2022 false KHO:2022:35 A ja B hakivat 1.6.2020 menetetyn määräajan palauttamista valittaakseen Suomen riistakeskuksen 3.7.2019 tekemästä hirvieläinten pyyntilupapäätöksestä. Hakijoiden mukaan pyyntilu

§:n 2 momentissa tarkoitetun vuoden määräajan jälkeen. Hakemus hylättiin. Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 114 § ja 115 § 2 momentti Ks. KHO 1960 II 550 ja KHO 14.12.2020 taltionumero H 987/

1. Päätös, jota hakemus koskee Suomen riistakeskus 3.7.2019 nro 2019-1-000-14297-0 Asian aikaisempi käsittely Suomen riistakeskus on päätöksellään 3.7.2019 myöntänyt C:lle metsästyslaissa tarkoitetun yhteisluvan 1 254 valkohäntäpeuran ja 82 hirven metsästykseen kartalla osoitetuilla alueilla. Päätöksen perusteella valkohäntäpeuroja saa metsästää 1.9.2019 - 15.2.2020 ja hirviä 1.9.2019 - 15.1.
2. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A ja B ovat korkeimpaan hallinto-oikeuteen 1.6.2020 saapuneessa hakemuksessa vaatineet menetetyn määräajan palauttamista valituksen tekemiseksi Suomen riistakeskuksen päätöksestä. Hakemuksessa on esitetty muun ohella seuraavaa: A:lla ja B:llä ei ole ollut mahdollisuutta hakea muutosta valitusajan kuluessa. He ovat saaneet tiedon riistakeskuksen 3.7.2019 antamasta päätöksestä vasta 8.5.2020 heidän asianajajansa pyydettyä päätöstä ja siihen liittyviä asiakirjoja. Riistakeskuksen päätös koskee muun muassa A:n omistamia tiloja, joita koskevat metsästysoikeuden vuokrasopimukset on irtisanottu 15.4.2019 ja 18.4.
3. Pyyntilupahakemukseen liitettyyn luetteloon on merkitty myös tiloja, joiden metsästysoikeutta ei ole koskaan vuokrattu hirvieläinten metsästykseen, kuten B:n tila. Myönnetyllä pyyntiluvalla on loukattu A:n ja B:n metsästysoikeuksia. Riistakeskuksen lausunnon mukaan A:n ja B:n hakemus on perusteettomana hylättävä. Asiassa ei ole erityisen painavaa syytä menetetyn määräajan palauttamiseen. Suomen riistakeskus ei ole saanut hakemusmenettelyn missään vaiheessa tietoa metsästysoikeutta koskevista epäselvyyksistä. Epäselvyys on ilmennyt vasta A:n ottaessa yhteyttä Suomen riistakeskukseen marraskuussa
4. C on antanut vastineen. A ja B ovat peruuttaneet hakemuksensa 23.8.
5. A ja B ovat 24.8.2021 ilmoittaneet peruuttavansa tekemänsä hakemuksen peruutuksen. A ja B ovat 1.9.2021 antaneet vastaselityksen, jossa he toteavat muun ohella, että Suomen riistakeskuksen olisi tullut ryhtyä toimiin metsästyksen lopettamiseksi viimeistään marraskuussa 2019 saatuaan tiedon metsästysoikeuden lakkaamisesta edellä tarkoitetuilla tiloilla. Metsästysoikeuden puuttuminen ja laiton metsästys ovat erityisen painavia syitä menetetyn määräajan palauttamiseen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut hakemuksen. Hakemus hylätään. Perustelut Sovellettavat säännökset Korkein hallinto-oikeus voi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 114 §:n mukaan palauttaa menetetyn määräajan sille, joka saman lain 53 §:ssä tarkoitetun laillisen esteen tai muun erittäin painavan syyn vuoksi ei ole voinut määräajassa: 1) panna vireille oikaisuvaatimusta tai hakea muutosta päätökseen; tai 2) ryhtyä muuhun toimenpiteeseen hallintomenettelyssä tai hallintoasian oikeudenkäynnissä. Oikeudenkäynnistä

§:n 2 momentin mukaan hakemus on tehtävä 30 päivän kuluessa laillisen esteen lakkaamisesta. Jos hakemus perustuu muuhun erittäin painavaan syyhyn, uutta määräaikaa on haettava vuoden kuluessa alkuperäisen määräajan päättymisestä. Menetetty määräaika voidaan erityisen painavista syistä palauttaa myöhemmin tehdystä hakemuksesta. Saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi A ja B ovat 1.6.2020 hakeneet menetetyn määräajan palauttamista valittaakseen Suomen riistakeskuksen 3.7.2019 antamasta päätöksestä. Hakemuksen mukaan he ovat saaneet 8.5.2020 tiedon riistakeskuksen mainitusta päätöksestä. He ovat peruuttaneet hakemuksensa 23.8.2021 ja ilmoittaneet 24.8.2021 peruuttavansa hakemuksen peruutuksen. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 1960 II 550 on todettu, että vaikka valittaja, joka oli peruuttanut valituksensa, valitusajan jälkeen pyysi, että peruutus jätettäisiin huomioon ottamatta, valitus jätettiin tutkimatta. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 14.12.2020 taltionumero H987 oli kysymys tilanteesta, jossa muutoksenhakija pyydettyään lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä oli sittemmin ilmoittanut peruuttavansa valituslupahakemuksensa. Tämän jälkeen muutoksenhakija oli ilmoittanut peruuttavansa peruutusilmoituksensa ja pyytänyt, että korkein hallinto-oikeus tutkii valituslupahakemuksen ja valituksen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että koska muutoksenhakijan ilmoitus peruutusilmoituksen peruuttamisesta oli saapunut korkeimpaan hallinto-oikeuteen ennen valitusajan päättymistä, valituslupahakemus oli tutkittava. A:n ja B:n peruutettua menetetyn määräajan palauttamista koskevan hakemuksensa heidän on katsottava tehneen menetetyn määräajan palauttamista koskevan uuden hakemuksen 24.8.2021 eli oikeudenkäynnistä

§:n 2 momentin mukaisen vuoden määräajan jälkeen. Momentin mukaan hakemuksen hyväksyminen määräajan jälkeen edellyttää erityisen painavia syitä. Hakijoiden esittämästä selvityksestä ilmenee, että hakijoista A on marraskuussa 2019 keskustellut Suomen riistakeskuksen edustajan kanssa metsästysoikeudesta omistamiensa ja joidenkin muiden kiinteistöjen alueella liittyen hakemuksen kohteena olevassa päätöksessä tarkoitettuun hirvieläinten pyyntiin. Tähän nähden hakijoiden on katsottava tienneen 3.7.2019 annetusta pyyntilupapäätöksestä jo marraskuussa 2019, vaikka itse päätös ja siihen liittyvät asiakirjat on hankittu myöhemmin. Näissä olosuhteissa korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei menetetyn määräajan palauttamiseen ole erityisen painavia syitä. Tämän vuoksi hakemus on hylättävä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Petri Leinonen.