§:ssä tarkoitettuun sulautumiseen verrattavana sulautumisena, johon voidaan soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:stä ilmenevää jatkuvuusperiaatetta. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu verovuosille 2019 ja
§:n 2 kohdan edellytyksiä, voidaan sulautumisessa toissijaisesti antaa nimellinen määrä C Inc:n osakkeita hakijoille. Sulautumisvastiketta annettaisiin hakijoille heidän omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa (yksi osake kummallekin hakijalle). Sulautumisessa noudatetaan kirjanpidon tasejatkuvuutta ja sulautuvan yhtiön varat ja velat tullaan siirtämään vastaanottavalle yhtiölle Yhdysvalloissa poistamattomista hankintamenoistaan. Ennakkoratkaisukysymykset X ja Y ovat on pyytäneet ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:
§:n 2 kohdan mukainen sisaryhtiösulautuminen, koska vastaanottavan ja sulautuvan yhtiön kaikki osakepääomaa edustavat osakkeet ovat eri osakkeenomistajien hallussa. Keskusverolautakunta katsoo, että hakijoiden verotuksessa ei voida näin ollen soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:n 4 momentista ilmenevää periaatetta, jos A Corporation sulautuu hakemusasiakirjoissa kuvatulla tavalla C Inc:iin, eikä sulautumisvastiketta anneta. Ennakkoratkaisuhakemuksen toisen kysymyksen osalta keskusverolautakunta toteaa, ettei elinkeinotulon
§:ssä säädetä vastikeosakkeiden määrästä. Hakemusasiakirjoissa kuvatussa tilanteessa hakijoiden omistamien sulautuvan yhtiön osakkeiden arvo siirtyisi B Oy:n kokonaan omistaman C Inc:n osakkeiden arvon lisäykseksi. Sulautumisen jälkeen kumpikin sulautuvan yhtiön osakkeenomistaja omistaisi noin 0,0998 % vastaanottavan yhtiön osakekannasta. Hakemusasiakirjoissa kuvatuissa olosuhteissa kyse ei hakijoiden kannalta olisi yritysjärjestelysäännösten tarkoittamasta verotuksen lykkääntymisetuun oikeuttavasta järjestelystä, vaan varallisuuden siirtämisestä luonnollisilta henkilöiltä vastaanottavalle yhtiölle nimellistä vastiketta vastaan. Elinkeinotulon
§:n tarkoitus huomioon ottaen sulautumista ei voida pitää lainkohdassa tarkoitettuna sulautumisena, kun omistuksen jatkuvuus ei sulautumisen jälkeen säily. Edellä mainituin perustein keskusverolautakunta on katsonut, että hakijoiden verotuksessa ei voida soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:n 4 momentista ilmenevää periaatetta, jos A Corporation sulautuu hakemusasiakirjoissa kuvatulla tavalla C Inc:iin siten, että A Corporationin osakkeenomistajat saavat nimellisenä vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa kumpikin yhden C Inc:n liikkeeseen laskeman uuden osakkeen. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa X ja Y ovat valituksessaan vaatineet, että keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että kun A Corporation sulautuu C Inc:iin ilman, että C Inc. antaa sulautumisvastiketta A Corporationin osakkeenomistajille, tähän sulautumiseen sovelletaan muutoksenhakijoiden verotuksessa tuloverolain 28 §:ää ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:n 4 momenttia. Jos ratkaisu ensimmäiseen vaatimukseen on kielteinen, muutoksenhakijoiden verotuksessa tulee toissijaisesti soveltaa tuloverolain 28 §:ää ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:n 4 momenttia, mikäli A Corporation sulautuu C Inc:iin siten, että A Corporationin osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa nimellisen määrän C Inc:n liikkeeseen laskemia uusia osakkeita. Lisäksi X:n ja Y:n oikeudenkäyntikulut on korvattava. Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa: Elinkeinotulon
§:n 2 kohdan edellytykset täyttävissä tytäryhtiö- ja sisaryhtiösulautumisissa sulautumisvastiketta ei tarvitse antaa. Sulautumisvastikkeen antamatta jättämisen tilanteita on kuitenkin tulkittu ja sovellettu oikeuskäytännössä nykyisen säännöksen sanamuotoa laajemmin. Näin on tehty esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 13.11.2007 taltionumero 2903 ja vuosikirjaratkaisussa KHO 2010:79. Myös vuosikirjaratkaisusta KHO 2011:2 ilmenee, että sulautumisvastike voidaan jättää antamatta, vaikka kysymys ei olisi puhtaasta tytär- tai sisaryhtiösulautumisesta. Oikeuskäytännössä on siten katsottu, että on olemassa sulautumistilanteita, joissa ei ole kysymys elinkeinotulon
§:n sanamuodon mukaisesta sulautumisesta, mutta sulautumisvastikkeen antamista ei ole siitä huolimatta edellytetty. Välittömän omistuksen lisäksi myös välillinen omistus voidaan ottaa huomioon arvioitaessa tarvetta sulautumisvastikkeen antamiselle, eikä sulautumisvastiketta ole tarpeen antaa silloin, kun sillä ei ole taloudellista merkitystä. Oikeuskäytännössä ei ole vaadittu vastaanottavan ja sulautuvan yhtiön omistuspohjien olevan identtisiä keskenään, jotta sulautumista on pidetty elinkeinotulon
§:ssä tarkoitettuun sulautumiseen verrattavana sulautumisena siitä huolimatta, että sulautumisvastiketta ei ole annettu. Muutoksenhakijat omistavat välittömästi koko sulautuvan yhtiön osakekannan ja välillisesti koko vastaanottavan yhtiön osakekannan. Sulautuvalla yhtiöllä ja vastaanottavalla yhtiöllä on identtinen ylin omistus. Vastikeosakkeiden antamatta jättämisellä ei siten ole käytännön merkitystä vastaanottavan yhtiön omistusrakenteeseen tai siinä käytettävään määräysvaltaan. Vastikkeen antamatta jättämisellä ei olisi myöskään taloudellista merkitystä sulautuvan yhtiön osakkeenomistajien eli muutoksenhakijoiden näkökulmasta. Elinkeinotulon
§:n 2 kohdan sanamuodon mukaan vastike voidaan sisaryhtiösulautumisessa jättää antamatta vain, jos sama osakeyhtiö omistaa sulautuvan ja vastaanottavan yhtiön kaikki osakkeet. Oikeuskäytännössä (KHO 2010:79) on kuitenkin todettu, että myös luonnollisen henkilön omistamien yhtiöiden sulautuminen hyväksytään sanotun säännöksen mukaiseksi sulautumiseksi, vaikka vastiketta ei annettaisi. Näin ollen asian ratkaisun kannalta ei ole merkityksellistä, että ennakkoratkaisun hakijat ovat luonnollisia henkilöitä eivätkä osakeyhtiöitä. Vastikeosakkeiden antamisvaatimus on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 49 artiklan mukaisen sijoittautumisvapauden periaatteen sekä yritysjärjestelydirektiivin tavoitteiden vastaista. Lisäksi tulee ottaa huomioon myös Suomen ja Amerikan Yhdysvaltojen verosopimuksen syrjinnän kieltävä 24 artikla. Mikäli ratkaisu ensimmäiseen kysymykseen on kielteinen, tulee toisen kysymyksen kohdalla arvioitavaksi sulautumisvastikkeen laatu. Elinkeinotulon
§:n 1 kohdan mukaan sulautuvan yhtiön osakkeenomistajien tulee saada vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa vastaanottavan yhtiön osakkeita. Säännöksessä ei edellytetä, että annettavien vastikeosakkeiden määrän tulisi vastata vastaanottavan ja sulautuvan yhtiön osakkeiden arvojen suhdetta. Näin ollen on selvää, että esimerkiksi yhden vastikeosakkeen antaminen kummallekin muutoksenhakijalle täyttää elinkeinotulon
§:n edellytykset ja sulautuminen tulee hyväksyä sanotun säännöksen 1 kohdassa tarkoitetuksi sulautumiseksi. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen, jossa on esitetty valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä sekä esitetty muun ohella seuraavaa: Asiassa on kysymys siitä, täyttyvätkö elinkeinotulon
§:ssä sulautumiselle asetetut edellytykset järjestelyssä, jossa A Corporation sulautuu C Inc:iin vastikkeetta tai käytettäessä nimellistä vastiketta. Jos edellytykset täyttyvät, voidaan hakijoiden verotuksissa soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:n 4 momenttia. Sulautumista koskeva sääntely perustuu veroneutraalisuuteen, eli sulautumisessa sekä siirrettävien varojen että osakkeenomistajien omistamien osakkeiden arvonnousun verotus lykkääntyy siihen hetkeen, jolloin siirtyneet varat tai vastikkeena saadut osakkeet luovutetaan. Vaikka yhtiöillä on identtinen ylin omistus, ei periaate osakkeenomistajien osakkeiden arvonnousun verotuksen lykkääntymisestä käsillä olevassa tilanteessa toteudu. Toisin kuin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 13.11.2007 taltionumero 2903 sekä vuosikirjaratkaisuissa KHO 2010:79 ja KHO 2011:2 esillä olleissa tilanteissa, sulautuvan yhtiön osakkeenomistajille ei käsillä olevassa tapauksessa syntyisi välittömiä veroseuraamuksia luovutettaessa sulautumisen jälkeen vastaanottavan yhtiön osakkeita. Vastikkeettomalla sulautumisella olisi vaikutuksia esimerkiksi osinkojen verotukseen, sillä luonnollisten henkilöiden sijaan osakkaaksi tulee vastaanottavan yhtiön osakkaana toimiva yhtiö. Lisäksi sulautumisen vastikkeettomuus tietyissä kansainvälisissä järjestelyissä voi aiheuttaa sen, että verotusvalta siirtyy eri valtioille. Nämä seikat kuvastavat vastikkeettomuuteen liittyvää elinkeinotulon
§:n tarkoituksen vastaisuutta tilanteissa, joissa sulautuvan yhtiön osakkeenomistajien omistus ei jatku vastaanottavassa yhtiössä. Elinkeinotulon
§:n pääsääntö on vastikkeellisuus, josta voidaan poiketa vain sanotun säännöksen 2 kohdan mukaisissa tilanteissa eli tytär- ja sisaryhtiösulautumisissa. Nämä poikkeustilanteet on mainittu sanotussa säännöksessä erikseen. Nyt käsillä olevassa tilanteessa ei ole kysymys tytär- tai sisaryhtiösulautumisesta edes osittain, koska vastaanottavan ja sulautuvan yhtiön kaikki osakepääomaa edustavat osakkeet ovat eri osakkeenomistajien hallussa. Elinkeinotulon
§ ei edellytä osakkeiden vaihtosuhteelle määrällistä edellytystä. Direktiivin 2011/35/EU 10 artiklan 2 kohdassa kuitenkin nimenomaan edellytetään, että vaihtosuhde on kohtuullinen ja asiallisesti perusteltu. Omistuksen jatkuvuus on sulautumisessa keskeinen periaate, josta seuraa, että sulautuvan yhtiön osakkeenomistajista on tultava vastaanottavan yhtiön osakkeenomistajia, elleivät he sitä jo ole. Tämän lisäksi jatkuvuus edellyttää, että hakijoiden luovuttamat osakkeet ja vastikeosakkeet vastaavat varallisuusoikeuksiltaan toisiaan. Sulautumisessa ei olisi hakijoiden näkökulmasta kysymys yritysjärjestelysäännösten tarkoittamasta verotuksen lykkääntymisetuun oikeuttavasta järjestelystä, vaan varallisuuden siirtämisestä luonnollisilta henkilöiltä vastaanottavalle yhtiölle nimellistä vastiketta vastaan. Lisäksi jos sulautumisessa omistuksen jatkuvuus ei alivastikkeen vuoksi täyty, henkilöosakkaiden luovutusvoittoverotus vääristyy. Tämä osoittaa, että selkeä alivastikkeellisuus sulautumisessa ei vastaa elinkeinotulon
§:n tarkoitusta. X ja Y ovat antaneet vastaselityksen, joka on annettu tiedoksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
§:n mukaan sulautumisella tarkoitetaan järjestelyä, jossa: 1) yksi tai useampi osakeyhtiö (sulautuva yhtiö) purkautuen selvitysmenettelyttä siirtää kaikki varansa ja velkansa toiselle osakeyhtiölle (vastaanottava yhtiö) ja jossa sulautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita; vastike saa olla myös rahaa, kuitenkin enintään kymmenen prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa; tai 2) sulautuva yhtiö purkautuen selvitysmenettelyttä siirtää kaikki varansa ja velkansa vastaanottavalle yhtiölle, jonka hallussa ovat kaikki sulautuvan yhtiön osakepääomaa edustavat osakkeet, tai tuollaisen yhtiön kokonaan omistamalle osakeyhtiölle. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:n 4 momentin mukaan sulautuvan yhtiön osakkeenomistajan verotuksessa osakkeiden vaihtamista vastaanottavan yhtiön osakkeisiin ei pidetä osakkeiden luovutuksena. Sulautumisvastikkeena saatujen osakkeiden hankintamenoksi luetaan sulautuneen yhtiön osakkeiden hankintamenoa vastaava määrä. Siltä osin kuin sulautumisvastikkeena saadaan rahaa, sulautumista pidetään osakkeiden luovutuksena. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain esitöiden (HE 177/1995 vp, jakso 1.2.1.) mukaan Euroopan unionin jäsenyys velvoittaa Suomea saattamaan voimaan eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, varojen siirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun direktiivin (90/434/ETY). Direktiivin tavoitteena on poistaa verotuksellisia esteitä yritystoiminnan uudelleenjärjestelyiltä Euroopan unionin alueella vaarantamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden verotuksellisia intressejä. Verotuksellisten esteiden poistamisen odotetaan parantavan yritysten kilpailukykyä ja -olosuhteita sekä tuottavuutta. Tavoite pyritään toteuttamaan siten, että tietyt edellytykset täyttävät uudelleenjärjestelyt voidaan toteuttaa ilman, että niistä aiheutuu välittömiä veroseuraamuksia järjestelyihin osallisille yhteisöille tai niiden osakkaille. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain esitöissä (HE 247/2006 vp, Jakso 2., Fuusiovastike sulautumisen yhteydessä) on todettu, että elinkeinoverolain 52 a §:n sanamuodon mukaan sulautumisen yhteydessä edellytetään osakevastikkeen antamista sulautuvan yhtiön osakkaille. Jos yhtiön kokonaan omistama tytäryhtiö sulautuu emoyhtiöönsä, ei tarvetta sulautumisvastikkeen antamiseen ole, koska vastaanottava yhtiö saa sulautumisen yhteydessä sulautuvan yhtiön kaikki varat ja sulautuvan yhtiön olemassaolo lakkaa. Tilanne on vastaavanlainen silloin, kun yhtiön kokonaan omistama yhtiö sulautuu toiseen saman yhtiön kokonaan omistamaan yhtiöön. Tässä tilanteessa sulautuvat yhtiöt omistava yhtiö lakkaa omistamasta sulautuvan yhtiön osakkeita, samalla kun sulautuvan yhtiön kaikki varat ja velat siirtyvät vastaanottavan yhtiön omaisuudeksi. Kun molemmat yhtiöt omistanut emoyhtiö jo omistaa vastaanottavan yhtiön koko osakekannan, omistajan kannalta ei ole tarpeen saada vastaanottavan yhtiön osakkeita sulautumisvastikkeeksi. Tällöin omistajan omistamien osakkeiden lukumäärä vain lisääntyisi, mutta omistaja omistaisi yhtiön edelleen kokonaan. Esitöissä (HE 247/2006 vp, Yksityiskohtaiset perustelut) on edelleen todettu, että lain 52 a §:n sanamuotoa täsmennettäisiin siten, että sulautumisvastikkeen vaatimus ei koske niitä tilanteita, joissa tytäryhtiö sulautuu emoyhtiöönsä tai emoyhtiön kokonaan omistama tytäryhtiö sulautuu sisaryhtiöönsä. Näissä tilanteissa ei ole välttämätöntä vaatia sulautumisvastikkeen suorittamista, koska vastaanottava yhtiö omistaa joko sulautuvan yhtiön tai vastaanottavan ja sulautuvan yhtiön osakekannat kokonaisuudessaan. Tuloverolain 28 §:n mukaan yhteisöjen ja yhtymien sulautuessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52, 52 a, 52 b ja 52 h §:ssä säädetään. Tuloverolain esitöiden (HE 177/1995 vp, Yksityiskohtaiset perustelut, Jakso 1.2.) mukaan tuloverolain 28 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sulautumista ja jakautumista koskeva uusi verosääntely ulotettaisiin koskemaan myös tuloverolain nojalla verotettavia verovelvollisia. Tämä toteutettaisiin viittaamalla säännöksessä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain sulautumista ja jakautumista koskeviin säännöksiin. Saatu selvitys A Corporation on Yhdysvalloissa rekisteröity yhtiö. X ja Y omistavat kumpikin 50 prosenttia yhtiön osakkeista. X:llä on osakassopimuksen nojalla keskimäärin kahden prosentin osuutta vastaava taloudellinen etuoikeus yhtiön tulokseen ja omaan pääomaan. X ja Y omistavat kumpikin myös 50 prosenttia B Oy:n äänivaltaisista K-sarjan osakkeista. X omistaa lisäksi yhtiön E-osakkeita niin, että tämä omistus vastaa noin kahta prosenttia yhtiön koko osakekannasta. E-sarjan osakkeiden äänivaltaa on rajoitettu, mutta niillä on erityinen etuoikeus voitonjakoon vaan ei muuta osinko-oikeutta. B Oy omistaa kaikki Yhdysvalloissa rekisteröidyn C Inc:n osakkeet. A Corporation on tarkoitus sulauttaa C Inc:iin. Sulautuminen toteutetaan paikallista yhtiölainsäädäntöä noudattaen. Sulautumisessa A Corporation siirtää kaikki varansa ja velkansa C Inc:lle, ja sulautuminen käsitellään yleisseuraantona ilman selvitystilamenettelyä. Sulautumisessa noudatetaan kirjanpidon tasejatkuvuutta ja sulautuvan yhtiön varat ja velat tullaan siirtämään vastaanottavalle yhtiölle Yhdysvalloissa poistamattomista hankintamenoista. Sulautuminen vastaa juridisesti suomalaista osakeyhtiölain säännösten mukaista sulautumista. Sulautuminen on Yhdysvaltain verotuksessa neutraali yritysjärjestely, jossa ei edellytetä vastikkeen antamista sulautuvan yhtiön osakkeenomistajille. Sulautumisessa ei ole tarkoitus antaa sulautumisvastiketta A Corporationin osakkeenomistajille. Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset Asiassa on ratkaistava, sovelletaanko muutoksenhakijoiden verotuksissa A Corporationin C Inc:iin sulautumisen osalta tuloverolain 28 §:n ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:n 4 momentin säännöksiä, vaikka he eivät saisi sulautumisessa lainkaan sulautumisvastiketta ja vaikka esillä oleva sulautuminen ei ole elinkeinotulon
§:n 2 kohdassa tarkoitettu tytär- tai sisaryhtiösulautuminen. Asiassa on riidatonta, että sulautuminen muilta osin täyttää elinkeinotulon
§:ssä asetetut edellytykset. Yritysjärjestelysäännösten tavoitteena on poistaa verotuksellisia esteitä yritystoiminnan uudelleenjärjestelyiltä. Koska yritysjärjestelysäännökset on ulotettu koskemaan myös tuloverolain nojalla verotettavia verovelvollisia, säännösten tavoitteen piirissä ovat myös luonnollisten henkilöiden omistamat yritysryhmät. Elinkeinotulon
§:n 2 kohdan sanamuodon perusteella vain tytär- ja sisaryhtiösulautumiset ovat sanotussa pykälässä tarkoitettuja sulautumisia, jos sulautumisessa ei anneta sulautuvan yhtiön osakkaalle lainkaan sulautumisvastiketta. Lain edellä selostettujen esitöiden mukaan tätä on perusteltu sillä, että tällaisissa tilanteissa ei ole välttämätöntä vaatia sulautumisvastikkeen suorittamista, koska vastaanottava yhtiö omistaa joko sulautuvan yhtiön tai vastaanottavan ja sulautuvan yhtiön osakekannat kokonaisuudessaan. Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään 13.11.2007 taltionumero 2903 sekä vuosikirjaratkaisussaan KHO 2010:79 katsonut elinkeinotulon
§:n 2 kohdassa tarkoitettuihin tytär- ja sisaryhtiösulautumisiin verrattaviksi sulautumisiksi sellaiset sekasulautumiset, joissa sulautuvan yhtiön osakkaana on ollut vastaanottava yhtiö ja vastaanottavan yhtiön ainoa osakkeenomistaja. Tällaisessa sulautumisessa vastaanottavan yhtiön ainoan osakkeenomistajan ei ole ollut tarpeen saada vastaanottavan yhtiön osakkeita sulautumisvastikkeena, koska osakkeenomistaja oli ennen sulautumista omistanut osittain välillisesti ja osittain välittömästi sulautuvan yhtiön koko osakekannan ja koko vastaanottavan yhtiön osakekannan ja koska osakkeenomistajan omistus oli sulautumisen jälkeen jatkunut. Nyt esillä olevassa sulautumisessa X ja Y omistavat ennen sulautumista välittömästi koko sulautuvan yhtiön osakekannan ja välillisesti koko vastaanottavan yhtiön osakekannan. Sulautumisen jälkeen he omistavat välillisesti koko vastaanottavan yhtiön osakekannan. Kun otetaan huomioon, että A Corporationin omistusrakenne on identtinen B Oy:n omistusrakenteen kanssa äänivaltaisten osakkeiden ja taloudellisten etuoikeuksien osalta, sulautuminen ei muuta X:n ja Y:n keskinäisiä omistussuhteita. Näissä oloissa X:n ja Y:n ei ole tarpeen saada sulautumisvastiketta sulautumisessa vastaanottavana yhtiönä olevalta B Oy:n tytäryhtiöltä C Inc:ltä. Näin ollen esillä olevaa sulautumista on pidettävä elinkeinotulon
§:ssä tarkoitettuun sulautumiseen verrattavana sulautumisena, johon voidaan soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:stä ilmenevää jatkuvuusperiaatetta. Tämän vuoksi keskusverolautakunnan antama ennakkoratkaisu on kumottava ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttava ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.
§:n 1 kohdan perusteella sulautumisena pidetään järjestelyä, jossa sulautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena vastaanottavan yhtiön osakkeita omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa. Pykälän 2 kohdan perusteella tilanteessa, jossa vastaanottava yhtiö omistaa kaikki sulautuvan yhtiön osakkeet tai sulautuva yhtiö ja vastaanottava yhtiö ovat saman yhtiön omistuksessa, sulautumisvastikkeen antamista ei edellytetä. Mainittua kohtaa koskevissa lain esitöissä (HE 247/2006 vp) on todettu, että sulautumisvastikkeen antamista ei nimenomaisesti edellytetä silloin, kun on kysymys tytär- ja sisaryhtiösulautumisista. Hallituksen esityksessä sisaryhtiösulautumisista lausutun mukaan omistajan kannalta ei ole tarpeen saada vastaanottavan yhtiön osakkeita sulautumisvastikkeeksi, kun molemmat yhtiöt omistanut emoyhtiö jo omistaa vastaanottavan yhtiön koko osakekannan. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä KHO 2010:79 ratkaistussa asiassa henkilö omisti vastaanottavan yhtiön osakekannan kokonaisuudessaan ja osan sulautuvan yhtiön osakkeista, joista loput omisti vastaanottava yhtiö. Korkeimman hallinto-oikeuden pysyttämän hallinto-oikeuden ratkaisun mukaan, kun sulautuvan yhtiön osittain välillisesti ja osittain välittömästi omistanut henkilö oli jo omistanut vastaanottavan yhtiön koko osakekannan ja omistuksen jatkuvuus sulautumisen jälkeen oli näin säilynyt, hänen kannaltaan ei ollut tarpeen saada vastaanottavan yhtiön osakkeita sulautumisvastikkeena. Esillä olevan sulautumisen seurauksena sulautuvan yhtiön A Corporationin omistajat X ja Y eivät tule omistamaan vastaanottavan yhtiön C Inc:n osakkeita. X:n ja Y:n omistusta C Inc:n omistavassa B Oy:ssä ei voida rinnastaa vastaanottavan yhtiön osakekannan omistukseen. Toisin kuin edellä mainitussa ratkaisussa KHO 2010:79 X:n ja Y:n omistuksen jatkuvuus ei siten säily. Kysymys ei siten ole elinkeinotulon
§:n 2 kohdassa tarkoitetusta tytär- tai sisaryhtiösulautumisesta eikä myöskään edellä mainitun korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 2010:79 mukaisesta tilanteesta. Muodollisen sulautumisvastikkeen, jonka tarkoituksenakaan ei ole kuvastaa sulautuvan yhtiön osakkeiden arvoa, antaminen ei muuta suunniteltua sulautumista elinkeinotulon
§:ssä tarkoitetuksi sulautumiseksi. Näin ollen ja kun lisäksi otetaan huomioon, ettei säännösten tarkoituksella poistaa verotuksellisia esteitä yritystoiminnan uudelleenjärjestelyiltä voida perustella selvästi lain sanamuodon ulkopuolelle menevää tulkintaa, muutoksenhakijoiden verotuksessa ei voida soveltaa tuloverolain 28 §:ää ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:n 4 momenttia. Edellä esitetyillä perusteilla katson, ettei keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ole syytä muuttaa.”
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.