2021 false KHO:2021:90 Asiassa oli ratkaistavana, pidettiinkö E:n Luxemburgissa asuvasta ja mainitun valtion lainsäädännön mukaan perustetusta yhtiömuotoisesta SICAV-rahastosta saamia tuotto-osuuksia

§:n 3 momentin mukaisena ansiotulona vai mainitun lain 32 §:n mukaisena pääomatulona. Unionin tuomioistuimen annettua asiassa korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä ennakkoratkaisun korkein hallinto-oikeus katsoi, että kyseessä oleva SICAV-rahasto ja Suomen lainsäädännön mukaan perustetut sijoitusrahastot olivat objektiivisesti verrattavissa toisiinsa, koska molemmat yritykset oli vapautettu tuloverosta ja niiden maksamaa tuottoa verotettiin ainoastaan tulonsaajien tasolla. Siten E:n saamien tuotto-osuuksien verotusta ansiotulona oli pidettävä SEUT 63 artiklan pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien rajoitusten kieltämistä koskevan määräyksen vastaisena. Asiassa ei ollut esitetty sellaisia unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisia yleistä etuja koskevia pakottavia syitä, joiden perusteella pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus olisi voitu hyväksyä. Asiaa ei ollut arvioitava toisin myöskään SEUT 65 artiklan ja sitä koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Näin ollen luxemburgilaisesta SICAV-rahastosta saatuja tuloja oli pidettävä E:n pääomatulona. Keskusverolautakunnan tuloverotusta koskeva ennakkoratkaisu verovuosille 2017 ja

1. Tuloverolaki 3 § 4 kohta (1736/2009), 32 § ja 33 c § Sopimus Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) 63 ja 65 artikla Päätös, jota muutoksenhaku koskee Keskusverolautakunta 10.11.2017 nro 58/2017
2. Ennakkoratkaisuhakemus ja keskusverolautakunnan ratkaisu Ennakkoratkaisuhakemus E on tekemässään ennakkoratkaisuhakemuksessa esittänyt muun ohella seuraavaa: E on Suomessa yleisesti verovelvollinen luonnollinen henkilö, joka on sijoittanut luxemburgilaisen SICAV-rahaston S-alarahastoon. E:n sijoitukset kohdistuvat S-alarahaston D-osuuslajiin, joka on niin sanottu tuotto-osuus, jolle kertynyt tuotto maksetaan vuosittain sijoittajille. SICAV-rahasto on Luxemburgin rahoitusvalvontaviranomaisen (Commission de Surveillance du Secteur Financier) valvonnan alainen sijoitusrahastodirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta, UCITS-direktiivi) mukainen yhteissijoitusyritys. Yhteissijoitusyrityksellä tarkoitetaan sijoitusrahastolain 2 §:n 1 momentin 10 kohdan mukaan sellaista muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa toimiluvan saanutta yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä (käytännössä sijoitusrahasto), joka kotivaltionsa lainsäädännön perusteella täyttää sijoitusrahastodirektiivin edellytykset. SICAV-rahasto on oikeudelliselta muodoltaan SICAV (Société d'Investis-sement à Capital Variable) eli vaihtuvapääomainen yhtiömuotoinen sijoitusrahasto. SICAV-rahasto harjoittaa UCITS-direktiivin mukaista sijoitusrahastotoimintaa. Direktiivin mukaan tällainen rahasto voidaan perustaa sopimusoikeudellisten säännösten (rahastoyhtiöiden hoidossa olevat sijoitusrahastot), trusteja koskevien säännösten ("unit trust") tai yhtiöjärjestyksen (sijoitusyhtiöt) nojalla. Direktiivin säännökset ovat täysin yhtenevät näiden erimuotoisten rahastojen osalta. SICAV-rahasto harjoittaa siten samanlaista sijoitusrahastotoimintaa kuin suomalaiset UCITS-sijoitusrahastot. SICAV-rahaston harjoittama toiminta on vastaavasti sen yhtiömuotoisuudesta huolimatta samanlaista kuin luxemburgilaisten sopimusperusteisten FCP (Fonds Commun de Placement) -muotoisten sijoitusrahastojen toiminta. SICAV-rahaston harjoittama toiminta eroaa sitä vastoin suomalaisten ja luxemburgilaisten osakeyhtiöiden harjoittamasta toiminnasta. SICAV-rahasto on avoin sijoitusrahasto (open-end investment fund), jonka osuuksia tarjotaan yleisön merkittäväksi ja jonka osuuksien määrä vaihtelee tehtyjen merkintöjen ja lunastusten mukaan. SICAV-rahasto ei siis ole tarkoitettu vain ennalta määrätyille sijoittajille, vaan kuka tahansa voi halutessaan merkitä sen osuuksia. SICAV-rahasto on velvollinen suorittamaan merkintöjä ja lunastuksia sijoittajan pyynnöstä. SICAV-rahastolla on tuotto-osuuksia, joille kertynyt tuotto maksetaan puolivuosittain tai vuosittain, sekä kasvuosuuksia, joille ei makseta tuottoa rahastosijoituksen aikana, vaan kertynyt tuotto lisätään rahastopääomaan. Kasvuosuuksien arvonnousu tulee sijoittajan hyväksi osuuksien lunastuksen yhteydessä, kun SICAV-rahasto on velvollinen lunastamaan osuudet osuuslajin nettovarallisuusarvoon (NAV) perustuvalla hinnalla. SICAV-rahaston hallinto on järjestetty suomalaisia sijoitusrahastoja vastaavasti. SICAV-rahasto on ulkoistanut sen hallinnoinnin erilliselle rahastoyhtiölle C S.A.:lle, joka on oikeudelliselta muodoltaan luxemburgilainen osakeyhtiö (Société Anonyme). Kuten suomalaisilla sijoitusrahastoilla, myös SICAV-rahastolla on oltava UCITS-lainsäädännön edellyttämä erillinen säilytysyhteisö. SICAV-rahaston säilytysyhteisö on B S.A., joka on myös luxemburgilainen osakeyhtiö. B S.A.:n tehtäviin kuuluu SICAV-rahaston varojen säilytys, toiminnan valvonta ja kassavirran seuranta eli sen toiminta vastaa suomalaisten säilytysyhteisöiden toimintaa. SICAV-rahasto on sateenvarjorahasto, jolla on omia alarahastoja, jotka ovat ikään kuin erillisiä rahastoja SICAV-rahaston sisällä. Sateenvarjorakenne tarjoaa sijoittajille erilaisia sijoitusvaihtoehtoja eri riskiprofiililla. Alarahastot eivät ole itsenäisiä oikeushenkilöitä tai verovelvollisia, vaan pelkästään erillisiä varallisuusmassoja. Jako alarahastoihin merkitsee varojen kohdentamista SICAV-rahaston sisällä eri osuussarjoille. Jokaisella alarahastolla voi olla yksi tai useampi osuuslaji, joka oikeuttaa omistukseen kyseisessä alarahastossa. Jokaisella alarahastolla on oma sijoituspolitiikkansa, joka määrittää esimerkiksi millaisiin sijoitusinstrumentteihin, mille toimialalle tai mille maantieteelliselle alueelle alarahaston sijoitukset kohdistuvat. Jokaiselle osuuslajille lasketaan erikseen NAV, joka määrittää kyseisen osuuslajin arvon. Tuotto-osuudelle maksettava tuoton jako vähentää kyseisen tuotto-osuuslajin NAV:ia. SICAV-rahasto on erillinen oikeushenkilö ja verovelvollinen Luxemburgissa, mutta vapautettu tuloverotuksesta Luxemburgissa. SICAV-rahasto on kuitenkin lähtökohtaisesti velvollinen maksamaan vuosittain Luxemburgissa rahaston NAV:n määrän perusteella niin sanottua merkintäveroa (subscription tax). Merkintäveron verokanta on SICAV-rahaston osalta pääsääntöisesti 0,05 prosenttia, mutta sen joidenkin osuussarjojen/-lajien osalta verokanta voi olla myös 0,01 prosenttia tai jotkut osuussarjat/-lajit voivat olla kokonaan vapautettuja merkintäverosta. S-alarahasto on alarahasto SICAV-rahastossa. Koska S-alarahasto ei ole erillinen oikeushenkilö tai verovelvollinen, SICAV-rahasto omistaa Luxemburgin lainsäädännön mukaan S-alarahaston varallisuuden eli sijoitukset, joita SICAV-rahasto on velvollinen hallinnoimaan yksin S-alarahaston sijoittajien hyväksi. SICAV-rahasto on ulkoistanut rahaston ja siten myös sen sijoitusten hallinnoinnin erilliselle rahastoyhtiölle, kuten edellä on selostettu. Tilanne on tältä osin käytännössä täysin vastaava kuin suomalaisten sijoitusrahastojen sijoitusvarallisuuden osalta. Suomalaisten sijoitusrahastojen osuudenomistajat omistavat muodollisjuridisesti rahaston sijoitukset, mutta eivät kuitenkaan tosiasiassa käytä määräysvaltaa rahaston sijoitusvarallisuuden osalta, vaan rahastoyhtiö hallinnoi rahaston sijoituksia sijoittajien hyväksi. S-alarahaston osuuslaji D on tuotto-osuus, jolle kertynyt tuotto maksetaan vuosittain sijoittajille. Vuosittainen tuotonjako on ennalta määrätty kyseisen osuuslajin osalta, eikä tuoton jakamisesta tai jakamatta jättämisestä siten erikseen päätetä rahasto-osuudenomistajien kokouksessa. Vuosittainen tuotto voidaan jättää jakamatta vain, jos se aiheuttaisi SICAV-rahaston NAV:n alenemisen alle 1 250 000 euroon. SICAV-rahaston tuotonjako perustuu rahastoesitteen mukaisiin tuotonjakoperusteisiin. SICAV-rahaston ja suomalaisen sijoitusrahaston tuotonjaon perusteet on ennalta määrätty, eikä tuotonjako edellytä rahasto-osuudenomistajien kokouksen päätöstä. Suomalaisen osakeyhtiön osingonjako sitä vastoin edellyttää yhtiökokouksen päätöstä ja harkintaa. SICAV-rahaston tuotonjakoa ei voida verotuksessa pitää

§:n 3 momentissa tarkoitettuna osinkona, vaan tuotonjakoa on pidettävä sijoitusrahaston tuotonjakona.

§:n 3 momentin soveltaminen SICAV-rahaston jakamaan tuottoon johtaisi ankarampaan verotukseen kuin jos E olisi tehnyt sijoituksen suomalaisen sijoitusrahaston kautta, koska suomalaisen rahaston tuotonjakoa verotetaan tuloverolain 32 §:n mukaisena pääomatulona. SICAV-rahaston tuotonjaon ankarampi verotus suhteessa suomalaisen sijoitusrahaston tuotonjakoon on vastoin SEUT 63 artiklan mukaista pääomien vapaata liikkuvuutta, koska SICAV-rahasto ja suomalainen sijoitusrahasto harjoittavat samanlaista UCITS-direktiivin mukaista sijoitusrahastotoimintaa. Ennakkoratkaisukysymys Verotetaanko luxemburgilaisen SICAV-rahaston tuotonjakoa Suomessa toimitettavassa verotuksessa E:n tuloverolain 32 §:n mukaisena pääomatulona vai 33 c §:n 3 momentin mukaisena ansiotulona? Keskusverolautakunnan 10.11.2017 antama ennakkoratkaisu verovuosille 2017 ja 2018 Keskusverolautakunta on E:lle antamassaan ennakkoratkaisussa lausunut, että luxemburgilaisen SICAV-rahaston jakamaa tuloa on Suomessa pidettävä osinkona ja että tätä tuloa verotetaan E:n Suomessa toimitettavassa verotuksessa

§:n 3 momentin mukaisena ansiotulona. 2. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa E on valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että SICAV-rahaston tuotonjakoa verotetaan Suomessa toimitettavassa verotuksessa E:n tuloverolain 32 §:n mukaisena pääomatulona eikä sitä veroteta

§:n 3 momentin mukaisesti ansiotulona. Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa: Siltä osin kuin verotuksen kannalta on arvioitava ulkomaisen rahaston samankaltaisuutta suhteessa suomalaisiin sijoitusrahastoihin, UCITS-direktiivin mukaisuus on kiistaton ja objektiivinen osoitus rahastojen samankaltaisuudesta siitä huolimatta, että UCITS-direktiivi ei harmonisoi verotusta. Direktiivi asettaa rajoitukset harjoitettavalle toiminnalle sekä rahastojen pääomarakenteelle, minkä vuoksi UCITS-rahastoja ei voida rinnastaa verotuksessa muihin kuin UCITS-direktiivin mukaista toimintaa harjoittaviin toimintamuotoihin. Yhtiömuotoisia rahastoja koskeva julkaistu kotimainen oikeuskäytäntö on koskenut muita kuin UCITS-rahastoja. SICAV-rahaston tuotonjakoa ei voida verotuksessa pitää

§:n 3 momentissa tarkoitettuna osinkona, vaan tuotonjakoa on pidettävä sijoitusrahaston tuotonjakona eli voitto-osuutena, koska siihen liittyy sijoitusrahastojen tuotonjaolle tyypilliset piirteet ja se vastaa suomalaisen sijoitusrahaston tuotonjakoa. SICAV-rahaston tuotonjaon verottaminen E:n kokonaan veronalaisena ansiotulona

§:n 3 momentin perusteella merkitsisi raskaampaa verotusta kuin suomalaisen sijoitusrahaston tuotonjaon verottaminen tuloverolain 32 §:n mukaisena pääomatulona.

§:n 3 momentin mukainen verotus on siten vastoin SEUT 63 artiklan mukaista pääomien vapaata liikkuvuutta. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa: Luxemburgilaisessa SICAV-rahastossa on toiminnallisten piirteiden perusteella suomalaisen sijoitusrahaston piirteitä. SICAV-rahaston toiminnassa on kyse yhteissijoittamisesta ja vastaavia toiminnallisia yhteispiirteitä on myös esimerkiksi osakeyhtiömuotoisen tai kommandiittiyhtiömuotoisen yhteissijoittamisen kanssa. SICAV-rahasto on osin sijoitusrahastotyyppisistä piirteistään huolimatta kokonaisuutena arvioiden rinnastettavissa lähinnä sijoitustoimintaa harjoittavaan suomalaiseen osakeyhtiöön. Ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatussa tilanteessa sijoitusrahastodirektiivin mukaisen luxemburgilaisen SICAV-rahaston jakamaa osinkotuloa on pidettävä osinkona myös Suomessa tapahtuvassa verotuksessa ja saatu osinko on

§:n 3 momentin mukaisesti kokonaan veronalaista ansiotuloa. E on antanut vastaselityksen.

1. Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 19.6.2019 taltionumero 2870 päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää unionin tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisun SEUT 63 ja 65 artiklan tulkinnasta. Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt ennakkoratkaisua seuraavaan kysymykseen: Onko SEUT 63 ja 65 artiklaa tulkittava siten, että ne muodostavat esteen sellaiselle kansalliselle tulkinnalle, jonka perusteella Suomessa asuvan luonnollisen henkilön toisessa unionin jäsenvaltiossa asuvalta sijoitusrahastodirektiivin 2009/65/EY mukaiselta yhtiöjärjestyksen nojalla perustetulta yhteissijoitusyritykseltä (sijoitusyhtiömuotoinen UCITS-rahasto) saamaa tuloa ei tuloverotuksessa rinnasteta saman direktiivin mukaiselta sopimusoikeudellisten säännösten nojalla perustetulta suomalaiselta sijoitusrahastolta (sopimusperusteinen UCITS-rahasto) saatuun tuloon sen tähden, ettei toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan yhteissijoitusyrityksen oikeudellinen muoto vastaa kansallista sijoitusrahaston oikeudellista rakennetta.
2. Unionin tuomioistuimen tuomio Unionin tuomioistuin on 29.4.2021 asiassa C-480/19, E, antamallaan tuomiolla lausunut vastauksena ennakkoratkaisupyyntöön seuraavaa: SEUT 63 ja SEUT 65 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion verotuskäytännölle, jossa kyseisessä jäsenvaltiossa asuvan luonnollisen henkilön tuloja verotettaessa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen sijoitusyhtiömuotoisen yhteissijoitusyrityksen maksamaa tuloa ei rinnasteta ensimmäiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden yhteissijoitusyritysten maksamiin tuloihin sillä perusteella, että jälkimmäiset yritykset eivät ole oikeudelliselta muodoltaan samanlaisia kuin ensin mainittu. Unionin tuomioistuin on lausunut ennakkoratkaisunsa perusteluina muun ohella seuraavaa: 24 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko SEUT 63 ja SEUT 65 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion verotuskäytännölle, jossa kyseisessä jäsenvaltiossa asuvan luonnollisen henkilön tuloja verotettaessa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen sijoitusyhtiömuotoisen yhteissijoitusyrityksen maksamia tuloja ei rinnasteta ensimmäiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden yhteissijoitusyritysten maksamiin tuloihin sillä perusteella, että jälkimmäiset yritykset eivät ole oikeudelliselta muodoltaan samanlaisia kuin ensin mainittu. 25 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden on välitöntä verotusta koskevaa toimivaltaansa käyttäessään noudatettava unionin oikeutta ja erityisesti kunnioitettava EUT-sopimuksessa taattuja perusvapauksia (ks. vastaavasti tuomio 18.6.2019, Itävalta v. Saksa, C 591/17, EU:C:2019:504, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). 26 SEUT 63 artiklan 1 kohdassa kielletään yleisesti pääomanliikkeiden rajoitukset jäsenvaltioiden välillä (tuomio 16.9.2020, Romenergo ja Aris Capital, C-339/19, EU:C:2020:709, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tässä määräyksessä kielletään pääomanliikkeiden rajoituksina muun muassa toimenpiteet, joilla aiheutetaan se, että jossakin toisessa valtiossa asuvat henkilöt ovat vähemmän halukkaita tekemään sijoituksia tietyssä jäsenvaltiossa, tai se, että kyseisessä jäsenvaltiossa asuvat henkilöt ovat vähemmän halukkaita tekemään niitä muissa valtioissa (tuomio 30.4.2020, Société Générale, C-565/18, EU:C:2020:318, 22 kohta). 27 Erityisesti silloin, kun erilainen kohtelu johtaa siihen, että yhdessä jäsenvaltiossa asuvan henkilön toisesta jäsenvaltiosta saamia tuloja kohdellaan epäedullisemmin kuin ensimmäisestä jäsenvaltiosta saatuja tuloja, sillä voidaan saada tällainen kotimainen sijoittaja luopumaan pääoman sijoittamisesta toiseen jäsenvaltioon (ks. vastaavasti tuomio 10.2.2011, Haribo Lakritzen Hans Riegel ja Österreichische Salinen, C 436/08 ja C-437/08, EU:C:2011:61, 80 kohta; tuomio 24.11.2016, SECIL, C-464/14, EU:C:2016:896, 50 kohta ja tuomio 20.9.2018, EV, C 685/16, EU:C:2018:743, 63 kohta). 28 SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan SEUT 63 artiklalla ei kuitenkaan rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta soveltaa niitä verolainsäädäntönsä merkityksellisiä säännöksiä, joiden mukaan verovelvollisia kohdellaan eri tavoin heidän asuinpaikkansa tai heidän pääomansa sijoituspaikan perusteella. 29 Tätä määräystä on pääomien vapaan liikkuvuuden perusperiaatetta koskevana poikkeuksena tulkittava suppeasti. Näin ollen kyseistä määräystä ei voida tulkita niin, että kaikki verolainsäädäntö, jossa verovelvollisia kohdellaan eri tavoin sen mukaan, missä he asuvat tai mihin valtioon he sijoittavat pääomansa, olisi automaattisesti sopusoinnussa EUT-sopimuksen kanssa. SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määrättyä poikkeusta itseään nimittäin rajoittaa SEUT 65 artiklan 3 kohta, jossa määrätään, että tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kansalliset säännökset ”eivät saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään taikka [SEUT] 63 artiklassa tarkoitetun pääomien ja maksujen vapaan liikkuvuuden peiteltyä rajoittamista” (tuomio 21.6.2018, Fidelity Funds ym., C-480/16, EU:C:2018:480, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). 30 Unionin tuomioistuin on myös todennut, että SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla sallittu erilainen kohtelu on erotettava SEUT 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta kielletystä syrjinnästä. Jotta kansallisten verosäännösten voitaisiin katsoa soveltuvan yhteen pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien EUT-sopimuksen määräysten kanssa, niissä säädetyn erilaisen kohtelun on koskettava tilanteita, jotka eivät ole objektiivisesti toisiinsa rinnastettavissa, tai erilaisen kohtelun on oltava oikeutettua yleistä etua koskevista pakottavista syistä (tuomio 30.4.2020, Société Générale, C-565/18, EU:C:2020:318, 24 kohta). 31 Aluksi on siis tutkittava, onko kyseessä erilainen kohtelu, tämän jälkeen tilanteiden mahdollinen rinnastettavuus ja lopuksi tarvittaessa mahdollisuus oikeuttaa erilainen kohtelu. Erilaisen kohtelun olemassaolo 32 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että ennakkoratkaisukysymys on esitetty sellaisen oikeusriidan yhteydessä, joka koskee Luxemburgin oikeuden mukaan perustetun SICAV-rahaston, joka on yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin mukainen yhtiöjärjestyksen nojalla perustettu eli sijoitusyhtiömuotoinen yhteissijoitusyritys, E:lle maksamien tulojen verotusta. Suomessa yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin soveltamisalaan kuuluvat yhteissijoitusyritykset voidaan kuitenkin perustaa vain sopimusoikeudellisten säännösten nojalla eikä yhtiöjärjestyksen nojalla. 33 E katsoo, että SICAV-rahaston maksamia tuloja on verotettava samalla tavalla kuin suomalaisen sopimusoikeudellisten säännösten nojalla perustetun yhteissijoitusyrityksen maksamia tuloja. Keskusverolautakunta sitä vastoin katsoo, että koska SICAV-rahasto, joka on yhtiöjärjestyksen nojalla perustettu yhteissijoitusyritys, on Suomeen sijoittautuneen osakeyhtiön kaltainen, sen maksamia tuloja on kohdeltava verotuksessa tällaisesta yhtiöstä saadun osingon tavoin. 34 Näin ollen on selvitettävä ensinnäkin, merkitseekö pääasiassa kyseessä olevan Luxemburgin oikeuden mukaan perustetun SICAV-rahaston maksamien tulojen kohtelu, joka eroaa Suomen oikeuden mukaan perustetun yhteissijoitusyrityksen maksamien tulojen kohtelusta, sitä, että ensin mainittuja tuloja kohdellaan verotuksessa epäedullisemmin. 35 Tuloverolain 32 §:n mukaan pääomatulona pidetään omaisuuden tuottoa, omaisuuden luovutuksesta saatua voittoa ja muuta sellaista tuloa, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Suomen lainsäätäjän tässä 32 §:ssä nimenomaisesti luettelemiin pääomatuloihin kuuluvat sekä yhteissijoitusyritysten maksamat voitto-osuudet että osakeyhtiöiltä saadut osingot. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenevien tietojen mukaan pääomatulosta suoritetaan tuloveroa lähtökohtaisesti 30 prosenttia, jos tällaisen tulon määrä on enintään 30 000 euroa, tai 34 prosenttia, siltä osin kuin tällaisen tulon määrä ylittää 30 000 euroa. 36 Vaikka Suomen oikeuden mukaan perustettujen yhteissijoitusyritysten jakamia voitto-osuuksia verotetaan tulonsaajan tasolla pääomatuloina, Luxemburgin oikeuden mukaan perustetun SICAV-rahaston maksamia tuloja pidetään

§:ssä tarkoitettuina muuhun valtioon kuin Suomeen sijoittautuneelta yhteisöltä saatuina osinkoina ja niitä verotetaan tämän pykälän 3 momentin nojalla ansiotuloina progressiivisesti ja verokannalla, joka voi olla jopa 50 prosenttia. 37 Tällainen erilainen kohtelu voi johtaa siihen, että Luxemburgin oikeuden mukaan perustetun SICAV-rahaston jakamia tuloja kohdellaan epäedullisemmin kuin Suomen oikeuden mukaan perustettujen yhteissijoitusyritysten jakamia tuloja. 38 Toiseksi on katsottava, että pääasiassa kyseessä olevan Luxemburgin oikeuden mukaan perustetun SICAV-rahaston E:lle maksamien tulojen verokohtelu ei ole myöskään direktiivin 2011/61 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen - jotka eivät kuulu yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin soveltamisalaan ja jotka ovat osakeyhtiömuotoisia - maksamien tulojen verokohtelun kaltainen. Kuten Suomen hallitus on täsmentänyt esitettyihin kysymyksiin antamassaan kirjallisessa vastauksessa, Suomen lainsäädännön mukaan on mahdollista perustaa tällaisia rahastoja. 39 Unionin tuomioistuimella olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että Suomeen sijoittautuneiden osakeyhtiöiden tuloja verotetaan kahteen kertaan eli kerran yhtiön tasolla yhteisön tuloina ja kerran tulonsaajan tasolla pääomatuloina. Kaksinkertaisen verotuksen vaikutusten lieventämiseksi tuloverolain 33 a ja 33 b §:ssä säädetyillä toimenpiteillä mukautetaan verotusta tulonsaajan tasolla muun muassa vapauttamalla osa tuloista pääomatuloverosta. 40 Suomen hallitus täsmentää tältä osin unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamassaan vastauksessa, että mikäli osakeyhtiö harjoittaisi sijoitusrahastojen toimintaa vastaavan tyyppistä sijoitustoimintaa, se ei olisi vapautettu verosta, vaan se olisi normaalisti yhteisöverovelvollinen, ja sen jakamaan tuottoon sovellettaisiin osinkoverotuksen sääntöjä, jotka perustuvat osittaiseen kaksinkertaiseen verotukseen. 41 Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, asian laita ei kuitenkaan ole näin Luxemburgin oikeuden mukaan perustetun SICAV-rahaston osalta. Ennakkoratkaisupyynnöstä nimittäin ilmenee, että keskusverolautakunnan mukaan tällainen SICAV-rahasto on

§:ää sovellettaessa seuraavanlainen yhteisö: direktiivi 2011/96, sellaisena kuin se on muutettuna, ei koske sitä; sen kotipaikka on muussa ETA:n jäsenvaltiossa kuin Suomen tasavallassa; siihen sovelletaan kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevaa sopimusta ja se ei ole velvollinen suorittamaan saamistaan tuloista veroa vähintään 10:tä prosenttia. Kaksinkertaisen verotuksen lieventämiseksi kansallisella tasolla toteutettavia toimenpiteitä ei siten sovelleta sen maksamiin tuloihin. 42 Näin ollen on katsottava, että pääasiassa kyseessä olevan Luxemburgin oikeuden mukaan perustetun SICAV-rahaston Suomessa asuvalle saajalle maksamia tuloja kohdellaan epäedullisemmin kuin Suomen oikeuden mukaan perustettujen osakeyhtiöiden ja sopimusperusteisten yhteissijoitusyritysten maksamia tuloja. 43 Tämä erilainen kohtelu voi johtaa siihen, että Suomessa asuvat henkilöt ovat vähemmän halukkaita tekemään sijoituksia muissa jäsenvaltioissa kuin Suomessa, ja siten rajoittaa pääomien vapaata liikkuvuutta. Objektiivisesti toisiinsa rinnastettavissa olevat tilanteet 44 Kuten tämän tuomion 29 ja 30 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, tällainen erilainen kohtelu voidaan hyväksyä vain, jos se koskee tilanteita, jotka eivät ole objektiivisesti toisiinsa rinnastettavissa. 45 On todettava, että pääasiassa kyseessä oleva Luxemburgin oikeuden mukaan perustettu SICAV-rahasto ja Suomen oikeuden mukaan perustettu yhteissijoitusyritys ovat kaksi yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin mukaista yhteissijoitusyritystyyppiä. 46 Kuten yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin 1 artiklan 1 kohdasta ilmenee, tällaisten yritysten ainoana tarkoituksena on yleisöltä hankittujen varojen yhteinen sijoittaminen siirtokelpoisiin arvopapereihin tai muuhun helposti rahaksi muutettavaan rahoitusomaisuuteen, ne toimivat riskin hajauttamisen periaatteella ja niiden osuudet on haltijan vaatimuksesta ostettava takaisin tai lunastettava suoraan tai välillisesti tämän yrityksen varoilla. 47 Kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 45 kohdassa toteaa, kauppaoikeudessa käytetyt tiettyjen tilanteiden oikeudelliset luonnehdinnat eivät välttämättä sovellu sellaisinaan käytettäviksi verotuksessa. Näin ollen on todettava Suomen hallituksen tavoin, että yksin se seikka, että kotimaiset ja ulkomaiset yhteissijoitusyritykset ovat yhteissijoitusyrityksiä koskevassa direktiivissä tarkoitettuja yhteissijoitusyrityksiä, ei ole ratkaiseva kyseisten tilanteiden toisiinsa rinnastettavuuden vahvistamiseksi. 48 Kyseisellä direktiivillä ei nimittäin yhtäältä ole yhdenmukaistettu yhteissijoitusyrityksiin ja niiden jakamiin tuottoihin sovellettavaa verotusta. Mainitun direktiivin johdanto-osan neljännestä ja 83 perustelukappaleesta ilmenee muun muassa, että vaikka siinä on tarkoitus säätää yhteisistä perussäännöistä, jotka koskevat yhteissijoitusyritysten lupaa, valvontaa, rakennetta, toimintaa ja tietoja, jotka niiden on julkistettava, kyseinen direktiivi ei saisi vaikuttaa kansallisiin verotusta koskeviin sääntöihin. 49 Toisaalta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että rajat ylittävän tilanteen rinnastettavuutta jäsenvaltion sisäiseen tilanteeseen on tutkittava siten, että huomioon otetaan kyseessä olevilla kansallisilla säännöksillä tavoiteltu päämäärä sekä niiden tarkoitus ja sisältö, ja että vain kyseisessä lainsäädännössä säädetyt merkitykselliset erotteluperusteet on otettava huomioon, kun arvioidaan, ilmentääkö tällaisesta lainsäädännöstä seuraava erilainen kohtelu tilanteiden objektiivista erilaisuutta (tuomio 21.6.2018, Fidelity Funds ym., C-480/16, EU:C:2018:480, 50 ja 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). 50 Suomen hallituksen unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamasta kirjallisesta vastauksesta ilmenee, että Suomen verolainsäädännön mukaisen sijoitusrahastotoiminnan verokohtelun tavoitteena voidaan pitää yhdenkertaisen verotuksen toteutumista sijoittajan tasolla, ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tekemistä tarkistuksista muuta johdu. Luonnollisten henkilöiden saamien osinkojen verokohtelua koskevilla säännöksillä puolestaan pyritään siihen, että yhtiön tulosta maksetaan veroa myös sen osakkaiden tasolla, ja samanaikaisesti pyritään lieventämään tämän tulon kaksinkertaista verotusta. 51 Tällaisten tavoitteiden kannalta vaikuttaa siltä, että Luxemburgin oikeuden mukaan perustettu SICAV-rahasto on tilanteessa, joka on objektiivisesti rinnastettavissa Suomen oikeuden mukaan perustetun yhteissijoitusyrityksen tilanteeseen. Kuten unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee ja ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tekemistä tarkistuksista muuta johdu, molemmat yritykset on vapautettu tuloverosta ja niiden maksamaa tuottoa verotetaan ainoastaan tulonsaajien tasolla. 52 Toisin kuin Suomen oikeuden mukaan perustettu yhteissijoitusyritys, Luxemburgin oikeuden mukaan perustettu SICAV-rahasto on kylläkin sijoitusyhtiömuotoinen, ja se rinnastetaan tämän vuoksi osakeyhtiöön, jonka jakamia tuloja verotetaan

§:n 3 momentin mukaisesti. 53 On kuitenkin myös todettava, kuten tämän tuomion 35 kohdassa muistutetaan, että tuloverolain 32 §:ssä lueteltuihin esimerkkeihin pääomatuloista kuuluvat sekä yhteissijoitusyritysten maksamat voitto-osuudet että osakeyhtiöiden jakamat osingot. Näin ollen Suomen lainsäätäjä ei vaikuta asettaneen yhtäältä pääomatulojen ja toisaalta ansiotulojen välisen erottelun edellytykseksi tuloja jakavan yrityksen oikeudellista muotoa, vaan se on päinvastoin katsonut, että sekä sopimusperusteisten yritysten että sijoitusyhtiömuotoisten yritysten jakamat voitot ovat pääomatuloja. 54 Tästä seuraa, että jaetun voiton verokohtelun osalta Luxemburgin oikeuden mukaan perustettu SICAV-rahasto ei ole sen vuoksi, että se on perustettu sijoitusyhtiömuodossa, erilaisessa asemassa kuin Suomen oikeuden mukaan perustettu sopimusperusteinen yhteissijoitusyritys. 55 Tästä seuraa, että Luxemburgin oikeuden mukaan perustetun SICAV-rahaston ja Suomen oikeuden mukaan perustetun yhteissijoitusyrityksen maksamien tulojen erilainen kohtelu koskee objektiivisesti toisiinsa rinnastettavia tilanteita, ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkistuksesta muuta johdu. Yleistä etua koskevan pakottavan syyn olemassaolo 56 On muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus voidaan hyväksyä ainoastaan, jos se voidaan oikeuttaa yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä, jos sillä voidaan taata kyseessä olevan tavoitteen toteutuminen ja jos sillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 26.2.2019, X (Kolmansiin maihin sijoittautuneet väliyhteisöt), C-135/17, EU:C:2019:136, 70 kohta ja tuomio 30.1.2020, Köln-Aktienfonds Deka, C-156/17, EU:C:2020:51, 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). 57 Nyt käsiteltävässä asiassa on riittävää todeta, että Suomen hallitus ei ole vedonnut tällaisiin syihin ja että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole myöskään maininnut niitä. 58 Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että SEUT 63 ja SEUT 65 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion verotuskäytännölle, jossa kyseisessä jäsenvaltiossa asuvan luonnollisen henkilön tuloja verotettaessa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen sijoitusyhtiömuotoisen yhteissijoitusyrityksen maksamaa tuloa ei rinnasteta ensimmäiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden yhteissijoitusyritysten maksamiin tuloihin sillä perusteella, että jälkimmäiset yritykset eivät ole oikeudelliselta muodoltaan samanlaisia kuin ensin mainittu.

1. Kuuleminen ennakkoratkaisun johdosta E on unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun johdosta antamassaan lausumassa esittänyt muun ohella seuraavaa: Luxemburgin oikeuden mukaan perustetun SlCAV-rahaston ja Suomen oikeuden mukaan perustetun yhteissijoitusyrityksen maksamien tulojen erilainen kohtelu koskee unionin tuomioistuimen mukaan objektiivisesti toisiinsa rinnastettavia tilanteita. Asiassa ei myöskään ole sellaista yleistä etua koskevaa pakottavaa syytä, joka voisi oikeuttaa pääoman vapaan liikkuvuuden rajoituksen. Näin ollen SICAV-rahaston tuotonjakoa on verotettava tuloverolain 32 §:n mukaisesti E:n pääomatulona eikä mainitun lain 33 c §:n 3 momentin mukaisesti ansiotulona, sillä sopimusperusteisen sijoitusrahaston ja luxemburgilaisen SlCAV-rahaston tuotonjaon erilainen verotus on SEUT 63 ja 65 artiklan vastaista syrjintää. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö ei ole käyttänyt tilaisuuttaan antaa lausuma ennakkoratkaisusta.
2. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. E:n valitus hyväksytään. Keskusverolautakunnan päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että luxemburgilaisen SICAV-rahaston jakamaa tuloa on pidettävä E:n tuloverolain 32 §:n mukaisena pääomatulona. Perustelut Asiassa merkityksellisiä säännöksiä Tuloverolaki Tuloverolain 3 §:n 4 kohdan (1736/2009) mukaan yhteisöllä tarkoitetaan mainitussa laissa osakeyhtiötä, osuuskuntaa, säästöpankkia, sijoitusrahastoa, yliopistoa, keskinäistä vakuutusyhtiötä, lainajyvästöä, aatteellista tai taloudellista yhdistystä, säätiötä ja laitosta. Tuloverolain 20 §:n 1 momentin 2 kohdan (229/1999) mukaan tulon perusteella suoritettavasta verosta ovat vapaa kansaneläkelaitos, kunnallinen eläkelaitos, sairaus- ja hautausavustuskassa, sijoitusrahasto, henkilöstörahasto, erorahasto, valtakunnallinen työttömyyskassa, työttömyyskassojen keskuskassa, työttömyyskassojen tukikassa, työttömyyskassojen tukisäätiö sekä 116 a §:ssä tarkoitettu valmennusrahasto ja urheilijarahasto siinä mainitusta toiminnasta saamistaan tuloista. Tuloverolain 32 §:n (716/2004) mukaan veronalaista pääomatuloa on, siten kuin siitä jäljempänä tarkemmin säädetään, omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Pääomatuloa on muun ohessa korkotulo, osinkotulo siten kuin 33 a - 33 d §:ssä säädetään, vuokratulo, voitto-osuus, henkivakuutuksen tuotto, metsätalouden pääomatulo, maa-aineksista saadut tulot ja luovutusvoitto. Pääomatuloa on myös jaettavan yritystulon, yhtymän osakkaan tulo-osuuden sekä porotalouden tulon pääomatulo-osuus.

§:n 1 momentin (530/2016) mukaan ulkomaiselta yhteisöltä saatu osinko on veronalaista tuloa siten kuin mainitun lain 33 a ja 33 b §:ssä säädetään, jos yhteisö on eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2011/96/EU, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiiveillä 2013/13/EU ja 2014/86/EU, 2 artiklassa tarkoitettu yhtiö.

§:n 2 momentin (1237/2013) mukaan muulta kuin 1 momentissa tarkoitetulta ulkomaiselta yhteisöltä saatu osinko on veronalaista tuloa siten kuin 33 a ja 33 b §:ssä säädetään, jos yhteisö on ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollinen suorittamaan tulostaan, josta osinko on jaettu, veroa vähintään kymmenen prosenttia, ja: 1) yhteisön kotipaikka on Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion verolainsäädännön mukaan tässä valtiossa ja yhteisön kotipaikka kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan ei ole Euroopan talousalueen ulkopuolella olevassa valtiossa; tai 2) yhteisön asuinvaltion ja Suomen välillä on verovuonna voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus, jota sovelletaan yhteisön jakamaan osinkoon.

§:n 3 momentin (1237/2013) mukaan muulta kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetulta ulkomaiselta yhteisöltä saatu osinko on kokonaan veronalaista ansiotuloa. Sijoitusrahastolaki Sijoitusrahastolain (48/1999, kumottu uudella sijoitusrahastolailla 213/2019) 1 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (163/2016) mukaan mainitussa laissa sijoitusrahastotoiminnalla tarkoitetaan varojen hankkimista yleisöltä yhteistä sijoittamista varten ja näiden varojen sijoittamista pääasiallisesti rahoitusvälineisiin tai kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin tai muihin sijoituskohteisiin sekä sijoitusrahaston ja erikoissijoitusrahaston hallintoa ja rahasto-osuuksien markkinointia. Sijoitusrahastolain (48/1999) 1 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdan (1490/2011) mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan sijoitusrahastolla sijoitusrahastotoiminnassa hankittuja sekä Suomessa vahvistettujen sääntöjen ja 11 luvun mukaan sijoitettuja varoja sekä niistä johtuvia velvoitteita. Siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 13.7.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY (yhteissijoitusdirektiivi) Yhteissijoitusdirektiivin 2 artiklan mukaan yhteissijoitusyrityksellä tarkoitetaan mainitussa direktiivissä, jollei 3 artiklasta muuta johdu, yritystä:

1. a)jonka ainoana tarkoituksena on yleisöltä hankittujen varojen yhteinen sijoittaminen 50 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin siirtokelpoisiin arvopapereihin tai muuhun helposti rahaksi muutettavaan rahoitusomaisuuteen ja joka toimii riskin hajauttamisen periaatteella; ja
2. b)jonka osuudet on haltijan vaatimuksesta ostettava takaisin tai lunastettava suoraan tai välillisesti tämän yrityksen varoilla. Yhteissijoitusyrityksen toimenpide, jonka tarkoituksena on varmistaa, ettei sen osuuksien pörssiarvo poikkea merkittävästi niiden nettoarvosta, rinnastetaan takaisinostoon tai lunastukseen. Jäsenvaltiot voivat sallia, että yhteissijoitusyritys koostuu useasta alarahastosta. Direktiivin 3 artiklan mukaan edellä 2 kohdassa tarkoitettu yritys voidaan perustaa joko sopimusoikeudellisten säännösten (rahastoyhtiöiden hoidossa olevat sijoitusrahastot), trusteja koskevien säännösten (’unit trust’) tai yhtiöjärjestyksen (sijoitusyhtiöt) nojalla. Sopimus Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) SEUT 63 artiklan 1 kohdan mukaan mainitun luvun määräysten mukaisesti kiellettyjä ovat kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä jäsenvaltioiden välillä taikka jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä. SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan 63 artikla ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta soveltaa niitä verolainsäädäntönsä säännöksiä, joiden mukaan verovelvollisia kohdellaan eri tavoin heidän asuinpaikkansa tai heidän pääomansa sijoituspaikan perusteella. SEUT 65 artiklan 3 kohdan mukaan artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kansalliset säännökset eivät saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään taikka 63 artiklassa tarkoitetun pääomien ja maksujen vapaan liikkuvuuden peiteltyä rajoittamista. Asian oikeudellinen arviointi Asiassa on kysymys siitä, onko E:n ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetusta Luxemburgissa asuvasta ja mainitun valtion lainsäädännön mukaan perustetusta yhtiömuotoisesta SICAV-rahastosta saamia tuotto-osuuksia verotettava

§:n 3 momentin mukaisesti ansiotulona vai onko tuloa pidettävä tuloverolain 32 §:n mukaisena pääomatulona. Tarkemmin sanoen asiassa on ratkaistava, onko tuotto-osuuksien verottaminen ansiotulona vastoin SEUT 63 artiklan pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien rajoitusten kieltoa, kun otetaan huomioon myös mainitun sopimuksen 65 artiklan määräykset. SEUT 63 artiklaa sovellettaessa on tarkasteltava, ovatko tilanteet objektiivisesti toisiinsa rinnastettavia sillä tavoin, että niiden erilainen verokohtelu on artiklassa tarkoitetuin tavoin syrjivää. Asiaa on keskusverolautakunnan päätöksessä ja korkeimman hallinto-oikeuden unionin tuomioistuimelle esitetyssä kysymyksessä arvioitu siltä kannalta, tuleeko yhteissijoitusdirektiivin 2009/65/EY mukaisesti perustetuista yhtiömuotoisesta ns. UCITS-rahastosta saatua tuotto-osuutta kohdella verotuksessa samalla tavoin kuin suomalaisesta sopimusperusteisesta, mainitussa direktiivissä tarkoitetusta UCITS-rahastosta saatua tuloa siitä huolimatta, että näiden rahastojen oikeudelliset muodot eivät vastaa toisiaan. Unionin tuomioistuin on edellä selostetussa nyt kysymyksessä olevaan asiaan antamassaan tuomiossa viitannut yhteissijoitusdirektiivin perustelukappaleeseen 83, jonka mukaan mainittu direktiivi ei saisi vaikuttaa kansallisiin verotusta koskevin säännöksiin eikä kyseisellä direktiivillä siten ole yhdenmukaistettu yhteissijoitusyrityksiin ja niiden jakamiin tuottoihin kohdistuvaa verotusta. Tuomion mukaan yksin se seikka, että kotimaiset ja ulkomaiset yhteissijoitusyritykset ovat puheena olevassa direktiivissä tarkoitettuja yhteissijoitusyrityksiä, ei ole ratkaisevaa tilanteiden rinnastettavuuden kannalta (tuomion 47 ja 48 kohta). Sen sijaan tuomion mukaan ratkaisevaa on se, että verrattaessa rajat ylittävän tilanteen rinnastettavuutta jäsenvaltion sisäiseen tilanteeseen huomioon on otettava kansallisilla säännöksillä tavoiteltu päämäärä sekä niiden tarkoitus ja sisältö. Tuomioistuin toteaa, että, kun otetaan huomioon Suomen hallituksen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset, Suomen verolainsäädännön mukaisen sijoitusrahastotoiminnan verokohtelun tavoitteena voidaan pitää yhdenkertaisen verotuksen toteutumista sijoittajan tasolla, ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tekemistä tarkistuksista muuta johdu (tuomion 49 ja 50 kohta). Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei sijoitusrahastotoiminnan verokohtelun tavoitteita ole syytä arvioida toisin kuin tuomiossa on esitetty. Korkein hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että E:n ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan nyt kysymyksessä oleva SICAV-rahasto on Luxemburgissa vapautettu tuloverosta ja sen jakamia tuottoja verotetaan ainoastaan tulonsaajien tasolla. Näin ollen tämä SICAV-rahasto ja Suomen lainsäädännön mukaan perustetut sijoitusrahastot ovat tältä osin objektiivisesti verrattavissa toisiinsa unionin tuomioistuimen tuomion kohdassa 51 tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi E:n luxemburgilaisesta SICAV-rahastosta saamien tuotto-osuuksien verotusta ansiotulona on pidettävä SEUT 63 artiklan pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien rajoitusten kieltämistä koskevan määräyksen vastaisena. Asiassa ei ole esitetty sellaisia unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisia yleistä etuja koskevia pakottavia syitä, joiden perusteella pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus voitaisiin hyväksyä. Näin ollen asiaa ei ole arvioitava toisin myöskään SEUT 65 artiklan ja sitä koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Johtopäätös Edellä esitetyillä perusteilla on katsottava, että luxemburgilaisen SICAV-rahaston jakamaa tuloa on pidettävä E:n tuloverolain 32 §:n mukaisena pääomatulona. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, keskusverolautakunnan päätös on kumottava ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttava edellä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla. Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Anna Ahlberg.