KKO/1987/111

1987 false KKO:1987:111 Testamentin mukaan tila oli jaettava A:n ja B:n kesken siten, että kumpainenkin sai siitä puolet. Testamentissa oli lisäksi määräys, että tilan eräs alue kuului A:lle tulevaan osuuteen. Tilan tilusten nautintaa ei ollut jaettu sovintojaolla. Tilan halkomisessa oli noudatettava jakoperusteena testamentissa mainittuja tilaosuuksia. Testamentin määräystä em. alueen kuulumisesta A:n osuuteen pidettiin ainoastaan tilusten sijoitusta koskevana ohjeena. JL 20 § 1 mom JL 332 § 1 mom 5 kohta ASIAN KÄSITTELY TOIMITUKSESSA JA MAAOIKEUDESSA A:n hakemuksesta Viitasaaren kunnan Keihärinkosken kylässä olevalla Ruupon tilalla RN:o 7:9 vireille tulleessa halkomisessa toimitusmiehet ovat toimituksen jakoperustetta käsitellessään todenneet, että A:lle oli 28.6.1982 myönnetty lainhuuto puoleen halottavasta tilasta hänen äitinsä, 7.8.1980 kuolleen K 30.10.1979 tekemän testamentin perusteella ja että A:n sisar B saman testamentin perusteella omisti tilasta toisen puoliskon. Testamentin mukaan kuului A:lle tulevaan osuuteen hänen kesämökkinsä tonttina oleva Ruuponniemeksi kutsuttu alue. Toimitusmiehet ovat päättäneet käyttää halkomisessa jakoperusteena sanottuja tilaosuuksia. Asianosaisille 3.9.1984 esitetyn jakoehdotuksen mukaan halottavasta tilasta on muodostettu A:lle hänen osuuttaan vastaava tila jm 7:9/1 ja B:lle hänen osuutensa käsittävä Ruupon tila jm 7:9/

1. Tilan jm 7:9/1 Ruuponniemen palstan lounaisraja on johdettu tien, tiluskuvio 17, mutkasta Keiteleen rantaan siten, että tuo raja on yhtynyt rakennusalueeksi merkityn, sanotun tilan tiluskuvion 12 lounaisrajaan. Tämän kuvion ja Ruuponlahden rannan väliin jäävä alue on tällöin tullut kuulumaan Ruupon tilaan jm 7:9/
2. A:n kesämökki sijaitsee kuviolla
3. Kun A ei ollut hyväksynyt jakoehdotusta, asia on alistettu maaoikeuden tutkittavaksi. Pohjois-Suomen maaoikeudessa A on väittänyt, että toimitusmiehet olivat tulkinneet virheellisesti testamentin tarkoituksen, kun Ruuponniemen alue ei jakoehdotuksessa ollut kokonaisuudessaan tullut kuulumaan tilan jm 7:9/1 Ruuponniemen palstaan. A on vaatinut jakoehdotuksen muuttamista siten, että sanotun palstan lounaisraja määrättäisiin johdettavaksi tiekuvion 17 mutkasta Ruuponlahden pohjukkaan pisteeseen, joka sijaitsee rämekuvioon 11 kuuluvan rantaviivan keskikohdalla. Maaoikeus on 18.10.1985 julistamassaan päätöksessä katsonut, että A muutosvaatimuksen hyväksyminen ilmeisesti vähentäisi halottavan tilan ranta-alueiden jaon tasapuolisuutta. Sen vuoksi maaoikeus on, samalla kun se on tarkastusvelvollisuutensa nojalla tehnyt jakoehdotukseen erään muutoksen, A:n vaatimuksen hyläten jättänyt jakoehdotuksen puheena olevalta osaltaan pysyväksi. Jakolain 332 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla maaoikeus on ilmoittanut, ettei sen päätökseen saanut hakea muutosta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A on katsonut, että hänellä on oikeus hakea muutosta maaoikeuden päätökseen, koska se koskee halkomisen perustana olevan testamentin tulkintaa. Hän on toistanut maaoikeudessa esittämänsä vaatimuksen jakoehdotuksen muuttamisesta. Valituksen johdosta B on antanut selityksen ja toimitusinsinööri lausunnon. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Halottavan Ruupon tilan tilusten nautintaa ei ole jaettu sovintojaolla eivätkä tilan riidanalaiset Ruuponlahden rantatilukset, joita A vaatii jaettavaksi hänelle toimituksessa muodostetun tilan jm 7:9/1 Ruuponniemen palstaan, jutussa esitetyn selvityksen mukaan edes ole olleet A:n nautinnassa. Toimituksessa on sen vuoksi jakolain 20 §:n 1 momentin mukaisesti ollut noudatettava jakoperusteena niitä halottavan tilan osalukuja, jotka on mainittu K:n testamentissa. Tähän testamenttiin sisältyvä, jutussa riidan kohteena oleva määräys "ja on A:lle tulevaan osuuteen kuuluva kesämökkinsä tonttina oleva Ruuponniemen nimellä kulkeva alue" on ainoastaan tilusten sijoitusta koskeva ohje. Maaoikeuden päätös koskee siten tilusten sijoitusta ja maaoikeus on menetellyt oikein, kun se on jakolain 332 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisesti ilmoittanut, ettei sen päätökseen saanut hakea muutosta. Päätöslauselma Korkein oikeus jättää tutkimatta, mitä A on valituskirjelmässään esittänyt muutoksen saamiseksi maaoikeuden päätökseen. A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi hänellä selityksen antamisesta täällä olleista kuluista 1.200 markkaa. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Nikkarinen, Riihelä, Lehtonen ja Tulenheimo-Takki