004 alkaneesta ja keskeytyksettä ainakin maaliskuuhun 2011 jatkuneesta kilpailurikkomuksesta. Tapaamiset ja puhelinkeskustelut ovat olleet osa kokonaissuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on ollut rajoittaa kilpailua voimajohtojen suunnittelu- ja rakentamisurakoissa Suomessa. Näitä toimia ei ole pidettävä erillisinä, toisistaan irrallisina menettelyinä, vaan yhtiöiden edellä mainittujen toimien on katsottava muodostaneen yhden toiminnallisen kokonaisuuden ja toimia on oikeudellisesti arvioitava yhtenä kokonaisuutena. Koko ajanjakson lokakuusta 2004 maaliskuuhun 2011 yhtiöiden toiminnassa on havaittavissa selkeä menettelytapojen ja käytännön toiminnan jatkuvuus. Yhtiöt ovat pyrkineet yhteiseen tavoitteeseen, joka on ollut keskinäisen hintakilpailun välttäminen ja rajoittaminen sekä kartelliin kuulumattomien kilpailijoiden toiminnan hankaloittaminen. Empower ja Eltel ovat tarjonneet ja toteuttaneet osan urakoista vuosia tapaamisissa käsiteltyjen asiakirjojen laatimisen jälkeen. Urakoiden pitkäkestoisuudesta johtuen kielletyn yhteistyön vaikutukset ulottuvat useiden vuosien päähän. Esimerkiksi taulukossa 2 olevan Fingrid Oyj:n (jäljempänä Fingrid) Petäjäskoski — Keminmaa-rakentamisurakan tarjoukset on tullut jättää 5.6.2007 mennessä. Eltelin voittanut tarjous on ollut 8 940 000 euroa ja Empowerin 10 200 000 euroa. Urakka on valmistunut 12.11.

  1. Petäjäskoski — Keminmaa-urakan osalta kielletty kilpailijoiden välinen yhteistyö on jatkunut 7.1.2010 saakka, jolloin Fingrid on suorittanut urakkaa koskevan viimeisen maksuerän. Empowerin asiakkuuspäällikkö on ehdottanut VK-Electricille liittymistä Eltelin ja Empowerin kartelliin 8.10.2010 tapaamisessa Porissa. Empowerin lokakuussa 2010 tekemä ehdotus on yksi ilmentymä kielletystä yhteistyöstä ja osoittaa kartellin olleen edelleen toiminnassa lokakuussa
  2. Empowerin ja Eltelin ylin johto on tavannut maaliskuussa 2011, joten kielletty kilpailijoiden välinen yhteistyö on jatkunut ainakin siihen saakka. Käsittely markkinaoikeudessa Eltel Networks Oy ja Eltel Group Oy ovat markkinaoikeudelle antamassaan vastauksessa vaatineet, että markkinaoikeus hylkää viraston seuraamusmaksuesityksen ensisijaisesti perusteettomana ja toissijaisesti vanhentuneena. Mikäli esitystä ei hylätä, yhtiöt ovat vielä vaatineet, että markkinaoikeus jättää seuraamusmaksun kokonaan määräämättä tai ainakin alentaa sitä merkittävästi. Lisäksi yhtiöt ovat vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa viraston korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 1 709 838,96 eurolla viivästyskorkoineen. Empower Oy ja TPI Holding Oy ovat toimittaneet lausuman. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on toimittanut vastaselityksen ja lisäkirjelmän sekä asiakirjatodistelua. Eltel Networks Oy ja Eltel Group Oy ovat toimittaneet lisävastauksen ja lisäkirjelmiä sekä asiakirjatodistelua. Markkinaoikeus on
  3. — 25.9.2015 toimittanut asiassa suullisen käsittelyn. Suullisessa käsittelyssä on kuultu asianosaisena asian selvittämiseksi Eltel Group Oy:n toimitusjohtajaa D:tä sekä todistajina Empowerin entistä toimitusjohtajaa C:tä, yrittäjä G:tä, toimitusjohtajaa, Empowerin entistä asiakkuuspäällikköä F:ää, Empowerin entistä voimajohtojen toimialajohtajaa A:ta, kehitysjohtajaa, Eltel Networks Oy:n entistä voimajohtoliiketoiminnasta vastannutta johtajaa B:tä ja Eltel Networks Oy:n entistä myyntipäällikköä E:tä. Markkinaoikeuden ratkaisu Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Kilpailu- ja kuluttajaviraston 31.10.2014 tekemän seuraamusmaksuesityksen kilpailunrajoituslain 22 §:ssä säädetyn määräajan jälkeen tehtynä ja velvoittanut Kilpailu- ja kuluttajaviraston korvaamaan Eltel Networks Oy:n ja Eltel Group Oy:n oikeudenkäyntikulut 300 000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden päätöksen antamisesta. Markkinaoikeus on perustellut päätöstään siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys seuraavasti:
  4. Perustelut
  5. Kysymyksessä oleva Kilpailu- ja kuluttajaviraston 31.10.2014 tekemä seuraamusmaksuesitys koskee Eltelin menettelyä lokakuussa 2004 alkaneella ja maaliskuuhun 2011 asti jatkuneella ajanjaksolla.
  6. Kilpailulaki on tullut voimaan 1.11.2011, ja sillä on kumottu tuolloin voimassa ollut kilpailunrajoituksista annettu laki (480/1992, kilpailunrajoituslaki). Kilpailulain 50 §:n 3 momentin mukaan ennen kilpailulain voimaantuloa tapahtuneisiin kilpailurikkomuksiin sovelletaan kilpailulain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Asian käsittelyyn sovelletaan kuitenkin, mitä kilpailulain 14 — 18 §:ssä ja 32 — 38 §:ssä säädetään.
  7. Kysymyksessä olevaa menettelyä ja seuraamusmaksun väitettyä vanhentumista on siten arvioitava oikeudellisesti kilpailunrajoituslain säännösten nojalla. Sen sijaan väitettyjä viraston menettelyvirheitä asian käsittelyssä on arvioitava kilpailulain säännösten nojalla. Lisäksi asiaa on jäljempänä lausutun mukaisesti arvioitava SEUT 101 artiklan nojalla. 1.1 Viraston väitetyt menettelyvirheet (- - -)
  8. Suomen perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.
  9. Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.
  10. Kilpailulain 38 §:n 2 momentin mukaan tutkinnan kohteena olevalla elinkeinonharjoittajalla on pyynnöstä suullisesti tai muulla sopivalla tavalla oikeus saada tieto tutkintaa koskevista asiakirjoista ja asian käsittelyvaiheesta siltä osin kuin siitä ei voi aiheutua haittaa asian selvittämiselle, jollei julkisuuslaissa tai Euroopan unionin säädöksissä toisin säädetä.
  11. Kilpailulain 38 §:n 4 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla on oikeus tulla kuulluksi, ennen kuin Kilpailu- ja kuluttajavirasto tekee seuraamusmaksuesityksen tai lain 5 tai 7 §:n taikka SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan vastaisen menettelyn toteavan päätöksen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ilmoittaa elinkeinonharjoittajalle kirjallisesti tutkinnassa esiin tulleisiin seikkoihin liittyen sitä vastaan esittämänsä väitteet ja niiden perustelut. Kilpailu- ja kuluttajavirasto asettaa kohtuullisen määräajan, jonka kuluessa elinkeinonharjoittaja voi esittää Kilpailu- ja kuluttajavirastolle näkökantansa suullisesti tai kirjallisesti.
  12. Kilpailulain esitöissä (HE 88/2010 vp s. 12) on silloisen tilan osalta todettu, että merkittävissä asioissa, esimerkiksi seuraamusmaksuesityksissä, sitoumuspäätöksissä ja kilpailunrajoituksen lopettamismääräyksissä, virasto tekee säännönmukaisesti päätösluonnoksen, josta asianosaisilta pyydetään lausunto. Asianosaisten kuulemista päätösluonnoksesta on pidettävä asianmukaisena menettelynä merkittävien kilpailunrajoitusten hallinnollisessa käsittelyssä. Yleensä viimeistään tässä vaiheessa asian tutkimisen katsotaan päättyneen ja asianosaisilla on mahdollisuus tutustua tapauksen asiakirja-aineistoon. Jos virasto myöhemmin saa uusia asiakirjoja, joilla on merkitystä asian arvioinnissa, ja jos uudet asiakirjat oleellisesti muuttavat viraston johtopäätöksiä, se tekee uuden päätösluonnoksen, josta asianosaiset voivat lausua. Johtopäätösten muutosten oleellisuutta arvioitaessa otetaan huomioon mahdollinen markkinaoikeuskäsittely, jossa asianosaiset joka tapauksessa esittävät varsinaisen puolustuksensa.
  13. Kuulemisen osalta esitöissä (HE 88/2010 vp s. 38) on silloisen tilan arviointia koskevassa osiossa todettu, että tuolloin voimassa olleessa laissa ei ole ollut kuulemismenettelyä koskevia säännöksiä. Tätä on pidetty merkittävänä puutteena, vaikka käytännössä virasto ainakin merkittävimmissä asioissa on esittänyt elinkeinonharjoittajalle kirjallisesti sitä vastaan esittämänsä väitteet ja niiden perustelut. Kilpailulakiin on esitöiden mukaan pitänyt sisällyttää selkeät säännökset siitä, miten kilpailunrajoituksesta epäiltyjä elinkeinonharjoittajia kuullaan ennen kuin virasto tekee seuraamusmaksuesityksen markkinaoikeudelle tai päätöksen, jonka mukaan kilpailulain kieltoja taikka SEUT 101 tai SEUT 102 artiklaa on rikottu. Tällöin kilpailulain mukainen menettely esitöiden mukaan vastaisi Euroopan komission kilpailuasioissa soveltamaa väitetiedoksiantomenettelyä. Esitöissä on kuitenkin myös tuotu esiin komission ja viraston toimivaltuuksien erot eli se, että toisin kuin komissiolla, virastolla ei ole oikeutta määrätä seuraamusmaksua. Virastolla on ainoastaan oikeus tehdä esitys markkinaoikeudelle seuraamusmaksun määräämiseksi, ja kilpailulain mukaisissa menettelyissä seuraamukset määrätään avoimessa tuomioistuinmenettelyssä riippumattoman tuomioistuimen toimesta.
  14. Kilpailulain 38 §:n 4 momentin osalta esitöissä (HE 88/2010 vp s. 80 ja 81) on todettu, että viraston on ilmoitettava kirjallisesti osapuolille niitä vastaan esittämänsä väitteet ja niiden perustelut. Kirjallisessa tiedoksiannossa on kuvailtava niitä tosiseikkoja, joiden varaan virasto perustaa oikeudellisen arviointinsa, ja tiedoksiannon tulee sisältää kaikki merkitykselliset tosiseikat ja ne oikeudelliset johtopäätökset, joita virasto on tehnyt tosiseikkojen nojalla. Säännöstä sovellettaessa on otettava huomioon vapaa todisteiden harkinta. Säännös ei estä ottamasta huomioon näyttöä, jota ei ole tuotu esiin käsittelyn aikaisemmassa vaiheessa. Pykälän 4 momentin tarkoituksena on varmistaa, että kilpailurikkomuksesta epäilty elinkeinonharjoittaja saa kaikki tarvittavat tiedot viraston esittämistä väitteistä ja niiden perusteluista, jotta se voi puolustautua tehokkaasti viraston esittämiä väitteitä vastaan.
  15. Edelleen esitöissä (HE 88/2010 vp s. 81) on kilpailulain 38 §:n 4 momentin osalta todettu, että viraston tulee asettaa tiedoksiannossa asian laajuus huomioon ottaen kohtuullinen, esimerkiksi neljän viikon määräaika, jonka kuluessa asianosaiset voivat antaa virastolle kirjallisen tai suullisen vastineensa esitetyistä väitteistä. Elinkeinonharjoittaja voi toimittaa virastolle kaikki sellaiset tiedot, jotka se katsoo merkityksellisiksi ja jotka sen mielestä on otettava huomioon viraston päätöksessä. Viraston tulee antaa päätöksensä tai tehdä seuraamusmaksuesitys markkinaoikeudelle kohtuullisessa ajassa viraston tiedoksiantoon annetun vastineen esittämisen jälkeen.
  16. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan virasto on kuullut Elteliä pyytämällä siltä vastineen 5.9.2014 tekemäänsä esitysluonnokseen ensin 3.10.2014 mennessä ja Eltelin määräajanpidennyspyynnön jälkeen 10.10.2014 mennessä. Eltel on ilmoituksensa mukaan saanut valtaosan esitysluonnoksen liitteistä 12.9.2014 ja korjauksia esitysluonnokseen vielä 19.9.
  17. Eltel on saanut tutustua Empowerin leniency-aineistoon eli luonnoksen ja esityksen liitteisiin 1 ja 25 6.10.
  18. Asiassa esitetystä selvityksestä käy ilmi, että virasto on jatkanut asian selvittämistä esitysluonnoksen tekemisen jälkeen. Seuraamusmaksuesitys on tehty 31.10.2014, ja rikkomuksen kesto on siinä pidentynyt kolmella kuukaudella ja ylimmän johdon osallisuuden aste täsmentynyt luonnokseen verrattuna. Lisäksi esitykseen on lisätty liitteet 35 —
  19. Virasto ei ole ennen esityksensä tekemistä kuullut Elteliä mainituista muutoksista eikä liitteistä. Asiassa esitetystä selvityksestä käy myös ilmi, että virasto on jatkanut asian selvittämistä vielä seuraamusmaksuesityksen tekemisen jälkeenkin. Lisäksi virasto on toimittanut Eltelille tämän tekemien asiakirjapyyntöjen johdosta aineistoa vielä markkinaoikeuskäsittelyn aikana ja esimerkiksi tarkastuksilla saadun materiaalin, joka on viety viraston asiakorttiin 9.12.2014 ja joka pitää sisällään noin parituhatta asiakirjaa, vasta touko — kesäkuussa
  21. Kilpailulain mukaan asianosaista kuullaan ennen viraston seuraamusmaksuesityksen tai päätöksen tekemistä. Kilpailulaissa ei ole tarkemmin säädetty siitä, missä asian käsittelyn vaiheessa asianosaista on kuultava. Jotta kuulemisen tarkoitus toteutuu, uutta selvitystä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti tulisi hankkia kuulemisen jälkeen, ellei se ole välttämätöntä viraston johtopäätösten aineellisen oikeellisuuden varmistamiseksi. Kuulemisen jälkeen saadusta selvityksestä on kuitenkin kuultava, jos uusi selvitys merkitsisi viraston johtopäätösten olennaista muuttamista. (- - -)
  22. Siltä osin kuin Eltel on vedonnut Euroopan unionin perusoikeuskirjan hyvää hallintoa koskevaan 41 artiklaan, jossa taataan oikeus tulla kuulluksi, markkinaoikeus toteaa, että unionin tuomioistuimen viimeaikaisen oikeuskäytännön mukaan kyseiseen artiklaan ei voida vedota kansallisia viranomaisia vastaan, koska artiklan sanamuodosta käy selvästi ilmi, ettei sitä ole osoitettu jäsenvaltioille vaan ainoastaan unionin toimielimille, elimille ja laitoksille (ks. tuomio Boudjlida, C-249/13, EU:C:2014:2431, 32 ja 33 kohta sekä tuomio WebMindLicenses, C-419/14, EU:C:2015:832, 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Sen sijaan oikeus tulla kuulluksi on olennainen osa puolustautumisoikeuksien kunnioittamista, joka on unionin oikeuden yleinen periaate, jota jäsenvaltioiden viranomaisten on noudatettava, kun ne tekevät päätöksiä, jotka kuuluvat unionin oikeuden soveltamisalaan (ks. em. tuomio Boudjlida, 34 ja 40 kohta sekä em. tuomio WebMindLicenses, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Perusoikeuskirjan 41 artiklan vaatimukset sisältyvät myös Suomen perustuslain 21 §:ssä määritettyihin hyvän hallinnon perusteisiin.
  23. Puolustautumisoikeuksien osalta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu, että puolustautumisoikeuksien loukkaamista ei voida korjata pelkästään sillä, että asiakirjoihin tutustuminen on tehty mahdolliseksi oikeudenkäynnin aikana. Koska unionin yleisen tuomioistuimen suorittama tutkinta rajoittuu esitettyjen perusteiden laillisuusvalvontaan, sillä ei ole tarkoitus korvata asian täysimääräistä tutkimista hallinnollisessa menettelyssä eikä sillä ole tällaista vaikutusta. Vaikka yritys, joka on nostanut kanteen komission päätöksestä, saa jotkin asiakirja-aineistoon sisältyvät asiakirjat myöhemmin tietoonsa, se ei pääse takaisin siihen asemaan, jossa se olisi ollut, jos se olisi voinut vedota samoihin asiakirjoihin esittääkseen kirjalliset ja suulliset huomautuksensa komissiolle (ks. tuomio Solvay v. komissio, C-110/10 P, EU:C:2011:687, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
  24. Markkinaoikeus toteaa, että yrityksellä viraston hallintomenettelyssä ja oikeudenkäynnissä markkinaoikeudessa oleva mahdollisuus asiakirjoihin vetoamiseen ja niistä huomautusten tekemiseen sekä yrityksen asema niissä poikkeavat olennaisesti yrityksellä komission ja unionin tuomioistuimen menettelyssä olevasta.
  25. Nyt esillä olevassa asiassa markkinaoikeuden on hallintolainkäyttölain 33 §:n 1 momentin nojalla huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitettava, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Markkinaoikeuden on mainitun pykälän 2 momentin perusteella myös viran puolesta hankittava selvitystä siinä laajuudessa kuin asian käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat. Hallintolainkäyttölain 51 §:n 1 momentin perusteella markkinaoikeuden on päätöksessään annettava ratkaisu asiassa esitettyihin vaatimuksiin sekä harkittava kaikkia esiin tulleita seikkoja ja päätettävä, mihin seikkoihin ratkaisu voidaan perustaa. Eltel on voinut markkinaoikeudessa lausua viraston esittämästä selvityksestä sekä lähtökohtaisesti myös viraston asiakirja-aineistoon sisältyvistä tiedoista, jotka yhtiö on mahdollisesti saanut tietoonsa viraston seuraamusmaksuesityksen tekemisen jälkeen. Eltel on myös voinut esittää henkilötodistelua markkinaoikeudessa.
  26. Edellä todetusti markkinaoikeudessa ei nyt esillä olevassa asiassa ole kysymys muutoksenhausta viraston hallintopäätökseen eikä siten sen arvioinnista, tulisiko viraston hallintopäätös kumota menettelyvirheiden perusteella.
  27. Markkinaoikeus kuitenkin toteaa, että virasto ei ole kuullut Elteliä kaikista viraston sitä vastaan esittämistä väitteistä, tosiseikoista ja perusteluista, eikä Eltel ole siten voinut riittävästi puolustautua ennen seuraamusmaksuesityksen tekemistä markkinaoikeudelle. Koska Eltel on kuitenkin saanut lausua kaikista viraston väitteistä perusteluineen sekä kaikesta asiassa esitetystä aineistosta markkinaoikeuskäsittelyn aikana, sen puolustautumisoikeudet on saatu markkinaoikeudessa turvattua ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti on siten markkinaoikeudessa toteutunut. Näin ollen nyt esillä olevassa asiassa ei ole syytä hylätä esitystä, jättää sitä käsittelemättä tai palauttaa sitä virastolle viraston mahdollisten menettelyvirheiden vuoksi. 1.2 Kielletty kilpailijoiden välinen yhteistyö 1.2.1 Asian arvioinnin lähtökohdista (- - -)
  28. Markkinaoikeuden on siten esillä olevassa asiassa arvioitava, osoittaako viraston esittämä näyttö seuraamusmaksuesityksessä tarkoitetun rikkomuksen olemassaolon koko sen väitetyn keston osalta tai ainakin niin pitkältä ajalta, ettei esitystä katsota määräajan jälkeen tehdyksi. Ottaen huomioon jäljempänä seuraamusmaksuesityksen määräajasta todettu, viraston on tullut esittää näyttö rikkomuksen kestosta ainakin 31.10.2009 saakka. 1.2.2 Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan
  29. Virasto on katsonut, että kahden suurimman voimajohtourakoitsijan välinen Suomen laajuinen kartelli on ollut omiaan vaikuttamaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden väliseen kauppaan SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. 479.

§:ssä säädetyn perusteella, kun kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan muun ohella SEUT 101 artiklan säännöksiä.

  1. Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailu-sääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 3 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että jos jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset tai kansalliset tuomioistuimet soveltavat kansallista kilpailulainsäädäntöä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka saattavat vaikuttaa kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, niiden on myös sovellettava SEUT 101 artiklaa mainitunlaisiin sopimuksiin, päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin. Mainitun asetuksen 3 artiklan 2 kohdasta puolestaan käy ilmi, että kansallisen kilpailulainsäädännön soveltaminen ei saa johtaa muun ohella sellaisten sopimusten, yritysten yhteenliittymien päätösten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen kieltämiseen, jotka saattavat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, mutta jotka eivät rajoita kilpailua SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
  2. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, jotta SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus, päätös tai yhdenmukaistettu menettelytapa on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, on oltava nähtävissä riittävällä todennäköisyydellä ja kaikkien asiaan vaikuttavien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, että niillä voi tosiasiallisesti tai mahdollisesti olla suoraa tai välillistä vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tavalla, joka voisi haitata jäsenvaltioiden välisten yhtenäismarkkinoiden toteuttamista. Tämän lisäksi vaaditaan, ettei tämä vaikutus ole vähäistä. Siltä osin kuin on kyse jäsenvaltion koko alueen kattavan yhteistoimintajärjestelyn mahdollisuudesta vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että tällainen järjestely on jo luonteeltaan sellainen, että se lujittaa kansallista markkinoiden eristämistä ja haittaa näin Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (EUT-sopimus) tavoiteltua taloudellista vuorovaikutusta (ks. tuomio ING Pensii, C-172/14, EU:C:2015:484, 48 ja 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksi-neen).
  3. Komissio on antanut EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa (nykyisin SEUT 101 ja SEUT 102 artiklassa) tarkoitettua kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä koskevat suuntaviivat. Suuntaviivoissa on muun ohella todettu (81 kohta), että se, missä määrin kartellin jäsenet seuraavat hintoja ja muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneita kilpailijoita, voi olla osoitus siitä, missä määrin kartellin vaikutusalaan kuuluvilla tuotteilla voidaan käydä kauppaa. Seuranta viittaa siihen, että kilpailu ja muista jäsenvaltioista olevat kilpailijat nähdään mahdollisena uhkana kartellille.
  4. Asiassa ei ole tullut esiin seikkoja, joiden vuoksi markkinaoikeuden olisi arvioitava vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan toisin kuin virasto. Päinvastoin, asiassa esitetystä selvityksestä käy ilmi, että kyse on ollut koko Suomea koskevista tarjouskilpailuista ja että yhtiöt ovat tehneet kilpailijaseurantaa muihin jäsenvaltioihin sijoittuneista kilpailijoista, kuten esimerkiksi Empowerin entisen voimajohtojen toimialajohtajan A:n tilanneraportit tammi-, touko-, syys- ja marraskuulta 2007, A:n sähköposti 21.10.2009 ulkomaisista toimijoista voimajohtoprojekteissa, A:n ”Projektin Yllikkälä — Visulahti kuvaus ja projektiluokan arviointi” 22.7.2010 sekä A:n ”Myyntitiimi 12.8.2008”-PowerPoint-esitys osoittavat (vastaselityksen liite 8, esityksen liitteet 37 ja 38 sekä Eltelin lisäkirjelmän 17.6.2015 liitteet 1, 3, 4 ja 8). Mainitusta selvityksestä käy myös ilmi, että muihin jäsenvaltioihin sijoittuneet kilpailijat ovat osallistuneet ainakin osaan nyt kysymyksessä olevista tarjouskilpailuista. 484.

§:n nojalla SEUT 101 artiklaa ja kilpailunrajoituslakia on siten sovellettava rinnakkain esillä olevaan menettelyyn. 1.2.3 Sovellettavat säännökset

  1. Kilpailunrajoituslain 4 §:n 1 momentin mukaan sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy, ovat kiellettyjä. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja, ja saman momentin 3 kohdan mukaan sellaiset, joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä.
  2. Kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 11/2004 vp s. 31) on lain 4 §:n osalta todettu muun ohella, että pykälä kattaa myös tuolloin voimassa olleen lain 5 §:n mukaisen tarjouskartellien kiellon. Sanotun kilpailunrajoituslain 5 §:n (480/1992) 1 momentissa oli säädetty, että elinkeinotoiminnassa ei saa soveltaa sopimusta tai yhteisymmärryksessä toisen kanssa muuta järjestelyä, jonka mukaan tavaran myymistä, ostamista tai palveluksen suorittamista koskevassa tarjouskilpailussa 1) jonkun on luovuttava tarjouksen tekemisestä; 2) jonkun on annettava korkeampi tai alempi tarjous kuin toisen; tai 3) tarjoushinta, ennakko tai luottoehto muutoin perustuu tarjoajien yhteistoimintaan sellaisessa tarjouskilpailussa.
  3. Kilpailunrajoituslain 5 §:n (480/1992) 1 momenttia koskevissa kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 162/1991 vp s. 9) on todettu, että kyseisellä, niin sanotulla tarjouskartellikiellolla pyritään suojaamaan ensinnäkin tarjouksen pyytäjän luottamusta siihen, että tarjous edustaa sen antajan kilpailumahdollisuuksia, ja toisaalta kysyntä- ja tarjontaolosuhteisiin perustuvan hintamekanismin toimivuutta tarjouskilpailussa.
  4. Kilpailunrajoituslain 4 § perustuu SEUT 101 artiklan 1 kohtaan ja sitä on tulkittava yhdenmukaisesti mainitun artiklan ja sitä koskevan oikeuskäytännön mukaisesti. Edellä todetusti SEUT 101 artiklaa on nyt esillä olevassa asiassa sovellettava rinnakkain mainitun pykälän kanssa.
  5. SEUT 101 artiklan 1 kohdan mukaan sisämarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla. Mainitun säännöksen a alakohdan mukaan tällaisia ovat erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja, sekä c alakohdan mukaan sellaiset, joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä.
  6. Kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 momentin nojalla elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo muun ohella lain 4 §:n tai SEUT 101 artiklan säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu (kilpailunrikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana. Pykälän 2 momentin mukaan seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen kestoaika. Maksu saa olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta. Pykälän 3 momentin mukaan seuraamusmaksun määrää viraston esityksestä markkinaoikeus. Maksu määrätään maksettavaksi valtiolle.
  7. Kilpailunrajoituslain 22 §:n nojalla seuraamusmaksua ei saa määrätä muun ohella lain 4 §:n tai SEUT 101 artiklan säännösten rikkomisesta, ellei esitystä markkinaoikeudelle ole tehty viidessä vuodessa siitä, kun kilpailunrajoituksen voimassaolo on lakannut tai kun virasto on saanut tiedon kilpailunrajoituksesta. 1.2.4 Kilpailunvastaisen menettelytavan arvioinnissa sovellettavat oikeusohjeet
  8. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on useimmissa tapauksissa pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja indisioista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta (ks. tuomio Total Marketing Services v. komissio, C-634/13 P, EU:C:2015:614, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
  9. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan SEUT 101 artiklan 1 kohdassa mainitut käsitteet ”sopimus” ja ”yritysten yhteenliittymien päätökset” ja ”yhdenmukaistettu menettelytapa” kattavat subjektiiviselta kannalta samankaltaisia yhteistyön muotoja, jotka eroavat toisistaan ainoastaan voimakkuutensa ja ilmenemismuotojensa osalta. Näin ollen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä kehitettyjä perusteita sen arvioimiseksi, onko markkinakäyttäytymisen tarkoituksena estää kilpailu tai rajoittaa tai vääristää kilpailua tai seuraako siitä, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy, sovelletaan siitä riippumatta, onko kyseessä sopimus, päätös vai yhdenmukaistettu menettelytapa (tuomio T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 23 ja 24 kohta). Esillä olevassa asiassa ei ole siten tarpeen määritellä, onko kyse nimenomaisesti sopimuksesta vai yhdenmukaistetusta menettelytavasta vai osittain molemmista.
  10. Jotta kyseessä olisi SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus, on riittävää, että kyseessä olevat yritykset ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa käyttäytyä markkinoilla tietyllä tavalla. Näin ollen on riittävää, että yksipuolinen toimenpide tai menettely on ilmaisu vähintään kahden sopimuspuolen yhteisestä tahdosta eikä merkitystä sellaisenaan ole sillä, missä muodossa tämä tahdonilmaisu on annettu (tuomio BPB v. komissio, T-53/03, EU:T:2008:254, 79 ja 80 kohta).
  11. Yhdenmukaistetulla menettelytavalla puolestaan tarkoitetaan yritysten välistä yhteistoiminnan muotoa, jolla korvataan tietoisesti kilpailun riskit yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä, ilman että tehtäisiin varsinaista sopimusta (ks. tuomio T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
  12. Kuten edellä on jo todettu, jotta sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yritysten yhdenmukaistettu menettelytapa voi kuulua SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon piiriin, sen tarkoituksena on oltava estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla tai siitä on seurattava, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla.
  13. Kun sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan kilpailunvastainen tarkoitus on osoitettu, ei ole tarpeen tutkia sen vaikutuksia (ks. tuomio Toshiba Corporation v. komissio, C-373/14 P, EU:C:2016:26, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tietyntyyppinen yritysten toiminnan yhteensovittaminen nimittäin ilmentää siinä määrin riittävää vahingollisuutta kilpailulle, ettei sen vaikutusten tutkiminen ole tarpeen. Mainittu oikeuskäytäntö liittyy siihen, että tiettyjen yritysten välisten toiminnan yhteensovittamisen tyyppien voidaan jo luonteensa puolesta katsoa haittaavan kilpailun normaalia toimintaa (tuomio CB v. komissio, C 67/13 P, EU:C:2014:2204, 49 ja 50 kohta ja tuomio Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C-286/13 P, EU:C:2015:184, 113 ja 114 kohta). Tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoituksen käsitettä on kuitenkin tulkittava suppeasti ja sitä voidaan soveltaa vain näihin kilpailulle riittävän vahingollisiin yritysten toiminnan yhteensovittamisiin (ks. tuomio Maxima Latvija, C-345/14, EU:C:2015:784, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
  14. Vakiintuneesti on katsottu, että esimerkiksi markkinoiden jakosopimukset merkitsevät erityisen vakavia kilpailusääntöjen rikkomisia. Markkinoiden jakamiseen tähtäävillä sopimuksilla on itsessään kilpailua rajoittava tarkoitus ja ne kuuluvat SEUT 101 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti kiellettyyn sopimusten luokkaan, koska tällaista tarkoitusta ei voida oikeuttaa analysoimalla sitä taloudellista asiayhteyttä, johon kyseessä oleva kilpailunvastainen menettely kuuluu (ks. tuomio Toshiba Corporation v. komissio, C-373/14 P, EU:C:2016:26, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
  15. Tällaisten sopimusten osalta menettelyn taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden tarkastelu voidaan siten rajoittaa siihen, mikä osoittautuu ehdottoman tarpeelliseksi tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen olemassaolon toteamiseksi (ks. tuomio Toshiba Corporation v. komissio, C-373/14 P, EU:C:2016:26, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
  16. Jos yritysten toiminnan yhteensovittamisen tyypin analyysistä ei kuitenkaan ilmene riittävää vahingollisuutta kilpailulle, on sitä vastoin tutkittava sen vaikutuksia, ja jotta voidaan määrittää, kuuluuko tällainen käyttäytyminen SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen käyttäytymisten joukkoon, on edellytettävä niiden eri seikkojen olemassaoloa, jotka osoittavat, että kilpailu on tosiasiallisesti estynyt, rajoittunut tai vääristynyt tuntuvasti (tuomio CB v. komissio, C-67/13 P, EU:C:2014:2204, 52 kohta, tuomio Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C 286/13 P, EU:C:2015:184, 116 kohta ja tuomio Maxima Latvija, C 345/14, EU:C:2015:784, 17 kohta).
  17. Kilpailijoiden välillä tehtävän tietojenvaihdon osalta on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä todettu, että perusteita, jotka koskevat yhteensovittamista ja yhteistyötä, jotka ovat yhdenmukaistetun menettelytavan edellytyksiä, on tarkasteltava sellaisesta EUT-sopimuksen kilpailua koskeville määräyksille ominaisesta näkökulmasta, jonka mukaan jokaisen talouden toimijan on itsenäisesti päätettävä toimintalinjasta, jota se aikoo noudattaa yhteismarkkinoilla (tuomio T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 32 kohta ja tuomio Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C-286/13 P, EU:C:2015:184, 119 kohta).
  18. Vaikka tämä itsenäisyysvaatimus ei suljekaan pois talouden toimijoiden oikeutta sopeutua järkevästi kilpailijoidensa todettuun tai odotettuun markkinakäyttäytymiseen, sen kanssa on kuitenkin ehdottomasti ristiriidassa se, että tällaiset toimijat olisivat keskenään minkäänlaisessa suorassa tai epäsuorassa yhteydessä niin, että yhteydenpito voi joko vaikuttaa jonkin tosiasiallisen tai mahdollisen kilpailijan markkinakäyttäytymiseen tai paljastaa tällaiselle kilpailijalle sen, kuinka toimija on päättänyt käyttäytyä tai aikoo käyttäytyä markkinoilla, kun yhteydenpidon tarkoituksena tai vaikutuksena on sellaisten kilpailuolosuhteiden muodostuminen, jotka eivät vastaisi tavanomaisia olosuhteita kyseisillä markkinoilla, kun otetaan huomioon tarjottujen tavaroiden tai palveluiden luonne, yritysten merkittävyys ja lukumäärä sekä kyseisten markkinoiden laajuus (tuomio T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 33 kohta ja tuomio Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C-286/13 P, EU:C:2015:184, 120 kohta).
  19. Voimakkaasti keskittyneillä oligopolistisilla markkinoilla tietojenvaihto antaa yrityksille mahdollisuuden saada tietoonsa kilpailijoidensa markkina-asemat ja markkinastrategiat ja se on tästä syystä omiaan tuntuvasti vääristämään vielä jäljellä olevaa kilpailua yritysten kesken (tuomio T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 34 kohta).
  20. Unionin tuomioistuin on siten todennut, että kilpailijoiden välillä tehtävä tietojenvaihto voi olla kilpailusääntöjen vastaista, jos se alentaa kyseessä olevien markkinoiden toimintaan liittyvän epävarmuuden astetta tai poistaa tämän epävarmuuden kokonaan ja tämän vuoksi rajoittaa yritysten välistä kilpailua (tuomio T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 35 kohta ja tuomio Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C-286/13 P, EU:C:2015:184, 121 kohta).
  21. Etenkin sellaisen tietojenvaihdon tarkoituksen on katsottava olevan kilpailunvastainen, joka on omiaan poistamaan epävarmuuden asianomaisten väliltä sen suhteen, minä ajankohtana, missä laajuudessa ja millä tavoin asianomaiset yritykset todennäköisesti toteuttavat markkinakäyttäytymisen mukautuksen (tuomio T-Mobile Netherlands ym., C 8/08, EU:C:2009:343, 41 kohta ja tuomio Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C-286/13 P, EU:C:2015:184, 122 kohta).
  22. Komission horisontaalisten suuntaviivojen (komission tiedonanto, suuntaviivat [SEUT] 101 artiklan soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin, EUVL 2011, C 11, s. 1) 62 kohdan mukaan myös tilanteessa, jossa vain yksi yritys ilmaisee strategisia tietoja kilpailijalleen (kilpailijoilleen), joka hyväksyy niiden ilmaisemisen, voi olla kyse yhdenmukaistetusta menettelytavasta. Tietojen ilmaiseminen voisi tapahtua esimerkiksi kirjeiden tai sähköpostien välityksellä taikka puhelinkeskusteluissa tai kokouksissa. On merkityksetöntä, ilmoittaako ainoastaan yksi yritys yksipuolisesti kilpailijoilleen suunnittelemastaan markkinakäyttäytymisestä vai ilmoittavatko kaikki järjestelyyn osallistuvat yritykset toisilleen suunnitelmistaan ja aikomuksistaan. Kun ainoastaan yksi yritys ilmaisee kilpailijoilleen tulevaa kaupallista toimintatapaansa koskevia strategisia tietoja, kaikkien osallistuvien kilpailijoiden strateginen epävarmuus markkinoiden tulevista tapahtumista pienenee ja kilpailun rajoittamisen ja kilpailunvastaisen käyttäytymisen riski kasvaa. Esimerkiksi pelkkä osallistuminen kokoukseen, jossa yritys paljastaa hinnoittelusuunnitelmansa kilpailijoilleen, kuuluu todennäköisesti SEUT 101 artiklan soveltamisalaan, vaikka hintojen nostamisesta ei tehtäisikään selvää sopimusta. Kun yritys saa strategisia tietoja kilpailijalta (joko kokouksessa, postitse tai sähköisesti), sen oletetaan ottaneen tiedot vastaan ja sopeuttaneen markkinakäyttäytymistään niiden mukaisesti, jollei se ilmoita selvästi, ettei se halua vastaanottaa tällaisia tietoja.
  23. SEUT 101 artiklan 1 kohdan itse sanamuodosta ilmenee, että yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteen suhteen edellytetään paitsi kyseisten yritysten välistä toiminnan yhdenmukaistamista myös tätä yhdenmukaistamista seuraavaa markkinakäyttäytymistä ja näiden kahden seikan välistä syy-yhteyttä. Unionin tuomioistuin on tältä osin katsonut, että on syytä olettaa, elleivät asianomaiset toimijat esitä niille kuuluvan näyttövelvollisuuden mukaisesti vastakkaista näyttöä, että yhdenmukaistamiseen osallistuvat ja edelleen markkinoilla toimivat yritykset ottavat markkinakäyttäytymisestään päättäessään huomioon kilpailijoidensa kanssa vaihtamansa tiedot. Unionin tuomioistuin on erityisesti todennut, että tällainen yhdenmukaistettu menettelytapa kuuluu SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, vaikka markkinoilla ei ilmenisi kilpailua rajoittavia vaikutuksia (tuomio T Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 51 kohta ja tuomio Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C-286/13 P, EU:C:2015:184, 126 ja 127 kohta).
  24. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkominen voi johtua paitsi yksittäisestä toimenpiteestä myös useista toimenpiteistä tai jopa jatkuvasta käyttäytymisestä, vaikka yksi tai useampi osatekijä tästä useiden toimenpiteiden sarjasta tai tästä jatkuvasta käyttäytymisestä voisi sellaisenaankin ja erikseen tarkasteltuna merkitä kyseisen määräyksen rikkomista. Kun eri toimenpiteet kuuluvat ”kokonaissuunnitelmaan”, koska niiden yhteisenä tavoitteena on kilpailun vääristäminen yhteismarkkinoiden sisällä, komissiolla on siis oikeus kohdistaa vastuu näistä toimenpiteistä sen mukaan, miten yritykset ovat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuutena arvioiden (tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, C 49/92 P, EU:C:1999:356, 81 kohta, tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, EU:C:2004:6, 258 kohta ja tuomio komissio v. Verhuizingen Coppens, C-441/11 P, EU:C:2012:778, 41 kohta).
  25. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kolmen edellytyksen on täytyttävä, jotta yrityksen voidaan katsoa osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen: on oltava olemassa kokonaissuunnitelma, jolla pyritään yhteiseen tavoitteeseen, yrityksen on tarkoituksellisesti myötävaikutettava tähän suunnitelmaan ja sen on täytynyt (todistetusti tai oletetusti) tietää muiden osallistujien kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta (ks. tuomio Team Relocations ym. v. komissio, C-444/11 P, EU:C:2013:464, 51 — 53 kohta).
  26. Rikkomuksen keston osalta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan kilpailua koskevan järjestelmän mukaan merkitystä on pikemminkin sopimusten tai niihin verrattavan yhteistoiminnan tai yhteensovittamisen eri muotojen taloudellisilla vaikutuksilla kuin näiden oikeudellisella muodolla. Kun kyseessä ovat yritysten väliset järjestelyt, jotka eivät enää ole voimassa, on SEUT 101 artiklan soveltamiseksi siten riittävää, että ne vaikuttavat edelleen sen jälkeen, kun niiden voimassaolo on muodollisesti lakannut. Rikkomisen kestoa voidaan siten arvioida sen ajanjakson mukaan, jolloin rikkomiseen syyllistyneet yritykset ovat toteuttaneet mainitussa artiklassa kiellettyä käyttäytymistä. Rikkomisen voidaan näin ollen todeta kestäneen esimerkiksi koko sen ajanjakson, jolloin lainvastaiset hinnat ovat olleet voimassa (tuomio Quinn Barlo ym. v. komissio, C-70/12 P, EU:C:2013:351, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
  27. Unionin tuomioistuimen SEUT 101 artiklasta antama tulkinta sitoo jäsenvaltioiden kaikkia kansallisia tuomioistuimia SEUT 101 artiklaa sovellettaessa (tuomio T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 50 kohta). 1.2.5 Asiassa esitetyn näytön arviointi ja Eltelin menettely Markkinaoikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut näytön arvioinnista, siltä osin kuin on kysymys seuraamusmaksuesityksen vanhentumiseen vaikuttavista sekä viraston korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa esiin nostamista seikoista, seuraavaa: 1.2.5.1 Näytön arvioinnin lähtökohdista (- - -)
  28. Asetuksen N:o 1/2003 2 artiklan mukaan kaikissa SEUT 101 artiklan soveltamismenettelyissä kansallisella ja unionin tasolla SEUT 101 artiklan 1 kohdan määräysten rikkomista koskeva todistustaakka kuuluu osapuolelle tai viranomaiselle, joka väittää määräyksiä rikottavan.
  29. Vaikka asetuksen N:o 1/2003 2 artiklassa säännellään nimenomaisesti todistustaakan jakautumista, tässä asetuksessa ei ole säännöksiä, jotka koskisivat tarkempia prosessuaalisia näkökohtia. Näin ollen mainittu asetus ei muun muassa sisällä säännöstä periaatteista, jotka sääntelevät todistusharkintaa ja edellytettyä todistuskynnystä SEUT 101 artiklan kansallisessa soveltamismenettelyssä (tuomio Eturas ym., C-74/14, EU:C:2016:42, 30 kohta).
  30. Kun kyseisestä asiasta ei ole olemassa unionin sääntöjä, on unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kunkin jäsenvaltion asiana antaa ne sisäisessä oikeusjärjestyksessään menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskevan periaatteen nojalla, kunhan ne eivät ole epäedullisempia kuin samankaltaisia kansallisen oikeuden piiriin kuuluvia tilanteita koskevat säännöt (vastaavuusperiaate) eikä niillä tehdä unionin oikeudessa annettujen oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi (tehokkuusperiaate) (ks. tuomio Eturas ym., C-74/14, EU:C:2016:42, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
  31. Edellä todetun perusteella todistusharkinta ja edellytetty todistuskynnys kuuluvat menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskevan periaatteen nojalla kansallisen oikeuden soveltamisalaan, mikäli vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteista ei muuta johdu (tuomio Eturas ym., C-74/14, EU:C:2016:42, 34 kohta).
  32. Tehokkuusperiaate edellyttää kuitenkin, etteivät todistusharkintaa ja edellytettyä todistuskynnystä koskevat kansalliset säännöt saa tehdä unionin kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi eivätkä muun muassa haitata SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan tehokasta soveltamista (ks. tuomio Eturas ym., C-74/14, EU:C:2016:42, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
  33. Kuten edellä on jo todettu, yhdenmukaistetun menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on useimmissa tapauksissa pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja indisioista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta (ks. tuomio Total Marketing Services v. komissio, C-634/13 P, EU:C:2015:614, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
  34. Tehokkuusperiaate edellyttää näin ollen, että näyttö unionin kilpailuoikeuden rikkomisesta voidaan esittää suoran näytön lisäksi indisioilla, mikäli ne ovat objektiivisia ja yhtäpitäviä (tuomio Eturas ym., C-74/14, EU:C:2016:42, 37 kohta).
  35. Jäsenvaltioilla on kuitenkin velvollisuus noudattaa perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa mainittua syyttömyysolettaman periaatetta, kun ne panevat täytäntöön unionin kilpailuoikeutta (ks. tuomio Eturas ym., C-74/14, EU:C:2016:42, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
  36. Todistusharkinnasta säädetään kansallisesti hallintolainkäyttölain 51 §:n 1 momentissa, jossa määritellään vapaan todisteiden harkinnan periaate, jonka mukaan valitusviranomaisen tulee harkita kaikkia esiin tulleita seikkoja ja päättää, mihin seikkoihin ratkaisu voidaan perustaa.
  37. Tämän on kotimaisessa oikeuskäytännössä (ks. esim. KHO:2009:83, 978 — 985 kohta) katsottu vastaavan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä omaksuttua linjaa todisteiden kokonaisvaltaisesta harkinnasta.
  38. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission on esitettävä selvitys niistä kilpailusääntöjen rikkomisista, jotka se on katsonut tapahtuneeksi, ja hankittava oikeudellisesti riittävät todisteet kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavista seikoista (ks. tuomio E.ON Energie v. komissio, C-89/11 P, EU:C:2012:738, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tästä seuraa, ettei yrityksen osallistumista kartelliin voida päätellä epätäsmällisten selvitysten perusteella tehdyistä pohdinnoista (ks. tuomio Toshiba v. komissio, T-104/13, EU:T:2015:610, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
  39. Komission on siten esitettävä täsmälliset ja yhtäpitävät todisteet näyttääkseen kilpailusääntöjen rikkomisen. Kaikkien komission esittämien todisteiden ei kuitenkaan tarvitse välttämättä täyttää näitä edellytyksiä kaikkien rikkomisen osatekijöiden osalta. Riittää, että aihetodisteet, joihin komissio vetoaa, kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna vastaavat tätä vaatimusta (ks. tuomio FSL ym. v. komissio, T-655/11, EU:T:2015:383, 176 ja 177 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
  40. Koska kilpailunvastaisten sopimusten kielto on yleisesti tunnettu, ei komissiota voida edellyttää toimittamaan asiakirjoja, jotka osoittavat nimenomaisesti kyseessä olevien toimijoiden yhteydenpidon. Niitä vaillinaisia ja hajanaisia asiakirjoja, jotka komissiolla on mahdollisesti käytettävissään, on kaikissa tapauksissa voitava täydentää päättelyllä, jonka avulla voidaan muodostaa kuva asiassa merkityksellisistä seikoista (ks. tuomio Dresdner Bank ym. v. komissio, T-44/02 OP, T 54/02 OP, T 56/02 OP, T-60/02 OP ja T-61/02 OP, EU:T:2006:271, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
  41. Jos komissio tukeutuu yksinomaan kyseessä olevien yritysten menettelyyn markkinoilla todetakseen rikkomisen olemassaolon, viimeksi mainittujen tarvitsee vain osoittaa sellaisten olosuhteiden olemassaolo, jotka valaisevat komission toteamia tosiseikkoja eri tavalla ja joiden perusteella komission esittämä tosiseikkojen selitys, jonka perusteella se totesi unionin kilpailusääntöjä rikotun, voidaan korvata toisella uskottavalla selityksellä (ks. tuomio JFE Engineering ym. v. komissio, T-67/00, T-68/00, T-71/00 ja T-78/00, EU:T:2004:221, 186 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Jos siis komissio toteaa, että kilpailusääntöjä on rikottu, tukeutuen olettamaan siitä, ettei todettuja tosiseikkoja voida selittää muuten kuin kilpailua rajoittavalla käyttäytymisellä, unionin tuomioistuinten on kumottava kyseessä oleva päätös, jos kyseessä olevat yritykset esittävät perustelut, jotka valaisevat komission toteamia tosiseikkoja eri tavalla ja joiden perusteella komission esittämä tosiseikkojen selitys, jonka perusteella se totesi unionin kilpailusääntöjä rikotun, voidaan korvata toisella uskottavalla selityksellä. Tällaisessa tilanteessa ei nimittäin voida katsoa, että komissio on näyttänyt toteen kilpailusääntöjen rikkomisen (ks. tuomio E.ON Energie v. komissio, C-89/11 P, EU:C:2012:738, 73 kohta).
  42. Jos komissio on kuitenkin tukeutunut asiakirjatodisteisiin todetessaan kilpailusääntöjen rikkomisen, kyseessä olevien yritysten tehtävänä ei ole kuitenkaan pelkästään esittää vaihtoehtoista uskottavaa selitystä komission teorialle, vaan niiden on myös vedottava siihen, että riidanalaisessa päätöksessä mainitut todisteet ovat olleet riittämättömiä rikkomisen olemassaolon toteen näyttämiseksi (ks. tuomio FSL ym. v. komissio, T-655/11, EU:T:2015:383, 181 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
  43. Kilpailusääntöjen rikkomisen kesto on yksi SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun rikkomisen käsitteen osatekijä, jota koskeva todistustaakka on lähtökohtaisesti komissiolla (ks. tuomio Quinn Barlo ym. v. komissio, T-208/06, EU:T:2011:701, 155 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Jatkettujen kilpailusääntöjen vastaisten menettelytapojen kesto tai kilpailunvastaisten sopimusten soveltamisajanjakso on myös mahdollista paljastaa tiettyjen yhteensattumien ja indisioiden avulla, kun niitä tarkastellaan kokonaisuutena (ks. tuomio komissio v. Verhuizingen Coppens, C-441/11 P, EU:C:2012:778, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
  44. Unionin tuomioistuin on etenkin usean vuoden ajalle ulottuvan rikkomisen osalta katsonut, että se, ettei yhtiön osallistumista kyseiseen rikkomiseen määrätyn ajanjakson aikana ole osoitettu suoraan, ei ole esteenä sille, että yhtiön todetaan osallistuneen rikkomiseen myös kyseisen ajanjakson aikana, kunhan tuo toteamus perustuu objektiivisiin ja yhtäpitäviin seikkoihin (ks. tuomio Total Marketing Services v. komissio, C 634/13 P, EU:C:2015:614, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tällöin kuitenkin edellytyksenä on, että toimilla, jotka ovat osa tätä rikkomista, on yksi ainoa tavoite ja ne toteutetaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä (ks. tuomio komissio v. Verhuizingen Coppens, C-441/11 P, EU:C:2012:778, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
  45. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeudessa vallitseva periaate on vapaan todistusharkinnan periaate (ks. tuomio FSL ym. v. komissio, T-655/11, EU:T:2015:383, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tältä osin missään säännöksessä tai millään unionin oikeuden yleisellä periaatteella ei kielletä komissiota tukeutumasta yhtä yritystä vastaan niiden yritysten lausuntoihin, joiden väitetään osallistuneen kartelliin. Muutoin komissiolle kuuluva todistustaakka SEUT 101 artiklan vastaisista menettelyistä olisi mahdoton täyttää, mikä olisi yhteensopimatonta EUT-sopimuksessa komissiolle uskotun mainitun määräyksen moitteetonta soveltamista koskevan valvontatehtävän kanssa (tuomio JFE Engineering ym. v. komissio, T-67/00, T-68/00, T-71/00 ja T-78/00, EU:T:2004:221, 192 kohta).
  46. Kartelliin osalliseksi katsotun yrityksen lausuntoa, jonka totuudenmukaisuuden on riitauttanut useampi muu kartelliin osalliseksi katsottu yritys, ei voida pitää riittävänä näyttönä viimeksi mainittujen yritysten toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, jos sen tukena ei ole muita todisteita, mutta vaatimukset muista todisteista voivat olla kyseisten lausuntojen luotettavuuden vuoksi lievempiä (ks. tuomio Toshiba v. komissio, T-113/07, EU:T:2011:343, 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
  47. Kun on kyse erilaisen näytön merkityksestä todisteena, ainoa merkityksellinen arviointiperuste esitettyjen todisteiden harkinnassa on niiden uskottavuus. Todistelua koskevien yleisten sääntöjen mukaan asiakirjan uskottavuus ja siksi sen todistusarvo riippuu sen alkuperästä, laatimisolosuhteista, vastaanottajasta ja sisällöstä (ks. tuomio Toshiba v. komissio, T-113/07, EU:T:2011:343, 91 ja 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
  48. Erityisen vahvana näyttönä voidaan lisäksi pitää lausuntoja, jotka ovat ensinnäkin luotettavia, toiseksi on annettu yrityksen nimissä, kolmanneksi on antanut henkilö, joka on työnsä puolesta velvoitettu toimimaan kyseisen yrityksen intressissä, neljänneksi ovat lausunnon antajan intressien vastaisia, viidenneksi antaa henkilö, joka on havainnut välittömästi lausunnoissa mainitut seikat, ja kuudenneksi on toimitettu kirjallisesti ja annettu tarkoituksellisesti ja tarkan harkinnan jälkeen (ks. tuomio Toshiba v. komissio, T-113/07, EU:T:2011:343, 93 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
  49. Jos tuomioistuin on epätietoinen arvioidessaan komission keräämiä todisteita, ratkaisu on edellä mainitun, myös jäsenvaltioita velvoittavan syyttömyysolettaman periaatteen nojalla tehtävä sen yrityksen hyväksi, jolle rikkomisen toteamista koskeva päätös on osoitettu (ks. tuomio E.ON Energie v. komissio, C-89/11 P, EU:C:2012:738, 72 kohta). Tuomioistuin ei voi todeta, että komissio on oikeudellisesti riittävällä tavalla näyttänyt kyseessä olevan kilpailusääntöjen rikkomisen tapahtuneen, jos se on vielä epävarma tämän kysymyksen osalta, ja näin erityisesti silloin, kun kyse on sakkopäätökseen kohdistuvasta kumoamiskanteesta (ks. tuomio FSL ym. v. komissio, T-655/11, EU:T:2015:383, 184 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
  50. Markkinaoikeus arvioi asiassa esitettyä näyttöä hallintolainkäyttölain 51 §:n 1 momentin nojalla edellä mainittujen periaatteiden valossa ja tutkii, ovatko viraston esittämät todisteet riittävän uskottavia, täsmällisiä ja yhtäpitäviä, jotta niiden perusteella, kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna, voidaan vakuuttua siitä, että Eltel on harjoittanut kiellettyä kilpailijoiden välistä yhteistyötä voimajohtojen suunnittelu- ja rakentamisurakoissa Suomessa vuosina 2004 — 2011, tai ainakin 31.10.2009 saakka. (- - -) 1.2.5.4 Suorarekrytoinnista pidättäytyminen
  51. Viraston mukaan Eltel ja Empower ovat 13.10.2004 muodostaneet yhteisen näkemyksen siitä, että toiselta ei rekrytoida kontaktoimalla suoraan. Viraston mukaan suorarekrytoinnista pidättäytymistä on noudatettu ainakin vuoden 2010 loppuun. Kysymys on kilpailijoiden välisestä kustannustekijää koskevasta sopimuksesta.
  52. Eltelin mukaan virasto ei ole näyttänyt, että Eltelin ja Empowerin välillä olisi ollut sopimus suorarekrytointikiellosta. Yhtiöiden rekrytointikäytännöt ovat lisänneet uusien työntekijöiden kouluttamista ja tuloa alalle ja yhtiöiden resursseja.
  53. A on kertonut käyneensä B:n kanssa kahden kesken herrasmiesmäistä keskustelua siitä, että toisen yhtiön avainhenkilöiden suorasta rekrytoinnista olisi syytä pidättäytyä. Suoralla rekrytoinnilla A on tarkoittanut sitä, että ilman julkista rekrytointikampanjaa tai ilmoittelua otetaan suoraan yhteys johonkin henkilöön. A:n mukaan mitään rekrytointikieltoa ei ole ollut, vaan jos joku on halunnut rekrytoida ja ilmaissut siitä julkisesti ja toisesta organisaatiosta on haettu, ”niin siitä vaan”. A on muistanut keskustelleensa aiheesta ensimmäisessä Forssan tapaamisessa.
  54. Suorarekrytoinnista on A:n mukaan pidättäydytty seuraavista syistä: ”Voimajohtoihin liittyvät resurssit, on ne sitten tekeviä käsiä, suunnittelutoimintoja tai asiantuntijatoimintoja, ne on sellaisia tehtäviä, joihin ei mikään oppilaitos, korkeakoulu tai keskiaste, ei kouluta, jolloin yhtiö, kuka tekee tällaista liiketoimintaa, joutuu kouluttamaan tämän henkilön. Ja se on vuosien työ, se on pitkä tie kouluttautua oman alansa ammattilaiseksi, teki sitten pylvästyötä tai suunnittelutyötä.” A:n mukaan ”uuden henkilön palkkaaminen ja uuden henkilön kouluttaminen taas sitten niihin tehtäviin on totta kai omanlainen kustannus”. A on markkinaoikeudessa vahvistanut myös virastolle kuulemisessaan aiemmin kertomansa: ”suurin syy siinä oli se, että kun kannattavuuden kanssa oli ongelmia, ne suorat rekrytoinnit ohjaavat vain markkinaa siihen suuntaan, että kun tekijämäärä on kuitenkin pieni, niin palkkatasothan lähtee karkaamaan sen jälkeen sitten käsistä” (esityksen liite 2, osa 1, s. 20). A ei ole muistanut keskustelleensa suorarekrytoinnista pidättäytymisestä poikkeamisesta, mutta hän on todennut seuraavaa: ”Kuitenkin jos ajatellaan aivan se, aivan se avainhenkilöitten kärki, niin tietyllä varmasti jo tämmöstä, on sitten suoraa tai epäsuoraa rekrytointia, esti jo omalla tavallaan se, että Eltel toimi, Eltelin voimajohtoyksikkö toimi pääkaupunkiseudulla ja Empowerin vastaava asiantuntija- ja johto-organisaatio taas toimi Harjavallassa.”
  55. B on kertonut todenneensa väljästi kahden kesken A:n kanssa, että pyritään hankkimaan ulkopuolelta. B on tältä osin todennut seuraavaa: ”koska markkina kasvaa ja niinku sanoin tossa kuvasin sitä tilannetta, että meiltäkin porukkaa siirty eläkkeelle, ja piti saada uusia tekijöitä, niin se oli molemmat ymmärsi sen, että me ei saada alalle lisää toimijoita, jos me vuorotellen toisilta napsitaan työntekijöitä, että mieluummin otetaan ulkopuolelta uusia työntekijöitä, jotka koulutetaan sitten, kumpikin kouluttaa. Totta kai ihmiset vaihtaa yhtiötä, se on ihan normaalia.” B on myös kertonut, että häntä on joskus pyritty rekrytoimaan Empoweriin.
  56. C on kiistänyt väitteen avainhenkilöiden rekrytointikiellosta eikä ole tunnistanut sellaisesta sopimista. Hänen mukaansa yhtiöiden välillä on tapahtunut rekrytointeja.
  57. Markkinaoikeus toteaa edellä esitetyn perusteella, että A ja B ovat muodostaneet yhteisen näkemyksen siitä, että toiselta ei rekrytoida kontaktoimalla suoraan. Todistajien kertomusten perusteella ei kuitenkaan ole pääteltävissä, mihin asti tätä yhteistä näkemystä on noudatettu, eikä virasto ole osoittanut noudattamisen jatkuneen syksyyn 2009 saati vuoden 2010 loppuun saakka. 1.2.5.5 Puhelinkeskustelut
  58. Viraston mukaan A ja B ovat säännöllisesti keskustelleet puhelimessa vuosina 2004 —
  60. Eltelin mukaan virasto ei ole esittänyt mitään näyttöä siitä, milloin väitettyjä puheluja olisi ollut ja mikä niiden sisältö ja merkitys olisi ollut. Satunnaisia puhelinkeskusteluja, jotka ovat koskeneet yleisesti markkinoita ja markkinahuhuja, ei voida pitää osoituksena kartellin toistuvasta ylläpidosta.
  61. A on markkinaoikeudessa kertonut käyneensä puhelinkeskusteluja Eltelin B:n kanssa noin kolmesta neljään kertaan vuodessa. Hänen mukaansa puheluiden taajuus on vuosikymmenen loppuun mennessä pienentynyt. A on kertonut soittaneensa normaalista työpuhelimesta. A:n mukaan puhelinkeskustelut ovat eronneet kasvotusten käydyistä keskusteluista. Niissä on käyty enemmän senhetkistä tilannetta markkinoilla ja jopa markkinajuoruja läpi. A:n mukaan heti ensimmäisenä on kysytty, onko toinen yhtiö kutsuttu neuvottelemaan jostakin urakasta. Tieto siitä, että Eltel tai joku muu yhtiö on kutsuttu jonkun hankkeen tarjousneuvotteluun mutta Empoweria ei sillä hetkellä, on tarkoittanut sitä, että Empowerin tarjousta ei tulla hyväksymään, joten seuraavan pöydällä olevan laskettavan tarjouksen osalta ”sitä kireemmälle se pitää siima vetää”.
  62. Puhelimitse on A:n mukaan keskusteltu Eltelin ja Empowerin kiinnostuksesta jotakin urakkaa kohtaan. A on nimennyt kolme urakkaa, joista keskusteluja on käyty vuonna 2007, eli Ajoksen tuulipuiston johto, Mikkelin rengasverkko ja Talvivaara — Vuolijoki-johto. A:n mukaan näillä keskusteluilla on ollut selkeä vaikutus käyttäytymiseen, minkä lisäksi ne ovat syventäneet markkinatietoa. Niillä ei kuitenkaan ole ollut vaikutusta Empowerin vuosisuunnitteluun tai budjettiin, koska vuonna 2007 markkina on vetänyt hyvin. Kilpailijan työtilanteesta käydyillä keskusteluilla on ollut se merkitys, että jos on ollut tiedossa, että jollain on kaikki resurssit käytössä, tämä taho ei ole todennäköisesti voinut laittaa tarjoukseensa sitä kaikkein kireintä hintaa.
  63. A on muistanut olleensa viimeisen kerran puhelinyhteydessä B:hen vuonna 2010, jolloin B on soittanut A:lle kuultuaan, että tämä on lähdössä Empowerilta pois. A:n mukaan puhelun aikana ei ole keskusteltu mistään urakoista.
  64. B on kertonut käyneensä puhelinkeskusteluja A:n kanssa muutaman kerran vuodessa varsinkin, jos on tullut joitain yritysuutisia, joiden taustoja on haluttu tietää. B:n mukaan puhelinkeskustelut eivät ole eronneet kasvotusten käydyistä keskusteluista. Yhtiöiden kiinnostuksesta eri urakoita kohtaan on keskusteltu hyvin yleisellä tasolla ja jonkun yksittäisen projektin etenemisestä on saatettu keskustella ympäripyöreitä. B ei ole muistanut käyneensä keskustelua siitä, että toinen olisi kutsuttu tarjousneuvotteluun. Toki udella on voitu, mutta B:n mukaan tuskin kumpikaan olisi mennyt paljastamaan sellaista tietoa. B on muistanut keskustelleensa ainoastaan Ajoksen urakasta A:n kanssa. B on kertonut soittaneensa A:lle Empowerin numeroon, eikä tämä ole koskaan soittanut B:lle mistään muusta numerosta. Kysyttäessä jäljempänä käsiteltävästä VK-Electric Oy:tä koskevasta sähköpostista syyskuulta 2010 B ei ole osannut sanoa, mitä viestissä mainitulla ”sinun vuosi vastaan minun kolme vuotta milloin johdin tippuu alas” on tarkoitettu ja on arvellut, että ”oliskohan siinä joku puhelinkeskustelu sit ollu taustalla”.
  65. Asiassa on näytetty, että A ja Bn ovat keskustelleet puhelimitse muutaman kerran vuodessa. Ainakin vuonna 2007 puheluissa on keskusteltu edellä mainituista tietyistä urakoista. Vuonna 2010 on keskusteltu A:n poislähdöstä Empowerilta sekä mahdollisesti VK-Electricistä. Asiassa ei kuitenkaan ole näytetty, että tulevista urakoista olisi keskusteltu puhelimitse vuonna 2009 tai
  66. (- - -) 1.2.5.7 Empowerin johtoryhmän kokous 2.2.2005
  67. Viraston mukaan Empowerin johtoryhmä on 2.2.2005 kokouksessaan Tampereella tutustunut uudistettuun kilpailunrajoituslakiin, minkä jälkeen A:n on viimeistään tullut ymmärtää toimivansa lainvastaisesti. Viraston mukaan kartellin jälkiä on tämän jälkeen pyritty peittämään.
  68. Empowerin johtoryhmän kokouspöytäkirjassa 03/2005 on kohdassa 17 ”Muut asiat” seuraava kirjaus: ”Johtoryhmä tutustui Kauppa- ja Teollisuusministeriön julkaisemaan uudistettuun kilpailunrajoituslakiin”. Pöytäkirjan mukaan kokouksessa ovat olleet läsnä Kontu, Timo Suominen, Eero Hakala, Andres Vainola, Antti Ruokonen sekä A, joka on toiminut sihteerinä. (viraston 26.8.2015 toimittama kirjallinen todiste 6)
  69. C ei ole muistanut, mitä ja miksi aiheesta on mainitussa johtoryhmän kokouksessa keskusteltu. A:n mukaan Suominen on jakanut kilpailunrajoituslain, mutta siihen ei ole tutustuttu sen enempää. A ei ole muistanut informoineensa johtoa Tampereen kokouksessa, sen sijaan hänen muistikuvansa mukaan hän on kertonut Lommilassa pidetyssä johtoryhmän kokouksessa tavanneensa Eltelin voimajohtoliiketoiminnan johtoa ja kartoittaneensa markkinoita. Hänen mukaansa johtoryhmän jäsen Ruokonen olisi reagoinut voimakkaasti minkäänlaiseen yhteydenpitoon, sen sijaan C:n reaktiosta A:lle ei ole jäänyt muistikuvaa.
  70. Markkinaoikeus toteaa asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että kilpailunrajoituslaki on ollut esillä Empowerin johtoryhmän kokouksessa 2.2.
  71. Sen sijaan asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, kuinka ja miksi asiaa on tuolloin käsitelty. 1.2.5.8 A:n prepaid-liittymän ja erillisen puhelimen hankinta
  72. Viraston mukaan A on 5.2.2005 hankkinut erillisen puhelimen ja prepaid-liittymän pelätessään kartellin paljastumista. Ottaen huomioon A:n ristiriitaiset selitykset viraston mukaan hankinta on yksi osoitus kartellin olemassaolosta.
  73. Eltelin mukaan virasto ei ole näyttänyt, että A:n prepaid-liittymällä olisi ollut mitään tekemistä väitetyn kartellin kanssa eikä Eltelille voida asettaa näyttötaakkaa sen osoittamiseksi, miksi A on hankkinut kyseisen liittymän.
  74. Esityksen liitteenä on A:n käteiskuittilasku, jossa mainitaan kommunikaattori, handsfree-korvanappi, erillinen puhelin sekä prepaid-liittymä. Laskussa on A:n allekirjoitus mutta ei päiväystä. Laskuun on merkitty esimieheksi C, mutta hyväksyntä ja päiväys puuttuvat. (esityksen liite 6) Viraston mukaan päivämäärä 5.2.2005 on Empowerin ilmoittama ja yhtiön järjestelmästä otettu. 583 C ei ole muistanut, että prepaid-liittymän tai puhelimen hankinnasta olisi käyty keskustelua. Hän ei ole myöskään muistanut, onko hänellä ollut liittymän numero tai onko A soittanut numerosta hänelle.
  75. A:n mukaan laskuun on kirjattu virheellisesti erillinen puhelin, koska ainoastaan kommunikaattori on hankittu. A on muistanut laittaneensa prepaid-liittymän sim-kortin vanhaan puhelimeensa kommunikaattorin ollessa uusi puhelin. A:n mukaan yhtiössä on ollut jonkun verran prepaid-liittymiä. Liittymä on hankittu, koska silloinen teleoperaattori on kuulunut enimmäkseen taajamissa ja valtateillä muttei työmaalla. Numero on ollut asentajaporukoilla mutta ei esimiehillä. A:n mukaan hän ei ole koskaan käyttänyt prepaid-liittymää.
  76. Asiassa on näytetty, että A on 5.2.2005 hankkinut prepaid-liittymän. Sen sijaan asiassa ei ole näytetty, että hän olisi hankkinut erillisen puhelimen prepaid-liittymää varten. Ottaen huomioon asiassa esitetyt ristiriitaiset selitykset prepaid-liittymän käytöstä ja sen, että B on puheluista kysyttäessä kertonut, ettei A ole koskaan soittanut hänelle muusta kuin Empowerin numerosta, asiassa ei ole osoitettu, että prepaid-liittymä liittyisi väitettyyn kartelliin. 1.2.5.9 Tapaaminen Helsingissä 15.2.2005
  77. Viraston mukaan taulukon 1 (esityksen liite 15), matkalaskun sekä esityksen liitteen 25 muodostavan kokonaisuuden perusteella on uskottavan vaihtoehtoisen selityksen puuttuessa todettavissa, että Helsingissä on ollut kartellitapaaminen 15.2.
  79. Eltel on kiistänyt väitetyn tapaamisen. Elteliä ei voida vaatia osoittamaan, ettei kukaan sen henkilöstöön kuuluva ole tavannut A:ta tai osallistunut taulukon 1 työstämiseen tiettynä päivänä.
  80. Taulukon 1 (”tulevat Forssa.xls”) metatiedoista käy ilmi, että A on tallentanut taulukon 1 viimeksi 15.2.2005 kello 12.09 (esityksen liite 23). A:n matkalaskun mukaan A on ollut Helsingissä Sokos Hotel Presidentissä 15.2.
  81. Laskun mukaan matkan tarkoituksena on ollut ”ti: Helsinki, neuvottelu E — Empower Oy” ja matka on alkanut kello 14.
  82. Käteiskuittilaskussa näkyy myös merkintä ”Nuevottelu E — Empower” hotellilaskun summan kohdalla. (esityksen liite 12) Esityksen liitteen 25 mukaan [SALASSA PIDETTÄVÄ TIETO].
  83. A on kiistänyt tavanneensa Eltelin edustajia Helsingissä 15.2.
  84. Hän ei ole muistanut, miksi hän on tallentanut taulukon 1 tuolloin. B ei ole muistanut tavanneensa A:ta mainittuna päivänä eikä ole tiennyt, onko E tavannut tätä. B:n tiedossa ei ole ollut mitään syytä, miksi A on tallentanut taulukon 1 tuona päivänä. Myöskään E ei ole muistanut tavanneensa A:ta mainittuna päivänä eikä ole tiennyt, onko B tavannut tätä.
  85. Markkinaoikeus katsoo, ottaen huomioon sen, että A on tallentanut taulukon 1 viimeksi 15.2.2005, olevan mahdollista, että A on tuolloin tavannut Eltelin edustajan tai edustajia Helsingissä, mutta luotettavaa selvitystä tästä ei ole kuitenkaan saatu. (- - -) 1.2.5.12 Tapaaminen Helsingissä 14.12.2005
  86. Viraston mukaan Helsingissä on ollut kartellitapaaminen 14.12.2005, minkä osoittaa matkalaskun merkintä sekä esityksen liitteessä 25 oleva maininta tapaamisista Helsingissä.
  87. Eltelin mukaan virasto ei ole osoittanut kenenkään Eltelin edustajan tavanneen A:ta 14.12.2005, ja B on tuolloin ollut Eltelin Management Meetingissä.
  88. A:n matkalaskusta käy ilmi, että hän on ollut Helsingissä 14.12.
  89. Matkan tarkoitus on ollut ”Neuvottelu Et — Emp”. Matka on alkanut Harjavallasta kello 12.00 ja päättynyt sinne seuraavana päivänä kello 12.
  90. (esityksen liite 13) Esityksen liitteen 25 mukaan [SALASSA PIDETTÄVÄ TIETO].
  91. Asiakirjanäytöstä käy ilmi, että Eltelillä on ollut Management Meeting Hilton Helsinki Kalastajatorpalla
  92. — 15.12.
  93. Ensimmäisenä päivänä ohjelma on alkanut kello 12.30 kestäen illalliseen, ja toisena päivänä ohjelma on alkanut kello 8.00 jatkuen lounaaseen saakka. (vastauksen liite 6) B:llä on ollut kalenterissaan tapaamismerkintä, jonka aiheena on ollut ”MM”, sijaintina Kalastajatorppa, aloitusaikana 14.12.2005 kello 12.00 ja päättymisaikana 15.12.2005 kello 13.
  94. (vastauksen liite 7)
  95. A ei ole muistanut tavanneensa Eltelin edustajia Helsingissä 14.12.
  97. Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole näytetty, että A olisi tavannut Eltelin edustajia Helsingissä 14.12.
  98. Pelkästään se, että matkalaskussa tapaamisen toiseksi osapuoleksi on merkitty Et, kun riidattoman tapaamisen matkalaskussa on osapuolena ET, tai se, että esityksen liitteen 25 mukaan tapaamisia on ollut myös Helsingissä, ei riitä tätä osoittamaan. (- - -) 1.2.5.18 Tapaaminen Helsingissä 23.7.2008
  99. Viraston mukaan Helsingissä on 23.7.2008 pidetty Eltelin ja Empowerin välinen kartellitapaaminen, minkä osoittaa A:n samansisältöinen matkalasku kuin Helsingissä 15.2.2005 järjestetyn tapaamisen osalta.
  100. Eltel on kiistänyt mainitun tapaamisen. E on jäänyt Eltelistä eläkkeelle joulukuussa 2006, ja B on ollut koko kyseisen viikon ja päivän kesälomalla Hyvinkäällä, joten kumpikaan heistä ei ole voinut osallistua väitettyyn tapaamiseen.
  101. A:n matkalaskusta käy ilmi, että hänellä on ollut työmatka Helsinkiin 23.7.
  102. Matkan tarkoitukseksi on merkitty ”Tapaaminen E — Empower Oy”. Matka on merkitty alkaneeksi kello 8.00 ja päättyneeksi kello 17.
  103. Laskun hyväksyjänä on toiminut L. (esityksen liite 14)
  104. B:en kalenterimerkinnän mukaan hän on ollut lomalla alkaen 7.
  105. ja päättyen 1.8.2008 (vastauksen liite 8). Viikkoa 30 koskevasta B:n työaikakirjanpidon otteesta käy ilmi, että hän on ollut vuosilomalla kyseisen viikon, mukaan luettuna keskiviikko 23.7.2008 (vastauksen liite 9).
  106. A ei ole kertomansa mukaan tavannut Eltelin edustajia Helsingissä 23.7.
  107. Hänellä on ollut tästä vankka muistikuva. E- tai EL-maininnat ovat tuohon aikaan voineet tarkoittaa myös venäläistä Energomontaza Ltd yhtiötä, jonka kanssa Empower on tuolloin tehnyt yhteistyötä. Samaan aikaan on ollut myös iso tarjoushanke Estlinkin osalta, jossa A on ollut mukana.
  108. B:n mukaan hän ei ole tavannut A:ta Helsingissä 23.7.
  110. Markkinaoikeus katsoo, ottaen myös huomioon, mitä edellä 590 kohdassa on todettu väitetystä Helsingin tapaamisesta 15.2.2005, ettei pelkkä A:n matkalasku riitä osoittamaan, että A olisi tavannut B:tä tai ketään muutakaan Eltelin edustajaa Helsingissä 23.7.
  111. 1.2.5.19 Esimerkit sovituiksi väitetyistä urakoista (- - -) Keminmaa — Petäjäskoski
  112. Virasto on esittänyt, että yhtiöt ovat sopineet Fingridin Keminmaa — Petäjäskoski-urakasta sekä suunnittelun että rakentamisen osalta. Viraston mukaan ei ole loogista eikä liiketaloudellisesti järkevää, että Empower on tarjonnut rakentamisurakkaa yli miljoona euroa kalliimmalla kuin Eltelin ja Empowerin yhdessä arvioima hinta, jota hintaa hyvin lähellä Eltelin tarjoushinta on ollut.
  113. Eltel on kiistänyt väitteen sopimisesta.
  114. Esityksen liitteiden 1 ja 25 mukaan [SALASSA PIDETTÄVÄ TIETO]. Esityksen liitteessä 1 [SALASSA PIDETTÄVÄ TIETO].
  115. Taulukoihin 6 ja 9 (”tulevat, forssa, toukokuu 2006.xls”) (esityksen liite 20), jotka näyttäisivät pohjautuvan taulukkoon 2 ja jotka A on viimeksi tallentanut 19.2.2007, on kirjattu Fingridin Petäjäskoski — Keminmaa-suunnitteluprojekti, jolle on merkitty k€-sarakkeeseen 500 ja rakennusajaksi
  116. Projekti on merkitty E-sarakkeen alle. Mainittua suunnitteluprojektia ei ole ollut taulukossa
  117. Taulukoissa 6 ja 9 ei puolestaan ole taulukkoon 2 merkittyä Petäjäskoski — Keminmaa-rakentamisprojektia.
  118. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Fingrid on julkaissut suunnittelu-urakan tarjouspyynnön 22.2.2006 ja tarjoukset on tullut jättää 7.4.2006 mennessä. Eltel on jättänyt 6.4.2006 kaksi vaihtoehtoista tarjousta: tarjous perinteisellä menetelmällä 611 000 euroa ja tarjous laserleikkauksella 588 000 euroa. Empower on 31.3.2006 tarjonnut urakkaa 538 000 eurolla ja sen valinnasta on ilmoitettu 28.4.
  120. A:n tilanneraportissa tammikuulta 2007 kohdassa ”Asiakasprojektit” on maininta ”Petäjäskoski — Keminmaa, sn, valmis ja luovutettu” (vastaselityksen liite 8).
  121. Rakentamisen osalta taulukkoon 2 (esityksen liite 16), joka on 6.10.2004 luotu Eltelillä ja viimeksi tallennettu siellä 5.10.2005, on merkitty Fingridin Petäjäskoski — Keminmaa-projekti (400 kV, 60 km), jolle on merkitty rakennusajaksi 2010 ja k€-sarakkeeseen 9
  122. Urakkaa ei ole merkitty E- eikä EL-sarakkeeseen. Taulukkoon 2 pohjautuvissa taulukoissa 6 ja 9 (”tulevat, forssa, toukokuu 2006.xls”) (esityksen liite 20) ei enää mainita lainkaan kyseistä rakentamisprojektia. Sen sijaan taulukkoon 3 (esityksen liite 17), jonka A on luonut 23.8.2005 ja viimeksi tulostanut 4.10.2005, sekä mainittuun taulukkoon pohjautuviin taulukoihin 4 ja 5 (esityksen liitteet 18 ja 19), jotka A on viimeksi tallentanut 26.5.2006, on kirjattu Petäjäskoski — Keminmaa (400 kV, 60 km). Estimate/€-sarakkeeseen on tältä osin merkitty 9 000 000 € ja vuosiksi 2008 —
  123. Kohdetta ei ole merkitty Empowerin eikä Eltelin sarakkeeseen, ja Remarks-sarakkeeseen on merkitty ”myöhemmin”. Esityksen liitteisiin 1 ja 25 [SALASSA PIDETTÄVÄ TIETO].
  124. A:n tilanneraportissa tammikuulta 2007 kohdassa ”Asiakkaat” on merkintä ”FG:ltä tulossa Keminmaa — Petäjäskoski 400 kV rakentamiskysely maaliskuussa” (vastaselityksen liite 8).
  125. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Fingrid on tehnyt 16.4.2007 englanninkielisen tarjouspyynnön Keminmaa — Petäjäskoski-rakentamisprojektista. Kiinteähintaiset tarjoukset on tullut jättää 5.6.2007 mennessä. Urakan valmistumispäiväksi on tarjouspyynnössä ilmoitettu 12.11.
  126. (oikeudenkäyntiaineiston täydennys 26.8.2015)
  127. A:n tilanneraportista toukokuulta 2007 ilmenee, että Empower on 5.6.2007 jättänyt tarjouksen, jonka hinta on ollut 10 200 000 euroa. Mainitussa raportissa on kohdassa ”Yleistilanne” todettu merkittävänä ongelmana ”Ylityöllistynyt tilanne johdon osalta”. (Eltelin lisäkirjelmän 17.6.2015 liite 1)
  128. Eltelin toimittamista tarjousasiakirjoista käy ilmi, että Eltelillä on pidetty kyseessä olevan urakan tarjoustyön aloituspalaveri 24.4.
  129. Tarjouspäällikkönä toimineen T:n muistion mukaan myyntistrategiana on ollut ”ei myydä liian halvalla, huomioita ehkä myös tuleva 220 kV rakentaminen”. Muistion kohdassa ”Kilpailutilanne, oletettavat kilpailijat” on todettu seuraavaa: ”Empower, SAG, Transel, Dalekovod??? Yksinkertainen johto + kohtuu väljä rakennusaikataulu houkuttelee varmasti ulkolaisia tarjoajia.”. Kilpailun kannalta keskeisten menestystekijöiden osalta muistiossa on todettu, että ”työmaakustannukset ratkaisevassa roolissa erityisesti perustusten osalta, toinen oleellinen tekijä lienee 1H pylvään kilpailukykyinen paino/rakenne”. (oikeudenkäyntiaineiston täydennys 26.8.2015)
  130. Eltelin ”Tender Summary Sheet”-asiakirjan, johon on tekijäksi merkitty T ja joka on pitänyt täyttää ennen tarjouksen antamista, on kohdan ”Pricing strategy” alakohtaan ”Competition” kirjattu seuraavaa: ”Empower, SAG and Transel. SAG is not offering? Same rumours about Transel. Empower Estonia have asked materials for this project? We don’t know is there anybody else in Fingrid’s pre-Q list.” Tarjoushinnaksi on merkitty 8 940 000 euroa ja marginaaliksi [SALASSA PIDETTÄVÄ TIETO] prosenttia. Muissa tiedoissa on mainittu vaihtoehtoinen tarjous komposiittisia eristinketjuja käyttäen 50 000 euroa halvemmalla hinnalla. Urakan valmistumisajankohdaksi on merkitty 11.12.
  131. (oikeudenkäyntiaineiston täydennys 26.8.2015)
  132. Eltel on 4.6.2007 jättänyt B:n ja Q:n allekirjoittaman tarjouksen, jossa kiinteäksi tarjoushinnaksi on ilmoitettu 8 940 000 euroa ja vaihtoehtoisen tarjouksen hinnaksi 8 890 000 euroa. Tarjouksessa on ilmoitettu, että hanke tulee olemaan täysin valmis ja luovutettuna tilaajalle viimeistään 12.11.
  133. (oikeudenkäyntiaineiston täydennys 26.8.2015)
  134. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Eltelin ja Fingridin välinen urakkasopimus on allekirjoitettu 19.6.2007, urakka on valmistunut 12.11.2009 ja viimeinen maksuerä on maksettu 7.1.
  136. Viraston esittämän katelaskelman mukaan kyseessä olevan rakentamisurakan toteutunut kate on ollut [SALASSA PIDETTÄVÄ TIETO] prosenttia, kun Eltelin vuonna 2007 aloittamien voimajohtojen rakentamisprojektien katteiden mediaani on ollut [SALASSA PIDETTÄVÄ TIETO] prosenttia ja keskiarvo [SALASSA PIDETTÄVÄ TIETO] prosenttia. Empowerin vastaavat luvut vuonna 2007 aloitetuille rakentamisprojekteille ovat olleet 30 — 40 prosenttia. (esityksen liite 31)
  137. A on markkinaoikeudessa kertonut, etteivät Eltel ja Empower ole sopineet Keminmaa — Petäjäskoski-rakentamishankkeen hinnoista tai siitä tarjoamisesta. A ei ole muistanut keskustelua mainitusta urakasta. A:n mukaan 400 kilovoltin hankkeet ovat pääsääntöisesti olleet keskustelujen ulkopuolella. 400 kilovoltin rakentaminen ja tekeminen poikkeaa A:n mukaan 110 kilovoltin rakentamisesta ja 400 kilovoltin urakoiden budjettimainen arviointi saattaa olla aika haasteellista. Lisäksi markkinoille on tullut nimenomaan 400 kilovoltin puolella uusia tekijöitä. Fingridin 400 kilovoltin alumiinipylväiden vaihtourakasta on kuitenkin poikkeuksellisesti keskusteltu. A on edellä todetusti kertonut laatineensa taulukot 3 — 5 vain omaa käyttöään varten. A:n mukaan Remarks-sarakkeeseen on kirjoitettu ”myöhemmin”, ”koska siinä ei oo sillä kohtaa osapuolet kyenneet tekemään minkäännäköistä näkemystä asioitten tiimoilta, joka todennäköisesti on ja muistaakseni tarkottanut sitä, että siinä tämä kiinnostus on varmasti ollu raivoisaa kummallakin osapuolella”. A ei ole muistanut, onko näiden osalta kiinnostuksesta keskusteltu ja millä tasolla; hinnallisesti ei ole ainakaan keskusteltu.
  138. Fingridin varatoimitusjohtaja Kari Kuuselan tapaamisesta 28.11.2013 virastossa laaditusta muistiosta käy ilmi, että hänen näkemyksensä mukaan voimajohtomarkkinoilla on ollut paljon kilpailua 2000-luvun loppupuolella, 110 kilovoltin urakoissa kuitenkin vähemmän kuin 400 kilovoltin urakoissa, jotka ovat kannattaneet huonommin, eikä hänelle ole tullut mieleen epäilyksiä kartellista. Muistion mukaan Empower ei ole tehnyt juurikaan 400 kilovoltin hankkeita ja Eltel on kilpaillut enemmän suurten ulkomaisten yhtiöiden kanssa. Muistiosta käy ilmi, että Fingridin vuoden 2007 alusta käyttöön ottaman toimittajarekisterin A-luokkaan kuuluu useita ulkomaisia yrityksiä, jotka ovat oikeutettuja tarjoamaan kaikkia kohteita 110 kilovoltista 400 kilovolttiin. Muistion mukaan Empowerilla on kuitenkin ollut halukkuutta tehdä myös 400 kilovoltin urakoita. Suunnitteluprojektien osalta projektit ovat muistion mukaan jakautuneet Eltelille ja Empowerille suhteellisen tasaisesti. Tarjouskäytännöistä muistiossa on mainittu, että voi miettiä, onko tarjous tehty tosissaan, jos tarjous on selkeästi kalliimpi kuin muilla. Toisaalta muistion mukaan 400 kilovoltin peruskuorma saatetaan ottaa edullisemmin, jotta on töitä, ja muissa projekteissa hinta voidaan laittaa korkeammalle. (vastauksen liite 14)
  139. Kuuselan tapaamista koskevasta muistiosta käy myös ilmi, että Fingrid julkistaa ennakkotiedot projekteistaan hyvissä ajoin, sillä sen etu on, että urakoitsijat tietävät hankkeista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Projektit tulevat toimittajien tietoon tehtäessä ympäristövaikutusten arviointia, joka koskee pääsääntöisesti 400 kilovoltin hankkeita, ja investointipäätökset julkistetaan internetsivuilla otsikkotasolla. Lisäksi tulevista hankkeista kerrotaan eri tilaisuuksissa. Fingrid on säännöllisesti kutsunut muun muassa voimajohtorakentamisen johtajia koolle. Ennen vuonna 2007 käyttöön otettua toimittajarekisteriä tarjouskilpailuun tulevat hankkeet on kerrottu virallisessa lehdessä. (vastauksen liite 14)
  140. Markkinaoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella näytetyksi, että Eltel ja Empower ovat sopineet Keminmaa — Petäjäskoski-suunnittelu-urakasta, jonka Empower on voittanut ja joka on valmistunut tammikuussa
  142. Sen sijaan viraston esittämä näyttö ei riitä näyttöä kokonaisuutena arvioitaessakaan osoittamaan, että myös Keminmaa — Petäjäskoski-rakentamisurakka olisi tosiasiassa ollut jaon piirissä tai että sen hinnasta olisi sovittu.
  143. Markkinaoikeus toteaa asiassa esitetystä selvityksestä käyvän ilmi, että Fingridin 400 kilovoltin rakentamisprojektit ovat olleet markkinoilla yleisesti hyvissä ajoin tiedossa ja niistä ovat kilpailleet Eltelin ja Empowerin lisäksi erityisesti ulkomaiset yritykset. Asiassa esitetyistä taulukoista käy ilmi, että pääsääntöisesti niissä mainittuja 400 kilovoltin rakentamisprojekteja ei ole merkitty kummallekaan yhtiölle, paria poikkeusta lukuun ottamatta.
  144. Markkinaoikeus toteaa edelleen, ettei asiassa ole esitetty yhtään sellaista taulukkoa, jossa kyseinen 400 kilovoltin rakentamisprojekti olisi merkitty Eltelin tai Empowerin sarakkeeseen. Se, että urakka on mainittu taulukossa 2 sekä taulukoissa 3 — 5 ja että taulukoihin 3 — 5 on merkitty ”myöhemmin”, ei osoita sitä, että urakasta olisi myös tosiasiallisesti sovittu myöhemmin. Markkinaoikeus on jo edellä todennut, että taulukossa 3, johon myös taulukot 4 ja 5 ovat pohjautuneet, on kysymys A:n omaa käyttöään varten laatimasta taulukosta, ja epäselväksi on jäänyt, onko B tai E edes nähnyt taulukkoa 3 Forssan tapaamisessa 5.10.
  145. A on työstänyt taulukoita 3 — 5 Forssassa toukokuussa 2006, mutta tältäkin osin on epäselvää, onko niitä näytetty Eltelin edustajille. On myös syytä huomata, että Eltelin taulukkoon 2 pohjautuvissa taulukoissa 6 ja 9, jotka ovat todennäköisesti olleet Eltelin edustajilla Forssassa toukokuussa 2006, kyseistä rakentamisprojektia ei ole enää lainkaan mainittu. Toisin kuin virasto on esittänyt, myöskään se, että Empowerin tarjoushinta kyseisestä urakasta on ollut yli miljoona euroa korkeampi kuin taulukoihin merkitty arviohinta, jota lähellä Eltelin oma tarjoushinta on ollut, ei riitä osoittamaan urakasta sopimista. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella on mahdollista, että Empowerilla on ollut omat liiketaloudelliset syynsä tarjota urakkaa niin korkealla hinnalla, ettei sillä ole voinut voittaa tarjouskilpailua.
  146. Markkinaoikeus toteaa vielä, ettei viraston tekemä kateanalyysikään tue näkemystä siitä, että nyt kyseessä olevasta rakentamisurakasta olisi sovittu yhtiöiden kesken. Projektin toteutunut kate on jäänyt huomattavasti alle Eltelin samana vuonna aloittamien rakentamisprojektien mediaani- ja keskiarvokatteiden alle. Vaikka tarjousvaiheessa laskettu kate onkin ollut [SALASSA PIDETTÄVÄ TIETO] prosenttia, ei tämäkään riitä kokonaisarvioinnissa osoittamaan sitä, että kyseisestä urakasta olisi sovittu.
  147. Markkinaoikeus toteaa lopuksi, että A on markkinaoikeudessa myöntänyt muut esimerkkiurakat lukuun ottamatta Keminmaa — Petäjäskosken rakentamisurakkaa, josta sopimisen hän on nimenomaisesti kiistänyt. Ottaen huomioon, ettei An enää ole Empowerin palveluksessa, hänellä ei periaatteessa ole intressiä esittää tässä yhteydessä paikkansapitämättömiä lausumia (ks. vastaavasti tuomio Toshiba v. komissio, T-113/07, EU:T:2011:343, 112 kohta).
  148. Edellä todetun huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa esitetty näyttö kokonaisuutena arvioiden mitkään muutkaan seikat huomioon ottaen osoita, että myös Keminmaa — Petäjäskosken rakentamissurakasta olisi sovittu yhtiöiden kesken. 1.2.5.20 VK-Electricin alalle tulo ja mustamaalaaminen (- - -)
  149. Markkinaoikeus ei katso asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden oikeudellisesti riittävällä tavalla näytetyksi, että Empowerin ja Eltelin edustajat olisivat hankaloittaneet VK-Electricin toimintaa mustamaalaamalla tätä asiakkaille. Mustamaalaamisväitteet perustuvat vain yhden henkilön kertomaan, eikä kyseinen henkilö ole koskaan ollut itse paikalla kuulemassa tällaisia väitteitä eikä ole osannut kertoa, kuka olisi ollut kuhunkin tilaajaan yhteydessä. Joka tapauksessa yhtiö on voittanut kolmesta pohjoiseen tarjoamastaan urakasta kaksi. Koillis-Lapin Sähkö Oy:n toimitusjohtaja on nimenomaan tuonut virastolle esiin, että hän on käynyt A:n kanssa keskustelua VK-Electricistä vasta Isokero — Pelkosenniemi-johdon urakoitsijavalinnan jälkeen. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella vaikuttaa pikemminkin siltä, että VK-Electricin vaikeudet ovat johtuneet sen omasta toiminnasta sekä hintatason romahtamisesta. Se, että pitkään toisensa tunteneet A ja B ovat sähköpostitse ja mahdollisesti puhelimitse keskustelleet keskenään kielteiseen sävyyn yhdestä VK-Electricin rakentamasta pylväästä, ei osoita sitä, että he olisivat mustamaalanneet yhtiötä ulospäin. Myöskään se, että Eltelin sisäisessä tarjousasiakirjassa on maininta VK-Electricistä, alhaisesta katteesta ja yhden kilpailijan poistamisesta markkinoilla, ei osoita sitä, että Empower ja Eltel olisivat sopineet VK-Electricin poistamisesta markkinoilta. 1.2.5.21 Tapaaminen Porissa 8.10.2010
  150. Viraston mukaan sen selvitysten perusteella Empowerin silloinen asiakkuuspäällikkö F on ehdottanut VK-Electricin toimitusjohtajalle G:lle liittymistä Eltelin ja Empowerin kartelliin tapaamisessa 8.10.2010 Porissa. Viraston mukaan F on ottanut yhteyttä G:hen 20.9.2010, eli samana päivänä kuin Isokero — Pelkosenniemi-urakan tarjouspyyntö on julkaistu. Viraston mukaan Eltelin markkina-asema huomioon ottaen ei olisi käytännössä ollut mahdollista, että Empower olisi sopinut urakoiden jaosta VK-Electricin kanssa ilman Eltelin mukanaoloa kartellissa, ja ehdotus osoittaa kartellin olleen toiminnassa lokakuussa
  151. Kun ehdotus ei ole johtanut kolmen kartelliin, viraston mukaan VK-Electric on pyritty ajamaan pois markkinoilta laskemalla edelleen hintoja.
  152. Eltelin mukaan F:n ja G:n tapaamisella ei ole ollut kilpailua rajoittavaa tarkoitusta tai vaikutusta, eikä tapaamisella ole ollut mitään yhteyttä Elteliin. G:n kertomus ei pidä paikkaansa, on epäuskottava ja epäjohdonmukainen sekä ristiriidassa F:n kertomuksen sekä H:n virastolle kuulemisessa kertoman kanssa.
  153. G:n hotellilaskusta käy ilmi, että hän on ollut Porin Cumulus-hotellissa
  154. — 8.10.2010 (esityksen liite 28). VK-Electricin hallituksen puheenjohtajan K:n päiväkirjassa on merkintä ”G lähtö illalla Poriin, neuvottelu Empowerin kanssa” (esityksen liite 34).
  155. G on kertonut tavanneensa Empowerin F:n syys — lokakuussa
  156. F on soittanut hänelle ehdottaakseen tapaamista, jonka aiheeksi on puhelimessa kerrottu voimajohtoliiketoiminta ja yksityinen tapaaminen. Puhelimessa ei ole kuitenkaan tullut suoraan esille se, mitä tapaaminen on loppujen lopuksi koskenut. G:n omana ennakkokäsityksenä on ollut, että tapaaminen koskee kartellihintojen sopimista. Puhelimessa ei ole ollut puhetta Eltelistä. Tapaamispaikaksi on Empowerin toimitilojen sijaan sovittu hotelli Porissa. Tapaaminen on ollut suunnilleen samoihin aikoihin kun Koillis-Lapin Sähkö Oy:n urakan tarjoukset on tullut jättää. G on kertomansa mukaan ilmoittanut ainakin VK-Electricin hallituksen puheenjohtajalle K:lle sekä muistaakseen H:lle tulevasta tapaamisesta.
  157. G:n mukaan Porin tapaamisessa on keskusteltu hintojen sopimisesta voimajohtomarkkinoilla. G on kertonut tapaamisesta seuraavaa: ”Siis F pyysi mukaan tähän kartelliin tarkkaan ottaen ja ilmotti, et istutaan sit viäl alas, jos mikäli tähän lähetään, niin alas sitten myöhemmin vielä, mis on Eltel mukana. Ja sit, kun me ei tähän lähetty, niin sit sellasta tapaamista ei enää koskaan tullu.” G:n mukaan tapaamisessa ei ole keskusteltu rakentamisurakoiden maantieteellisestä jaosta vaan ainoastaan liikevaihdollisesti siten, että Eltel suurimpana saisi suurimman osan, Empower toiseksi suurimpana toiseksi suurimman osan ja VK-Electric loput koko 110 kilovoltin markkinasta. G ei ole muistanut tarkkoja prosenttimääriä, mutta tapaamisessa on saatettu mainita Eltelille 60 prosentin, Empowerille 25, 30 tai 40 prosentin ja VK-Electricille joku 10 — 15 prosentin osuus.
  158. Tapaamisessa on G:n mukaan käyty läpi tulevia urakoita, kuten Isokero — Pelkosenniemen kohtuullisen isoa 110 kilovoltin urakkaa ja Fingridin isoja 400 kilovoltin hankkeita. G:n käsityksen mukaan F on halunnut VK-Electricin mukaan tapaamiseen, koska VK-Electricin kanssa ei ole ollut mitään sopimusta hinnoista ja se on tarjonnut ”vähän miten sattuu niitä ja sillä hintaa ku itte tuntu sopivalta” ja hinnat on haluttu saada takaisin nousuun. G:n mukaan F on sanonut tapaamisessa ”et saadaan nostettua hinnat takas sille tasolle, missä ne on ollu ennenki”.
  159. G:n kertoman mukaan F on sanonut tapaamisessa, että ”hän ottaa Eltelin kans vielä palaverin, tai otetaan sellanen palaveri, missä on Eltelkin vielä mukana, et hekin tietää, et missä meidän kans mennään”. F ei ole suoranaisesti viitannut mihinkään aikaisempaan keskusteluun Eltelin ja Empowerin välillä. Myöskään jälkikäteen G:n mukaan ei ole tullut esille, että Eltelistä joku olisi tiennyt tapaamisesta tai että joku myöhempi tapaaminen olisi järjestetty. G:n käsityksen mukaan hintojen nostaminen aiemmalle tasolle on kuitenkin ollut sekä Empowerin että Eltelin tahtotila. G:n mukaan ”koko keskustelun agenda ja aihe oli se, et kolmestaan sovitaan Eltel, Empower ja me”. G:n kertoman mukaan F on kertonut soittavansa Eltelin Q:lle, myös Empowerin A:n nimi on ainakin ollut esillä. G:n mukaan F on kertonut, että asiasta on käyty keskustelua Empowerin sisällä, G:n ymmärryksen mukaan johtajatasolla.
  160. G on kertomansa mukaan reagoinut tapaamisessa F:n ehdotukseen seuraavasti: ”Mutta en mä nyt oikein, en mä siinä sanonu juuta en jaata, että siis muuta ku, et muistaakseni, et mun pitää soittaa hallitukselle, et toimitusjohtaja tekee töitä hallitukselle ja niin päin pois. Mut kyllä sen signaalin annoin kyllä siinä vaihees jo F:lle, et ei me tollaseen voida mukaan lähteä.”
  161. G on kertomansa mukaan soittanut heti tapaamisen jälkeen hallituksen puheenjohtajalle ja muistaakseen Pekka Erkinheimolle ja H:lle. G:n mukaan H on seuraavassa hallituksen kokouksessa sanonut, että ”tiedossahan tuo on ollu, et noin se toimii”, mutta ”kyllähän kaikilla oli se, että ei siihen voi mukaan lähtee missään nimessä”. G on vielä kertonut, että ”sit, kun sain sen vahvistetun tiedon siitä hallitukselta, että näin on, että siihen ei mukaan lähetä, niin se jäi sitten siihen”.
  162. G:n mukaan on jäänyt F:n vastuulle ottaa häneen yhteyttä, mutta F ei ole enää soittanut hänelle. G on arvellut tämän johtuneen siitä, että VK-Electric on alkanut tuolloin olla jo huonossa kunnossa ja poistumassa markkinoilta. G:n mukaan VK-Electric on kysynyt myöhemmin F:ää töihin tämän loistavien tilaajakontaktien, pidetyn persoonan ja ammattitaitoisuuden vuoksi.
  163. G ei ole osannut kertoa, miksi H ei ole maininnut keskustelussaan viraston kanssa F:n tekemää ehdotusta, vaikka G on kertonut hallitukselle tapaamisesta ja sen sisällöstä.
  164. Markkinaoikeudessa todistajana kuultu Empowerin entinen asiakkuuspäällikkö F on kertonut ehdottaneensa puhelimitse tapaamista G:lle syksyllä
  165. F:n mukaan hän on keskustellut A:n kanssa, että olisi hyvä ottaa selvää, ”miks nää isona aikoo”, ja tämä on F:n mukaan ollut tapaamisen tarkoitus. F:n mukaan puhelinsoiton ajankohtaan ei ole vaikuttanut se, että samaan aikaan on julkaistu Isokero — Pelkosenniemi-urakan tarjouspyyntö. F on muistanut raportoineensa tapaamisesta A:lle myös jälkeenpäin. F:n mukaan G:lle on tapaamisen syyksi kerrottu yhteistyömahdollisuuksien kartoittaminen. Empoweria on kiinnostanut, saisiko VK-Electriciltä esimerkiksi resursseja, koska tällä on ollut Seinäjoella toimipiste samoin kuin Empowerilla. F on myös yrittänyt selvittää VK-Electricin tulevaisuuden strategiaa. F on kertonut kysyneensä G:ltä, paljonko heillä on miehiä, minkä näköistä osaamista ja mitä he aikovat jatkossa. Keskustelussa on F:n mukaan käyty läpi yhteistyömahdollisuuksia, jos tulee sopivia hankkeita. Tietyistä urakoista ei ole F:n mukaan keskusteltu. Keskustelua on käy[ty] alan kokonaiskuvioista ja siinä on mainittu sekä Eltel että muutkin alan toimijat. F ei ole muistanut kertoneensa G:lle Empowerin tulevaisuudensuunnitelmista.
  166. F ei ole pitänyt mahdottomana, etteikö puhelimessa tai tapaamisessa olisi keskusteltu luottamuksellisuudesta, mutta ei ole muistanut tällaista. Hänen mielestään keskustelussa ei ole kuitenkaan ollut mitään luottamuksellista, koska se on käyty ihmisten ympäröimänä hotelli Cumuluksen aulassa.
  167. F:n mukaan Porin tapaamisen anti on ollut varsin kevyt, eikä tapaaminen ole johtanut mihinkään. F ei ole kertomansa mukaan luvannut soittaa G:lle eikä ole odottanut tämän soittavan itselleen.
  168. F on kiistänyt ehdottaneensa Porissa G:lle voimajohtojen hintojen sopimista ja Eltelin mukaan ottamista. F:n mukaan hän ei ole vuonna 2010 sopinut hinnoista, katteista eikä urakoiden jakamisesta Eltelin edustajien kanssa eikä hänellä olisi edes ollut mandaattia tällaiseen sopimiseen. Hänen tietääkseen kukaan Eltelin edustaja ei ole ollut tietoinen, että hän on tavannut VK-Electricin edustajan Porissa, eikä hän ole informoinut tapaamisesta ketään muuta kuin esimiestään.
  169. A on kertonut käyneensä F.n kanssa normaalia seurantakeskustelua VK-Electricistä mutta ei ole muistanut saaneensa tältä raporttia Porin tapaamisesta. A:n mukaan hän on ollut lokakuussa 2010 henkilökohtaisesti jo siinä asennossa, että hän on jo henkisesti irrottautunut yhtiöstä. A:n mukaan ei pidä paikkaansa, että Empower olisi vuonna 2010 ehdottanut VK-Electricille liittymistä Eltelin ja Empowerin kartelliin eikä hän ole kuullut, että F olisi ehdottanut G:lle, että Empower, Eltel ja VK-Electric alkaisivat yhdessä sopia urakkahinnoista.
  170. B ei ole kertomansa mukaan ollut tietoinen Empowerin edustajan väitetystä ehdotuksesta VK-Electricille liittyä Eltelin ja Empowerin kartelliin. B:n mukaan tällaista kartellia ei ole ollut olemassa eikä Eltelille ole tällaisia suunnitelmia esitetty.
  171. Markkinaoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella näytetyksi, että Empowerin entinen asiakkuuspäällikkö on ehdottanut VK-Electricin toimitusjohtajalle tapaamista ja että kyseiset henkilöt ovat tavanneet Porissa 8.10.
  172. Tapaamisen sisällöstä sen sijaan on esitetty ristiriitaista tietoa. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella kysymyksessä on ollut Empowerin ja VK-Electricin kahdenvälinen tapaaminen. Todistajien kertoman perusteella kyseessä näyttäisi olleen Empowerin oma halu selvittää, mikä VK-Electricin tilanne on, eikä Elteliä ole kytketty siihen tässä vaiheessa. Se, että Empower on mahdollisesti oma-aloitteisesti esittänyt myös Elteliä koskevia näkemyksiä tapaamisessa, ei osoita sitä, että Eltel olisi ollut tapaamisesta tietoinen saati valtuuttanut Empowerin toimimaan puolestaan. Asiassa ei ole näytetty, että Empowerin entinen asiakkuuspäällikkö olisi ehdottanut VK-Electricin toimitusjohtajalle liittymistä kartelliin. 1.2.5.22 Ylimmän johdon tapaamiset
  173. Viraston mukaan Eltelin ja Empowerin toimitusjohtajat ovat tavanneet toistuvasti. Vuosina 2010 ja 2011 Empowerin toimitusjohtaja C on tavannut Eltel Group Oy:n toimitusjohtajan D:n ja aiempina vuosina Eltelin Rönkön tai Luusuan. Toimitusjohtajat ovat maaliskuussa 2011 keskustelleet voimajohtoliiketoimintajohtajien keskinäisestä kontaktoinnista. Viraston näkemyksen mukaan toimitusjohtajat ovat paljastaneet toisilleen edustamansa yhtiön markkinakäyttäytymiseen liittyvää liikesalaisuudeksi luokiteltavaa tietoa keskustellessaan yleisesti yhtiöiden katetasoista, vireillä olleista ja mahdollisesti tulevaisuudessa toteutuvista yrityskaupoista sekä yhtiöiden tulevaisuuden strategioista.
  174. Eltelin mukaan Eltelin ja Empowerin toimitusjohtajat ovat tavanneet 29.4.2010 ja 14.3.
  175. D:n ja C:n tapaamisilla ei ole ollut kilpailua rajoittavaa tarkoitusta tai vaikutusta eivätkä tapaamiset ole liittyneet Suomen voimajohtoliiketoimintaan. Tapaamisissa ei ole vaihdettu strategista tai luottamuksellista tietoa. Tapaamisten tarkoituksena on ollut Eltelin osalta yrityskauppatunnustelu ja toimialajärjestön perustaminen.
  176. Eltelin toimittaman selvityksen mukaan Eltel Group Oy:n hallituksen jäsen on pyytänyt D:tä tutkimaan Eltelin mahdollisuuksia tehdä yrityskauppoja osana emoyhtiön suunnitelmia laajentaa Eltelin toimintaa. Kyseisen pyynnön johdosta D on sopinut tapaamisen Empowerin toimitusjohtajan C:n kanssa 29.4.
  177. Selvityksen mukaan tapaamisen yleisenä tavoitteena on ollut oppia tuntemaan Empower paremmin ostokohteena sekä sen toimitusjohtaja. Mahdollisen yrityskaupan toteutumisen kannalta on ollut välttämätöntä saada tietoa Empowerin omistusrakenteesta ja tulevaisuuden visioista. Eltelin selvityksen mukaan tapaamisessa ei ole vaihdettu kilpailuoikeudellisesti sensitiivistä tietoa, vaan kyse on ollut täysin laillisesta yrityskauppatunnustelusta. Tapaamisessa on keskusteltu myös toimialajärjestön perustamisesta. Eltelin selvityksen mukaan on täysin luonnollista, että alan yhtiöiden johto tapaa myös kyseiseen toimintaan ja sen organisoitumiseen liittyen. Tällaisten keskustelujen pohjalta on myöhemmin vuonna 2013 perustettu VerPal ry. (lisävastauksen liite 7)
  178. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että D on 29.4.2010 lähettänyt kahdelle Eltel Group Oy:n hallituksen jäsenelle sähköpostin, jonka aiheena on ollut Empower. Sähköpostista käy ilmi, että D on kysynyt suoraan, onko Empower myytävänä (”På direkt fråga så är de till salu, de diskuterar nu också IPO som ett alternativ. (Kanske därför styrelsen har uppgraderats?)”), minkä lisäksi on selvitetty Empowerin liikevaihtoa sekä kannattavuutta. Sähköpostissa on myös seuraava maininta: ”Generellt sett kring strategin så ser deras 2012 mål mycket lika ut som våra. Bra samsyn kring nödvändigheten att etablera en bransch.” (lisävastauksen liite 7)
  179. Edellä mainitun selvityksen mukaan toinen tapaaminen 14.3.2011 on järjestetty C:n aloitteesta ja ollut D:n näkökulmasta jatkoa edelliseen tapaamiseen. Eltelin näkökulmasta mahdollinen yrityskauppaprojekti on edelleen ollut pöydällä, koska aiemmat yrityskaupat oli vastikään toteutettu tai olivat toteutumassa onnistuneesti. Selvityksen mukaan Eltel on myös edelleen ollut erityisesti kiinnostunut Empowerin Baltian liiketoiminnasta. (lisävastauksen liite 7)
  180. Asiakirja-aineistossa on Konnun 20.3.2011 lähettämä sähköposti, jonka vastaanottajaksi on muun ohella merkitty Empower Group Executive Team ja aiheeksi ”Eltel CEO D:n tapaaminen 14.3.2011” (esityksen liite 36). Sähköpostin sisältö on seuraava: ”Muistiinpanoja: - Eltelillä hyvä vuosi 2010, lv 900M€, EBITA 43,7M€, 4,9% - ei huono - Puolan bisnekset menevät hyvin (televerkot, voimajohdot, sähköasemat) - Telia-Soneran ja Afrikan liiketoimintoihin sitoutuu paljon pääomia (?) - maksuehdot? - Norjassa Eltelillä ei enää voimajohtoliiketoimintaa — Dalekovod vienyt kaupat - Tanskassa heillä 40M€ AMR asennukset — Prime toimittaja, 5 v service sopimus, siis tiedonsiirto ja keräily — onko jollakin tietoa? - Ovat tulossa voimakkaasti tuulivoimaan ja sähköasemaliiketoimintaan koko markkina-alueellaan, Sähköasemissa katsotaan koko kenttää jakelu, keskijännite, suurjännite, alkanut jo Puolassa - Tuulivoimassa hakevat laitetoimittajille (Vestas, Siemens) vaihtoehtoista toimintamallia — mitä tarkoittaa, palveluja, rakentamista?? - Johto olisi ollut kiinnostunut ostamaan Infratekin, jonka johto vastusti yhdistymistä. Omistaja ei myöskään hyväksynyt. Voiko tapahtua myöhemmin? - L voisi olla yhteydessä Eltelin vj-johtajaan J:hen - Hän oli huolissaan heidän Relacomilta ja meiltä ottamastaan Elisan mobiiliasennussopimuksen hintatasosta - kaiken kaikkiaan hän katsoi, että palveluyritysten katetasot tulee saada nousemaan — miten, siihen ei hänellä ollut vastausta - Relacomilla toisen kerran covenantti -rikkomus, CFO on lähtenyt - Vattenfall Servicen verkkopalvelut myydään asteittain ja osissa, alkaa ensi vuonna? - Ericssonin tavoitteita tietoliikenneverkkopalveluissa pohtivat, mikä heidän tahtotila - E.OnES:n hinta 900MSEK, lv 270m€, EBITDA 13M€”
  181. Markkinaoikeudessa todistajana kuultu Empowerin entinen toimitusjohtaja C on kertonut, että hän on vuosina 2004 — 2011 tavannut Elteliltä Luusuan ja D, ja mahdollisesti Rönkön, jos tämä on vielä 2004 ollut Eltelillä. D:n hän on kertonut tavanneensa kaksi kertaa, vuosina 2010 ja
  182. C on kertonut tavanneensa myös muiden kilpailijoiden johtoa. C on kertonut kilpailijoiden tuntemisen olevan tärkeää sekä yritys- että henkilötasolla, ja tapaamisissa on käyty yleisesittelynomaisesti yhtiöitä läpi sekä keskusteltu yleisellä tasolla markkinoiden tilanteesta niin Suomessa kuin muualla.
  183. C:n mukaan keskustelut ovat lähteneet enemmän siitä, mitä kollega on halunnut kertoa, eikä niinkään siitä, että hän olisi itse kysynyt. Hänen mukaansa ”aika tyypillistä on nykyään, että jos kattoo vuosikertomuspohjaisestikin, aika avoimesti kerrotaan niinkun senhetkinen yleistilanne”. C:n mukaan keskusteluissa on käytetty PowerPoint-esittelyaineistoa ja siis sitä, mitä yhtiöt yleisesti kertovat. Hän ei ole yksityiskohtaisesti muistanut, mitä tietoja on antanut Empowerista, ”mutta kyllä se oli vuorovaikutteista vastaavantyyppisiä informaatiota yleistasolla, yleisesittelytasolla vaihdoimme”. Tapaamisia on järjestetty, koska vuosikertomus on tullut aina myöhemmin, ja yleensä kasvotusten tapaaminen on hyvä asia. Tapaamisissa ei ole C:n mukaan vaihdettu strategista tietoa eikä liikesalaisuuksia.
  184. C on kertonut, että Empowerilla on ollut voimakas kasvustrategia, jota on toteutettu muun ohella yritysostoin. Strategiaa on toteutettu muun ohella katsomalla, mitä yritysostokohteita on ollut olemassa niin Suomessa kuin Itämeren alueella, joka on määritelty Empowerin markkina-alueeksi, ja katsomalla, mitä yrityksiä on tullut myyntiin. Tiedon hankinnan osana C on tavannut yritysten omistajia tai toimivaa johtoa. Empower on ollut aktiivinen liikkeenjohdon strategisessa kehittämisessä.
  185. Vuoden 2010 tapaamisen osalta C on kertonut, että se on ollut tyypillinen tutustuminen. Hänen mukaansa kumpikaan yhtiö ei ole kertonut toistensa strategiasta tai tavoitteista vuodelle
  187. C on kertonut, että tapaaminen D:n kanssa maaliskuussa 2011 on varmaan ollut aika tyypillinen kahdenkeskinen tapaaminen. Hän ei ole muistanut, kumpi on tapaamista ehdottanut; toista tapaamista on ehdottanut Eltel ja toista Empower. C:n tapaamisesta laatiman sähköpostin vastaanottajina ovat olleet johtoryhmän jäsenet sekä televerkkojen rakentamisesta ja energiatiedon hallinnasta vastaavat henkilöt. C on kertomansa mukaan raportoinut tapaamisesta kyseisille henkilöille, koska tieto on koskenut heitä ja heidän liiketoiminta-alueitaan ja Empowerilla on ollut tapana joko suullisesti tai kirjallisesti jakaa liiketoiminta-alueista saatuja palautteita. C on tehnyt vastaavia sähköposteja myös muista tapaamisista, mutta ei säännöllisesti.
  188. C:n mukaan tapaamisessa ei ole keskusteltu Suomen voimajohtomarkkinoista, joita D on tuntenut tavattoman huonosti. Tapaamisessa ei ole myöskään keskusteltu voimajohtourakoiden tarjouksista. C:n mukaan suurin osa hänen merkinnöistään ei ole koskenut voimajohtoliiketoimintaa.
  189. C:n mukaan D on varmaankin kertonut hänelle tapaamisessa sähköpostiviestissä mainitut liikevaihto- ja EBITA-luvut, ja hänen näkemyksensä mukaan kyse on ollut julkisesta tiedosta, koska ”kyllähän yhtiö nyt tuloksen kertoo jo tammikuussa hyvinkin”. Mahdolliset erot vuosikertomuksessa mainittuihin lukuihin ovat hänen näkemyksensä mukaan johtuneet pyöristyssäännöistä. C on todennäköisesti kertonut D:lle vastaavat Empowerin luvut, jotka ovat avainlukuina olleet saatavissa yhtiön esittelyaineistosta. Merkinnän lopussa ollut toteamus ”ei huono” on ollut hänen oma käsityksensä, ja häntä on varmaan vähän kivistänyt, että Empower on konsernitasolla tehnyt huonomman tuloksen, kun Empower on yleensä ollut mielestään Elteliä parempi.
  190. Puolan bisneksiä koskevan merkinnän osalta C on arvellut, että toteamus on koskenut vuotta
  192. Norjan voimajohtoliiketoimintaa koskeva merkintä on C:n mukaan ollut julkista tietoa.
  193. Infratekia koskevan maininnan osalta C on kertonut, että hän ei ole muistanut, onko hänellä ollut ennen tapaamista tietoa siitä, että Eltel on ollut kiinnostunut ostamaan Infratekin. Hänen mukaansa yleisessä tiedossa on kuitenkin ollut, että sentyyppiset yhtiöt kuten Eltel ja Empower ovat kaikki olleet kiinnostuneita ostamaan mainitun yhtiön, ja Empower on itsekin tehnyt ehdotuksen, joka ei ole kuitenkaan mennyt läpi. C:n mukaan ne yrityskauppahankkeet, joissa investointipankkiiri hakee ostajakandidaatteja, ovat julkista tietoa, kun taas ne hankkeet, joista käydään point-to-point-keskusteluja, eivät ole julkista tietoa. C:n mukaan yhtiöt hakevat myös itse aktiivisesti ostokohteita. C on saattanut kertoa kilpailijan edustajalle, että Empower on yrittänyt ostaa jotakin kohdetta mutta epäonnistunut, mutta ”ei tietystikään eteenpäin tulevia kohteita, niitä mitään keskenään pölisty”. C on kirjannut Infratekia koskevan kohdan muistiinpanoihinsa, koska aiemmin hänellä on ollut vain hyvä aavistus Eltelin ostoaikeista mutta ei faktatietoa. Tieto ei kuitenkaan ole ollut mikään yllättävä uutinen. Koska Empower on tuntenut Infratekin johdon, tämän vastustaminen ei ole myöskään ollut kovin iso yllätys. C:n mukaan tiedoista ei ole siten ollut Empowerille mitään hyötyä. C on kertonut, että norjalainen Infratek on vuonna 2011 toiminut Norjassa ja vähän myös Ruotsissa, mutta ei Suomessa, paitsi myöhemmin sillä on ollut Suomessa sähköasematoimintaa.
  194. C ei ole kertomansa mukaan keskustellut tapaamisessa voimajohtoliiketoimintajohtajien yhteydenpidosta, ja tähän liittyvä toteamus on ollut hänen oma merkintänsä. Se ei ole myöskään ollut kehotus viestin vastaanottajana olleelle L:lle ryhtyä toimiin yhteyden ottamiseksi, vaan on ollut L:n oma asia arvioida, ottaako yhteyttä J:hin vai ei. C:n mukaan on hyvä tuntea kollegoita, ja hänen käsityksensä mukaan L ja J eivät vielä olleet tavanneet. Hänen tiedossaan ei ole ollut, ovatko mainitut henkilöt myöhemmin tavanneet.
  195. Katetasoja koskevan merkinnän osalta C on kertonut, ettei hänellä ole ollut vastausta tai näkemystä siihen, kuinka palveluyritysten katetasot saadaan nousemaan. Merkintä on hänen mukaansa koskenut erityisesti televerkkojen rakentamista ja jakelujohtorakentamista, joiden kannattavuustasot ovat koko toimialalla olleet erittäin heikot sekä Suomessa että Ruotsissa, ja vähän myös Virossa. Voimajohtopuoli on sen sijaan ollut molemmilla puolilla kannattavampaa, eikä se ole ollut agendalla.
  196. C:n mukaan hän on todennäköisesti kirjoittanut tapaamisessa muistiinpanoja, mutta kuusi päivää tapaamisen jälkeen kirjoitettu sähköposti on sisältänyt hänen omaa tulkintaa ja pohdintaa D:n kanssa käydyistä keskusteluista, ja hän on saattanut muistaa tai ymmärtää jotain väärin kielimuurista johtuen.
  197. Markkinaoikeudessa asianosaisena asian selvittämiseksi kuultu, vuonna 2005 Eltelin Ruotsin toiminnoissa aloittanut ja vuonna 2009 Eltel Group Oy:n toimitusjohtajaksi tullut D on kertonut, että Suomen voimajohtoliiketoiminta ei ole ollut hänelle lainkaan tuttua ennen vuotta
  198. Suomen voimajohtoliiketoiminta vastaa keskimäärin vain noin 1,5 prosenttia Eltelin koko liikevaihdosta, joten se on hyvin pieni osa Eltelin liiketoimintaa. Eltelin voimajohtoliiketoimintaa on tuolloin johtanut J, joka on raportoinut D:lle ja jolle on Suomesta raportoinut B. D:en kertoman mukaan hänen osallistumisensa Suomen voimajohtoliiketoimintaan on ollut hyvin rajoittunutta, sen sijaan Saksassa ja Yhdistyneessä Kuningaskunnassa hän on ollut mukana laajentamassa liiketoimintaa. D on kuukausittain esittänyt hallitukselle urakkahankkeita, ja menettelyn tarkoituksena on ollut vähentää riskiä. D ja hallitus ovat yleensä saaneet tarjouspohjan sähköpostitse kuudella tai seitsemällä PowerPoint-dialla, joista suurin osa on koskenut sopimuksen ehtoja ja edellytyksiä sekä taloudellisia ja muita riskejä. D on yleensä pyytänyt hallituksen jäseniä lukemaan esityksen läpi ja katsomaan, onko siellä jotain suuria riskejä. Koska Suomea koskeviin projekteihin on sovellettu YSE-ehtoja, ei niitä ole pidetty Eltelin kannalta riskialttiina, eikä niihin ole myöskään liittynyt suurta valuuttariskiä.
  199. D:n mukaan kilpailevan yhtiön tai asiakasyhtiön toimitusjohtajia tavataan yleensä toimialajärjestöissä tai yrityskauppahankkeiden yhteydessä, kun halutaan tutustua mahdollisen kohteen henkilöstöön, hallintoon ja organisaatioon. Eltelillä on hänen mukaansa vuonna 2010 ollut vireillä useampia yrityskauppahankkeita. D on kertonut keskustelleensa muun ohella C:n kanssa toimialajärjestön tarpeellisuudesta. Lisäksi hän on kertonut keskustelleensa C:n kanssa yleisesti koko infrateollisuusalan markkinatrendeistä.
  200. D on kertonut tavanneensa Empowerin toimitusjohtajan C:n sekä keväällä 2010 että 14.3.
  201. Hänen mukaansa tapaamisissa on ollut ymmärtämisvaikeuksia C:n rajallisesta englannin kielen taidosta johtuen.
  202. D:n mukaan ensimmäisen tapaamisen tarkoituksena on ollut tutustua Empoweriin yhtiönä sekä sen toimitusjohtajaan. Tapaamisessa ei ole vaihdettu liikesalaisuuden piiriin kuuluvaa tietoa, vaan esillä on ollut hyvin yleistä tietoa yhtiöistä ja markkinoista. D ei ole muistanut, että tapaamisessa olisi keskusteltu Suomen voimajohtoliiketoiminnasta, vaan kysymys on ollut koko yritysryhmän näkökulmasta. Hänen muistinsa mukaan tapaamisessa ei ole keskusteltu Empowerin kasvusta eikä Empowerin omista yrityskauppastrategioista, sen sijaan D on muistanut todennäköisesti kysyneensä Empowerin kannattavuudesta. H:n mukaan tapaamisessa ei ole keskusteltu niinkään yhtiöiden strategioista ja tavoitteista vuodelle 2012 vaan yleisestä alan kehityksestä. Hän on kuitenkin kertonut Eltelin yleisestä kasvustrategiasta, joka on myös luettavissa vuoden 2009 vuosikertomuksesta. D on myös kertonut kysyneensä, onko Empower myytävänä, johon C on vastannut, että he ovat tutkineet listautumisantia. D ei ole kuitenkaan kertonut tutkineensa Empoweria mahdollisena kohteena, mutta C:n olisi tullut ymmärtää tämä. D on kertonut raportoineensa yhtiön hallituksen jäsentä tapaamisesta sähköpostilla.
  203. D:n mukaan toisen tapaamisen tarkoituksena on ollut selvittää, onko Empower edelleen sama yritys kuin aiemmin, koska Eltel on tuolloin edelleen etsinyt ostokohteita. Keskustelun aiheet ovat olleet osittain samat kuin ensimmäisessä tapaamisessa, keskittyen C:n henkilön sijaan enemmän teollisuuteen ja sen trendeihin sekä toimialajärjestön perustamiseen. Keskustelua ei ole käyty Suomen voimajohtomarkkinoista, koska ne eivät ole erityisesti kiinnostaneet Elteliä. Suomen voimajohtoliiketoiminta on ollut hyvin pieni osa koko Elteliä eikä Suomessa ole ollut mahdollisuuksia kasvaa merkittävästi. D:lle Empower on ollut enemmän infranet-yhtiö kokonaisuudessaan. Toinen tapaaminen on vahvistanut D:lle sen, ettei Empowerin ostohanketta kannata viedä pidemmälle.
  204. D:n mukaan tapaamisessa ei ole vaihdettu mitään luottamuksellista tietoa. Siellä ei ole myöskään keskusteltu L:n, jota D ei ole tuntenut, ja J:n tapaamisesta. Ylipäänsä D ei ole juurikaan muistanut keskustelleensa niistä asioista, jotka C on maininnut omissa muistiinpanoissaan. D:n mukaan hän on kuvaillut Elteliä yleisesti ja kertonut karkeat arviot liikevaihdosta ja kannattavuudesta. Hänen mukaansa toimitusjohtajien keskinäisissä tapaamisissa kuuluu hyviin tapoihin kertoa lukuja ja keskustella yhtiön koosta ja tehokkuudesta. Hän ei ole kuitenkaan kertonut lopullisia lukuja. Tyypillisesti kirjanpito suljetaan helmikuun puolessa välissä ja hallitus tapaa maaliskuun puolessa välissä, jolloin tilintarkastajat ja hallitus hyväksyvät tilinpäätöksen, minkä jälkeen alkaa hallinnollinen menettely ennen tilinpäätöksen julkistamista. D ei ole tiennyt, mistä C on saanut muistiinpanoissaan mainitut luvut, koska hän on mielestään maininnut vain arvion 900 miljoonan euron liikevaihdosta ja viiden prosentin kannattavuudesta. D ei ole myöskään tiennyt, mistä C on saanut Infratekia koskevat tietonsa. Tämänkaltaiset tiedot ovat kuitenkin vain markkinajuoruja eikä niillä ole merkitystä mahdolliselle toiselle ostajakandidaatille. D ei ole keskustellut C:n kanssa katetasoista vaan yleisesti teollisuuden tehokkuudesta, koska infranet-teollisuus on tuolloin ollut haastavassa tilanteessa. Tämän vuoksi myös toimialajärjestön perustaminen on ollut hyvin tärkeää.
  205. D ei ole raportoinut toisesta tapaamisesta C:n kanssa sähköpostitse vaan on keskustellut siitä joiden[kin] henkilöiden kanssa Eltelin sisällä. Keskusteluissa on päädytty siihen, ettei Empower ole ollut kiinnostava kohde, kuten on ollut pääteltävissä jo ensimmäisestä tapaamisesta. Asiasta ei ole mitään asiakirjoja eikä mainintaa pöytäkirjoissa.
  206. A ei ole tiennyt Empowerin ylimmän johdon yhteydenpidosta Eltelin ylimpään johtoon mitään.
  207. Markkinaoikeus katsoo asiassa selvitetyksi, että Eltelin ja Empowerin toimitusjohtajat ovat tavanneet 29.4.2010 ja 14.3.
  208. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että tapaamisissa olisi keskusteltu voimajohtourakoiden tarjouksista, markkinoiden jakamisesta tai voimajohtoliiketoiminnan katetasoista. Asiassa esitetyn selvityksen p

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.