← Suomi

KHO/2022/95

2022 false KHO:2022:95 Valtiokonttori oli määrännyt liikennevakuutuslaissa tarkoitetun vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta laiminlyöntimaksun hieman yli yhden vuorokauden kestäneestä laim

§:n 1 momentin mukaan se, joka on laiminlyönyt 6 §:n mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa, on velvollinen maksamaan laiminlyöntimaksun, joka on enintään kolme kertaa vakuutusmaksua vastaavan maksun suuruinen. Laiminlyöntimaksun korotuskerrointa määrättäessä otetaan huomioon laiminlyöntiajan pituus, laiminlyönnin tahallisuus ja toistuvuus sekä se, onko ajoneuvoa käytetty liikenteessä.

(13)Liikennevakuutuslain 29 §:n 2 momentin mukaan Valtiokonttori määrää vakuutusmaksua vastaavan maksun ja laiminlyöntimaksun sekä velvoittaa vakuuttamisvelvollisuutensa laiminlyöneen ajoneuvon omistajan tai haltijan maksamaan maksut Liikennevakuutuskeskukselle. Laiminlyöntimaksu voidaan jättää määräämättä vain erityisestä syystä.
(14)Liikennevakuutuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 123/2015 vp) laiminlyöntimaksun on todettu olevan osin uudella tavalla määräytyvä vakuutusmaksuvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella määrättävä sanktioluonteinen seuraamusmaksu, joka korvaisi aiemman lain mukaisen hyvikkeen korotusosan. Hallituksen esityksen mukaan laiminlyöntimaksulle ei ehdoteta säädettäväksi vähimmäismäärää.
(15)Mainitussa hallituksen esityksessä on lisäksi todettu, että lain 29 §:ssä tarkoitettu erityinen syy voisi olla esimerkiksi se, että rekisteröimättömän ajoneuvon kohdalla on objektiivisesti arvioiden huomattavaa oikeudellista tulkinnanvaraisuutta tai muuta epäselvyyttä siitä, onko ajoneuvo teknisiltä ominaisuuksiltaan sellainen, että se tulee 5 §:n perusteella vakuuttaa tai jättää 8 §:n perusteella vakuuttamatta.
(16)Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Oikeudellinen arviointi
(17)Hallinto-oikeus on muuttanut Valtiokonttorin päätöstä laiminlyöntimaksun korotuskertoimen osalta. Ratkaisua on perusteltu sillä, että A:n valitus on ollut laiminlyönnin tahattomuuden osalta uskottava ja tämän vuoksi korotuskerrointa on tässä tapauksessa syytä alentaa.
(18)Asiassa on aluksi arvioitava, onko hallinto-oikeus voinut mainitsemillaan perusteilla muuttaa Valtiokonttorin päätöstä laiminlyöntimaksun korotuskertoimen osalta.
(19)Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hallinto-oikeuden on tullut valituksen johdosta arvioida, onko Valtiokonttorin päätös lainmukainen. Päätöksen lainmukaisuutta on arvioitava laiminlyöntimaksun määräämiselle laissa säädetyt perusteet huomioon ottaen.
(20)Hallinto-oikeuden päätöksestä ei ilmene, että asiaa arvioitaessa olisi otettu huomioon muita

§:ssä säädettyjä perusteita kuin laiminlyönnin tahallisuus. Hallinto-oikeuden ei näin ollen olisi tullut muuttaa Valtiokonttorin päätöstä mainitsemillaan perusteilla.

(21)Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko Valtiokonttorin päätös ollut laiminlyöntimaksun osalta lainmukainen, kun otetaan huomioon maksun määräämiselle laissa säädetyt perusteet.
(22)Laiminlyöntimaksu on rangaistusluonteinen hallinnollinen seuraamus, joka voidaan jättää määräämättä vain erityisestä syystä. Valtiokonttorin on maksun määräämistä koskevan päätöksen perusteluissa nojauduttava niihin perusteisiin, jotka maksun määräämiselle on laissa säädetty.
(23)

§:n 1 momentista ilmenevin tavoin laiminlyöntimaksu voi olla enintään kolme kertaa vakuutusmaksua vastaavan maksun suuruinen. Säännöksen mukaan korotuskerrointa määrättäessä otetaan huomioon laiminlyöntiajan pituus, laiminlyönnin tahallisuus ja toistuvuus sekä se, onko ajoneuvoa käytetty liikenteessä.

(24)Laissa ei ole yksityiskohtaisia säännöksiä siitä, miten edellä todettuja perusteita on maksua määrättäessä sovellettava. Perusteiden soveltamiseen vaikuttaa käytännössä myös se, että maksua määrättäessä kaikista perusteista, kuten laiminlyönnin tahallisuudesta tai ajoneuvon käyttämisestä liikenteessä, ei välttämättä ole kaikissa tapauksissa käytettävissä eikä edes mahdollista hankkia selvitystä.
(25)Valtiokonttorilla on liikennevakuutuslaissa säädettyjen perusteiden soveltamisessa tältä osin harkintavaltaa, jota käytettäessä on noudatettava muun ohella hallintolain 6 §:stä ilmeneviä hallinnon oikeusperiaatteita. Valtiokonttorin ratkaistavaksi tulevien asioiden suuri määrä huomioon ottaen erityistä merkitystä on myös sillä, että perusteiden soveltaminen on tasapuolista, johdonmukaista ja ennakoitavaa.
(26)Valtiokonttorin kuvaaman kaltaista käytäntöä, jossa laiminlyöntimaksun korotuskerroin määrätään porrastetusti laiminlyöntiajan pituuden perusteella ja muut perusteet otetaan huomioon kerrointa alentavina tai korottavina, voidaan pitää lähtökohdiltaan edellä todettujen vaatimusten mukaisena.
(27)A:n laiminlyöntimaksua määrätessään Valtiokonttori on ottanut huomioon laiminlyöntiajan pituuden siten, että päätöksessä on käytetty korotuskerrointa 2, koska ajoneuvo on ollut vakuuttamaton enintään 30 päivää. Valtiokonttorin päätöksessä ei tuoda esiin, että kerrointa olisi alennettu tai korotettu muiden

§:ssä säädettyjen perusteiden johdosta.

(28)A on hallinto-oikeudessa vedonnut erityisesti siihen, ettei hän ole ollut tietoinen velvollisuudesta ottaa vakuutus määräajassa auton ostohetken jälkeen. Kun otetaan huomioon, että kysymys on A:lle ajoneuvon omistajana kuuluvasta lakisääteisestä velvollisuudesta, A:n esittämälle tietämättömyydelle ei ole annettava merkitystä arvioitaessa Valtiokonttorin päätöksen lainmukaisuutta.
(29)A on lisäksi vedonnut siihen, että Valtiokonttorin määräämä maksu on kohtuuton laiminlyönnin lyhyen keston vuoksi. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan liikennevakuutus olisi tullut ottaa viimeistään 16.9.2020, mutta vakuutus on saadun selvityksen perusteella otettu aamulla 18.9.2020. Laiminlyöntimaksu on määrätty ajalta 17. — 18.9.2020.
(30)A:n laiminlyöntiaika on näin ollen ollut hyvin lyhyt. Valtiokonttorin päätöksen perusteella laiminlyöntimaksua määrättäessä käytetty kerroin 2 on perustunut laiminlyöntiajan pituuteen eikä sitä ole korotettu muiden

§:ssä säädettyjen perusteiden johdosta.

(31)Laiminlyöntiajan pituus on yksi

§:ssä säädetty laiminlyöntimaksun korotuskerrointa määrättäessä huomioon otettava seikka. Säädettäessä mainittu seikka huomioon otettavaksi kerrointa määrättäessä tarkoituksena on ollut erottaa kestoltaan eripituiset vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönnit.

(32)

§:n perusteella laiminlyöntimaksu voi olla enintään kolme kertaa vakuutusmaksua vastaavan maksun suuruinen. Maksulle ei ole laissa säädetty vähimmäismäärää. Kun otetaan huomioon tämä korotuskerrointa määrättäessä käytettävissä oleva asteikko sekä se, että kerrointa määrättäessä otetaan edellä todetulla tavalla huomioon laiminlyöntiajan pituus, asteikon yläpäähän sijoittuvan kertoimen 2 käyttämistä hyvin lyhyessä laiminlyönnissä, johon ei liity kerrointa korottavia perusteita, ei voida pitää liikennevakuutuslaissa kertoimen määräämiselle säädettyjen perusteiden mukaisena. Laissa säädettyjen perusteiden soveltamista siten, että käytettävissä olevasta asteikosta jää vain suhteettoman pieni osa pidemmille tai muutoin vakavammille laiminlyönneille, on pidettävä myös suhteellisuusperiaatteen vastaisena. Laiminlyöntimaksun määräämiselle laissa säädetyt perusteet huomioon ottaen asiaa ei ole arvioitava toisin Valtiokonttorin viittaaman direktiivin 2009/103/EY perusteella.

(33)Edellä olevan perusteella Valtiokonttori ei ole voinut määrätä A:lle laiminlyöntimaksua päätöksestään ilmenevällä tavalla käyttämällä korotuskerrointa 2. Valtiokonttorin päätös on tältä osin lainvastainen.
(34)Hallinto-oikeus on muuttanut Valtiokonttorin päätöksen mukaisen korotuskertoimen siten, että kertoimeksi on määrätty 1. Kun otetaan huomioon edellä todetut laiminlyöntimaksun määräämisen perusteet, sanottua kerrointa ei ole pidettävä lainvastaisena.
(35)Edellä olevan perusteella hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiselle ei ole perustetta. Valtiokonttorin valitus on tämän vuoksi hylättävä. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Anne Nenonen, Joni Heliskoski, Tero Leskinen ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Pekka Savola.

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.