2021 false KHO:2021:164 A:lle oli myönnetty ajo-oikeus vuonna 2009 ennen ajokorttilain voimaantuloa. Vuonna 2020 pidetyssä ikäkausitarkastuksessa A:lla oli todettu olleen epileptinen kohtaus vuonna 20

§:n 1 ja 3 momentin siirtymäsäännösten merkityksestä sekä ajokortteja koskevaan direktiivisääntelyyn sisältyvistä epilepsiaa koskevista terveysvaatimuksista. Liikenne- ja viestintävirasto on antanut lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa: Nykyiseen ajokorttidirektiiviin perustuvan ajokorttilain tarkoituksen mukaisesti kaikkiin ajo-oikeuksiin on sovellettava voimassa olevia ajoterveysvaatimuksia, pois lukien laissa nimenomaisesti mainitut näkökykyä koskevat poikkeukset.

§:n 1 momentissa on katsottava tarkoitetun, että aiemman lainsäädännön perusteella myönnetty ajokortti on voimassa myöntämisajankohtana voimassa ollein ajoterveysvaatimuksin, eikä voimassaolon jatkuminen uuden lainsäädännön tultua sovellettavaksi edellytä uusien ajoterveysvaatimusten täyttymisen osoittamista lääkärintodistuksella. Ajoterveyttä edellytetään kuitenkin ryhmän 2 ajo-oikeuksien osalta valvottavan 112 §:n 3 momentissa säädettyjen ikään perustuvin väliajoin. Tällöin ajoterveysvaatimusten arviointiin on sovellettava voimassa olevan lainsäädännön mukaisia edellytyksiä, joiden täyttyminen on ajo-oikeuden voimassaolon jatkumisen edellytys. Terveysvaatimusten täyttyminen on osoitettava lääkärinlausunnolla. Ajokorttidirektiivin epilepsiaa koskevia vaatimuksia on tarkennettu direktiivillä 2009/113/EY. Direktiivin mukaan hakija, jolla on ollut ensimmäinen epileptinen kohtaus, joka ei ole ulkopuolisen tekijän provosoima, voidaan todeta ajokykyiseksi, kun kohtauksettomuus on kestänyt vähintään viisi vuotta ja kohtauksettomuus on saavutettu ilman epilepsialääkitystä. A:n ajoterveysvaatimusten täyttymisen arviointiin on tullut soveltaa ajokorttidirektiivin liitteen III mukaisia vaatimuksia sellaisina kuin ne ovat direktiivillä 2009/113/EY muutettuna. A:lle on

§:n 3 momentin edellyttämällä tavalla tehty ajoterveystarkastus 21.1.2020, jonka perusteella laaditun lääkärinlausunnon ja sen myöhemmän arvioinnin mukaan A:n ei ole katsottu täyttävän ryhmän 2 vaatimuksia yksittäisen epileptisen kohtauksen ja sitä seuranneen lääkitystarpeen vuoksi. Sisä-Suomen poliisilaitos on antanut lausunnon. A on antanut vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

§:n 1 momentin perusteella A:n ajo-oikeus on edelleen voimassa, jos hän täyttää ajokorttilaissa säädetyt tai vaihtoehtoisesti ne terveysvaatimukset, jotka olivat voimassa ajokorttia myönnettäessä 28.8.

1. A oli ennen 28.8.2009 käynyt tieliikennelain 73 §:n mukaisessa 45-vuotisterveystarkastuksessa. A:n ei ole tammikuun 2001 jälkeen edes väitetty saaneen tajuttomuuskohtauksia. Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että hänen terveydentilansa olisi tammikuun 2001 tilanteeseen nähden tai ABEC-ajokorttiluokkien mukaisen ajokortin myöntämisen jälkeen millään tavalla heikentynyt. A:n terveydentila täyttää edelleen ajokorttia myönnettäessä voimassa olleet vaatimukset. Näöntarkkuus- ja näkökenttäpuutokset eivät ole ainoa sallittu poikkeus ajokorttidirektiivin ajoterveysvaatimuksista. Ajokorttilain esitöissä on todettu, että ajokorttia myönnettäessä voimassa olleiden edellytysten täyttäminen käytännössä koskisi ”lähinnä” näöntarkkuus- ja näkökenttävaatimuksia. Käytetty ilmaisutapa merkitsee, että lainkohdassa tarkoitettujen poikkeustapausten soveltamisala on jätetty avoimeksi. Lisäksi 112 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että näkökenttäpuutosten kehittyminen tai paheneminen myöhemmin, esimerkiksi myöhemmin kehittyneen ajokykyyn vaikuttavan sairauden johdosta, voidaan ottaa huomioon, jos se heikentää olennaisesti henkilön kykyä toimia ajoneuvon kuljettajana. Sisä-Suomen poliisilaitokselle ja Liikenne- ja viestintävirastolle on lähetetty tiedoksi A:n vastaselitys. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle valitusluvan ja tutkii asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Perustelut Kysymyksenasettelu korkeimmassa hallinto-oikeudessa Poliisilaitos on päätöksellään 6.4.2020 muuttanut A:n ajokortin luokasta ABEC (ryhmä 2) luokkaan ABE (ryhmä 1). Päätöksen perusteella A ei täytä enää ajokorttilain 18 §:ssä säädettyjä ajokortin terveysvaatimuksia ryhmässä
2. Saadun selvityksen perusteella ajokortin terveysvaatimusten täyttymättä jääminen ja sen myötä ajokortin luokan muuttaminen on perustunut siihen, että A:lla on 55 ikävuoden ikäkausitarkastuksessa vuonna 2020 todettu olleen epileptinen kohtaus vuonna 2001 ja siitä lähtien käytössä ollut epilepsialääkitys. Hänen ei ole todettu täyttävän ajokorttilain 18 §:n 1 momentin 4 kohdassa ja siinä viitatussa ajokorttidirektiivin liitteessä III, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/113/EY, säädettyjä terveysvaatimuksia. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on A:n esittämän perusteella erityisesti ratkaistavana, onko ajokortin luokkaa voitu mainitulla perusteella muuttaa, vaikka kysymys on ennen ajokorttilain voimaantuloa ja ennen ajokorttidirektiivin 13 artiklassa tarkoitettua päivämäärää saadusta ajokortista, jota myönnettäessä voimassa olleet terveysvaatimukset A ilmoituksensa mukaan edelleen täyttää, eikä A:n ajoterveyteen ole vuoden 2001 kohtauksen jälkeisen ajokiellon päättymisen jälkeen puututtu. Sovellettavat oikeusohjeet Ajokorttilaki Ajokorttilain 1 §:n mukaan mainitussa laissa säädetään liikenteen turvallisuuden ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi muun ohella moottorikäyttöisten ajoneuvojen kuljettamiseen vaadittavista ajokorteista. Ajokorttilaissa on säädetty ryhmään 2 kuuluvista ajokorttiluokista, ajokortin terveysvaatimuksista ryhmässä 2 sekä ajokortin luokan muuttamisesta siten kuin hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenee. Ajokorttilain 102 §:n 1 momentin mukaan mainittu laki on tullut pykälän 2 ja 3 momentissa säädetyin poikkeuksin voimaan 19.1.
3. Pykälän 2 momentin mukaan muun ohella lain 18 § on tullut voimaan jo 1.6.
4. Ajokorttilain 106 §:n 1 momentin mukaan, jos kuljettajantutkinto on suoritettu hyväksytysti tai päätös ajokortin myöntämisestä silloin, kun ajokortin luovuttaminen ei edellytä kuljettajantutkinnon suorittamista, on tehty ennen 102 §:n 1 momentissa mainittua voimaantulopäivää, ajokorttiin sovelletaan ennen mainittua voimaantulopäivää voimassa olleita säännöksiä. Kyseiset ajokortit ja ennen edellä tarkoitettua voimaantulopäivää luovutetut ajokortit ovat voimassa ajokortissa mainitun ajan, kuitenkin enintään 20 vuotta edellä tarkoitetusta voimaantulopäivästä. Jotta ajokortin voimassaolo jatkuu 19 päivästä tammikuuta 2033, se on ennen mainittua päivää uusittava tämän lain mukaiseksi.

§:n 1 momentin mukaan ennen 102 §:n 2 momentissa mainittua voimaantulopäivää saatu ajo-oikeus on 17 ja 18 §:n estämättä edelleen voimassa, jos ajo-oikeuden haltija täyttää tässä laissa säädetyt tai ne terveysvaatimukset, jotka olivat voimassa ajokorttia tai ajokorttilupaa myönnettäessä. Säännös ei estä näkökenttävaatimuksen soveltamista myös ennen 1 päivää lokakuuta 1990 annettuun ryhmään 1 kuuluvaa ajokorttiluokkaa vastaavaan ajokorttiin perustuvaan ajo-oikeuteen, jos asianomaisella oleva vika, sairaus tai vamma yhdessä näkökenttäpuutoksen kanssa tai näkökentässä muutoin tapahtuneet muutokset olennaisesti heikentävät hänen kykyään toimia edellä tarkoitettuun luokkaan kuuluvan ajoneuvon kuljettajana.

§:n 3 momentin mukaan ennen 102 §:n 1 momentissa mainittua voimaantulopäivää voimassa olleiden säännösten mukaisesti 70 ikävuoteen voimassaolevan kuorma- tai linja-auton ajo-oikeuden Suomessa vakinaisesti asuvan haltijan on ajo-oikeutensa voimassa pysyttämiseksi esitettävä poliisille kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hän täyttää 50, 55, 60 ja 65 vuotta, lääkärinlausunto hänellä olevan ajokortin terveysvaatimusten täyttymisestä. Tätä velvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos määräajan alkaessa on kulunut vähemmän kuin viisi vuotta siitä, kun vastaavien terveysvaatimusten täyttyminen on osoitettu poliisille toimitetulla lääkärinlausunnolla muun kuin edellä tarkoitetun määräaikaistarkastuksen johdosta tai jos ajokortti on 106 §:n 2 tai 3 momentin mukaisesti 22 §:n määräaikoja soveltaen korvattu kaksoiskappaleella tai uudella ajokortilla. Ajokorttilain esitöitä Ajokorttilailla on pantu täytäntöön muun ohella direktiivistä 2009/113/EY johtuvat epilepsiaa koskevat terveysvaatimusten muutokset (HE 212/2010 vp, s. 55 - 56).

§:n 1 momenttiin sisältyi alun perin ainoastaan näkökenttävaatimusta koskeva siirtymäsäännös, joka koski ennen 1.10.1990 annettuja ajokortteja. Lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 212/2010 vp) säännöstä ei ollut erityisesti perusteltu. Pykälän 3 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että momentissa säädettäisiin nykyisten pitkäaikaisten korttien haltijoiden ikäkausitarkastusten jatkumisesta määrävuosin nykyiseen tapaan. Hallituksen esityksen keskeisiä ehdotuksia koskevasta kohdasta puolestaan ilmenee, että lain mukaan myönnettävien ajokorttien uusimisen yhteydessä tehtävien tarkastusten on tarkoitettu vastaavan silloisia ikäkausitarkastuksia (HE 212/2010 vp, s. 28).

§:n 1 momenttia on muutettu lailla 1081/2012, jolloin myös pykälän otsikko on muutettu siten, että siinä viitataan näkökenttävaatimusta koskevien siirtymäsäännösten asemesta terveysvaatimuksia koskeviin siirtymäsäännöksiin. Muutokseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan (HE 144/2012 vp, s. 25) pykälän otsikkoa ja 1 momenttia muutettaisiin saavutettujen oikeuksien voimassa pysyttämiseksi. Hallituksen esityksessä on todettu, että ajo-oikeus olisi edelleen voimassa, jos ajo-oikeuden haltijan terveydentila täyttäisi nykyiset tai ajokorttia myönnettäessä voimassa olleet vaatimukset. Käytännössä tämä koskisi lähinnä näöntarkkuus- ja näkökenttävaatimuksia, sillä muiden ajokykyyn vaikuttavien sairauksien, vikojen ja vammojen kohdalla edellytyksenä on ollut, etteivät ne olennaisesti heikennä kykyä toimia kuljettajana. Hallituksen esityksen mukaan, jos ajokortti olisi näkökenttäpuutoksista huolimatta saatu, ei esteitä sen voimassa pysyttämiselle olisi ajokorttia myönnettäessä voimassa olleiden vaatimusten edelleen täyttyessä. Ajokykyä heikentävien näkökenttäpuutosten kehittyminen tai paheneminen myöhemmin, esimerkiksi myöhemmin kehittyneen ajokykyyn vaikuttavan sairauden johdosta, voidaan kuitenkin ottaa huomioon, jos se heikentää olennaisesti henkilön kyvyn toimia ajoneuvon kuljettajana. Momenttiin lisättäisiin asiaa koskeva säännös.

§:n 3 momenttia on muutettu lailla 363/2016 eräiden muiden samaan aikaan ajokorttilakiin tehtyjen muutosten huomioon ottamiseksi. Hallituksen esityksen (HE 131/2015 vp) yleisperusteluissa on muutosten vaikutusten osalta todettu muun ohella, että eräiden aiempien säännösten mukaisten pitkäaikaisten ajokorttien voimassaoloajat lyhenisivät. Muutos ei kuitenkaan käytännössä lisäisi lääkärintarkastuksia eikä näin aiheuttaisi tältä osin ylimääräisiä kustannuksia. Raskaan kaluston ajo-oikeuden omaavia koskevat 45 ikävuoden täyttymisen jälkeen samat tarkastukset siitä riippumatta, onko kysymyksessä aiempien säännösten nojalla saatu pitkäaikainen ajokortti tai määräajoin uusittava ajokorttilain määräaikojen mukainen ajokortti. Lain 112 §:n 3 momentin yksityiskohtaisten perustelujen (HE 131/2015 vp, s. 7) mukaan lääkärinlausunnon esittämisvelvollisuus ei olisi enää tarpeen, jos henkilölle annettaisiin uusi ajokortti 22 §:n 2 momentin mukaisella voimassaoloajalla, koska ajoterveysvaatimusten täyttymisen seuranta siirtyisi silloin kyseisen ajokortin uudistamisen yhteydessä tapahtuvaksi. Ajokorttidirektiivi ja vanha ajokorttidirektiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/126/EY ajokorteista (ajokorttidirektiivi), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/113/EY, on säädetty epilepsiaa koskevista terveysvaatimuksista siten kuin hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenee. Ajokorttidirektiivin 8 artiklan mukaan tarvittavat muutokset muun ohella liitteen III mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen hyväksytään 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Ajokorttidirektiivin 13 artiklan 2 kohdan mukaan ennen

1. tammikuuta 2013 myönnettyä oikeutta ajamiseen ei voida mitätöidä tai millään tavalla muuttaa tämän direktiivin säännösten nojalla. Unionin tuomioistuin on asiassa C 632/15 Popescu antamassaan tuomiossa todennut aiempaan oikeuskäytäntöönsä viitaten, että ajokorttidirektiivin 13 artiklan, jonka otsikko on ”Vastaavuus muiden kuin yhteisön ajokorttimallin mukaisten ajokorttien kanssa”, tarkoituksena on pelkästään säännellä kysymys, joka koskee ennen tämän direktiivin täytäntöönpanoa saatujen oikeuksien ja siinä määriteltyjen eri ajokorttiluokkien vastaavuuksia eli jäsenvaltion määrittelemien eri ajokorttiluokkien ja ajokorttidirektiivistä johtuvien ajokorttiluokkien vastaavuuksia (tuomion 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ajokorttidirektiivillä on kumottu neuvoston direktiivi 91/439/ETY yhteisön ajokortista (vanha ajokorttidirektiivi). Vanhan ajokorttidirektiivin liitteessä III oli säädetty muun ohella hermostollisia sairauksia koskevista terveysvaatimuksista. Liitteen kohdan 12.2 mukaan ajokorttia ei saa antaa eikä uudistaa hakijoille tai kuljettajille, jotka saavat tai voivat saada epileptisiä kohtauksia tai muita äkillisiä tajunnan häiriöitä. Direktiivillä 2009/112/EY liite on muun ohella epilepsiaa koskevien kohtien osalta muutettu samansisältöiseksi kuin ajokorttidirektiivin liite III, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/113/EY. Oikeudellinen arviointi A:n nyt kysymyksessä oleva ajokortti ja viimeisin ajo-oikeus on liikenneasioiden rekisterin mukaan myönnetty 28.8.
2. Ajokortin terveysvaatimuksista oli tuolloin säädetty muun ohella tieliikennelain (267/1981) nojalla annetussa ajokorttiasetuksessa (845/1990), jossa oli viitattu vanhaan ajokorttidirektiiviin. Ajokortin terveysvaatimuksista ryhmässä 2 on nykyisin säädetty ajokorttilain 18 §:ssä, jossa on viitattu voimassa olevaan ajokorttidirektiiviin. Laki on tältä osin tullut voimaan 1.6.
3. Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjapäätöksessään KHO 2019:17 soveltanut ajokorttilaissa säädettyjä terveysvaatimuksia asiaan, jossa oli kysymys ennen lain voimaantuloa saadusta ajokortista. Kyseisessä asiassa terveysvaatimusten täyttyminen oli kuitenkin tullut arvioitavaksi sen johdosta, että henkilön terveydentila oli ajokortin myöntämisen ja lain voimaantulon jälkeen muuttunut. Asiassa ei tullut ratkaistavaksi, olisiko aiemmin voimassa olleilla vaatimuksilla ollut kyseisessä tilanteessa merkitystä. Esillä olevassa asiassa A:n terveydentilan ei ole esitetty muuttuneen ajokortin ja viimeisimmän ajo-oikeuden myöntämisen jälkeen. Asiassa on ajokorttilain siirtymäsäännökset huomioon ottaen tulkinnanvaraista, olisiko lain 112 §:n 3 momentin mukaisessa A:n ikäkausitarkastuksessa ja sitä seuranneessa ajokortin luokan muuttamisessa tullut soveltaa ajokorttilaissa säädettyjä terveysvaatimuksia vai ajokorttia myönnettäessä voimassa olleita vaatimuksia.

§:n 1 momentin siirtymäsäännös viittaa sinänsä siihen lähtökohtaan, että ennen ajokorttilain voimaantuloa myönnetty ajo-oikeus säilyy voimassa muuttuneista terveysvaatimuksista huolimatta. Toisaalta pykälään sisältyvät siirtymäsäännökset voidaan perustellusti ymmärtää kokonaisuutena siten, että 1 momentilla on siinä olevine näkökykyä koskevine selventävine säännöksineen lähtökohtaisesti mahdollistettu aiemmin vallinneen tilanteen jatkuminen lain voimaan tullessa, mutta 3 momentin mukaisessa ikäkausitarkastuksessa, jossa vanhan ajo-oikeuden voimassa pysyttämisen terveydelliset edellytykset tulevat nimenomaisesti arvioitaviksi, näiden edellytysten olemassaoloa arvioitaisiin pääsääntöisesti ajokorttilaissa säädettyjen vaatimusten perusteella. Ajokorttilain, samoin kuin lailla täytäntöön pannun ajokorttidirektiivin, keskeisenä tarkoituksena on liikenneturvallisuuden ylläpitäminen ja parantaminen. Ajokorttia koskevat terveysvaatimukset ovat tämän tarkoituksen toteutumisen kannalta keskeisessä asemassa. Ajokorttia koskevien terveysvaatimusten tarkistaminen ja niiden muuttaminen voi olla tarpeen esimerkiksi tieteen tai tekniikan kehittymisen vuoksi, kuten ajokorttidirektiivin 8 artiklasta nimenomaisesti ilmenee. Liikenneturvallisuuden ylläpitämistä koskevan tavoitteen kanssa olisi ristiriidassa se, että vanhoja ajo-oikeuksia ei olisi mahdollista arvioida voimassa olevien ajoterveyttä koskevien vaatimusten valossa silloin, kun tällaisen ajo-oikeuden voimassa pysyttämisen edellytykset tulevat ikäkausitarkastuksessa nimenomaisesti arvioitaviksi. Ennen ajokorttilain voimaantuloa myönnetyt ajokortit voivat lain 106 §:n 1 momentti huomioon ottaen olla voimassa vuoteen 2033 saakka. Laista tai sen esitöistä ei ilmene, että laissa säädettyjen terveysvaatimusten rinnalle olisi yleisesti tarkoitettu jättää käyttöön huomattavan pitkäksi ajaksi vanhoja terveysvaatimuksia, joiden sisältö ja soveltaminen esimerkiksi ikäkausitarkastuksissa riippuisivat ajokortin myöntämishetkestä tai muusta vastaavasta seikasta. Siirtymäsäännöksissä erityisesti viitatuista näköön liittyvistä vaatimuksista ei nyt ole kysymys. Edellä olevan perusteella ja kun otetaan myös muutoin huomioon edellä viitatut ajokorttilain esityöt, ajokorttilain siirtymäsäännöksiä on tulkittava siten, että esillä olevassa asiassa lain 112 §:n 3 momentissa tarkoitetussa ikäkausitarkastuksessa ja sitä seuranneessa ajokortin luokan muuttamisessa on tullut soveltaa ajokorttilaissa säädettyjä terveysvaatimuksia. Ajokortin luokan muuttamiselle ei näin ollen ole ollut estettä sillä A:n viittaamalla perusteella, että kysymys on ollut ennen ajokorttilain voimaantuloa saadusta ajokortista, jota myönnettäessä voimassa olleet terveysvaatimukset A ilmoituksensa mukaan edelleen täyttää, eikä hänen ajoterveyteensä ole vuoden 2001 kohtauksen jälkeisen ajokiellon päättymisen jälkeen puututtu. A ei ole korkeimmassa hallinto-oikeudessa kyseenalaistanut hallinto-oikeuden johtopäätöstä siitä, että hän ei ole täyttänyt ajokorttilain 18 §:ssä säädettyjä terveysvaatimuksia. Ajokortin luokan muuttamiselle on siten ollut hallinto-oikeuden päätöksessä todetuin tavoin ajokorttilaissa säädetty peruste. Ajokortin luokan muuttamisen ei voida katsoa merkinneen A:n viittaamaa taannehtivaa tai muutoin epäasiallista puuttumista yksityisen oikeuksiin, kun otetaan huomioon, että vanhojen ajo-oikeuksien voimassa pysymisen edellytykseksi on laissa nimenomaisesti säädetty ikäkausitarkastuksessa todettava terveysvaatimusten täyttyminen, sekä liikenneturvallisuuteen liittyvä tärkeä yleinen etu. A:n viittaama ajokorttidirektiivin 13 artikla ei anna aihetta arvioida asiaa toisin, kun otetaan muun ohella huomioon unionin tuomioistuimen asiassa C 632/15 Popescu antamasta tuomiosta ilmenevä säännöksen tarkoitus. Direktiivistä ei muutoinkaan voida katsoa johtuvan, että A:n ajokortin luokka olisi tullut pysyttää

§:n 3 momentin mukaisen ikäkausitarkastuksen jälkeen muuttamattomana voimassa, vaikka ajokorttilaissa säädetyt terveysvaatimukset ryhmässä 2 eivät ole täyttyneet. Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen, Joni Heliskoski ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Jukka Koivusalo. Äänestyslausunto Eri mieltä olleen oikeusneuvos Joni Heliskosken äänestyslausunto: ”Kuten enemmistö, myönnän A:lle valitusluvan ja tutkin asian. Kumoan hallinto-oikeuden ja Sisä-Suomen poliisilaitoksen päätökset ja palautan asian Sisä-Suomen poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi. Perustelut Sovellettavien oikeusohjeiden osalta viittaan korkeimman hallinto-oikeuden enemmistön perusteluissa todettuun. Kysymyksessä olevassa asiassa muutoksenhakijan ajo-oikeus ryhmään 2 kuuluvien luokkien osalta on poistettu, koska hänen ei ole katsottu täyttävän ajokorttilaissa (2011/386) ryhmälle 2 asetettuja terveysvaatimuksia. Muutoksenhakija on kuitenkin esittänyt, että hän on täyttänyt aiemmin voimassa olleen sääntelyn mukaiset terveysvaatimukset ryhmässä 2. Muutoksenhakijan ajo-oikeutta koskevan muutoksen perusteena on ollut vuonna 2001 tapahtunut epilepsiakohtaus. Muutoksenhakijan ajo-oikeutta ryhmään 2 kuuluvissa luokissa ei kuitenkaan ollut poistettu tuolloin ja hänelle oli myönnetty viimeisin ajo-oikeus ryhmään 2 kuuluvissa luokissa vuonna 2009. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa muutoksenhakija on saanut ajo-oikeuden ennen ajokorttilain 102 §:n 2 momentissa mainittua voimaantulopäivää. Näin ollen muutoksenhakijan ajo-oikeus on

§:n 1 momentin perusteella ajokorttilain 18 §:n estämättä edelleen voimassa, jos muutoksenhakija täyttää ne terveysvaatimukset, jotka olivat voimassa ajokorttia tai ajokorttilupaa myönnettäessä. Pykälän 1 momentin toisessa virkkeessä on erikseen mainittu ne tilanteet, joissa on tarkoitus soveltaa erilaisia terveysvaatimuksia aiemmin myönnettyjen ajo-oikeuksien osalta. Tällaisesta tilanteesta ei ole nyt kysymys. Asian arvioinnissa on lisäksi otettava huomioon, että pykälän esitöiden (HE 144/2012 vp) perusteella säännöksen tarkoituksena on saavutettujen oikeuksien voimassa pysyttäminen.

§:n 3 momentissa säädetään ikäkausitarkastuksista kuorma- tai linja-auton ajo-oikeuden pysyttämiseksi. Lainkohdassa säädetään ikäkausitarkastusten sijoittumisesta tiettyihin ikävuosiin. Tässä lainkohdassa ei ole mainittu, että ikäkausitarkastuksessa ajo-oikeuden haltijan ajoterveyttä arvioitaisiin uuden ajokorttilain terveysvaatimusten perusteella. Myöskään ajokorttilakia koskevasta lainvalmisteluaineistosta ei ilmene, että tehtäessä

§:n 3 momentissa tarkoitettuja ikäkausitarkastuksia, ajo-oikeuden haltijoiden terveyttä tulisi arvioida ajokorttilain terveysvaatimusten mukaan niissä tapauksissa, joissa ajo-oikeus on saatu ennen lainvoimaantuloa. Lisäksi lainkohdan sanamuodon perusteella tarkastus tehdään ajo-oikeuden haltijan ajo-oikeuden voimassa pysyttämiseksi, eikä kysymys siten ole ajo-oikeuden uudistamisesta. Myös tämä seikka viittaa siihen, että ajo-oikeuden haltijan tulee täyttää ajokorttia tai ajo-oikeutta myönnettäessä voimassa olleet terveysvaatimukset. Tässä tilanteessa terveysvaatimuksia ja lääkärintodistuksia koskevia

§:n siirtymäsäännöksiä on sanamuodon ja pykälän systematiikan perusteella tulkittava siten, että 112 §:n 3 momentissa tarkoitettujen ikäkausitarkastusten perusteella ajo-oikeus voi olla ajokorttilain 18 §:n estämättä edelleen voimassa, jos ajo-oikeuden haltija täyttää ne terveysvaatimukset, jotka olivat voimassa ajokorttia tai ajokorttilupaa myönnettäessä. Mainittua tulkintaa ei ole pidettävä ajokorttilain (2011/386) tavoitteisiin kuuluvan liikenneturvallisuuden lisäämisen kannalta ongelmallisena.

§:n 1 momentin esitöiden (HE 144/2012 vp, s. 25) perusteella muiden kuin näöntarkkuus- ja näkökenttävaatimuksia koskevien terveysvaatimusten osalta aiempien säännösten mukaan edellytyksenä on ollut, että ajokykyyn vaikuttavat sairaudet, viat ja vammat eivät olennaisesti heikennä kykyä toimia kuljettajana. Näin ollen ikäkausitarkastuksia tehtäessä terveydentilaa koskevat muutokset tulevat huomioon otetuiksi liikenneturvallisuuden edellyttämällä tavalla. Tämän vuoksi kumoan hallinto-oikeuden ja poliisin päätökset ja palautan asian Sisä-Suomen poliisilaitokselle sen arvoimiseksi, täyttääkö muutoksenhakija ne terveysvaatimukset, jotka olivat voimassa ajokorttia tai ajokorttilupaa myönnettäessä. ” Asian esittelijän esittelijäneuvos Jukka Koivusalon esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin oikeusneuvos Joni Heliskosken äänestyslausunto.