← Suomi

KHO/2026/11

2026 false KHO:2026:11 Suomessa pysyvällä oleskeluluvalla asunut ulkomaalainen oli hakenut muukalaispassia. Hakija oli esittänyt, että kansallisen passin hakeminen edellyttäisi matkustamista kansalais

§:n 1 momentissa tarkoitettua erityistä syytä. Äänestys 10 - 1 Ulkomaalaislaki 134 § 1 momentti (301/2004) Ks. ja vrt. KHO 2011:28 Päätös, jota muutoksenhaku koskee Helsingin hallinto-oikeus 24.9.2024 nro 5562/2024 Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään. Asian tausta ja hallinto-oikeuden ratkaisu

(1)Pysyvällä oleskeluluvalla Suomessa oleskeleva Turkin kansalainen A (jäljempänä muutoksenhakija) on hakenut muukalaispassia hänen Turkin passinsa voimassaolon päätyttyä. Hakemuksen tueksi on esitetty selvitystä, jonka mukaan muutoksenhakijasta on Turkissa annettu kuulemista varten kiinniottomääräys, koska hänen epäillään syyllistyneen presidenttiin kohdistuvaan kunnianloukkaukseen.
(2)Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 15.9.2023 hylännyt muutoksenhakijan hakemuksen. Muutoksenhakijan esittämää asiakirjaa, jonka mukaan hänestä on pidätysmääräys Turkissa, ei voida yksistään pitää osoituksena siitä, ettei hänelle myönnetä Turkista passia tai että hänen asianmukaisesti vireille panemansa kansallisen passin hakemus olisi hylätty. Muukalaispassihakemuksen yhteydessä ei tutkita henkilökohtaiseen turvallisuuteen liittyviä seikkoja, vaan ainoastaan passin myöntämisen edellytykset. Jos passin saaminen edellyttäisi kotimaahan matkustamista, arvioitaisiin tarvittaessa kotimaahan matkustamisen edellytystä tai mahdollisuutta kohdemaan turvallisuustilanteen näkökulmasta. Henkilökohtainen turvallisuus suhteessa kansalaisuusvaltioon voidaan tutkia vain turvapaikkaprosessissa.
(3)Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan valituksen ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Hallinto-oikeuden perustelujen mukaan muutoksenhakija ei ole esittänyt Turkin edustuston todistusta siitä, ettei hänelle voida myöntää Turkin kansallista passia, eikä muutakaan selvitystä, josta ilmenisi, että hänen asianmukaisesti laatimaansa passihakemusta ei otettaisi vastaan tai että hakemus olisi hylätty. Muutoksenhakijan esittämiä syitä ei voida pitää erityisinä syinä myöntää muukalaispassi, eikä muukalaispassia koskevan hakemuksen epäämistä voida pitää muutoksenhakijan kannalta kohtuuttomana. Hallinto-oikeus on myös todennut, ettei tämän asian yhteydessä tule enemmälti tutkittavaksi ja ratkaistavaksi, olisiko muutoksenhakijan henkilökohtaiseen turvallisuuteensa nähden tosiasiallisesti mahdollista matkustaa kotimaahansa hakemaan passia, mikäli passin saaminen sitä edellyttää. Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Reija Suni ja Emmi Aakula, joka on myös esitellyt asian. Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
(4)Muutoksenhakija on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja että hänelle myönnetään muukalaispassi. Maahanmuuttovirasto on velvoitettava korvaamaan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
(5)Muutoksenhakija on esittänyt

§:n 1 momentissa tarkoitetun erityisen syyn muukalaispassin myöntämiselle. Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus eivät ole tätä arvioineet. Kansainvälisen suojelun hakeminen on tarpeetonta, koska muutoksenhakijalla on pysyvä oleskelulupa eikä häntä uhkaa karkottaminen Turkkiin.

(6)Maahanmuuttovirasto on vaatinut, että valitus ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut Kysymyksenasettelu
(7)Suomessa pysyvällä oleskeluluvalla asuva muutoksenhakija on hakenut muukalaispassia. Hän on esittänyt, että hänen on edellytetty matkustavan kansalaisuusvaltioonsa voidakseen hakea kansallista passia, mikä hänen mukaansa altistaisi hänet Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisesti kohtuuttomille rikosoikeudellisille seuraamuksille. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana, onko Maahanmuuttovirasto voinut hylätä muutoksenhakijan hakemuksen muukalaispassin myöntämisestä. Asiassa on keskeisesti kysymys siitä, onko muukalaispassin myöntämiselle tässä tilanteessa

§:n 1 momentissa tarkoitettu erityinen syy. Sovellettavat ja asiaan muutoin liittyvät oikeusohjeet esitöineen

(8)

§:n 1 momentin (301/2004) mukaan muukalaispassi voidaan myöntää Suomessa olevalle ulkomaalaiselle, jos hän ei voi saada passia kotimaansa viranomaiselta taikka jos hän on kansalaisuudeton tai jos muukalaispassin myöntämiseen on muu erityinen syy.

(9)Hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp, s. 202) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan muukalaispassi voitaisiin myöntää, jos passia ei saada kotimaan viranomaiselta tai siihen on olemassa muu erityinen syy. Erityinen syy voisi olla esimerkiksi hakijan kotimaan sekava tilanne, jolloin sen selvittäminen, mikä on hakijan kotimaa tai kansalaisuus, on poikkeuksellisen vaikeaa tai se veisi kohtuuttoman kauan aikaa. Käytännön esimerkkinä tällaisesta tilanteesta ovat olleet entisestä Jugoslaviasta tulleet ulkomaalaiset. Samoin esimerkiksi Somalian sisällissota ja sisällissodan päättymisen jälkeinen hallinnollinen sekaannus on ollut vastaava tilanne.
(10)

§:n 2 momentin mukaan ulkomaalaiselle, joka on saanut oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella, myönnetään muukalaispassi.

(11)Hallituksen esityksen (HE 166/2007 vp, s. 61) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan

§:n aiempaan sisältöön liittyen muun ohella, että [humanitaarisen suojelun] perusteella oleskeluluvan saavat henkilöt (--) voisivat saada muukalaispassin 134 §:n 1 momentin perusteella. Heidän paluutaan ei estä vaara, joka kohdistuisi heihin heistä itsestään johtuvasta syystä, vaan paluu ei ole mahdollista kotimaassa tai pysyvässä asuinmaassa vallitsevan tilanteen vuoksi. Heillä ei siten ole sellaisia henkilökohtaisia syitä olla kääntymättä kotimaansa viranomaisten puoleen kuin toissijaisen suojeluaseman saaneella, eikä heillä lähtökohtaisesti voida katsoa olevan samanlaista tarvetta saada muukalaispassi kuin toissijaisen suojeluaseman saaneella. Maassa vallitseva tilanne ei välttämättä vähennä valtion halukkuutta tai vaikeuta sen mahdollisuuksia myöntää kansalaisilleen passia. [Humanitaarisen suojelun] perusteella oleskeluluvan saanut voisi saada muukalaispassin silloin, kun hän ei voi saada passia kotimaansa viranomaiselta tai jos hän on kansalaisuudeton tai jos muukalaispassin myöntämiselle on muu erityinen syy.

(12)Ulkomaalaislain 135 §:n 1 momentin mukaan pakolaisen matkustusasiakirja myönnetään ulkomaalaiselle, joka on saanut ulkomaalaislain 106 §:ssä tarkoitetun pakolaisaseman ja jonka pakolaisasemaa ei ole lakkautettu tai peruutettu. Oikeuskäytäntöä
(13)KHO 2011:28: Muukalaispassia Suomessa hakenut A oli vuosien mittaan useita kertoja uusinut Turkin passinsa voimassaolon tietoisena asevelvollisuudestaan Turkissa ja siitä, että passin uusiminen ennen asevelvollisuusiän päättymistä edellyttää jossakin vaiheessa asevelvollisuusasian selvittämistä Turkin viranomaisten kanssa. Asevelvollisuuden suorittaminen A:n olosuhteissa olisi ymmärrettävästi hankalaa ottaen huomioon A:n perheolosuhteet, pitkä asumisaika Suomessa ja A:n ikä. Näitä vaikeuksia ei kuitenkaan voitu asevelvollisuudesta saatu selvitys huomioon ottaen pitää sellaisina, että muukalaispassin epääminen olisi ollut kohtuutonta. Muukalaispassin myöntämiseen ei näin ollen ollut laissa edellytettyä erityistä syytä. Osapuolten keskeiset kannanotot
(14)Muutoksenhakijan mukaan muukalaispassin myöntämiselle on

§:n 1 momentissa tarkoitettu erityinen syy, koska muukalaispassin epääminen olisi henkilökohtaisista syistä kohtuutonta. Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä (KHO 2011:28) on katsottu, että henkilökohtaiseen kohtuuttomuuteen liittyvä syy voi olla lainkohdassa tarkoitettu erityinen syy muukalaispassin myöntämiselle. On kohtuutonta edellyttää, että muutoksenhakija matkustaisi kotimaahansa hakemaan passia. Kotimaahan matkustaminen merkitsisi alttiiksi asettumista kohtuuttomille, Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisille rikosoikeudellisille seuraamuksille. Muutoksenhakija on tältä osin vedonnut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioon 19.10.2001 Vedat Şorli v. Turkki.

(15)Muutoksenhakija on esittänyt Turkin syyttäjäviranomaisen syytekirjelmän, josta käy ilmi, että hänet on kotimaassaan asetettu syytteeseen presidentin kunnian loukkaamisesta ja että hänestä on sen vuoksi annettu pidätysmääräys. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle on lisäksi toimitettu Suomelle osoitettu Turkin tasavallan oikeusapupyyntö muutoksenhakijan lausunnon ja puolustuksen vastaanottamiseksi häntä vastaan nostetussa rikosasiassa sekä oikeusapupyyntöön annettu Helsingin käräjäoikeuden päätös, jolla pyyntö oikeusavusta on hylätty.
(16)Muutoksenhakijalla on pysyvä oleskelulupa. Häntä ei uhkaa karkottaminen Turkkiin, ja kansainvälisen suojelun hakeminen on siksi tarpeetonta.
(17)Maahanmuuttovirasto on katsonut, että muukalaispassihakemuksen yhteydessä ei tutkita henkilökohtaiseen turvallisuuteen liittyviä seikkoja, vaan henkilökohtainen turvallisuus suhteessa kansalaisuusvaltioon voidaan tutkia vain turvapaikkamenettelyssä. Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös
(18)Muutoksenhakija on Turkin kansalainen, jolla on Suomessa pysyvä oleskelulupa perhesiteen perusteella. Hänen kansallisen passinsa voimassaolo on päättynyt. Muutoksenhakijan mukaan hänelle on Turkin Helsingin suurlähetystöstä ilmoitettu, että uuden kansallisen passin saaminen edellyttää hänen tilanteessaan matkustamista Turkkiin ja että hänelle voidaan myöntää väliaikainen matkustusasiakirja Turkkiin matkustamista varten. Muutoksenhakija on pitänyt ilmeisenä, ettei hänelle myönnettäisi Turkin passia, vaikka hän matkustaisi Turkkiin sitä hakemaan.
(19)Korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiassa ei kuitenkaan ole esitetty riittävää selvitystä siitä, että muutoksenhakija ei lainkaan voisi saada passia kotimaansa viranomaiselta. Hänelle ei siten voida myöntää muukalaispassia tällä

§:n 1 momentissa mainitulla perusteella.

(20)Asiassa on seuraavaksi arvioitava, voidaanko muukalaispassin myöntämiselle katsoa olevan

§:n 1 momentissa tarkoitettu muu erityinen syy.

(21)Korkein hallinto-oikeus toteaa, että sen aikaisemmassa oikeuskäytännössä lausutun mukaisesti muukalaispassi voidaan sinänsä myöntää silloin, kun sen epääminen olisi henkilökohtaisista syistä kohtuutonta. Muukalaispassin myöntämiselle saattaa siten joissakin tilanteissa olla tällä perusteella

§:n 1 momentin mukainen erityinen syy.

(22)Aiemmalla oikeuskäytännöllä ei kuitenkaan voida perustella kantaa, jonka mukaan lainkohdassa tarkoitettu muu erityinen syy olisi aina käsillä, jos muukalaispassin epääminen vaikuttaisi henkilökohtaisista syistä kohtuuttomalta. Aiemmalla oikeuskäytännöllä ei voida perustella myöskään kantaa, jonka mukaan seikat, jotka liittyvät muukalaispassin hakijan henkilökohtaiseen turvallisuuteen suhteessa hänen kansalaisuusvaltioonsa, olisi arvioitava ja selvitettävä muukalaispassihakemuksen käsittelyn yhteydessä.

§:ään liittyvät lausumat hallituksen esityksissä (ks. edellä kohdat 9 ja 11) viittaavat sen sijaan siihen, että jos muukalaispassin hakijalla on henkilökohtaisia syitä olla kääntymättä kotimaansa viranomaisten puoleen, muukalaispassia koskeva asia ei lähtökohtaisesti tule arvioitavaksi pykälän 1 momentin perusteella.

(23)Muutoksenhakija pitää muukalaispassin epäämistä kohtuuttomana perusteilla, jotka liittyvät hänen henkilökohtaiseen turvallisuuteensa suhteessa hänen kansalaisuusvaltioonsa. Hän ei halua hakea kotimaansa passia, koska passin hakeminen edellyttäisi matkustamista kotimaahan, jossa häntä hänen kertomansa mukaan uhkaa ihmisoikeuksien vastainen kohtuuton rangaistus.
(24)Muukalaispassin hakeminen perustuu siten sellaisiin syihin ja perusteisiin, joiden selvittäminen kuuluu lähtökohtaisesti kansainvälisen suojelun tarvetta koskevaan hakemusmenettelyyn. Tuossa menettelyssä on mahdollista selvittää niitä perusteita, joiden takia muutoksenhakija ei katso voivansa kääntyä kotimaansa viranomaisten puoleen kansallisen passin saadakseen. Vaatimusta näiden perusteiden selvittämisestä ensisijaisesti tuossa menettelyssä ei voida pitää perusteena sille, että muukalaispassin epääminen olisi ollut kohtuutonta. Muukalaispassin myöntämiselle ei näissä olosuhteissa siten ole

§:n 1 momentissa tarkoitettua erityistä syytä. Maahanmuuttovirasto on voinut hylätä muutoksenhakijan muukalaispassihakemuksen.

(25)Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita. Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa
(26)Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, muutoksenhakijalle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander (eri mieltä), Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Monica Gullans, Toni Kaarresalo, Robert Utter, Emil Waris, Päivi Pietarinen ja Antti Belinskij. Asian esittelijä Satu Niemelä-Ahokas. Äänestyslausunto Eri mieltä olleen oikeusneuvos Petri Helanderin äänestyslausunto: ”Kuten enemmistö, myönnän valitusluvan ja tutkin asian. Kumoan Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palautan asian Maahanmuuttovirastolle muukalaispassin myöntämiseksi. Velvollisena lausumaan oikeudenkäyntikuluista enemmistön pääasiaratkaisun pohjalta olen niiden osalta samalla kannalla kuin enemmistö. Perustelut Kysymyksenasettelu

§:n 1 momentin (301/2004) mukaan muukalaispassi voidaan myöntää Suomessa olevalle ulkomaalaiselle, jos hän ei voi saada passia kotimaansa viranomaiselta taikka jos hän on kansalaisuudeton tai jos muukalaispassin myöntämiseen on muu erityinen syy. Enemmistön tapaan katson, ettei muutoksenhakijan kohdalla sinänsä ole hänen kansalaisuusvaltioonsa liittyviä syitä, jotka kokonaan estäisivät häntä saamasta kansallista passia, joten asiassa ei suoraan tule sovellettavaksi

§:n 1 momentin ensimmäinen edellytys. Asiassa on siten ratkaistavana, tuleeko muutoksenhakijalle myöntää muukalaispassi

§:n 1 momentissa tarkoitetun erityisen syyn perusteella. Tältä osin arvioitavaksi tulee erityisesti se, voidaanko muutoksenhakijan hänen erityiset henkilökohtaiset olosuhteensa huomioon ottaen edellyttää matkustavan kansalaisuusvaltioonsa passin saadakseen. Koska enemmistö on perusteluissaan katsonut, että muutoksenhakija voisi halutessaan turvautua kansainvälisen suojelun hakemiseen, arvioin myös sitä, voidaanko muutoksenhakijan edellyttää jättävän kansalaisuusvaltioonsa kohdistuvan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen saadakseen ulkomaalaislain 135 §:ssä tarkoitetun pakolaisen matkustusasiakirjan tai 134 §:n 2 momentissa tarkoitetun muukalaispassin toissijaisen suojelun perusteella. Arvioinnin lähtökohdat Hallituksen esityksen (HE 28/2003 vp) mukaan

§:n 1 momentissa tarkoitettu erityinen syy voisi olla esimerkiksi hakijan kotimaan sekava tilanne, jolloin sen selvittäminen, mikä on hakijan kotimaa tai kansalaisuus, on poikkeuksellisen vaikeaa tai se veisi kohtuuttoman kauan aikaa. Korkein hallinto-oikeus on ennakkopäätöksessään KHO 2011:28 todennut, että hallituksen esityksessä mainitut tilanteet ovat kuitenkin ainoastaan esimerkkejä eivätkä ne sulje pois myös henkilökohtaiseen kohtuuttomuuteen liittyvää syytä mainitussa lainkohdassa tarkoitettuna erityisenä syynä. Muukalaispassi voidaan kyseisessä ennakkopäätöksessä todetulla tavalla myöntää silloin, kun sen epääminen olisi henkilökohtaisista syistä kohtuutonta. Tällaisena syynä ei kyseisessä ennakkopäätöksessä kuitenkaan pidetty muutoksenhakijan kansalaisuusvaltion asevelvollisuuden välttelyä. Asiassa saatu selvitys ja sen arviointi Muutoksenhakija on esittänyt Turkin tasavallan valtakunnansyyttäjäntoimiston syytekirjelmän, jonka mukaan hänet on Facebook-sivustolla julkaisemansa viestin vuoksi asetettu kotimaassaan syytteeseen presidentin kunnian loukkaamisesta ja hänestä on annettu pidätysmääräys. Lisäksi on toimitettu Suomelle osoitettu Turkin tasavallan oikeusapupyyntö muutoksenhakijan lausunnon ja puolustuksen vastaanottamiseksi tässä häntä vastaan nostetussa rikosasiassa sekä oikeusapupyyntöön annettu Helsingin käräjäoikeuden päätös. Käräjäoikeus on antamassaan päätöksessä katsonut, että kansainvälisen oikeusavun antamiselle on kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 12 §:n 2 momentin mukainen ehdoton kieltäytymisperuste, koska väitettyyn rikokseen liittyvä mahdollinen rangaistus muine seuraamuksineen olisi ihmis- ja perusoikeuksien vastainen. Esitettyjen asiakirjojen mukaan sanottuun rikokseen sovelletaan Turkin rikoslain 299 artiklaa presidentin halventamisesta, josta tuomitaan vankeutta yhdestä neljään vuotta. Säännöksen mukaan, mikäli rikos tehdään julkisesti, korotetaan rangaistusta kuudesosalla. Lisäksi asiakirjoissa on viitattu Turkin rikoslain 53 artiklaan, jonka mukaan henkilö, joka on tuomittu tahallisesta rikoksesta vankeusrangaistukseen, menettää lain nojalla muun muassa oikeuden äänestää ja asettua ehdolle sekä käyttää poliittisia oikeuksiaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut langettavan tuomion Turkkia vastaan asiassa Vedat Şorli v. Turkki (19.10.2021). Tapaus koski valittajan tuomitsemista vankeusrangaistukseen tasavallan presidentin loukkaamisesta kahden Facebook-tilillään jaetun julkaisun johdosta. Julkaisujen sisältö koostui muun muassa tasavallan presidentin karikatyyristä ja valokuvasta sekä satiirisista ja kriittisistä kommenteista presidentistä. Valittajan tuomio perustui rikoslain 299 artiklaan, joka tarjoaa tasavallan presidentille korkeamman suojan kuin muille henkilöille. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että Turkin rikoslain 299 artiklan nojalla nostettu rikosoikeudellinen menettely oli ollut ristiriidassa sananvapauden kanssa. Lailla valtionpäämiehelle tarjottava lisäsuoja ei pääsääntöisesti ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen hengen mukaista, eikä valtion etu suojella valtionpäämiehensä mainetta voi olla peruste valtionpäämiehelle myönnettävälle etuoikeutetulle asemalle tai erityissuojalle häntä koskevien tietojen ja mielipiteiden välittämiseen liittyen. Nämä havainnot viittasivat tuomioistuimen mukaan siihen, että valittajan oikeuksien loukkaus sopimuksen 10 artiklan nojalla johtui rikoslain 299 artiklan laatimiseen ja soveltamiseen liittyvästä ongelmasta. Edellä mainitun perusteella pidän selvänä, että muutoksenhakija on kotimaassaan asetettu syytteeseen teosta, josta säädettyä rangaistusta muine seuraamuksineen on pidettävä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan vastaisena. Käräjäoikeus on kansainvälistä oikeusapua koskevassa päätöksessään katsonut, että käsillä on ollut tähän liittyvä ehdoton kieltäytymisperuste oikeusavun antamiselle Turkin viranomaisille. Muutoksenhakija ei ole esittänyt Turkin suurlähetystön todistusta siitä, että hänelle ei voida myöntää Turkin kansallista passia. Sen sijaan asiassa on esitetty, että muutoksenhakijalle on Turkin Helsingin edustustosta ilmoitettu, että hänellä on Turkissa vireillä esitutkinta, jonka vuoksi hänen on haettava passi Turkista. Muutoksenhakijalle on lisäksi tarjottu väliaikaista matkustusasiakirjaa Turkkiin matkustamista varten. Katson, että huolimatta siitä, ettei muutoksenhakija ole esittänyt suurlähetystön menettelystä asiakirjanäyttöä, hänen esiin tuomansa seikat vastaavat tämän menettelyn osalta valituskirjelmässä esitettyä Turkin passilain 22 artiklan 5 kohdan sääntelyä. Muutoksenhakijan esittämää selvitystä on tältä osin syytä pitää uskottavana. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan muutoksenhakija ei ole kokonaan estynyt saamasta kansalaisuusvaltionsa passia. Passin saaminen kuitenkin edellyttäisi sitä, että hän matkustaisi Turkin myöntämällä väliaikaisella matkustusasiakirjalla Turkkiin hakeakseen siellä kansallisen passin. Tämä puolestaan johtaisi asiassa saadun selvityksen perusteella siihen, että muutoksenhakija varsin todennäköisesti asetettaisiin Turkissa syytteeseen ja tuomittaisiin rangaistukseen sellaisen Turkin rikoslain säännöksen perusteella, jota Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on pitänyt Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan vastaisena. Katson, että asiassa on edellä esitetysti nimenomaan muutoksenhakijan kansalaisuusvaltioon liittyviä syitä, jotka estävät häntä matkustamasta kotimaahansa kansallisen passin saadakseen. Sinänsä syytteeseenpano johtuu muutoksenhakijan Facebookissa esittämästä Turkin presidenttiin kohdistuvasta karkeasta arvostelusta, mutta kun otetaan huomioon syytekirjelmästä ilmenevä syyteperuste, kotimaahan matkustamisen esteenä ei ole pidettävä hänen henkilökohtaista moitittavaa käyttäytymistään, vaan suoraan kansalaisuusvaltion Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toteamalla tavalla ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan vastaisena pidettävästä lainsäädännöstä seuraavaa vaikutusta. Toisin kuin ennakkopäätöksessä KHO 2011:28, jossa kysymys oli halusta vältellä asepalvelusta, passin hankkimisen vaikeudet eivät tässä tapauksessa siten johdu muutoksenhakijan vahingoksi katsottavasta välttelystä, vaan hänelle kuuluvan sananvapauden käyttämisestä. Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös Muutoksenhakija on saanut pysyvän oleskeluluvan Suomeen perhesiteen perusteella. Hän on asunut Suomessa yli 20 vuotta. Näin ollen hänen muukalaispassihakemustaan koskevaan asiaan sovelletaan lähtökohtaisesti

§:n 1 momenttia, jonka perusteella hänelle voidaan myöntää muukalaispassi, jos hän ei voi saada kansallista matkustusasiakirjaa tai muukalaispassin myöntämiseen on muu erityinen syy. Muukalaispassin myöntäminen

§:n 1 momentin perusteella on itsenäinen peruste, jonka edellytyksiä arvioidaan silloin, kun Suomessa oleskeluluvalla oleskeleva ulkomaalainen hakee muukalaispassia. Näin on aikaisemmin vastaavien hakemusten yhteydessä katsottu myös oikeuskäytännössä (mm. KHO 2011:28, ks. myös KHO 2016:64). Muukalaispassi voidaan tällöin myöntää myös silloin, kun sen epääminen olisi henkilökohtaisista syistä kohtuutonta (KHO 2011:28). Tätä kohtuuttomuutta on siten nytkin käsillä olevassa tapauksessa arvioitava nimenomaan

§:n 1 momentin soveltamisen yhteydessä, eikä muukalaispassin hakijan voida ensin edellyttää hakevan kansainvälistä suojelua. Ottaen lisäksi huomioon ulkomaalaislain 5 § katson, että on kohtuutonta edellyttää, että muutoksenhakija hakisi yli 20 vuotta Suomessa oleskeluluvalla asuttuaan kansainvälistä suojelua kansalaisuusvaltioonsa nähden ainoastaan saadakseen Suomessa ulkomaalaislain 135 §:ssä tarkoitetun pakolaisen matkustusasiakirjan tai 134 §:n 2 momentissa tarkoitetun muukalaispassin. Muutoksenhakijaa ei uhkaa karkottaminen Suomesta eikä hänellä ole muutakaan syytä hakea kansainvälistä suojelua kansalaisuusvaltioonsa nähden. Asiassa edellä esitetyn selvityksen perusteella pidän selvänä, että muutoksenhakijan ei voida edellyttää matkustavan kansalaisuusvaltioonsa saadakseen sen myöntämän passin, koska hän altistuisi tällöin varsin todennäköisesti syytteeseenpanolle ja rangaistukselle, joiden on katsottu olevan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan vastaisia. Ottaen huomioon muutoksenhakijan syytteeseenpanosta saatu selvitys, Turkin rikoslain 299 artiklan sisällöstä edellä esitetyt tiedot sekä muu asiassa saatu selvitys katson, että muukalaispassin epääminen olisi henkilökohtaisista syistä kohtuutonta ja sen myöntämiseen muutoksenhakijalle on siten

§:n 1 momentissa tarkoitettu erityinen syy. Edellä mainituilla perusteilla katson, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset on kumottava ja asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle muukalaispassin myöntämiseksi.”

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.