(29)Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:ssä säädetään oikeudesta olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:n 2 momentin mukaan vastoin saman luvun 18 §:ää hankittua todistetta ei saa rikosasiassa hyödyntää todisteena. Hyödyntämiskielto koskee sanotun 2 momentin mukaan myös todistetta, joka on hankittu muussa menettelyssä kuin esitutkinnassa tai rikosasian oikeudenkäynnissä henkilöltä pakkokeinon käyttämisen uhalla tai muutoin vastoin hänen tahtoaan, jos hän oli tällöin epäiltynä tai vastaajana rikoksesta taikka esitutkinta tai oikeudenkäynti oli vireillä rikoksesta, josta häntä syytetään, ja jos todisteen hankkiminen rikosasiassa olisi ollut vastoin 18 §:ää.

(30)Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 46/2014 vp, s. 90) todetaan hyödyntämiskiellosta muussa menettelyssä kuin esitutkinnassa tai rikosasian oikeudenkäynnissä henkilöltä momentissa säädetyin tavoin hankitusta todisteesta, että ”kysymys on hallinnollisessa menettelyssä saadun tiedon hyödyntämistä myöhemmässä rikosoikeudenkäynnissä. Jos tietoja luovutetaan vapaaehtoisesti hallinnollisessa menettelyssä, ei niiden käyttäminen ole kiellettyä. Hyödyntämiskielto koskee niitä tilanteita, joissa tietoja on hankittu vastoin henkilön tahtoa. Momentissa mainitaan esimerkkinä pakkokeinon käyttämisen uhka. Muita vastaavia keinoja olisivat rangaistuksella tai siihen rinnastettavalla sanktiolla uhkaaminen ja tällaisen keinon tai pakkokeinon käyttäminen. Myös lainvastainen pakottaminen tai painostaminen todisteen saamiseksi voisi johtaa hyödyntämiskieltoon.”

(31)Itä-Suomen poliisilaitos on hallinto-oikeudelle toimittamassaan kirjelmässä rajannut tietopyyntöään siten, että pyyntö ei kohdistu rikosepäilyn kohteena olevien henkilöiden antamiin lausumiin. Poliisilaitokselta saadun selvityksen mukaan esitutkinnassa on epäillyn asemassa kuultu ja syyteharkintaan lähteneessä esitutkintapöytäkirjassa epäillyn asemassa on ollut lääkäri N. Näin ollen poliisin on katsottava luopuneen tietopyynnöstään siltä osin kuin se on kohdistunut N:n 22.10.2018 ja 8.3.2019 antamiin selityksiin. Siten asiassa ei ole tarpeen lausua poliisin oikeudesta saada tieto näistä asiakirjoista.

(32)Korkein hallinto-oikeus toteaa, että poliisin hallinto-oikeudelle täsmentämän asiakirjapyynnön kohteena oleviin asiakirjoihin ei sisälly sanatarkkoja, suoria lainauksia N:n antamista selityksistä, joiden pyytämisestä poliisilaitos on hallinto-oikeudessa luopunut. Siltä osin kuin poliisin asiakirjapyynnön kohteena oleviin asiakirjoihin sisältyy joitain viittauksia N:n antamiin selityksiin tai häneltä saatuihin tietoihin, korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella tietoja ei ole saatu N:lta vastoin hänen tahtoaan tai pakkokeinon käyttämisen uhalla. Kyse ei siten ole hyödyntämiskiellon alaisuuteen selvästi kuuluvista tiedoista. Näin ollen itsekriminointisuoja ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:n 2 momentissa säädetty hyödyntämiskielto eivät muodosta estettä tietojen luovuttamiselle poliisille poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla.

(33)Seuraavaksi on asiassa tarpeen arvioida

(34)Nyt kyseessä olevassa asiassa asiakirjojen salassapito asianosaisilta voisi perustua julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohtaan, johon Valvirakin on vedonnut ja jonka mukaan asianosaisella ei ole oikeutta asiakirjaan, josta tiedon antaminen olisi muun ohella vastoin erittäin tärkeää yleistä tai yksityistä etua.

(35)Valvira on päätöksensä perusteluissa todennut, että tietojen luovuttaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua sen vuoksi, että Valviran valvontatehtävän suorittaminen vaikeutuisi huomattavasti tai kävisi mahdottomaksi, mikäli ammattihenkilöt eivät syytteen pelossa uskaltaisi antaa riittäviä ja totuudenmukaisia selvityksiä valvontaviranomaiselle, ja koska luovuttaminen rikkoisi ammattihenkilöiden Valviraa kohtaan tuntemaa luottamusta ja kaikkia kansalaisia koskevaa rikosoikeudellista oikeusperiaatetta olla myötävaikuttamatta syyllisyytensä selvittämiseen.

(36)Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiakirjojen luovuttamisesta ja sen edellytyksistä myös itsekriminointisuojan osalta säädetään laissa ja itsekriminointisuojan merkitystä poliisin tietopyyntöön on arvioitu edellä. Ammattihenkilöiden Valviraa kohtaan tunteman luottamuksen mahdollista yleistä vaarantumista ei voida pitää sellaisena perusteena, joka estäisi asiakirjojen luovuttamisen poliisille esitutkintaa varten.

(37)Korkein hallinto-oikeus katsoo, että vaikka asiakirjoihin sisältyy salassa pidettäviä henkilön terveydentilaa kuvaavia tietoja, kysymys ei ole sellaisista tiedoista, että niiden antaminen asianosaisena pidettävälle taholle olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä tai yksityistä etua nyt kyseessä olevissa olosuhteissa. Näin ollen

(38)Edellä sanotun perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että Itä-Suomen poliisilaitoksella on poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin perusteella oikeus saada Valviralta pyytämänsä tiedot. Tämän vuoksi Valviran päätös tulee kumota ja Itä-Suomen poliisilaitos tulee oikeuttaa saamaan Valviralta edellä kohdassa ” Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu ” luetellut asiakirjat. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Taina Pyysaari, Jaakko Autio ja Robert Utter. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.