2021 false KHO:2021:41 Markkinaoikeus oli, samoin kuin Patentti- ja rekisterihallitus, katsonut, ettei tavaramerkin RUMA ja aiempien tavaramerkkien PUMA (kuvio) välillä ollut sekaannusvaaraa tavaroill

§:n 1 momentin 2 kohdan mukaan yksinoikeus tavaramerkkiin sisältää sen, ettei muu kuin tavaramerkin haltija saa ilman tämän suostumusta käyttää elinkeinotoiminnassaan tavaroittensa tunnuksena merkkiä, joka sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin samoja tai samankaltaisia tavaroita varten suojattu tavaramerkki, aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran, joka sisältää myös vaaran merkin ja tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaaraa on arvioitava kokonaisuutena. Huomioon on tällöin otettava kaikki tekijät, jotka ovat merkityksellisiä kyseisessä yksittäistapauksessa. Edelleen unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaara on sitä suurempi, mitä erottamiskykyisempi aikaisempi tavaramerkki on. Sellaisia tavaramerkkejä, jotka ovat erittäin erottamiskykyisiä joko ominaispiirteidensä vuoksi tai sen vuoksi, että ne tunnetaan markkinoilla, suojataan laajemmin kuin niitä, joiden erottamiskyky on heikompi. Näin ollen sekaannusvaara voi olla olemassa siitä huolimatta, että kyseiset tavaramerkit eivät ole kovin samankaltaisia, jos ne tavarat tai palvelut, jotka nämä tavaramerkit kattavat, ovat hyvin samankaltaisia ja jos aikaisempi tavaramerkki on erittäin erottamiskykyinen. 4.2 Tavaroiden vertailu Arvioitaessa merkkien kattamien tavaroiden samankaltaisuutta on otettava huomioon kaikki niiden väliseen yhteyteen liittyvät merkitykselliset tekijät. Näihin tekijöihin kuuluvat erityisesti tavaroiden luonne, käyttötarkoitus, käyttötavat sekä se, kilpailevatko ne keskenään tai täydentävätkö ne toisiaan. Samankaltaisuusarvioinnissa merkityksellisiä tekijöitä ovat myös jakelukanavat sekä tavaroiden tavanomainen alkuperä. Tavaramerkki RUMA on rekisteröity yllä kuvatusti luokkien 25 ja 28 tavaroille. Luokassa 25 tavaramerkki kattaa erityyppisiä vaatteita, jalkineita ja päähineitä sekä luokassa 28 erilaisia voimistelu- ja urheiluvälineitä. Puma SE:n aiempi kansallinen tavaramerkki numero 102722 PUMA (kuvio), jota koskevan rekisteröinnin hakemispäivä on 26.5.1986, on rekisteröity 5.12.1988 muun ohella luokkiin 25 ja 28 siten, että rekisteröinti kattaa pelkät luokkien numerot puheena olevissa luokissa. Tavaramerkki kattaa näin ollen kaikki tavarat kyseisissä luokissa. Puma SE:n aiempi EU-tavaramerkki numero 12579728 PUMA (kuvio), jota koskevan rekisteröinnin hakemispäivä on 6.2.2014, on puolestaan rekisteröity 30.6.2014 muun ohella seuraaville tavaroille: - luokka 25: ”Vaatteet, jalkineet, päähineet”; - luokka 28: ”Pelit, leikkikalut, voimistelu- ja urheiluvälineet, voimistelu- ja urheilutarvikkeet (luokassa 28); Hiihto- ja tennisurheiluvälineet; Sukset, suksisiteet, suksisauvat, suksien reunavahvikkeet, nousukarvat; Pallot, mukaan lukien urheilu- ja pelipallot, golfpallot, tennispallot; Käsipainot, Kuulat kuulantyöntöön, Kiekot, keihäät, voimistelukeilat, Urheiluvanteet; Säärisuojukset, Polvi-, kyynärpää- ja nilkkasuojat urheilutarkoituksiin; Urheilukäsineet (luokassa 28); Tennis-,kriketti-, golf-, maahockey-; Pöytätennis-, sulkapallo- ja squashmailat ja niiden osat, erityisesti kahvat, jänteet, kahva- ja lyijynauhat; Kannettavien tarvikkeiden mukaan sovitetut urheiluvälinekassit; Sovitetut kassit ja kotelot tennis-, pöytätennis-, sulkapallo-, squash-, kriketti-, golf- ja maahockeymailoille; Rullaluistimet ja luistimet, inline-rullaluistimet, pöytätennispöydät ja -verkot; Verkot urheilutarkoituksiin, maali- ja palloverkot; Läpinäkyvät lähtö- ja maalitekstit, lähtö- ja maalinauhat ja -peitteet urheilutilaisuuksiin, häikäisysuojat tenniskentille, tuomarintuolit”. Markkinaoikeus katsoo, että vertailtavien merkkien kattamat tavarat ovat samoja eikä asiassa edes ole muuta esitetty. 4.3 Merkkien vertailu ja sekaannusvaaran kokonaisarviointi Asiassa kysymyksessä oleva tavaramerkki RUMA on sanamerkki, kun taas vertailtavana olevat Puma SE:n aiemmat merkit ovat kuviomerkkejä, jotka koostuvat sanasta puma tyylitellyllä kirjasinlajilla kirjoitettuna seuraavasti: - kansallinen tavaramerkki numero 102722 PUMA (kuvio): Kuva - EU-tavaramerkki numero 12579728 PUMA (kuvio): Kuva Ulkoasun osalta vertailtavat nelikirjaimiset merkit ovat samanlaisia kolmen viimeisen kirjaimen UMA osalta. Merkit eroavat alkukirjainten P ja R osalta sekä siltä osin kuin Puma SE:n aiempiin merkkeihin sisältyy hieman tyylitelty kirjoitusasu. Vaikka vertailtavat merkit ovat lyhyitä ja ne eroavat ensimmäisen kirjaimen osalta, ne kuitenkin ovat ulkoasultaan samankaltaisia, kun otetaan huomioon, että merkeissä eroavat alkukirjaimet P ja R muistuttavat toisiaan. Lausuntatavaltaan vertailtavat merkit eroavat niiden alussa olevien kirjaimien P ja R osalta muiden kirjaimien ollessa samat. Nämä merkkien alussa olevat kirjaimet eroavat lausuttaessa selkeästi toisistaan. Lisäksi ainakin osa kohdeyleisöstä saattaa jäljempänä todettu merkityssisältö huomioon ottaen lausua PUMA-merkit kahdella u-kirjaimella "puuma", jolloin vertailtavien merkkien lausuntatavat eroavat myös tämän pidentyneen u-äänteen osalta. Sen sijaan tavaramerkin RUMA kohdeyleisö lausuu lyhyellä u-äänteellä merkin merkityssisältö huomioon ottaen. Markkinaoikeus katsoo, että edellä todetut eroavaisuudet huomioon ottaen vertailtavat merkit ovat lausuntatavaltaan erilaisia. Tavaramerkin RUMA merkitys on edellä todetuin tavoin Kielitoimiston sanakirjan mukaan ”ulkoisilta ominaisuuksiltaan epämiellyttävä, vastenmielinen, pahannäköinen, epäesteettinen”. Puma SE:n tavaramerkeissä oleva sana puma merkitsee ruotsiksi tai englanniksi puumaa, joka on kissaeläin. Markkinaoikeus katsoo, että suomenkielinen kohdeyleisö ymmärtää merkkien tämän merkityksen. Vertailtavat merkit ovat näin ollen merkityssisällöltään erilaisia. Puma SE on esittänyt PUMA-tavaramerkkien tunnettuuden ja tästä seuraavan lisääntyneen erottamiskyvyn lisäävän sekaannusvaaraa. Selvityksenä merkkien tunnettuudesta Puma SE on esittänyt markkinatutkimusraportit Hollannissa ja Saksassa suoritetuista tutkimuksista. Vaikka kyseisten tutkimusten perusteella PUMA-tunnuksella saattaa olla tunnettuutta Hollannissa ja Saksassa, niiden perusteella ei ole tehtävissä johtopäätöksiä Suomen osalta. Näin ollen, ja kun muutakaan selvitystä asiasta ei ole esitetty, Puma SE:n PUMA-tavaramerkkejä ei ole esillä olevassa asiassa pidettävä tavanomaista erottamiskykyisempinä kysymyksessä oleville tavaroille. Vertailtavat merkit ovat edellä todetuin tavoin ulkoasultaan samankaltaisia, mutta eroavat lausuntatavaltaan ja erityisesti merkityssisällöltään. Vaikka kohdeyleisön tarkkaavaisuusaste ei ole erityisen korkea, markkinaoikeus katsoo kohdeyleisön kiinnittävän huomiota erityisesti merkityssisältöjen eroihin. Kun otetaan huomioon, että vertailtavat merkit ovat melko lyhyitä ja kohdeyleisö kiinnittää lähtökohtaisesti enemmän huomiota merkkien alkuosiin, joiden osalta merkit eroavat toisistaan, markkinaoikeus katsoo, että vertailtavat merkit ovat kokonaisuutena arvioiden siinä määrin erilaisia, että niiden välillä ei ole sekaannusvaaraa merkkien kattamien tavaroiden samuudesta huolimatta. Valitus on näin ollen hylättävä. Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Anne Ekblom-Wörlund, Markus Mattila ja Jari Tiainen. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Puma SE on pyytänyt valituslupaa ja valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen ja markkinaoikeuden päätökset. Tavaramerkki RUMA tulee poistaa tavaramerkkirekisteristä. Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti: Tavaramerkiltä RUMA puuttuu erottamiskyky tarkoittamiensa tavaroiden osalta luokissa 25 ja

1. Lisäksi tavaramerkin RUMA ja tavaramerkkien PUMA välillä on sekaannusvaara luokissa 25 ja
2. Markkinaoikeus on katsonut, että kuvaileva adjektiivi ruma ei ole erottamiskyvytön, koska tavaran rumuus on keskivertokuluttajan henkilökohtainen ja subjektiivinen arvio, ja sanan ruma merkitys mielletään negatiiviseksi. Mikään laki tai niiden esityöt eivät kuitenkaan erottele negatiivista tai positiivista kuvailua. On selvää, että tavaroiden ulkoisia ominaisuuksia kuvailevia termejä, kuten kaunis tai hieno, ei hyväksyttäisi tavaramerkkirekisteriin kuvailevuudesta johtuvan erottamiskyvyttömyyden johdosta. Esineiden kauneus tai hienous ovat yhtä lailla subjektiivisia ja henkilökohtaisia arvioita kuin esineen rumuus. Markkinaoikeus on poikennut oikeuskäytännössä vahvistetuista yleisistä tulkintalinjoista. On selvää, että suomen kielen adjektiivien katsotaan kuvailevan kyseessä olevan tavaramerkin laatua. Myös EU-tavaramerkkivirasto noudattaa kyseistä tulkintalinjaa. Markkinaoikeuden päätöstä rasittaa siten ilmeinen laintulkintaa koskeva virhe. Tavaramerkin RUMA sisältämän sanan ruma merkityssisältö korostuu eritysesti luokan 25 tavaroiden osalta. Vaatteita ja kenkiä tyypillisesti kuvaillaan joko hienoiksi tai rumiksi. Adjektiivilla ruma on vaatteiden ja kenkien osalta erityinen merkitys, joka ei tarkoita sitä, että kyseisten vaatteiden tai kenkien katsottaisiin olevan oikeasti rumia. Erityisesti jalkineiden osalta sanalla ruma tietyn tyyppisiä jalkineita kuvaava merkitys. Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään virheellisesti antanut liian suuren merkityksen vertailtavien tavaramerkkien PUMA ja RUMA ääntämykselle ja niiden merkityssisällöille. Vertailtavien tavaramerkkien ulkoasut ovat merkkien välisen vertailun tärkeimmät elementit. Markkinaoikeus on todennut, että merkit ovat ulkoasultaan samankaltaisia, kun otetaan huomioon, että merkeissä eroavat alkukirjaimet muistuttavat toisiaan. Markkinaoikeus on eräässä aiemmin antamassaan päätöksessä todennut, että tavaramerkkien BENCO ja DENCO välillä oli sekaannusvaara. Käsillä olevassa asiassa visuaalisesta samankaltaisuudesta huolimatta markkinaoikeus on merkityssisällön ja lausuntatavan eroavaisuuksien perusteella kuitenkin todennut, ettei tavaramerkkien PUMA ja RUMA välillä ole sekaannusvaaraa. Tavaramerkkioikeudellinen pääsääntö on, että kahta tavaramerkkiä vertailtaessa päähuomion on oltava tavaramerkkien kokonaisilmeessä. Tämä korostuu erityisesti luokkien 25 ja 28 kattamien tavaroiden osalta, sillä näitä tavaroita myydään tyypillisesti tavarataloissa, urheiluliikkeissä ja kuntosaleilla. Lisäksi luokkien 25 ja 28 tavaroita myydään suuria määriä verkkokaupoissa. Nyt kyseessä olevat tavarat ovat myynnissä eri kauppojen hyllyillä ja tangoilla, ja kuluttajat tarkastelevat tuotteita fyysisesti ja sovittamalla niitä ylleen. Tavaramerkit ovat tyypillisesti painettuna tai ommeltuna itse tuotteeseen. Nyt kyseessä olevien tavaroiden ostaminen tapahtuu siis varsin itsenäisesti, itse tuotetta tarkastelemalla. Eri tavaramerkeillä varustetut tuotteet ovat myös yleensä vierekkäin, tuoteryhmittäin eriteltyinä. Edellä lausutusta johtuen luokkien 25 ja 28 kattamia tavaroita myytäessä ja ostettaessa tavaramerkkien lausuntatavat eivät ole erityisen merkityksellisiä. Tämä korostuu eritysesti verkkokaupassa tapahtuvassa kaupankäynnissä, jolloin lausuntatavalla ei ole mitään merkitystä. Markkinaoikeus on myös todennut päätöksessään, että tavaramerkkien merkityssisällöt eroavat toisistaan. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa tämä peruste on virheellinen. Tavaramerkki PUMA, mahdollisesta merkityssisällöstään huolimatta, ei viittaa kattamiinsa tavaroihin luokissa 25 ja
3. Tavaramerkin PUMA ja luokkien 25 ja 28 välillä ei siis ole minkäänlaista yhteyttä. Tämän johdosta on selvää, että tavaramerkillä PUMA on erittäin korkea erottamiskyvyn aste. Erottamiskyvyn korkeaa astetta lisää entisestään laajan tunnettuuden ja maailmanlaajuisen hyvän maineen mukanaan tuoma saavutettu erottamiskyky. Asiassa on jo markkinaoikeudessa esitetty näyttöä tavaramerkin PUMA erittäin korkeasta erottamiskyvyn asteesta useassa Euroopan maassa. Suomi on markkina-alueena näitä maita vastaava, joten voidaan perustellusti olettaa PUMA tavaramerkin tunnettuuden olevan samalla tasolla myös Suomessa. Nyt vertailtavien tavaramerkkien PUMA ja RUMA yhteydessä erottamiskyvyn aste on oikeuskäytännön valossa erittäin tärkeä elementti. EU-tuomioistuimen päätöksen C-39/97 (Canon Kabushiki Kaisha vs. Metro-Goldwyn-Mayer Inc.) mukaan sekaannusvaara on sitä suurempi mitä erottamiskykyisempi aikaisempi tavaramerkki on. Tavaramerkkien PUMA ja RUMA sekoitettavuudesta, niiden kattamien tavaroiden luonteesta ja identtisyydestä sekä samoista jälleenmyyntikanavista johtuen relevantissa kohdeyleisössä syntyy todennäköisesti niin sanottu samuuselämys. Patentti- ja rekisterihallitus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa katsonut, ettei valituksessa ole esitetty mitään sellaista asian ratkaisun kannalta uutta, että valituksenalaista päätöstä olisi syytä muuttaa. A on selityksessään vaatinut, että valitus hylätään ja valituksenalainen päätös pysytetään voimassa sekä esittänyt muun ohella seuraavaa: Tavaramerkit eroavat toisistaan selkeästi merkityssisällöltään ja ääntämykseltään. Sanan ruma sisältö on selkeä ja jokainen tietää, mitä sana tarkoittaa. Lisäksi RUMA-tavaramerkki ei käytä logossaan mitään eläintä. Tavaramerkit eivät ole sekoitettavissa. Patentti- ja rekisterihallitus ja markkinaoikeus ovat päätyneet asiassa oikeaan ratkaisuun. Puma SE on antanut vastaselityksen, joka on lähetetty tiedoksi A:lle. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Patentti- ja rekisterihallituksen ja markkinaoikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle tavaramerkin nro 268047 RUMA rekisteröinnin kumoamiseksi. Perustelut
4. Kysymyksenasettelu Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei asiaa ole syytä arvioida toisin kuin markkinaoikeus siltä osin kuin kyse on sovellettavasta laista, asian tutkimisen laajuudesta sekä tavaramerkin RUMA erottamiskyvystä. Asiassa on siten vielä Puma SE:n muutoksenhaun johdosta ratkaistava, aiheutuuko tavaramerkin nro 268074 RUMA rekisteröinnistä sekaannusvaara suhteessa Puma SE:n aiempaan kansalliseen tavaramerkkiin nro 102722 PUMA (kuvio) sekä EU-tavaramerkkiin nro 12579728 PUMA (kuvio).
5. Sovellettavat oikeusohjeet 2.1 Kansallinen lainsäädäntö Asiassa sovellettavan tavaramerkkilain (7/1964) 14 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos aiemman tavaramerkin haltijalla on yksinoikeus merkin käyttämiseen tavaroiden tunnuksena elinkeinotoiminnassa. Pykälän 2 momentin mukaan mainitun pykälän 1 momentin 7 kohdassa aiemmalla tavaramerkillä tarkoitetaan muun ohella kansallista tavaramerkkiä, joka on rekisteröity aiemman hakemuksen perusteella tai jolla on muuten aiempi etuoikeus kuin tavaramerkin hakijalla, taikka mainitun lain 57 §:ssä tarkoitettua EU-tavaramerkkiä, joka on rekisteröity tavaramerkkihakemusta aikaisemman hakemuksen perusteella.

§:n 1 momentin 2 kohdan mukaan yksinoikeus tavaramerkkiin sisältää sen, ettei muu kuin tavaramerkin haltija saa ilman tämän suostumusta käyttää elinkeinotoiminnassaan tavaroittensa tunnuksena merkkiä, joka sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin samoja tai samankaltaisia tavaroita varten suojattu tavaramerkki, aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran, joka sisältää myös vaaran merkin ja tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä. Tavaramerkkilain 3 §:n mukaan merkin katsotaan olevan erottamiskykyinen, jos sen avulla voidaan elinkeinotoiminnassa erottaa tavarat toisen tavaroista. Tavaran lajia, laatua, paljoutta, käyttötarkoitusta, hintaa taikka valmistuspaikkaa tai aikaa joko yksinomaan tai ainoastaan vähäisin muunteluin tai lisäyksin ilmaisevaa merkkiä ei sellaisenaan ole katsottava erottamiskykyiseksi. Arvosteltaessa merkin erottamiskykyä on kiinnitettävä huomiota kaikkiin asianhaaroihin ja erityisesti siihen, kuinka kauan ja miten laajalti merkkiä on käytetty. 2.2 Unionin oikeus ja unionin tuomioistuimen (aikaisemmin yhteisöjen tuomioistuimen) oikeuskäytäntöä Kansallisia säännöksiä sovellettaessa on otettava huomioon myös jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/95/EY (tavaramerkkidirektiivi, sittemmin kumottu direktiivillä (EU) 2015/2436) vastaavat säännökset sekä niiden tulkintaa koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Sen arvioimiseksi, missä määrin kysymyksessä olevat tavaramerkit ovat samankaltaisia, on oikeuskäytännön mukaan määritettävä niiden ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuuden aste ja tarvittaessa harkittava, mikä painoarvo näille eri tekijöille on annettava, kun huomioon otetaan kyseisten tavaroiden tai palvelujen tyyppi ja niiden myyntiin liittyvät olosuhteet (ks. esimerkiksi tuomio 22.6.1999, Lloyd Schuhfabrik Meyer, C-342/97, EU:C:1999:323, 27 kohta; tuomio 12.6.2007, SMHV v. Shaker, C 334/05 P, EU:C:2007:333, 36 kohta ja määräys 7.4.2016, Harper Hygienics v. EUIPO, C-475/15 P, EU:C:2016:264, 72 kohta). Sillä, miten kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkit, on ratkaiseva merkitys sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa. Keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkin tavallisesti yhtenä kokonaisuutena eikä tarkastele sen eri yksityiskohtia (Sabel v. Puma, C-251/95, EU:C:1997:528, 22 ja 23 kohta ja Isdin v. Bial-Portela, C-597/12 P, EU:C:2013:672, 19 kohta). Sekaannusvaara on sitä suurempi, mitä erottamiskykyisempi aikaisempi tavaramerkki on (ks. esimerkiksi tuomio Sabel v. Puma C-251/95, 24 kohta sekä tuomio 29.9.1998, Canon, C-39/97, EU:C:1998:442, 18 kohta). Sekaannusvaaran kokonaisarviointi merkitsee huomioon otettavien tekijöiden ja erityisesti tavaramerkkien samankaltaisuuden ja niiden tavaroiden samankaltaisuuden, joita varten nämä tavaramerkit on tarkoitettu, tiettyä keskinäistä riippuvuutta. Siten tässä arvioinnissa kyseisten tavaroiden vähäisen samankaltaisuuden saattaa korvata niitä varten tarkoitettujen tavaramerkkien merkittävä samankaltaisuus ja päinvastoin (ks. esimerkiksi tuomio 29.9.1998, Canon, C-39/97, 17 kohta ja tuomio 22.6.1999 Lloyd Schuhfabrik Meyer, C-342/97, 19 kohta). 3. Oikeudellinen arviointi Asiassa on riidatonta se, että vertailtavien merkkien kattamat tavarat ovat samoja, eikä asiassa edes ole muuta esitetty.

§:n 1 momentissa tarkoitettu tavarayhteys on siis asiassa selvä. Korkein hallinto-oikeus katsoo samoin kuin markkinaoikeus, että vertailtavat merkit ovat valituksenalaisessa päätöksessä todetuin tavoin ulkoasultaan samankaltaisia. Lausuntatavaltaan merkit eroavat toisistaan siltä osin kuin estemerkit alkavat P- ja muutoksenhaun kohteena oleva merkki R-kirjaimella, mutta korkein hallinto-oikeus pitää, toisin kuin markkinaoikeus, kyseenalaisena, kuinka yleisesti kohderyhmä mieltää pelkästään PUMA-sanasta muodostuvien estemerkkien merkityssisällön ja lausuu sen puma-sanan ruotsin- ja englanninkielisen merkityksen vuoksi puuma. Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei estemerkkejä ole ilmennyt perusteita pitää erottamiskyvyltään ja suojapiiriltään heikkoina. Silloinkaan, jos niiden merkityssisältö mielletään puumaan eli kissaeläimeen viittaavaksi, ne eivät kuvaile erottamiskykyä heikentävällä tavalla esterekisteröintien tarkoittamia tavaroita luokissa 25 tai 28. Estemerkkejä on siten siitä huolimatta, ettei muutoksenhakija ole esittänyt selvitystä niiden laajalti tunnettuudesta Suomessa, pidettävä suojapiiriltään vahvoina merkkeinä. Asiassa on siten vielä arvioitava, mikä painoarvo näille eri tekijöille on annettava, kun huomioon otetaan kyseisten tavaroiden tai palvelujen tyyppi ja niiden myyntiin liittyvät olosuhteet. Tätä arviota tehtäessä on annettava merkitystä myös sille, että nyt vertailtavien tavaramerkkien kattamat tavarat ovat täysin samoja. Puma SE on esittänyt korkeimmassa hallinto-oikeudessa, että nyt kyseessä olevat tavarat ovat myynnissä eri kauppojen hyllyillä ja tangoilla, ja kuluttajat tarkastelevat tuotteita fyysisesti ja sovittamalla niitä ylleen. Tavaramerkit ovat tyypillisesti painettuna tai ommeltuna itse tuotteeseen. Nyt kyseessä olevien tavaroiden ostaminen tapahtuu varsin itsenäisesti itse tuotetta tarkastelemalla. Eri tavaramerkeillä varustetut tuotteet ovat myös yleensä vierekkäin ja tuoteryhmittäin eriteltyinä. Tämä korostuu erityisesti verkkokaupassa, jossa erityisesti luokan 25 kattamia tavaroita myydään suuria määriä. Kun otetaan huomioon se, että nyt kyseessä olevia tavaroita myydään usein kaupassa tai verkkokaupassa siten, että eri valmistajien tavarat on aseteltu vierekkäin tai niiden vertailu rinnakkain on hyvin helppoa, arviossa on annettava erityistä painoarvoa merkkien yleisen ulkoasun samankaltaisuudelle sekä myös tavaroiden yleiselle samankaltaisuudelle. Keskivertokuluttajan voidaan arvioida kiinnittävän tämän kaltaisissa tilanteissa vähemmän huomiota merkin lausuntatapaan ja merkityssisältöön. Korkein hallinto-oikeus katsoo siten kokonaisarvion perusteella, että tavaramerkki RUMA aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran, joka sisältää myös vaaran vertailtavien merkkien välisestä mielleyhtymästä. Edellä lausutuilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, Patentti- ja rekisterihallituksen ja markkinaoikeuden päätökset on kumottava ja asia palautettava Patentti- ja rekisterihallitukselle tavaramerkin nro 268047 RUMA rekisteröinnin kumoamiseksi. Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Janne Aer, Juha Lavapuro, Ari Wirén ja Kristina Björkvall. Asian esittelijä Anne Rautiainen.