2024 false KHO:2024:110 Korkein hallinto-oikeus oli purkuhakemuksen kohteena olevalla päätöksellään katsonut, että A Oy:n kapitalisaatiosopimukseen sovelletaan yhtiön verotuksessa tuloverolain 35 b §:
§:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, sillä perusteella, että päätöksessä ei ole huomioitu tuloverolain 35 b §:n 1 momentin 2 kohdan ruotsinkielistä versiota, joka olisi yhtiön mukaan johtanut sen kannalta edullisempaan lopputulokseen. Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esitöitä
(11)Oikeudenkäynnistä
§:n 1 momentin 2 kohdan mukaan korkein hallinto-oikeus voi purkaa lainvoimaisen hallintopäätöksen tai hallintotuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen, jos päätös perustuu sellaiseen ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen.
(12)Perustuslain 79 §:n 4 momentin mukaan lait säädetään ja julkaistaan suomen ja ruotsin kielellä.
(13)Uudeksi Suomen hallitusmuodoksi annetun hallituksen esityksen (HE 1/1998 vp, perustuslain 79 §:n 4 momenttia koskevat yksityiskohtaiset perustelut) mukaan säännös merkitsee sitä, että suomen- ja ruotsinkieliset lakitekstit ovat yhdenvertaiset. Oikeudellinen arviointi
(14)Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu, että lainvoiman saaneen päätöksen purkaminen ilmeisesti väärään lain soveltamiseen perustuen edellyttää, että lakia on sovellettu selvästi ja kiistatta päätöksen antamisen aikaan vallinneen oikeustilan vastaisesti. Lain soveltamiskysymyksen tulkinnanvaraisuus ei sen sijaan muodosta perustetta tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen purkamiselle (ks. KHO 2017:140, KHO 2019:90 ja KHO 2023:13).
(15)Lainvoimaisen päätöksen purkaminen on viime kädessä korkeimman hallinto-oikeuden kokonaisharkintaan perustuva poikkeuksellinen toimenpide, jota ei ole tarkoitettu säännönmukaisen muutoksenhaun laajuiseksi oikeussuojakeinoksi. Oikeusvarmuuden periaate edellyttää lainvoimaisen päätöksen pysyvyyttä ja sitä, ettei lainvoimaisiin päätöksiin yleensä puututa.
(16)Tuloverolain 35 b §:n 1 momentin 2 kohdan suomen- ja ruotsinkieliset kieliversiot poikkeavat sanamuodoltaan toisistaan. Suomenkielisen kieliversion mukaan säännöstä sovelletaan, jos vakuutuksenottajalla tai tämän määräämällä henkilöllä on oikeus päättää siitä, kenelle tai millä ehdoilla kohde-etuutena oleva varallisuus luovutetaan. Saman kohdan ruotsinkielinen kieliversio eroaa suomenkielisestä kieliversiosta siten, että ensin mainitussa käytetään ilmaisua kenelle ja millä ehdoilla (till vem och på vilka villkor).
(17)Edellä viitattujen perustuslain esitöiden mukaan suomen- ja ruotsinkieliset lakitekstit ovat yhdenvertaiset. Perustuslaissa tai muussa lainsäädännössä ei ole säännöksiä sellaisen tilanteen ratkaisemiseksi, jossa vahvistetun lain kieliversiot poikkeavat toisistaan.
(18)Korkein hallinto-oikeus on lyhyenä ratkaisuselosteena julkaisemassaan päätöksessä KHO 29.9.2006 taltionumero 2512 todennut maankäyttö- ja rakennuslain 40 §:n suomenkielisen ja ruotsinkielisen kieliasun poikkeavan toisistaan sen osalta, katsotaanko kaavaselostuksen kuuluvan yleiskaavaan. Lain esitöihin ja säännöksen vakiintuneeseen soveltamiskäytäntöön viitaten korkein hallinto-oikeus on katsonut, ettei säännöstä voitu sen ruotsinkielisestä sanamuodosta huolimatta tulkita siten, että kaavaselostus kuuluisi yleiskaavaan.
(19)Korkein hallinto-oikeus toteaa, että tuloverolain 35 b §:ää koskevissa esitöissä esitetyn perusteella ei voida todeta, kumpi pykälän 1 momentin 2 kohdan kieliversioista vastaa läheisemmin lainsäätäjän tarkoitusta, vaan säännös on paitsi sanamuotonsa myös esitöidensä perusteella tulkinnanvarainen. Siten esillä oleva asia eroaa kohdassa 18 mainitussa päätöksessä esillä olleesta tilanteesta. Asiassa ei myöskään ole ilmennyt, että vakiintunut soveltamiskäytäntö puoltaisi säännöksen ruotsinkielisen kieliversion mukaista tulkintaa.
(20)Tuloverolain 35 b §:n 1 momentin 2 kohtaa on pidettävä edellä todetun tavoin tulkinnanvaraisena. Tähän nähden siitä, miten korkein hallinto-oikeus on soveltanut säännöstä purkuhakemuksen kohteena olevassa päätöksessä, ei voida havaita, että säännöstä olisi sovellettu ilmeisen virheellisesti. Säännösten kieliversioiden erot eivät sellaisenaan voi olla peruste lainvoimaisen päätöksen purkamiselle. Näin ollen hakemuksen kohteena oleva korkeimman hallinto-oikeuden päätös ei ole perustunut oikeudenkäynnistä
§:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen.
(21)Edellä todettuun nähden hakemuksen tueksi ei ole esitetty sellaisia syitä, joiden johdosta siihen, kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä
§:n 1 momentti, voitaisiin suostua. Tämän vuoksi hakemus on hylättävä.
(22)Lakitekstien kieliversioiden tulee olla edellä esitetyn mukaisesti toisiaan vastaavat. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että yhdenmukaisuuden varmistaminen ja lainsäädännön muuttaminen on lainsäätäjän tehtävä. Tässä tarkoituksessa korkein hallinto-oikeus lähettää päätöksensä tiedoksi valtiovarainministeriölle. Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Jaakko Autio ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Jarkko Kyllönen.