1987 false KKO:1987:108 Velkojan haettua velallisen omaisuutta konkurssiin luovutettavaksi velallinen oli ennen konkurssiin asettamista maksanut tilivelkoja tavarasuorituksin. Maksaessaan velkoja, jotka olivat erääntyneet konkurssihakemuksen tekemisen jälkeen, velallinen oli syyllistynyt kevytmielisenä velallisena tehtyyn konkurssirikokseen, mutta maksaessaan ennen konkurssihakemuksen tekemistä erääntyneitä velkoja hän ei ollut syyllistynyt rikokseen. Konkurssirikoksesta tuomittu ei ollut velvollinen korvaamaan oikeudenkäyntiin kuultavaksi haastetun konkurssipesän oikeudenkäyntikuluja. RL 39 luku 3 § 4 kohta KS 9 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kokemäen kihlakunnanoikeuden päätös 28.5.1985 Kihlakunnanoikeus on virallisen syyttäjän sekä asianomistajien D:n, Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmarisen ja Turun lääninveroviraston syytteestä, kuultuaan jutussa myös Metallipaja A ja B -nimisen avoimen yhtiön konkurssipesää, päätöksessään lausunut, että Metallipaja, A ja B avoimen yhtiön yhtiömiehinä olivat olleet A ja B. Yhtiölle oli 14.1.1983 annettu Turun lääninveroviraston toimesta tiedoksi konkurssisäännössä tarkoitettu, maksamatta olleita veroja koskenut maksukehotus. Kun veroja ei ollut suoritettu, yhtiö oli 15.9.1983 haastettu lääninveroviraston jättämän konkurssihakemuksen johdosta velallisenkuulusteluun Kokemäen kihlakunnanoikeuteen 5.10.1983, jossa yhtiö oli asetettu konkurssiin. A ja B olivat 26.10.1983 valallaan vahvistaneet oikeaksi pesäluettelon, jonka mukaan yhtiön varat olivat olleet 1.017.304,70 markkaa ja velat 1.352.888,70 markkaa. Yhtiön ei ollut näytetty täysin tyydyttäneen velkojiaan. A ja B sekä C olivat menetelleet seuraavasti: 1) A ja B olivat avoimen yhtiön kirjanpidon mukaan 1.1.5.10.1983 ottaneet ja käyttäneet talouteensa yhtiön varoja ainakin 157.914,57 markkaa, mikä määrä aikaisemmat yksityisotot huomioon ottaen ei ollut ollut kohtuullisessa suhteessa heidän oloihinsa ja varoihinsa. 2) A oli, saatuaan tietää Turun lääninveroviraston hakeneen yhtiötä konkurssiin, yhtiön omaisuudella
- a)22.9.1983 lyhentänyt Palin Oy:ltä ostetun matkailuperävaunun 4.10.1983 erääntynyttä kauppahintaa tavarasuorituksin 4.000 markalla,
- b)22.9.1983 suorittanut Länsipultti Oy:n tilisaatavat 36.000 markkaa luovuttamalla maksuksi avoimen yhtiön käyttö- ja vaihto-omaisuuteen kuuluneet Solifer-merkkisen asuntovaunun, kuorma-auton nostureineen ja 11 tasutesteriä,
- c)22.9.1983 luovuttamalla T. Malinen Ky:lle Paro 500-merkkisen matkailuperävaunun lyhentänyt avoimen yhtiön tilivelkoja 22.000 markalla ja
- d)21.9.1983 suorittanut Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnalle Ford-traktorin kauppahinnan loppuosan 4.000 markkaa tavarasuorituksin. Näin menetellessään A oli yli tarpeen myynyt yhtiön omaisuutta. 3) A ja B olivat sen jälkeen, kun 2 d kohdassa mainittu traktori oli tullut tavarasuorituksin 27.5. ja 21.9.1983 täysin maksetuksi, saavuttaakseen itselleen tai toiselle aineellista etua, yhtiön varoja 26.10.1983 oikeaksi vannomaansa pesäluetteloon ilmoittaessaan salaten traktorin kavaltaneet sen yhtiön velkojilta. 4) A ja C olivat, hankkiakseen itselleen ja toiselle hyötyä, syyskuun 1983 loppupuolella tarkemmin selvittämättömänä päivänä, C valmistanut 22.9.1983 päivätyn väärän luovutustodistuksen, jonka mukaan avoin yhtiö oli myynyt edellä mainitun traktorin D:lle, ja laatinut kuitin, jonka mukaan D oli maksanut traktorista 12.000 markkaa, sekä A allekirjoittanut sanotut asiakirjat. C on 11.10.1983 käyttänyt luovutustodistusta ottaessaan traktoria koskeneen moottoriajoneuvovakuutuksen D:n nimiin ja edelleen 11.10.1983 valmistanut väärän luovutuskirjan, jonka mukaan D oli tuolloin luovuttanut traktorin hänelle, ja käyttänyt tätä luovutuskirjaa sanotun vakuutuksen peruuttaessaan. C:llä ei ollut ollut D:n lupaa tai suostumusta toimenpiteisiinsä. A oli allekirjoittaessaan 22.9.1983 päivätyn luovutustodistuksen omalla nimellään tietänyt, että sillä tarkoitettiin turvata C:n avoimelta yhtiöltä ollut etuoikeudeton tilisaatava, ja siten tahallaan edistänyt C:n suorittamaa yksityisen asiakirjan väärentämistä. Koska C oli viimeistään 26.9.1983 tullut tietämään, että yhtiö saattoi tulla asetetuksi konkurssiin, ja hän oli osaksi tämän jälkeen suorittamillaan edellä kerrotuilla toimenpiteillä osaltaan vaikuttanut siihen, että kysymyksessä oleva traktori oli voitu jättää ilmoittamatta pesäluetteloon, C oli edistänyt myös A:n 3 kohdassa mainittua rikosta. C oli 17.4.1984 suorittanut konkurssipesälle traktorista sittemmin saamansa 12.000 markkaa korkoineen ja täten pyrkinyt poistamaan rikoksensa vaikutuksia, minkä kihlakunnanoikeus rangaistusta mitatessaan on ottanut huomioon lieventämisperusteena. 5
- a)A oli A:n Teräsrakenne Oy:n hallituksen varsinaisena jäsenenä 20.7.1983 antanut Helsingissä patentti- ja rekisterihallituksen pitämään kaupparekisteriin väärän 9.6.1983 päivätyn ilmoituksen, jonka mukaan yhtiön osakepääoma 15.000 markkaa oli yhtiön hallussa, vaikka se oli ollut tuolloin kokonaan maksamatta. Viimeksi selostetun rikoksen osalta kihlakunnanoikeus on rangaistusta mitatessaan ottanut huomioon, ettei osakeyhtiöllä ollut selvitetty olleen ennen 1.11.1983 tapahtunutta osakepääoman maksua toimintaa eikä vastuita. Kerrotuin perustein kihlakunnanoikeus on tuominnut A:n rikoslain 39 luvun 1 §:n 1 kohdan, 2 §:n 2 kohdan ja 3 §:n 1 kohdan, 36 luvun 5 §:n, 5 luvun 3 §:n 1 momentin ja 7 luvun 2 §:n sekä osakeyhtiölain 2 luvun 9 §:n ja 16 luvun 8 §:n nojalla 1, 2, 3 ja 4 kohdassa kerrotusta jatketusta rikoksesta, joka käsittää jatketun osaksi huolimattomana ja osaksi kevytmielisenä velallisena tehdyn konkurssirikoksen, jatketun epärehellisenä velallisena tehdyn konkurssirikoksen, petollisena velallisena tehdyn konkurssirikoksen ja avunannon väärän yksityisen asiakirjan valmistamiseen, 1 vuodeksi vankeuteen sekä 5 a kohdassa tarkoitetusta osakeyhtiörikoksesta 25:een 30 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 750 markkaa. Vankeusrangaistus oli ehdollinen 30.6.1987 päättyväksi määrätyin koetusajoin. B:n kihlakunnanoikeus on tuominnut rikoslain 39 luvun 1 §:n 1 kohdan ja 3 §:n 1 kohdan sekä 7 luvun 2 §:n nojalla 1 ja 3 kohdassa kerrotusta jatketusta rikoksesta, joka käsittää jatketun osaksi huolimattomana ja osaksi kevytmielisenä velallisena tehdyn konkurssirikoksen sekä petollisena velallisena tehdyn konkurssirikoksen, 9 kuukaudeksi vankeuteen. Vankeusrangaistus oli ehdollinen 31.12.1986 päättyväksi määrätyin koetusajoin. C:n kihlakunnanoikeus on tuominnut rikoslain 36 luvun 5 §:n, 7 luvun 2 §:n ja 6 luvun 3 §:n 3 kohdan nojalla 4 kohdassa kerrotusta jatketusta väärän yksityisen asiakirjan valmistamisen ja sen kanssa osittain yksin teoin tehdyn avunannon petollisena velallisena tehtyyn konkurssirikokseen käsittävästä rikoksesta 7 kuukaudeksi vankeuteen. Vankeusrangaistus oli ehdollinen 31.12.1986 päättyväksi määrätyin koetusajoin. Sen ohessa A ja B sekä C on velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi konkurssipesälle 12.815 markkaa 86 penniä 16 prosentin korkoineen 28.5.1985 lukien sekä Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmariselle 500 ja Turun lääninverovirastolle 1.500 markkaa. Lisäksi A ja B sekä C on velvoitettu korvaamaan valtiolle, kaikki kolme yhteisvastuullisesti valtion varoista D:lle oikeuteen saapumisesta maksetut 179 markkaa 20 penniä sekä A ja B yhteisvastuullisesti jutussa valtion varoista maksetut todistelukustannukset 318 markkaa 40 penniä. Vielä kihlakunnanoikeus on velvoittanut maksuttoman oikeudenkäynnin osittaisin korvausvelvollisuuksin saaneen A:n korvaamaan valtiolle hänen ja B:n maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla määrätylle avustajalle määrätystä palkkiosta 2.000 markkaa. Turun hovioikeuden päätös 13.6.1986 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä, A ja B sekä C olivat valittamalla saattaneet jutun, on todennut A:n syyksi luetun rikoksen tekoajaksi 1.1.26.10.1983 ja, soveltaen C:n kohdalla kihlakunnanoikeuden soveltamien lainkohtien lisäksi rikoslain 39 luvun 1 §:n 1 kohtaa, 5 luvun 3 §:n 1 momenttia ja 7 luvun 1 §:ää, jättänyt asian A:n ja C:n osalta kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. B:n osalta hovioikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että hän olisi vannoessaan pesäluettelon oikeaksi tiennyt luettelon virheelliseksi. Sen vuoksi hovioikeus on hylännyt B:hen kohdistetun syytteen petollisena velallisena tehdystä konkurssirikoksesta ja tuominnut hänet kihlakunnanoikeuden hänen syykseen lukeman rikoksen asemesta rikoslain 39 luvun 3 §:n 1 kohdan ja 7 luvun 2 §:n nojalla 1 kohdassa tarkoitetusta 1.1.-5.10.1983 tehdystä jatketusta rikoksesta, joka käsittää osaksi huolimattomana ja osaksi kevytmielisenä velallisena tehdyn konkurssirikoksen, 2 kuukaudeksi vankeuteen. Vankeusrangaistus oli ehdollinen 28.5.1985 alkanein ja 31.12.1986 päättyväksi määrätyin koetusajoin. A ja C on velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan konkurssipesälle korvaukseksi sillä hovioikeudessa olleista kuluista 500 markkaa sekä A korvaamaan valtiolle hovioikeuden A:n ja B:n avustajalle maksettavaksi määräämästä palkkiosta 250 markkaa. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A, B ja C ovat pyytäneet valituslupaa. A on vaatinut syytteen hylkäämistä 1, 2, 3 ja 4 kohdan osalta ja rangaistuksen lieventämistä 5 a kohdan osalta. B ja C ovat vaatineet syytteen hylkäämistä. Muutoksenhakijat ovat myös vaatineet heidän vapauttamistaan alempien oikeuksien heille määräämästä korvausvelvollisuudesta. Virallinen syyttäjä, D ja konkurssipesä ovat antaneet pyydetyt vastaukset. Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmarinen ja Turun lääninverovirasto eivät ole antaneet niiltä pyydettyä vastausta. Valituslupahakemusten ratkaisu Korkein oikeus on 4.11.1986 myöntänyt valitusluvan C:lle, A:lle muilta paitsi päätöksen 5 a kohdan osalta ja B:lle siltä osin kun hänet on velvoitettu korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut. Muilta osin kysymys valitusluvan myöntämisestä oli siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä. Valitusta käsitellessään Korkein oikeus on myöntänyt B:lle valitusluvan myös siltä osin kun sitä ei vielä ollut myönnetty. A:n valituslupahakemus 5 a kohdan osalta on hylätty. Tältä osin hovioikeuden päätös jää siis pysyväksi. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU VALITUKSIIN Perustelut 1 kohta Korkein oikeus toteaa, että kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitut yksityistalouteen käytetyt rahamäärät eivät ole olleet kohtuullisessa suhteessa myöskään velallisyhtiön varoihin. A ja B ovat menetellessään tässä kohdassa kerrotulla tavalla syyllistyneet kevytmielisenä velallisena tehtyyn konkurssirikokseen. 2 kohta A on maksanut tavaroilla kihlakunnanoikeuden tässä kohdassa mainitsemat avoimen yhtiön velat. Näin tehdessään hän ei ole myynyt yhtiön omaisuutta yli tarpeen. Kun ei ole väitettykään, että yhtiön omaisuutta olisi luovutettu alihintaan, hän ei ole muullakaan tavalla hukannut yhtiön omaisuutta. a-kohdassa mainittu velka on, kuten kihlakunnanoikeus on todennut, erääntynyt maksettavaksi 4.10.1983 ja siis vasta sen jälkeen kun kihlakunnanoikeudelle oli 13.9.1983 jätetty hakemus yhtiön asettamisesta konkurssiin ja konkurssi oli konkurssisäännön 9 §:n mukaan alkanut sanottuna päivänä. A on siten puoltanut yhtiön velkojaa maksamalla velan, joka ei ollut erääntynyt ennen konkurssin alkamista. Myös tällä menettelyllään A on syyllistynyt kevytmielisenä velallisena tehtyyn konkurssirikokseen. b, c ja d kohdassa mainittujen velkojen osalta ei jutussa ole edes väitetty, että nämä velat eivät olisi erääntyneet ennen konkurssin alkamista. Maksaessaan sanotut velat A näin ollen ei ole syyllistynyt rikokseen. 3 kohta Jutussa on selvitetty, että avoin yhtiö on ollut 12.9.1983 velkaa C:n johtamalle tilitoimistolle avoimen yhtiön kirjanpidon hoitamisesta 16.920 markkaa korkoineen, joka velka oli erääntynyt ennen konkurssin alkamista. Pian 12.9.1983 jälkeen A ja C olivat sopineet, että C sai myydä kysymyksessä olevan traktorin ja käyttää myyntihinnan tilitoimiston saamisen suorittamiseen. Tämän johdosta A on voinut perustellusti katsoa traktorin siirtyneen avoimen yhtiön omistuksesta. Jättämällä traktorin ilmoittamatta avoimen yhtiön pesäluetteloon A ei siten ole saavuttaakseen itselleen tai toiselle aineellista etua salannut yhtiön velkojille luovutettavaa omaisuutta. 4 kohta Traktoria koskeneen mainitun sopimuksen tekemisen jälkeen C on syyskuun loppupuolella 1983 ilmoittanut A:lle D:n ostavan traktorin. C:n pyynnöstä A on tällöin allekirjoittanut avoimen yhtiön puolesta C:n laatimat 22.9.1983 päivätyt luovutustodistuksen ja kuitin, joiden mukaan yhtiö oli myynyt traktorin D:lle ja D maksanut kauppahinnan 12.000 markkaa yhtiölle. C ei ole edes käyttänyt sanottua kuittia. Mainittua luovutustodistusta C on käyttänyt tehdessään D:n puolesta traktorin moottoriajoneuvovakuutusta koskeneen hakemuksen, josta vakuutuksesta aiheutuvan maksun C on itse aikonut maksaa. Luovutustodistus, vaikka se on ollut sisällöltään väärä, on sen antajaksi merkityn allekirjoittama. Tätä asiakirjaa käyttämällä C ei niin ollen ole syyllistynyt rangaistavaan tekoon. Sen sijaan C:n viaksi jää, että hän on 11.10.1983 valmistanut väärän luovutuskirjan, jonka mukaan D oli luovuttanut traktorin hänelle, ja väärentänyt siihen allekirjoitukseksi D:n nimen sekä käyttänyt tätä asiakirjaa peruuttaessaan mainitun vakuutuksen ja siten menetellyt hankkiakseen itselleen hyötyä. Teolla tavoitellun hyödyn vähäisyyden huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo rikoksen tehdyn erittäin lieventävien asianhaarain vallitessa. Oikeudenkäyntikulut Konkurssipesä ei ole tässä jutussa syytettyjen vastapuoli. Syytettyjä ei sen vuoksi voida oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan velvoittaa korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikuluja. Muullakaan perusteella syytetyt eivät ole velvolliset korvaamaan niitä. A: Syyksi luettu rikos ja siitä tuomittu rangaistus 1 ja 2 a kohta: Kevytmielisenä velallisena tehty konkurssirikos 1.1.-5.10.1983 3 kuukautta vankeutta. Rangaistus on ehdollinen 28.5.1985 alkanein ja 31.12.1986 päättynein koetusajoin. Rikoslaki 39 luku 3 § 1 ja 4 kohta Hylätyt syytteet 2 b, c ja d kohta: Epärehellisenä velallisena tehty konkurssirikos 3 kohta: Petollisena velallisena tehty konkurssirikos 4 kohta: Avunanto väärän yksityisen asiakirjan valmistamiseen B: Syyksi luettu rikos ja siitä tuomittu rangaistus 1 kohta: Kevytmielisenä velallisena tehty konkurssirikos 1.1.-5.10.1983 2 kuukautta vankeutta. Rangaistus on ehdollinen 28.5.1985 alkanein ja 31.12.1986 päättynein koetusajoin. Rikoslaki 39 luku 3 § 1 kohta C: Syyksi luettu rikos ja siitä tuomittu rangaistus 4 kohta: Erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty väärän yksityisen asiakirjan valmistaminen 11.10.1983 Kaksikymmentä 39 markan suuruista päiväsakkoa eli sakkoa yhteensä 780 markkaa Rikoslaki 36 luku 5 § Hylätyt syytteet 4 kohta: Avunanto petollisena velallisena tehtyyn konkurssirikokseen ja väärän yksityisen asiakirjan valmistaminen syyskuun 1983 loppupuolella. Korvausvelvollisuus A ja B ja C vapautetaan velvollisuudesta suorittaa konkurssipesälle korvausta oikeudenkäyntikuluista kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa. C vapautetaan lisäksi velvollisuudesta suorittaa oikeudenkäyntikulujen korvausta Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmariselle sekä Turun lääninverovirastolle, mitkä korvaukset jäävät A:n ja B:n yhteisvastuullisesti suoritettaviksi. A ja B vapautetaan velvollisuudesta korvata valtiolle D:lle maksettuja 179 markkaa 20 penniä, mikä määrä jää C:n yksin maksettavaksi. Hovioikeuden päätös jää pysyväksi siltä osin kun A ja B on velvoitettu korvaamaan valtiolle todistelukustannukset 318 markkaa 40 penniä ja A velvoitettu korvaamaan valtiolle oikeudenkäyntiavustajan palkkioita. Koska hovioikeuden päätöstä on A:n ja C:n osalta muutettu, D:n vaatimus näiden velvoittamisesta korvaamaan hänellä jutusta täällä olleet kulut hylätään. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksetaan valtion varoista A:n ja B:n oikeudenkäyntiavustajalle palkkioksi avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markkaa, mistä määrästä A velvoitetaan korvaamaan valtiolle 250 markkaa. Päätöslauselma Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Takala, Mörä, Nybergh ja af Hällström