(9)KEHA-keskuksen mukaan hyvityslaissa ei ole säädetty siitä, että KEHA-keskuksen hyvityslain nojalla tekemät päätökset olisivat suoraan ulosottokelpoisia. Hyvityslaissa ei ole säädetty valtionavustuslain 35 §:n soveltumisesta nyt kysymyksessä olevan tuen takaisinperintään. KEHA-keskuksen hyvityslain nojalla tekemät takaisinperintää koskevat päätökset eivät ole suoraan ulosottokelpoisia, eikä KEHA-keskus voi periä omaan päätökseensä perustuen palauttamatta olevaa määrää ulosottotoimenpitein ulosottoperusteen puuttuessa. Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esitöitä

(10)Ravitsemisyritysten uudelleentyöllistämisen tukemisesta ja toiminnan rajoitusten hyvittämisestä annetun lain (hyvityslaki) 1 §:n mukaan tämä laki koskee luonnollista henkilöä ja oikeushenkilöä, jonka harjoittaman ravitsemisliikkeen (ravitsemisyritys) toimintaa on rajoitettu väliaikaisesti majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain (308/2006) 3 a §:n 1 momentin nojalla (rajoitusvelvoite).

(11)Hyvityslain 5 §:n mukaan lain 3 luvussa säädetään ravitsemisyritykselle rajoitusvelvoitteesta aiheutuvien joustamattomien välittömien kustannusten kohtuullisesta hyvityksestä.

(12)Hyvityslain 11 §:n 1 momentin mukaan tämän lain nojalla tehtyyn päätökseen saa hakea oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa (434/2003).

(13)Saman pykälän 2 momentin mukaan muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

(14)Hyvityslain 13 §:n 1 momentin mukaan, jos 3 §:ssä tarkoitettua tukea tai 5 §:ssä tarkoitettua hyvitystä on suoritettu ravitsemisyrityksen antamien virheellisten tietojen perusteella, perusteeton määrä peritään takaisin. Takaisin peritään myös se määrä, jolla suoritettu hyvitys ylittää 7 §:n 6 momentissa tarkoitetun toteumaperusteisen rajoituksen, jos ravitsemisyritys ei ole palauttanut ylityksen määrää mainitussa momentissa edellytetyllä tavalla.

(15)Hyvityslain 15 §:n mukaan edellä 3 §:ssä tarkoitettuun tukeen ja 5 §:ssä tarkoitettuun hyvitykseen sovelletaan, mitä valtionavustuslain 9, 10 ja 14 — 20 §:ssä säädetään.

(16)Hyvityslain 16 §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskus (KEHA-keskus) on tämän lain tarkoittama toimivaltainen viranomainen. KEHA-keskus myöntää ja maksaa hakemuksen perusteella 3 §:n tarkoitetun tuen ja 5 §:ssä tarkoitetun hyvityksen. Sen estämättä mitä edellä tässä pykälässä säädetään, työ- ja elinkeinoministeriö tekee päätöksen 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulla joukkoajolla suoritettavien hyvitysten myöntämisestä ja maksamisesta. KEHA-keskus vastaa 3 §:ssä tarkoitetun tuen ja 5 §:ssä tarkoitetun hyvityksen takaisinperinnästä siten kuin 13 §:ssä säädetään.

(17)Hyvityslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 67/2020 vp) on 15 §:ää koskevissa säännöskohtaisissa perusteluissa todettu, että uudelleen työllistämisen tuen ja toimintarajoitukseen perustuvan hyvityksen myöntäminen ja maksaminen ovat hallintomenettelyä, jossa tukeudutaan myös valtionavustuslakiin. Pykälän mukaan sovellettavaksi tulevat seuraavat viimeksi mainitun lain säännökset: 9 § avustuksen hakemisesta, 10 § valtionavustuksen hakijan selvittämisvelvollisuudesta, 14 § avustuksen saajan tiedonantovelvollisuudesta, 15 § viranomaisen valvontatehtävästä, 16 § tarkastusoikeudesta, 17 § tarkastuksen suorittamisesta, 18 § virka-avusta, 19 § maksatuksen keskeytyksestä ja 20 § valtionavustuksen palauttamisesta.

(18)Valtionavustuslain 1 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa säädetään niistä perusteista ja menettelyistä, joita noudatetaan myönnettäessä valtionavustuksia. Valtionavustuksella tarkoitetaan tässä laissa tuenluonteista rahoitusta tietyn toiminnan tai hankkeen avustamiseksi.

(19)Saman pykälän 2 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan valtion talousarvioon otetusta määrärahasta tai talousarvion ulkopuolella olevan valtion rahaston varoista myönnettävään valtionavustukseen. Tätä lakia sovelletaan myös, kun valtion talousarviossa myönnetään valtuus tehdä sopimuksia tai antaa sitoumuksia valtionavustuksesta.

(20)Valtionavustuslain 3 §:n 1 momentin mukaan, jos muussa laissa on tästä laista poikkeavia säännöksiä, niitä noudatetaan tämän lain sijasta.

(21)Saman pykälän 3 momentin 1 kohdan mukaan, ellei muussa laissa toisin säädetä, tässä laissa tarkoitettuna valtionavustuksena ei pidetä tukea, korvausta tai muuta etuutta, jos oikeus sen saamiseen perustuu lakiin ja myönnettävän määrän määräytymisperuste säädetään yksityiskohtaisesti laissa.

(22)Valtionavustuslain 35 §:n (688/2001) mukaan valtionapuviranomaisen päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Lain 21 ja 22 §:ssä tarkoitetussa asiassa (valtionavustuksen takaisinperintä) oikaisuvaatimuksesta annettu päätös voidaan panna täytäntöön verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/1961) säädetyssä järjestyksessä.

(23)Valtionavustuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 63/2001 vp) todetaan 3 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi eräistä julkisen tuen muodoista, joihin valtionavustuslakia ei sovelleta toissijaisena yleislakina. Laki ei tällöin tule lainkaan sovellettavaksi. Momentissa säädettävät tuet eivät ole tässä laissa tarkastettuja valtionavustuksia. Momentissa säädetyissä tuissa lain soveltaminen edellyttää, että asiasta otetaan erillinen säännös asianomaiseen erityislakiin. (---) Tarvittaessa erityislainsäädännössä voidaan myös ottaa viittaussäännöksellä sovellettavaksi tarkoitukseen soveltuvat valtionavustuslain säännökset. Pykälän 3 momentin 1 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi, ettei valtionavustuslaki koske lakisääteisiä tukia, korvauksia ja etuuksia. Kyseessä on lakisääteinen tuki, korvaus tai etuus, jos oikeus saada sitä perustuu suoraan lakiin ja jos laissa säädetään myös yksityiskohtaisesti määrän määräytymisperusteesta. Korvauksen, tuen tai etuuden myöntävällä viranomaisella ei ole tällöin tarkoituksenmukaisuuteen tai talousarvion toimeenpanoon liittyvää harkintavaltaa myöntämisen ja myönnettävän määrän suhteen. Viranomaisen tehtävä rajoittuu tällöin korvausta, tukea tai etuutta koskevan, valtiota velvoittavan oikeusnormiston soveltamiseen. (---)

(24)Verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain (706/2007), jolla on kumottu verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annettu laki (367/1961), 1 §:n mukaan tämä laki koskee seuraavia saatavia (julkinen saatava): 1) vero ja julkinen maksu sekä niille säädetty viivästyskorko ja korotus; 2) muu julkisoikeudellinen tai siihen rinnastettava saatava, joka 3 §:n mukaan saadaan periä ulosotossa ilman ulosottokaaren (705/2007) 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettua ulosottoperustetta (suora ulosottokelpoisuus).

(25)Saman lain 3 §:n 2 momentin mukaan muu julkisoikeudellinen tai siihen rinnastettava saatava on suoraan ulosottokelpoinen, jos lailla niin säädetään. Tällainen saatava voidaan säätää suoraan ulosottokelpoiseksi myös valtioneuvoston asetuksella, jos saatavan rahamäärästä tai sen määräytymisperusteesta säädetään laissa tai valtioneuvoston asetuksessa eikä saatavan suuruuden määräämiseen liity merkittävää harkintavallan käyttöä.

(26)Ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan ulosottoperusteita ovat muun ohella hallintotuomioistuimen päätös ja muun viranomaisen päätös hallintolainkäyttöasiassa (5 kohta) sekä valtioneuvoston, ministeriön, valtion keskushallintoon kuuluvan viraston ja aluehallintoviraston päätös sekä muu hallintopäätös, jos sen täytäntöönpanosta tämän lain mukaisessa järjestyksessä säädetään muussa laissa (6 kohta).

(27)Oikeudenkäynnistä

(28)Saman pykälän 2 momentin mukaan asiaa ei kuitenkaan käsitellä hallintoriita-asiana, jos asia voidaan tai on voitu ratkaista hallintopäätöksellä tai perustevalitukseen annettavalla päätöksellä. Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(29)Hallintoriita-asiaa koskevasta oikeudenkäynnistä

(30)Käsillä olevassa asiassa KEHA-keskuksella on ollut hyvityslain 16 §:n nojalla toimivalta päättää liikaa maksetun hyvityksen takaisinperinnästä. Säännönmukaisena oikeussuojakeinona KEHA-keskuksen päätöksestä on edellä kuvatulla tavalla hallintolain mukainen oikaisuvaatimus ja oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä tehty hallintovalitus.

(31)Hallintoriitamenettelyn käyttöalaa tässä asiassa arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon, onko KEHA-keskuksella ollut saatavansa takaisinperimiseksi täytäntöönpanoperustetta.

(32)A ei ole hakenut KEHA-keskuksen päätökseen oikaisua, eikä hän siten myöskään ole saattanut asiaa oikeuden tutkittavaksi hallintovalituksin. KEHA-keskuksella ei ole näiden seikkojen johdosta käytettävissään saatavan perimiseksi ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua ulosottoperustetta.

(33)KEHA-keskuksen päätös takaisinperinnästä on lainvoimainen, mutta päätöksen täytäntöönpano ulosottoteitse edellyttää ulosottokaaren 2 luvun 2 §:n 1 momentin 6 kohdan perusteella erityissäännöstä päätöksen täytäntöönpanosta. Hyvityslaissa ei ole säännöksiä KEHA-keskuksen päätöksen täytäntöönpanosta ulosottokaaren mukaisessa järjestyksessä.

(34)Verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaan muu julkisoikeudellinen tai siihen rinnastettava saatava on suoraan ulosottokelpoinen, jos lailla niin säädetään. Hyvityslaissa ei ole säännöksiä KEHA-keskuksen päätöksen täytäntöönpanosta verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain mukaisessa järjestyksessä.

(35)Hallinto-oikeus on kuitenkin valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että KEHA-keskuksen päätös on valtionavustuslain 35 §:n nojalla suoraan ulosottokelpoinen verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa säädetyssä järjestyksessä.

(36)Valtionavustuslain 35 §:ssä säädetään valtionapuviranomaisen päätöksen täytäntöönpanosta. Valtionavustuslakia ei kuitenkaan sovelleta lain 3 §:n nojalla tukeen, korvaukseen tai muuhun etuuteen, jos oikeus sen saamiseen perustuu lakiin ja myönnettävän määrän määräytymisperuste säädetään yksityiskohtaisesti laissa. Valtionavustuslain esitöiden mukaan lain säännösten soveltaminen näihin avustuksiin edellyttää, että asianomaisessa erityislaissa otetaan viittaussäännöksellä sovellettavaksi valtionavustuslain säännökset.

(37)Korkein hallinto-oikeus katsoo, että hyvityslain 3 luvussa säädetään yksityiskohtaisesti oikeudesta saada hyvitystä sekä määrän määräytymisperusteesta. KEHA-keskuksella ei ole sellaista harkintavaltaa hyvityslaissa tarkoitetun hyvityksen myöntämisen ja myönnettävän määrän suhteen, jota valtionavustuslain soveltaminen edellyttää. Siten hyvityslain nojalla myönnetty hyvitys on sellainen valtionavustuslain 3 §:ssä tarkoitettu tuki, korvaus tai etuus, johon ei voida soveltaa valtionavustuslakia ilman erityistä viittaussäännöstä.

(38)Hyvityslain 15 §:ssä säädetään niistä valtionavustuslain säännöksistä, jotka tulevat hyvityslain osalta sovellettaviksi. Hyvityslaissa ei ole viittaussäännöstä, jonka perusteella hyvityksen takaisinperintään voitaisiin soveltaa valtionavustuslain 35 §:n säännöksiä.

(39)KEHA-keskuksen päätös hyvityksen takaisinperinnästä ei siten ole ollut ulosottokaaren tai verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain perusteella täytäntöönpantavissa, mistä syystä asia on ensisijaisesta muutoksenhaun mahdollisuudesta huolimatta ollut KEHA-keskuksen kannalta välttämätöntä saattaa hallinto-oikeuden tutkittavaksi hallintoriita-asiana.

(40)Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle hallintoriita-asiana käsiteltäväksi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Joni Heliskoski, Tero Leskinen ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Heidi Muukkonen.