2024 false KHO:2024:44 Saamelaiskäräjien vaalilautakunta ei ollut ottanut muutoksenhakijaa saamelaiskäräjien vuoden 2023 vaaliluetteloon, vaikka korkein hallinto-oikeus oli aikaisemmassa vaaliluettelo

§:ssä säädetyn objektiivisen kriteerin tulee täyttyä, jotta henkilön voitaisiin katsoa olevan saamelaiskäräjälain 3 §:ssä tarkoitettu saamelainen. Korkeimman hallinto-oikeuden muuttunut tulkinta ilmenee vuosikirjapäätöksistä KHO 2021:45, KHO 2021:46 ja KHO 2021:

1. Näillä päätöksillä ei kuitenkaan ole ratkaistu sellaisten henkilöiden asemaa vaaliluettelossa, jotka on aiemmin määrätty merkittäväksi vaaliluetteloon korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä. Viimeksi mainittu kysymyksenasettelu oli esillä vuosikirjaratkaisussa KHO 2021:
2. Siinä korkein hallinto-oikeus katsoi, että sen aikaisempi päätös huomioon ottaen saamelaiskäräjien hallituksen ei olisi tullut päätöksessään arvioida muutoksenhakijan saamelaisuutta ja oikeutta tulla merkityksi vaaliluetteloon toisin kuin korkeimman hallinto-oikeuden aikaisemmassa päätöksessä oli tehty. Korkein hallinto-oikeus kumosi saamelaiskäräjien hallituksen päätöksen. Samalla se määräsi, että muutoksenhakijan oikeusturvan varmistamiseksi muutoksenhakija oli merkittävä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon saamelaiskäräjistä annetun lain 23 §:n 1 momentin mukaisesti seuraavan kerran toimitettavissa saamelaiskäräjävaaleissa. Kysymys kokonaisharkintaan perustuvien ratkaisujen merkityksestä on ollut korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltävänä myös purkuasioissa, joissa saamelaiskäräjien hallitus on hakenut niiden korkeimman hallinto-oikeuden päätösten purkamista, joilla vaaliluetteloon on lisätty henkilöitä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksillä ja joissa lisäystä on perusteltu kokonaisharkinnalla saamelaiskäräjälain 3 §:n soveltamisessa. Vuonna 2019 tehdyissä purkuhakemuksissa vedottiin ihmisoikeuskomitean ratkaisuihin. Korkein hallinto-oikeus on hylännyt purkuhakemukset. Tällaista purkuhakemusta koskevassa vuosikirjaratkaisussa KHO 2019:90 korkein hallinto-oikeus lausui johtopäätöksinään, että purkuhakemuksen kohteena olevassa vuoden 2011 päätöksessä oli nojauduttu saamelaiskäräjälain 3 §:n ja sen esitöiden lisäksi YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean vuoden 2009 loppupäätelmiin, joissa oli katsottu, että Suomen tulisi antaa enemmän merkitystä henkilöiden itseidentifikaatiolle. Ihmisoikeuskomitea oli korkeimman hallinto-oikeuden mukaan vuonna 2019 antamissaan näkökannoissa täsmentänyt ja selkeyttänyt saamelaisen määritelmän tulkintaa alkuperäiskansoja koskevan kansainvälisen oikeuden näkökulmasta. Korkein hallinto-oikeus totesi, että ennen näitä ratkaisuja kansainvälisten valvontaelinten käytäntö erityisesti itseidentifikaation ja ryhmähyväksynnän keskinäisestä painoarvosta oli ollut epäselvä määriteltäessä sitä, kuka on saamelainen. Korkeimman hallinto-oikeuden ei voitu katsoa purkuasioina käsiteltävinä olevien päätösten tekemisen ajankohtana soveltaneen lakia virheellisesti käytettävissä olleen kansainvälisoikeudellisen käytännön valossa. Asioissa ei ollut siten esitetty sellaisia perusteita, jotka antaisivat aiheen poiketa ilmeisesti väärää lain soveltamista koskevan purkuperusteen osalta ylimpien tuomioistuinten vakiintuneesta linjasta. Korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 2019 muuttuneeseen tulkintaan saamelaiskäräjälain 3 §:stä vedottiin vuonna 2021 tehdyissä purkuhakemuksissa, mutta yksinomaan oikeuskäytännön muutoksen vuoksi ei katsottu olevan syytä purkaa vanhoja päätöksiä. Kun saamelaiskäräjälakia ei ole muutettu ja kun aikaisempia vaaleja koskevia päätöksiä ei ole voitu purkaa, niin ei ole ollut mitään oikeudellista keinoa poistaa aikaisempien vaalien vaaliluettelosta sellaisia henkilöitä, joiden äänioikeus perustuu sellaiseen saamelaiskäräjälain 3 §:n tulkintaan, jonka on todettu olevan ristiriidassa Suomen kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Enemmistö kuitenkin katsoo, että korkeimman hallinto-oikeuden aiemmat päätökset henkilön oikeudesta tulla saamelaismääritelmän täyttävänä äänioikeutettuna merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon sitovat edellä todetusta huolimatta saamelaiskäräjien vaalilautakuntaa ja saamelaiskäräjien hallitusta myös myöhemmissä vaaleissa. Olen tästä eri mieltä. Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valvontaelimien on katsottava viimeistään YK:n rotusyrjintäkomitean 13.6.2022 antaman ratkaisun jälkeen todenneen yhtäpitävästi, että korkeimman hallinto-oikeuden aiempi saamelaiskäräjälain 3 §:n tulkinta on ristiriidassa kyseisten valvontaelinten soveltamien ihmisoikeussopimusten kanssa. Oikeustila ei ole enää tulkinnanvarainen eikä siihen sisälly enää sellaisia eroja valvontaelinten tulkintakäytäntöjen välillä, joihin korkein hallinto-oikeus viittaa purkuasiassa antamassaan vuosikirjaratkaisussa KHO 2019:90 tai johon liittyvä oikeusturvan tarve saattoi vielä vuosikirjaratkaisussa KHO 2021:47 edellyttää muutoksenhakijan merkitsemistä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon seuraavissa saamelaiskäräjävaaleissa. Sitä vastoin korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuista KHO 2021:45, KHO 2021:46 ja KHO 2021:48 ilmenevä oikeustila on yhdenmukainen sekä ihmisoikeuskomitean että nyttemmin myös rotusyrjintäkomitean Suomea koskevien ratkaisujen kanssa. Oikeustilan muutos verrattuna korkeimman hallinto-oikeuden kokonaisharkintaan perustuvien aiempien päätösten oikeustilaan on olennainen, koska aiempi oikeustila on osoittautunut Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden vastaiseksi. Hallinto-oikeudellisten päätösten oikeusvoimavaikutus tai perustuslain 99 §:n 1 momentin säännös korkeimman hallinto-oikeuden asemasta ylimpänä tuomioistuimena eivät edellytä oikeusvoimavaikutuksen antamista sellaisille korkeimman hallinto-oikeuden päätöksille, joiden on yksiselitteisesti katsottu johtavan Suomea sitovien ihmisoikeusvelvoitteiden loukkauksiin ja tällaisten loukkausten jatkumiseen. YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa ja YK:n rotusyrjintäsopimuksessa turvatut oikeudet ovat osa valtionsisäisesti voimassa olevaa oikeutta. Kyseisten sopimusten määräyksiä on syytä tulkita niitä koskevien kansainvälisten valvontaelimien tulkintakannanottojen mukaisesti. Totean edellä esitetyn perusteella, että Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valvontaelinten toteamien ihmisoikeusloukkausten jatkuminen voidaan nykyisen saamelaiskäräjälain voimassa ollessa estää vain siten, että saamelaiskäräjien vaaliluettelon laatimisessa otetaan huomioon Suomea sitovien ja valtionsisäisesti lailla voimaansaatettujen ihmisoikeussopimusten määräykset siten kuin niitä on kyseisten sopimusten kansainvälisissä valvontaelimissä sovellettu ja tulkitaan saamelaismääritelmää ja vaaliluettelon laatimista koskevia oikeusohjeita niiden sanamuodon sallimissa puitteissa tavalla, joka poistaa saamelaiskäräjälain soveltamisen ja Suomea sitovien ihmisoikeussopimusten välisen ristiriidan. Tämä velvollisuus perustuu viimekädessä perustuslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettuun oikeusvaltioperiaatteeseen sekä perustuslain 22 §:ssä säädettyyn julkisen vallan velvollisuuteen turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Oikeudellinen arvio ja johtopäätökset Muutoksenhakija on alun perin merkitty saamelaiskäräjien vuoden 2015 vaaliluetteloon korkeimman hallinto-oikeuden 30.9.2015 antaman päätöksen taltionumero 2631 perusteella. Korkein hallinto-oikeus määräsi muutoksenhakijan merkittäväksi vaaliluetteloon saamelaiskäräjälain 3 §:n 3 kohdan perusteella päätettyään samana päivänä ensin, että muutoksenhakijan isä oli merkittävä vaaliluetteloon vuoden 2015 vaaliluetteloon äänioikeutettuna. Muutoksenhakijan isää koskevassa päätöksessä KHO 2015:147 korkein hallinto-oikeus on ensin katsonut, ettei isää voitu merkitä vaaliluetteloon

§:n 1 kohdan tai 3 §:n 2 kohdan nojalla. Kun kuitenkin otettiin päätöksessä mainittujen seikkojen lisäksi huomioon valittajan esittämä selvitys saamelaisista elämäntavoistaan sekä hänen voimakas samaistumisensa saamelaisuuteen, oli hänen kokonaisuutena arvioituna katsottava olevan

§:n mukaisen määritelmän mukaan saamelainen. Totean edellä lausutun perusteella, että muutoksenhakijan asema saamelaiskäräjälaissa tarkoitettuna vaaliluetteloon merkittävänä saamelaisena on perustunut korkeimman hallinto-oikeuden suorittamaan kokonaisharkintaan. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta on 21.2.2023 päättänyt, että se laatii vaaliluettelon edellisen vaaliluettelon pohjalta siten, että liitteessä 1 mainittuja henkilöitä ei merkitä vuoden 2023 vaaliluetteloon. Muutoksenhakija on kuulunut liitteessä mainittuihin. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta vahvisti saamelaiskäräjien vaalien vaaliluettelon 28.2.2023. Vaaliluetteloon ei sisällytetty niitä henkilöitä, jotka oli vaalilautakunnan näkemyksen mukaan vastoin YK:n ihmisoikeuskomitean ja YK:n rotusyrjinnän vastaisen komitean ratkaisuja määrätty merkittäviksi vaaliluetteloihin korkeimman hallinto-oikeuden vuosina 2011 — 2021 antamilla päätöksillä. Vaalilautakunnan menettely perustuu saamelaiskäräjälakiin. Saamelaiskäräjälain 23 §:n mukaan vaalilautakunta laatii äänioikeutetuista vaaliluettelon edellisten vaalien vaaliluettelon ja väestötietojärjestelmän tietojen pohjalta. Saamelaiskäräjälaista tai sen esitöistä ei ilmene, että aikaisemmalla vaaliluettelolla olisi erityinen oikeudellinen sitovuus uudessa vaalissa. Saamelaiskäräjälain 23 §:ssä tarkoitetussa vaaliluettelossa ei ole kysymys yhdestä vaaliluettelosta, jota sovelletaan vaalista toiseen sitä täydentäen. Vaaliluettelon laatiminen on toistuvaluonteinen toimi. Luettelo laaditaan uudelleen jokaisen vaalin yhteydessä. Vaaliluettelo on hallintopäätös, johon voi saamelaiskäräjälain 26 §:n mukaan hakea muutosta oikaisuvaatimuksella 14 vrk:n kuluessa (KHO 2023:52). Edellytyksenä vaaliluetteloon merkitsemiselle on, että henkilö on saamelaiskäräjälain 21 §:ssä tarkoitetulla tavalla äänioikeutettu. Äänioikeutettuja ovat mainitun pykälän mukaan asuinpaikkaan katsomatta viimeistään vaalitoimituksen viimeisenä päivänä 18 vuotta täyttävät saamelaiset. Henkilön asema saamelaisena on korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuissa KHO 2021:45, KHO 2021:46 ja KHO 2021:48 todetulla tavalla ratkaistava saamelaiskäräjälain 3 §:ssä säädettyjen edellytysten perusteella. Äänioikeus saamelaiskäräjävaaleissa perustuu saamelaiskäräjälain 3 §:n mukaiseen saamelaisuuteen. Jos henkilöä ei ole saamelaiskäräjälain 3 §:n objektiivisten kriteerien perusteella enää pidettävä saamelaisena, niin hänellä ei ole myöskään perusteita vaatia saada äänestää saamelaiskäräjävaaleissa. Tällaisten henkilöiden äänioikeus saamelaiskäräjävaaleissa loukkaa YK:n ihmisoikeuskomitean ja YK:n rotusyrjintäkomitean Suomea koskevan tuoreen tulkintakäytännön valossa sekä edellä mainittuja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia että viime kädessä myös perustuslain 17 §:n 3 momentissa ja 121 §:n 4 momentissa tarkoitettua saamelaisten oikeutta itsehallintoon. Tämän loukkauksen ylläpitäminen ei voi perustua aiempien päätösten oikeusvoimavaikutukseen. Se ei myöskään voi saada luottamuksensuojaa eikä sitä edellytä myöskään muutoksenhakijan oikeusturva. Myös yhdenvertaisuus saamelaiskäräjävaaleissa edellyttää, että äänioikeus määräytyy yhdenmukaisin, laissa säädetyin perustein. Tämä voi henkilötasolla merkitä sitä, ettei yksittäinen henkilö enää täytä äänioikeuden saamisen edellytyksiä saamelaiskäräjien vaalissa. Näillä perusteilla ja huomioon ottaen myös erityisen painavat kansainvälisiin velvoitteisiin liittyvät näkökohdat, joita ei voida enää pitää Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kannalta tulkinnanvaraisina, katson, että vaalilautakunta ja hallitus ovat voineet tarkastella äänioikeuksien määräytymistä uudelleen niissä tapauksissa, joissa äänioikeuden perusteena on ollut virheelliseksi katsottu kokonaisharkinta. Korkeimman hallinto-oikeuden enemmistö on toisella kannalla ja katsoo, että saamelaiskäräjien vaalilautakunta ja saamelaiskäräjien hallitus eivät ole voineet ottaa muutoksenhakijan saamelaisuutta ja siihen perustuvaa äänioikeutta vuoden 2023 saamelaiskäräjävaalien yhteydessä uudelleen arvioitavakseen. Tämän vuoksi en ota enemmälti kantaa siihen, ovatko saamelaiskäräjien vaalilautakunnan ja saamelaiskäräjien hallituksen päätökset muutoksenhakijan saamelaisuudesta ja siihen perustuvasta äänioikeudesta lainmukaisia. Oikeudenkäyntikuluista velvoitettuna lausumaan olen samaa mieltä kuin korkeimman hallinto-oikeuden enemmistö.”