KKO/1987/113

1987 false KKO:1987:113 Työntekijälle oli annettu varoitus työsopimuslain 15 §:n rikkomisesta ja huomautus 16 §:n rikkomisesta. Työsuhdetta ei niiden johdosta ollut irtisanottu eikä työntekijälle työsuhteen perusteella kuuluvia oikeuksia muutenkaan vähennetty. Työntekijällä ei ollut oikeudellista tarvetta saada tutkituksi kannettaan toimenpiteiden perusteettomuudesta pelkästään sillä perusteella, että työnantaja myöhemmin mahdollisesti vetoaisi niihin. TSL 15 § TSL 16 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Tampereen raastuvanoikeudessa A on Aaltosen Kenkätehdas Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa ja siinä esitettyjen vaatimusten perusteluissa lausunut, että hän oli työskennellyt ja työskenteli edelleen jalkinetyöntekijänä yhtiön palveluksessa. Työsuhde oli alkanut Aaltosen Tehtaat Oy:ssä 17.1.1972, ja viimeiset vuodet hän oli toiminut yhtiön Lakalaivan jalkinetehtaan pääluottamusmiehenä. Rentto Oy:n ostettua yhtiön A oli 1.9.1985 lukien siirtynyt työsopimuslain 7 §:n 2 momentin mukaisesti Rentto Oy:n omistaman Aaltosen Kenkätehdas Oy:n palvelukseen. Pian omistajanvaihdoksen jälkeen työnantaja, edustajanaan varsinkin sen toimitusjohtaja oli käynnistänyt A:han pääluottamusmiehenä kohdistuvan painostuskampanjan. Painostus oli ilmennyt seuraavina toimenpiteinä: 1) Kun tehtaan luovutuksen jälkeen joitakin työntekijöitä oli irtisanottu työn vähyyden perusteella, oli syntynyt erimielisyyttä siitä, oliko olemassa irtisanomisperuste. Lokakuussa 1984 käydyissä paikallisissa ja liittoneuvotteluissa oli muun muassa perusteltu erään viimeistelyosastolla työskennelleen henkilön irtisanomista työn vähyydellä. Neuvottelujen kestäessä A oli saanut haltuunsa yhtiön työnjohdon niin sanotun tiistaipalaverin pöytäkirjan, josta oli ilmennyt, että työnantaja oli erheellisin tiedoin yrittänyt neuvotteluissa johtaa työntekijäpuolta harhaan. Neulomo- ja viimeistelyosastolla oli nimittäin tosiasiassa vallinnut henkilöpula ja ylityötarve. Irtisanotun tilalle oli nimenomaan ilmoitettu tarvittavan uusi työntekijä. Jäätyään A:n paljastamien perättömien tietojen esittämisestä kiinni työnantajan edustajat olivat vastavetona 5.11.1984 antaneet A:lle suullisen varoituksen työsopimuslain 15 §:n rikkomisesta. Varoituksesta oli laadittu kirjallinen muistio, mutta siinä ei ollut yksilöity mitä liike- tai ammattisalaisuuksia A oli käyttänyt hyödykseen tai kenelle näitä salaisuuksia oli ilmaistu. Varoitus oli siten ollut täysin tekaistu, mutta siitä oli kuitenkin syntynyt vaara, että työnantaja tulisi myöhemmin vetoamaan varoitukseen. 2) Työpaikalla oli tavallista, että työntekijät olivat iltatöissä muissa jalkinealan yrityksissä. Syksyllä 1984 myös A oli joitakin kertoja ollut toisessa yhtiössä tekemässä leikkaustyötä. Vaikka kysymyksessä ei ollut ollut työsopimuslain 16 §:ssä tarkoitettu hyvän tavan vastainen kilpailuteko eikä menettely ollut millään tavalla vahingoittanut työnantajaa, A:lle oli edellä mainitussa 5.11.1984 pidetyssä neuvottelussa annettu huomautus työsopimuslain 16 §:n rikkomisesta. Huomautukselle ei ollut ollut todellisia perusteita ja sillä oli pyritty ainoastaan pääluottamusmiehen painostamiseen ja suunnitellun työsopimuksen purkamisen valmisteluun. Koska varoitusten antamista voitiin käyttää perusteena muun muassa työsopimuksen purkamiselle, A:lla oli oikeudellinen tarve saada vahvistetuksi, että varoitus ja huomautus olivat perusteettomia. Tämän vuoksi A on vaatinut vahvistettavaksi, että Aaltosen Kenkätehdas Oy oli perusteettomasti antanut hänelle edellä selostetut varoituksen ja huomautuksen. Lisäksi A on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. Aaltosen Kenkätehdas Oy on ennen pääasiaan vastaamistaan lausunut, että varoitukset, huomautukset ja vastaavat järjestyksen ylläpitoon liittyvät toimenpiteet olivat työnantajan käytössä olevia kurinpitokeinoja, joita ei voitu erikseen riitauttaa. A:lle annettu varoitus oli sitä paitsi Rentto-yhtymässä sovelletun yhden vuoden vanhentumisajan vuoksi vanhentunut. Tämän vuoksi yhtiö on vaatinut, että kanne tulisi A:n puuttuvan oikeussuojan tarpeen vuoksi jättää tutkimatta ja A velvoitettava korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut. Raastuvanoikeuden päätös 18.2.1986 Raastuvanoikeuden hylättyä erillisellä väitepäätöksellä jutun tutkimista vastaan tehdyn väitteen, koska A:n saamalla varoituksella oli merkitystä hänen työsuhteensa kannalta, eikä yhtiö ollut näyttänyt toteen väitettään, että A:lle annettu varoitus olisi vanhentunut, raastuvanoikeus on jutun tutkiessaan todennut, että A oli ollut työsopimuslain 1 §:n tarkoittamassa työsuhteessa Aaltosen Kenkätehdas Oy:öön ja oli edelleen toimien samalla yhtiön Lakalaivan jalkinetehtaan pääluottamusmiehenä. Yhtiö oli 5.11.1984 antanut A:lle suullisen varoituksen työsopimuslain 15 §:n rikkomisesta. Varoitus oli kirjattu muistioon. Samanaikaisesti mainitun varoituksen kanssa A:lle oli annettu huomautus työsopimuslain 16 §:n rikkomisesta. Kun kuitenkin asiassa kuullun todistajan lausunnon mukaan varoitukset ja huomautukset eivät yhtiössä noudatetun käytännön mukaan enää olleet voimassa yhden vuoden kuluttua niiden antamisesta, ja kun yhtiön puolesta oli oikeudenkäynnissä ilmoitettu, etteivät A:lle aikanaan annetut varoitus ja huomautus olleet enää voimassa, raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 5.000 markalla. Turun hovioikeuden tuomio 17.10.1986 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun vaatien vahvistettavaksi, että hänelle annetut varoitus ja huomautus olivat perusteettomat, on todennut, ettei yhtiö ollut antanut A:lle varoitusta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitetusta syystä. Työnantajan työnjohto-oikeutensa nojalla työntekijälleen muista syistä antamat varoitukset tai huomautukset, joiden yhteydessä ei ollut selvästi mainittu niiden liittymisestä työsuhteen mahdolliseen irtisanomiseen tai työsuhteen purkamiseen, eivät oikeuttaneet työntekijää erikseen ajamaan kannetta kulloinkin saamansa varoituksen tai huomautuksen oikeellisuudesta. A:ta kohtaan ei tässä tapauksessa ollut esitetty vaatimuksia. Näillä perusteilla hovioikeus on katsonut, ettei A:lla ollut oikeudellista tarvetta ajaa kannetta sen vahvistamiseksi, oliko hänelle annettuihin varoitukseen ja huomautukseen ollut aihetta. Raastuvanoikeuden ei niin ollen olisi tullut ottaa kannetta tutkittavakseen. Sen vuoksi hovioikeus on, kumoten ja poistaen raastuvanoikeuden väitepäätöksen ja pääasiassa julistaman päätöksen, jättänyt kanteen tutkimatta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A on pyytäen valituslupaa hakenut muutosta hovioikeuden tuomioon ja vaatinut kanteensa tutkimista ja hyväksymistä, koska aiheettomista varoituksesta ja huomautuksesta oli aiheutunut hänelle oikeudellista epävarmuutta. Valituslupa on myönnetty 12.2.1987. Aaltosen Kenkätehdas Oy on antanut siltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut A:lle annetut varoitus ja huomautus eivät ole johtaneet työsopimuksen purkamiseen tai irtisanomiseen. Muutenkaan ei niiden johdosta ole vähennetty A:lle työsuhteen perusteella kuuluvia oikeuksia. Pelkästään sillä perusteella, että Aaltosen Kenkätehdas Oy myöhemmin mahdollisesti vetoaa annettuihin varoitukseen tai huomautukseen perusteena työsuhteen purkamiselle, A:lla ei ole oikeudellista tarvetta saada tutkituksi kannettaan noiden toimenpiteiden perusteettomuudesta. Päätöslauselma Hovioikeuden ratkaisun lopputulos jää pysyväksi. Asian laatuun nähden Aaltosen Kenkätehdas Oy saa pitää sillä vastauksen antamisesta täällä olleet kulut vahinkonaan. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Nybergh, Riihe- lä, Roos ja Rintala