§:n nojalla tupakointikiellon asunto-osakeyhtiön kaikille huoneistoparvekkeille ja huoneistopihoille. Yhtiön suorittamassa
§:n mukaisessa kuulemisessa huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden omistaja oli vastustanut tupakointikieltoa koskevan hakemuksen tekemistä. Korkein hallinto-oikeus totesi, että
§:ssä oli kysymys yksityisoikeudellisesta kuulemismenettelystä, joka oli tarkoitettu palvelemaan hakemuksen tekemistä koskevaa asuntoyhteisön omaa päätöksentekoa.
§:n 1 momentissa asuntoyhteisölle säädetty kuulemisvelvollisuus ei siten korvannut viranomaisen hallinnollista kuulemista viranomaismenettelyssä tupakointikiellosta päätettäessä. Tupakointikieltohakemuksen kohteena olevan huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden omistaja oli asianosainen, jota yhtiön hakemus välittömästi koski. Kunnan viranomainen ei ollut ennen asian ratkaisemista varannut yhtiön suorittamassa kuulemisessa hakemusta vastustaneelle huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden omistajalle hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaisesti tilaisuutta tulla kuulluksi yhtiön hakemuksen johdosta, eikä asianosaisen kuulematta jättämiseen ole ollut pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaista perustetta. Kun asiassa oli näin ollen menetelty virheellisesti, hallinto-oikeuden ja viranhaltijan päätökset oli kumottava ja asia palautettava kunnan viranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi. Tupakkalaki 79 § 1, 2 ja 4 momentti Hallintolaki 34 § 1 momentti Päätös, jota valitus koskee Helsingin hallinto-oikeus 1.7.2019 nro 19/0450/5 Asian aikaisempi käsittely Espoon seudun ympäristöterveyden I kaupungineläinlääkäri on päätöksellä 17.10.2018 (§ 40) määrännyt tupakointikiellon asunto-osakeyhtiön kaikille huoneistoparvekkeille ja huoneistopihoille. Päätöksen perustelujen mukaan toimitettujen piirustusten sekä arviointikäynnin mukaan tupakansavun kulkeutuminen toisen huoneiston parvekkeelle, huoneistopihalle ja sisätilaan on mahdollista. Nyt käsiteltävänä olevassa hakemuksessa kyse ei ole savun kulkeutumisesta poikkeuksellisissa olosuhteissa. Lisäksi ei voida olettaa, että lasitetuilla parvekkeilla lasit pidettäisiin kiinni ja että lasitus olisi tiivis. Asian käsittely hallinto-oikeudessa A on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että kaupungineläinlääkärin päätös on kumottava ainakin siltä osin kuin kyse on valittajan hallinnoimasta tilasta. Koska tupakointikiellolla rajoitetaan osakkaiden hallintaoikeutta ja siten puututaan omistusoikeuteen, tulee kiellon olla viimesijainen keino ja siten muut keinot saman lopputuloksen saamiseksi olisi selvitettävä. Mitään tällaista selvitystä ei ole tehty. Koska kyseissä tapauksessa parveke on valittajan omalla kustannuksellaan lasittama ja sisustettu siten, että se ei käytännössä poikkea asuintilasta, olisi tuuletukselliset ja/tai suodatukseen perustuvat tekniset ratkaisut tullut selvittää. Koska tupakointia ei ole katsottu voitavan kieltää asuintiloissa, on kielto niihin rinnastettavaan tilaan käytännössä hyödytön ja tarpeettomasti rajoittaa hallintaoikeutta ja sitä kautta perustuslaillista omaisuuden ja henkilökohtaisen vapauden suojaa sekä yksityiselämän ja kotirauhan suojaa. Asiassa ei ole myöskään noudatettu asunto-osakeyhtiölain yhtiökokousta koskevia säännöksiä eikä tupakointikieltoa koskevan hakemuksen muotosäännöksiä. Myöskään hallintolain 34 §:ssä tarkoitettu kuuleminen ei ole tapahtunut lain edellyttämällä tavalla. Valittaja on toimittanut valituksen täydennyksen. Valviran ohjeen mukaan kunnan on kuultava tilan haltijaa hallintolain mukaisesti ainakin, jos tilan haltija on vastustanut tupakkalain mukaisessa kuulemisessa hakemuksen tekemistä. Valviran ohjeessa tarkoitettua kuulemista ei ole tehty A:n osalta, joka on vastustanut kieltoa. I kaupungineläinlääkäri on antanut lausunnon ja liittänyt siihen päätöksen perusteena olevat asiakirjat. Lausunnossa on todettu muun ohella, että asunto-osakeyhtiön tupakointikieltohakemuksen liitteenä toimitettua yhtiökokouksen päätöstä ei ole moitittu määräajassa. Valituksen mukaan asunto-osakeyhtiön olisi tullut ensisijaisesti selvittää keinot, joilla voitaisiin estää tupakansavun kulkeutuminen asuintilojen välillä. Tällaista selvitysvelvollisuutta ei ole muiden kuin asuintilojen osalta. Tässä tapauksessa riittää, että tupakansavun kulkeutumisen mahdollisuus on olemassa. Tupakointikieltohakemuksesta ja sen liitteenä olevista piirustuksista ei käy ilmi, että kyseinen huoneisto poikkeaisi rakenteellisesti muista parvekkeista muun muassa tupakansavun leviämisen kannalta. Valittajan väite hallintolain 34 §:n edellyttämän asianosaisen kuulemisen laiminlyönnistä on perusteeton, koska kuulemista on voitu pitää ilmeisen tarpeettomana. Valittaja on vastustanut tupakointikieltoa asunto-osakeyhtiön kuulemisessa ja perusteluiksi maininnut muun muassa, että kysymyksessä oleva kielto vaikuttaa perustuslailliseen yksityisyyteen sekä syrjii vähemmistöä. Perusteluissa ei ole mainintaa siitä, että kyseisen asunnon parveke poikkeaisi rakenteellisesti muista parvekkeista. Taloyhtiön suorittamassa kuulemisessa tupakointikiellon hakemista on perusteltu muun muassa sillä, että tupakansavu kulkeutuu helposti toisille parvekkeille. Tupakkalaissa ja siten tupakointikieltopäätöksissä ei ole otettu kantaa yksityisyyteen tai oikeuspoliittisiin seikkoihin. Päätöksissä noudatetaan yhdenvertaisuutta. Päätös on tehty tupakkalain mukaisesti. Valituksessa ei ole esitetty sellaisia perusteita, joiden vuoksi päätöstä tulisi muuttaa tai kumota. Asunto-osakeyhtiölle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen. Selitystä ei ole annettu. A on antanut vastaselityksen. Hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen I kaupungineläinlääkärin päätöksestä. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti: Sovellettavat oikeusohjeet
§:n 1 momentin mukaan asuntoyhteisö voi hakea kunnalta tupakointikiellon määräämistä asuntoyhteisön rakennuksen huoneistoihin kuuluville parvekkeille, huoneistojen käytössä oleviin ulkotiloihin ja huoneistojen sisätiloihin. Hakemuksessa tarkoitettujen tilojen haltijoita on kuultava ennen hakemuksen tekemistä. Saman pykälän 2 momentin mukaan kunnan on määrättävä tupakointikielto hakemuksessa tarkoitettuihin tiloihin, jos tiloista voi niiden rakenteiden tai muiden olosuhteiden vuoksi muutoin kuin poikkeuksellisesti kulkeutua tupakansavua toiselle parvekkeelle, toiseen huoneistoon kuuluvan ulkotilan oleskelualueelle tai toisen huoneiston sisätiloihin. Tupakointikielto saadaan määrätä asuinhuoneiston asuintilaan vain, jos savun kulkeutumista ei ole mahdollista rakenteiden korjaamisella tai muuttamisella kohtuudella ehkäistä ja asuintilan haltijalle on ennen kiellon määräämistä varattu mahdollisuus ehkäistä savun kulkeutuminen omilla toimenpiteillään. Pykälän 4 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettu kuuleminen katsotaan toteutetuksi, jos asuntoyhteisö toimittaa hakemuksessa tarkoitettujen tilojen haltijoille viimeistään kaksi viikkoa ennen päätöksentekoa tiedon ehdotetun hakemuksen perusteista sekä ohjeet huomautusten esittämiseen: 1) omistusoikeuden perusteella tiloja hallitsevalle siihen postiosoitteeseen, joka on asuntoyhteisön tiedossa, tai siihen sähköpostiosoitteeseen tai muuhun vastaavaan teleosoitteeseen, jonka haltija on ilmoittanut asuntoyhteisölle; sekä 2) vuokraoikeuden tai muun vastaavan oikeuden perusteella tiloja hallitsevalle rakennuksen yleisesti käytettävälle ilmoitustaululle tai hänen hallitsemaansa huoneistoon. Menettelyä koskeva valitusperuste Asiassa saadun selvityksen mukaan asunto-osakeyhtiö on huhtikuussa 2017 toimittanut asunto-osakeyhtiön huoneistojen haltijoille tiedon ehdotetusta tupakointikieltohakemuksesta ja sen perusteista sekä ohjeet huomautuksen esittämiseen. Lisäksi Espoon seudun ympäristöterveys on hallintolain 34 §:n mukaisesti varannut kolmen asuinhuoneiston haltijalle tilaisuuden tulla kuulluksi hakemuksen vireilläolon johdosta 23.8.2018 päivätyllä kirjeellä, koska osa huoneistojen haltijoista on vaihtunut hakemuksen tekemisen jälkeen. Hallinto-oikeus katsoo, että asuinhuoneistojen haltijoiden kuuleminen on tapahtunut
§:n edellyttämällä ja siis riittävällä tavalla. Tupakointikielto Asunto-osakeyhtiö on hakenut tupakointikiellon määräämistä asuinhuoneistojen parvekkeille ja pihoille. Hakemuksen liitteenä olevan asunto-osakeyhtiön suorittamassa kuulemisessa käytetyn kuulemislomakkeen mukaan tupakointikieltoa haetaan, koska tupakansavu voi kulkeutua rakenteiden tai muiden olosuhteiden vuoksi toiselle parvekkeelle tai huoneistoon muutoin kuin poikkeuksellisesti. Ympäristöterveys on 2.10.2018 tehnyt arviointikäynnin kohteen piha-alueelle.
§:n 2 momentin perusteella huoneistojen parvekkeille ja huoneistojen käytössä oleviin ulkotiloihin on määrättävä tupakointikielto, mikäli savun kulkeutuminen toisiin tiloihin on mahdollista.
§:n 2 momentissa tupakointikiellon määräämiselle asetettu edellytys, jonka mukaan tupakointikielto saadaan määrätä vain, jos savun kulkeutumista ei ole mahdollista rakenteiden korjaamisella tai muuttamisella kohtuudella ehkäistä, koskee ainoastaan asuinhuoneistojen sisätiloja. Koska nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa tupakointikieltoa on haettu huoneistoparvekkeille ja -pihoille, ei mainittu säännös tule sovellettavaksi tässä tapauksessa. Hakemuksen liitteenä olevista piirustuksista ja valituksenalaisesta päätöksestä ilmenee, että kysymys on kolmikerroksisesta kerrostalosta, jonka huoneistojen yhteydessä on parveke tai piha. Kaikki parvekkeet sijaitsevat samalla puolella rakennusta ja ovat pääosin lasitettuja. Osa parvekkeista on ranskalaisparvekkeita. Huoneistopihat on erotettu toisistaan puisella rakoaidalla. Voidaan arvioida, että tupakansavua voi mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla kulkeutua toiselle parvekkeelle, toiseen huoneistoon kuuluvan ulkotilan oleskelualueelle tai toisen huoneiston sisätiloihin. Tämän suhteen ei ole ratkaisevaa merkitystä sillä, että valittajan parvekkeelle on asennettu parvekelasitus. Näin ollen edellytykset tupakointikiellon määräämiseen kaikkien huoneistojen parvekkeille ovat täyttyneet ja tupakointikielto on yhtiön sitä haettua tullut määrätä. Tupakointikiellon määrääminen ei ole perustuslaissa turvatun omaisuuden suojan, henkilökohtaisen vapauden suojan, yksityiselämän ja kotirauhan suojan vastainen. Kysymystä siitä, onko asunto-osakeyhtiön sisäinen päätöksenteko tupakointikiellon hakemisesta tapahtunut asunto-osakeyhtiölain mukaisesti, ei ratkaista hallintolainkäytön järjestyksessä. I kaupungineläinlääkärin päätöstä ei ole syytä muuttaa. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Perusteluissa mainitut ja Hallintolaki 34 § Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Ilkka Hartikainen ja Annamari Laakkonen, joka on myös esitellyt asian. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on pyytänyt valituslupaa ja valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asiassa annetaan ratkaisu. Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa: Hallinto-oikeus on ratkaisussaan katsonut, että kuuleminen on tapahtunut
§:n mukaisesti, mutta ei ole ottanut tarkemmin kantaa hallintolain mukaiseen kuulemiseen, mikä on ollut keskeinen perustelu. Kaupungineläinlääkäri ei ole ilmeisesti kieltopäätöstä tehdessään soveltanut lainkaan hallintolain kuulemista koskevaa säännöstä. Hallintolain 34 §:n mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Vastineessaan hallinto-oikeudelle päätöksen tehnyt kaupungineläinlääkäri on todennut, että ”valittajan väite hallintolain 34 §:n edellyttämän asianosaisen kuulemisen laiminlyönnistä on perusteeton, koska kuulemista on voitu pitää ilmeisen tarpeettomana. Valittaja on vastustanut tupakointikieltoa asunto-osakeyhtiön kuulemisessa”. Hallinto-oikeus on todennut päätöksensä perusteluissa, että “Lisäksi Espoon seudun ympäristöterveys on hallintolain 34 §:n mukaisesti varannut kolmen asuinhuoneiston haltijalle tilaisuuden tulla kuulluksi hakemuksen vireilläolon johdosta 23.8.2018 päivätyllä kirjeellä.” Se, että kuuleminen on tapahtunut
§:n mukaisesti, ei tee tapauksessa hallintolain mukaista kuulemista tarpeettomaksi. Kyseisten säännösten tarkoitus on erilainen. Tupakkalain mukaisen kuulemisen tarkoituksena on varmistaa, että tupakointikieltoa koskeva hakemus on tehty tupakkalakia noudattaen ja että päätöksenteko on ollut asunto-osakeyhtiölain säännösten mukainen. Tämä on ehdoton prosessiedellytys sille, että hakemus voidaan käsitellä viranomaisessa aineellisesti. Mikäli tupakkalain mukaista kuulemista koskeva prosessi on asuntoyhteisössä tehty tupakkalain säännösten vastaisesti tai jätetty kokonaan tekemättä, hakemuksen sisällölliselle käsittelylle ei ole edellytyksiä. Hallintolakia ja hallintolainkäyttölain muuttamisesta annettua lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 72/2002
§:ssä on säädetty niistä tilanteista, jolloin kunnan on määrättävä tupakointikielto.
§:n 2 momentin mukaan ”Kunnan on määrättävä tupakointikielto hakemuksessa tarkoitettuihin tiloihin, jos tiloista voi niiden rakenteiden tai muiden olosuhteiden vuoksi muutoin kuin poikkeuksellisesti kulkeutua tupakansavua toiselle parvekkeelle, toiseen huoneistoon kuuluvan ulkotilan oleskelualueelle tai toisen huoneiston sisätiloihin.” Säännöstä koskevassa perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 17/2016) on todettu seuraavaa: ”Säännöksen mukaan kielto on määrättävä, jos säädetyt edellytykset täyttyvät, mikä tekee kiellon määräämistä koskevasta harkinnasta ns. sidottua harkintaa.” Valviran ohjeessa on todettu asian osalta seuraavaa: ”On hyvä huomata, että kunnalla ei ole asiassa harkintavaltaa, mikäli tupakkalain edellytykset kiellon määräämiselle täyttyvät. Näin ollen tupakointikielto on lähtökohtaisesti määrättävä kaikkiin hakemuksessa mainittuihin tiloihin, mikäli savua voi muutoin kuin poikkeuksellisesti kulkeutua toisen asunnon tiloihin. Poikkeuksellisuudella tarkoitetaan tässä satunnaista mahdollisuutta sille, että savua voisi kulkeutua edellä mainittuihin tiloihin. Koska kiellon määrääminen ei edellytä konkreettista tupakointia, ei poikkeuksellisuudella tarkoiteta satunnaista savun kulkeutumista tiloihin, vaan satunnaista mahdollisuutta savun kulkeutumiselle tiloihin.” Kuulemista on voitu pitää hallintolain 34 §:n mukaisesti ilmeisen tarpeettomana. Asunto-osakeyhtiölle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen valituslupahakemuksen ja valituksen sekä Espoon seudun ympäristöterveyden I kaupungineläinlääkärin vastineen johdosta. Vastinetta ei ole annettu. A on antanut vastaselityksen Espoon seudun ympäristöterveyden I kaupungineläinlääkärin vastineen johdosta. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Helsingin hallinto-oikeuden ja Espoon I kaupungineläinlääkärin päätökset kumotaan ja asia palautetaan Espoon I kaupungineläinlääkärille uudelleen käsiteltäväksi. Perustelut Asunto-osakeyhtiö on Espoon seudun ympäristöterveys -valvontayksikköön 26.10.2017 vireille tulleella hakemuksella hakenut tupakointikiellon määräämistä asuinhuoneistojen parvekkeille ja pihoille. Asunto-osakeyhtiö on
§:n 1 momentin mukaisesti huhtikuussa 2017 kuullut hakemuksessa tarkoitettujen tilojen haltijoita ennen tupakointikieltohakemuksen jättämistä. A on asunto-osakeyhtiön suorittamassa
§:n mukaisessa kuulemisessa 20.4.2017 allekirjoittamassaan kannanotossa vastustanut tupakointikieltoa. Asiassa on A:n valituksen johdosta ratkaistava, olisiko kunnan viranomaisen ennen tupakointikieltoa koskevan hakemusasian ratkaisemista tullut hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaisesti varata A:lle tilaisuus tulla kuulluksi asunto-osakeyhtiön hakemuksen johdosta ottaen huomioon muun ohella, että A on asunto-osakeyhtiön suorittamassa
§:n mukaisessa kuulemisessa vastustanut tupakointikieltoa. Sovellettavat säännökset ja niiden esityöt Asiassa kysymyksessä olevat sovellettavat
§:n 1, 2 ja 4 momentin säännökset ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen kohdasta Sovellettavat oikeusohjeet. Tupakkalain muuttamisesta annettua lakia (1374/2016) koskevan hallituksen esityksen (HE 219/2016 vp) yleisperusteluiden kohdassa 1.4 on todettu muun ohella seuraavaa: ”Tupakointikiellon määräämistä koskevan
§:n 1 momentissa säädetään, että hakemuksessa tarkoitettujen tilojen haltijoita on kuultava ennen hakemuksen tekemistä. Siitä, kuinka kuuleminen asuntoyhteisössä tulee toteuttaa, ei ole säädetty erikseen. Erityissäännöksen puuttuessa kuulemismenettely saattaa käytännössä muodostua varsin raskaaksi asuntoyhteisöille.” Viimeksi mainitun hallituksen esityksen yleisperusteluiden kohdassa 2 on todettu muun ohella seuraavaa: ”Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset: Lain 79 §:ssä säädettäisiin uutena asiana muun muassa siitä, kuinka kuuleminen asuntoyhteisössä toteutetaan silloin, jos tilan hallinta perustuu omistusoikeuteen, sekä silloin, jos hallinta perustuu vuokraoikeuteen tai muuhun vastaavaan oikeuteen. Ehdotettu sääntely vastaa sisällöltään sitä, mitä asunto-osakeyhtiölain (1599/2009) 6 luvun 21 §:ssä säädetään tavasta kutsua osakkaat yhtiökokoukseen ja 11 §:n 3 momentissa yhtiökokousta koskevan ilmoituksen nähtäville asettamisesta ja huoneistoihin toimittamisesta silloin, kun asukkailla on oikeus osallistua yhtiökokoukseen.” Lisäksi viimeksi mainitun hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa 79 §:n kohdalla on todettu seuraavaa: ”Pykälän 1-3 momentti säilyisivät ennallaan. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin kuulemisen toteuttamisesta asuntoyhteisössä. Momentin 1 kohta koskisi tilannetta, jossa tilojen hallinta perustuu omistusoikeuteen. Esimerkiksi asuntoyhteisössä osakkeiden omistaminen tuottaa tyypillisesti oikeuden hallita yhtiöjärjestyksessä määrättyä huoneistoa. Tällöin kuuleminen katsottaisiin toteutetuksi, jos asuntoyhteisö toimittaisi viimeistään kaksi viikkoa ennen päätöksentekoa tiedon ehdotetun hakemuksen perusteista sekä ohjeet huomautusten esittämiseen tilan haltijalle joko asuntoyhteisön tiedossa olevaan postiosoitteeseen taikka tilan haltijan ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseen tai muuhun vastaavaan teleosoitteeseen. Tämän lisäksi, jos tilaa hallitaan vuokraoikeuden tai muun vastaavan oikeuden perusteella, kuuleminen katsottaisiin momentin 2 kohdan mukaan toteutetuksi, kun vastaavat tiedot olisi toimitettu rakennuksen yleisesti käytettävälle ilmoitustaululle tai huoneistoon, jota vuokralainen tai muu tilan haltija hallitsee. Yksinkertaisimmillaan kuuleminen voitaisiin aina toteuttaa esimerkiksi pyytämällä hyväksyminen tai tietojen vastaanottokuittaus jokaiselta tilan haltijalta. Sillä, että kaikki tilojen haltijat tai osa heistä ovat etukäteen hyväksyneet tupakointikieltohakemuksen tekemisen, voi olla merkitystä viranomaisen hallinnollisessa kuulemismenettelyssä.” Hallintolain 11 §:n mukaan hallintoasiassa asianosainen on se, jonka oikeutta, etua ja velvollisuutta asia koskee. Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Saman pykälän 2 momentin mukaan asian saa ratkaista asianosaista kuulematta, jos: 1) vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti perusteettomana; 2) asia koskee palvelussuhteeseen tai vapaaehtoiseen koulutukseen ottamista; 3) asia koskee hakijan ominaisuuksien arviointiin perustuvan edun myöntämistä; 4) kuuleminen saattaa vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen tai kuulemisesta aiheutuva asian käsittelyn viivästyminen aiheuttaa huomattavaa haittaa ihmisten terveydelle, yleiselle turvallisuudelle taikka ympäristölle; tai 5) hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista tai kuuleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta. Hallintolakia ja hallintolainkäyttölain muuttamisesta annettua lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 72/2002
§:n mukaiseen päätöksentekoon. Asiassa saadun selvityksen perusteella A omistaa osakkeita asunto-osakeyhtiössä. Osakkeet oikeuttavat A:n hallitsemaan asunto-osakeyhtiön omistamassa rakennuksessa asuinhuoneistoa, jonka huoneistoparvekkeelle asunto-osakeyhtiön
§:n mukaisessa hakemuksessa tarkoitettu tupakointikielto muun ohella kohdistuu. Hän on siten hallintolain 11 §:n tarkoittama asianosainen, jota asunto-osakeyhtiön hakemus välittömästi koskee. Hallintolain 5 §:n 1 momentin mukaan, jos muussa laissa on tästä laista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan tämän lain asemesta. Hallintolaissa on siten säädetty lain toissijaisuudesta muuhun lainsäädäntöön nähden.
§:n yksityiskohtaisista perusteluissa (HE 219/2016 vp) laiksi tupakkalain muuttamisesta ilmenee, että lain 79 §:n 4 momentissa säädettäisiin kuulemisen toteuttamisesta asuntoyhteisössä. Lisäksi esitöistä ilmenee, että sillä, että kaikki kieltohakemuksen kohteena olevien tilojen haltijat tai osa heistä ovat etukäteen hyväksyneet asuntoyhteisön tupakointikieltohakemuksen tekemisen, voi olla merkitystä viranomaisen hallinnollisessa kuulemismenettelyssä. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että
§:ssä ei näin ollen ole kyse hallintolain mukaisen hallintoasian kuulemismenettelyn syrjäyttävästä kuulemisesta, vaan yksityisoikeudellisesta kuulemismenettelystä, joka on tarkoitettu palvelemaan tupakointikieltohakemuksen tekemistä koskevaa asuntoyhteisön omaa päätöksentekoa.
§:n 1 momentissa asuntoyhteisölle säädetty kuulemisvelvollisuus ei siten korvaa hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaista viranomaisen hallinnollista kuulemista viranomaismenettelyssä tupakointikiellosta päätettäessä. Koska asiassa ei ole kyse asunto-osakeyhtiön hakemuksen tutkimatta jättämisestä tai hylkäämisestä hallintolain 34 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan, asiassa jää arvioitavaksi, voiko kunnan viranomainen jättää hallintolain mukaisen kuulemisen suorittamatta ilmeisen tarpeettomana hallintolain 34 §:n 2 momentin 5 kohdan nojalla. Mainitun lainkohdan mukaan asian saa ratkaista asianosaista kuulematta, jos hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista tai kuuleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta. Asianosaisen kuuleminen hallintoasiassa on pääsääntö ja kuulemisen tulee tapahtua ennen asian ratkaisemista. Kuten hallintolain esitöissä on todettu, asianosaisen kuulemisella edistetään oikeusturvaa, korostetaan asianosaisasemaan olennaisesti liittyvää yksilön vaikuttamismahdollisuutta ja edistetään asian selvittämistä. Viranomaisen päätöksen lopputuloksella tai päätöksentekoon liittyvällä harkintavallalla ei näin ollen pääsääntöisesti ole ratkaisevaa merkitystä kuulemisvelvoitteen kannalta.
§:n 2 momentin mukaan kunnan viranomaisella ei ole harkintavaltaa, vaan sen on määrättävä kielto tupakointikieltohakemuksessa tarkoitettuihin tiloihin, jos momentissa mainitut edellytykset täyttyvät. Edellytysten mukaisten tosiseikkojen arviointiin voi kuitenkin liittyä seikkoja, joiden osalta asianosainen voi edistää asian selvittämistä. Lisäksi kunnan viranomaisen tupakointikieltopäätöksellä vaikutetaan suoraan asianosaisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin, mikä korostaa kuulemiseen liittyvää oikeusturvan edistämisen tarvetta. Kun vielä asiassa otetaan huomioon, että A on
§:n mukaisessa asuntoyhteisön suorittamassa kuulemisessa vastustanut tupakointikieltohakemuksen tekemistä, A:n kuulemista ei edellä mainituin perustein voida pitää ilmeisen tarpeettomana. Kunnan viranomainen ei ole ennen asian ratkaisemista varannut A:lle tilaisuutta hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaisesti tulla kuulluksi asunto-osakeyhtiön hakemuksen johdosta, eikä asianosaisen kuulematta jättämiseen ole ollut pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaista perustetta. Asiassa on näin ollen tältä osin menetelty virheellisesti. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja Espoon I kaupungineläinlääkärin päätökset on kumottava ja asia palautettava I kaupungineläinlääkärille uudelleen käsiteltäväksi. A:lle on varattava hallintolain 34 §:n 1 momentti huomioon ottaen tilaisuus tulla kuulluksi asunto-osakeyhtiön hakemuksen johdosta ennen asian ratkaisemista. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Jaakko Autio ja Robert Utter. Asian esittelijä Irene Mäenpää.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.