KKO/1987/119

1987 false KKO:1987:119 A oli tunnustanut olevansa L:n isä. Kannetta sen vahvistamisesta, että B oli L:n isä, ei voitu tutkia ennenkuin A:n isyys oli lainvoimaisesti kumottu. Kun kanteet A:n isyyden kumoamisesta ja B:n isyyden vahvistamisesta olivat olleet samanaikaisesti kihlakunnanoikeudessa vireillä, ei kihlakunnanoikeuden olisi tullut ratkaista kysymystä vahvistamiskanteen tutkimisesta ennenkuin kumoamiskanteesta oli annettu lainvoimainen ratkaisu. IsyysL 3 § 2 mom IsyysL 4 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Kuopion kihlakunnanoikeudessa Asianajaja on äidin M:n alaikäiselle lapselleen L:lle tätä oikeudenkäyntiä varten määrättynä uskottuna miehenä kihlakunnanoikeudessa yhtynyt M:n omasta puolestaan ja lapsensa puolesta A:lle ja B:lle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla esittämään kanteeseen. M on siinä lausunut, että hän oli 24.1.1978 synnyttänyt lapsen L. M, joka oli vuodesta 1976 alkaen asunut avoliitossa A:n kanssa, oli 29.9.1979 vihitty tämän kanssa avioliittoon. A oli 13.1.1978 tunnustanut olevansa L:n isä. Kuopion tuomiokunnan kihlakunnantuomari oli 15.2.1978 hyväksynyt isyyden tunnustamisen. M:n ja A:n avioliitto oli sittemmin purettu Kuopion kihlakunnanoikeuden 10.11.1983 julistamalla päätöksellä. Samalla L:n huolto oli uskottu A:lle. Itä-Suomen hovioikeus oli 24.5.1984 antamallaan tuomiolla jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lapsen huoltoa koskevalta osalta pysyväksi. L oli kuitenkin A:n suostumuksella muuttanut keväällä 1985 vakituisesti asumaan äitinsä luokse Siilinjärvelle. Edelleen M on lausunut, että hän oli L:n siittämisaikaan eli 30.3.-17.5.1977 seurustellut ja ollut sukupuoliyhteydessä ainoastaan B:n kanssa. Näin ollen A ei todellisuudessa ollut L:n isä, vaan hänen isänsä oli B. Sen vuoksi asianajaja uskotun miehen toimessaan on M:n kanteeseen yhtyen vaatinut kihlakunnanoikeutta vahvistamaan, ettei A ollut L:n isä ja että hänen isänsä oli B. Vastineet ennen pääasiaan vastaamista A on vaatinut häntä vastaan ajetun kanteen jättämistä tutkimatta, koska L:n väestökirjalain mukainen kotipaikka oli Joensuu ja juttu olisi siten tullut panna vireille Joensuun raastuvanoikeudessa. B kohdaltaan on myös vaatinut, että kanne häneen kohdistettuna jätettäisiin tutkimatta, koska isyyden vahvistamista koskevaa kannetta ei voitu ajaa ennen kuin isyyden kumoamista koskeva juttu oli erikseen lainvoimaisesti ratkaistu. Kihlakunnanoikeuden väitepäätös 20.2.1986 Kihlakunnanoikeus on hylännyt esitetyt oikeudenkäyntiväitteet. Kihlakunnanoikeuden päätös 17.4.1986 A:n ja B:n vastustettua kannetta kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että silloiset avopuolisot L:n äiti ja A olivat vuonna 1978 ilmoittaneet Siilinjärven kunnan lastenvalvojalle, että A oli 24.1.1978 syntyneen L:n isä, koska L:n äiti ei muka ollut lapsen siittämisaikaan ollut sukupuoliyhteydessä kenenkään muun miehen kuin A:n kanssa. Esitetyn selvityksen perusteella Kuopion tuomiokunnan kihlakunnantuomari oli päätöksellään 15.2.1978 vahvistanut, että A oli L:n isä. Tässä oikeudenkäynnissä esitetyn selvityksen mukaan L:n äiti oli keväällä 1977 eli L:n siittämisaikaan ollut sukupuoliyhteydessä, paitsi A:n, myös B:n kanssa. M:stä, L:stä ja A:sta vuonna 1984 suoritettu HLA-kudostyyppimääritys oli kuitenkin sulkenut pois A:n isyyden L:ään nähden. Sitä vastoin eivät asiassa suoritetut veritutkimukset olleet sulkeneet pois B:n isyyttä L:ään nähden, vaan olivat tukeneet sitä vahvoin lääketieteellisin perustein siten, että M:stä, L:stä ja B:stä vuonna 1984 suoritettujen laajemman veritutkimuksen ja HLA-kudostyyppimäärityksen perusteella oli B:lle saatu yhdistetty isyysindeksi 118, vastaten 99,2 prosentin todistusvoimaa. Professori Jorma Hirvonen oli 9.1.1986 antanut asiassa lausunnon, jossa hän oli yhdistänyt laajennetussa veriryhmätutkimuksessa, oikeusantropologisessa tutkimuksessa ja HLA-kudostyyppimäärityksessä saadut tulokset M:stä, L:stä, A:sta ja B:stä. Lausunnossa oli A:n isyysindeksiksi L:ään nähden saatu nolla ja todettu, että vain B sopi L:n isäksi. Koska niin ollen sekä asianosaisten lausumat ja kaikki muut seikat huomioon ottaen voitiin pitää todistettuna, että B oli siittänyt L:n, kihlakunnanoikeus on isyyslain 3 §:n 2 momentin nojalla yhtäältä vahvistanut, että B oli L:n isä, ja isyyslain 34 §:n 1 momentin nojalla toisaalta vahvistanut, että A ei ollut L:n isä. Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 31.12.1986 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet jutun, on lausunut selvitetyksi, että L oli kesäkuun 1985 alusta lähtien tosiasiallisesti asunut Siilinjärvellä, jossa hänellä niin ollen oli katsottava olleen kotipaikka. Kuopion kihlakunnanoikeus oli isyyslain 40 §:n nojalla siis ollut toimivaltainen käsittelemään isyyden kumoamista koskevan kanteen. Tällä perusteella hovioikeus on katsonut, ettei ollut syytä A:n esittämän oikeuspaikkaa koskevan väitteen osalta kihlakunnanoikeuden väitepäätöksen lopputuloksen muuttamiseen. Mitä sitten tuli B:n väitteeseen, ettei L:n ajamaa isyyden vahvistamista koskevaa kannetta voitaisi käsitellä ennen kuin isyyden kumoamista koskeva ratkaisu oli lainvoimainen, hovioikeus on katsonut, että isyyslain tarkoittaman oikeudenkäynnin laadun vuoksi ja kun jutussa suoritetun HLA-kudostyyppimäärityksen mukaan ei ollut mahdollista, että A olisi siittänyt L:n, isyyden kumoamista ja vahvistamista koskevat kanteet voitiin käsitellä yhdessä. Näin ollen ei myöskään B:n oikeudenkäyntiväitteen osalta ollut syytä kihlakunnanoikeuden väitepäätöksen lopputuloksen muuttamiseen. Koska jutussa oli selvitetty, että B oli L:n siittämisaikana maannut M:n, ja kun lapsen periytyvien ominaisuuksien perusteella sekä M:n ja B:n lausumat ja kaikki muut seikat huomioon ottaen oli pidettävä todistettuna, että L oli silloin siitetty, hovioikeus on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle ja B:lle on myönnetty valituslupa 18.3.1987. A ja B ovat muutoksenhakemuksissaan toistaneet tekemänsä oikeudenkäyntiväitteet ja vaatineet, että heihin kohdistetut kanteet jätettäisiin tutkimatta. Sen varalta, että kanteet tutkittaisiin, he ovat vaatineet niiden hylkäämistä. A on lisäksi vaatinut M:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa kaikissa oikeusasteissa. B on vaatinut M:n velvoittamista suorittamaan Ilomantsin kunnalle korvaukseksi B:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa yleisen oikeusavustajan arvioituna palkkiona 500 markkaa. M ja asianajaja L:n uskottuna miehenä ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Korkein oikeus hyväksyy oikeuspaikan osalta hovioikeuden perustelut. A:n isyyden selvittämiseksi suoritetun HLA-kudostyyppimäärityksen mukaan ei ole mahdollista, että hän olisi siittänyt L:n. Tuomarin hyväksymällä tunnustamisella on vahvistettu, että A on L:n isä. Ennenkuin tuomioistuin on lainvoimaisesti vahvistanut, ettei A ole L:n isä ja siten kumonnut hänen isyytensä, ei voida tutkia kannetta, jossa vaaditaan sen vahvistamista, että toinen mies on L:n isä. Kun kuitenkin A:n isyyden kumoamista koskeva kanne on samanaikaisesti ollut kihlakunnanoikeuden tutkittavana, kihlakunnanoikeuden ei olisi tullut ratkaista B:n isyyden vahvistamista koskevan kanteen tutkimista ennenkuin isyyden kumoamista koskevasta kanteesta oli annettu lainvoimainen ratkaisu. Vahvistettuaan nyt lainvoimaisesti, ettei A ole L:n isä, Korkein oikeus asian selvitettyyn tilaan nähden viivytyksen välttämiseksi ottaa välittömästi tutkittavakseen B:hen kohdistetun isyyden vahvistamista koskevan kanteen ja hyväksyy sen osalta hovioikeuden perustelut. Lainkohdat Isyyslaki 3 § 2 mom., 4 §, 34 § 1 mom., 40 § ja 42 § Tuomiolauselma Oikeuspaikan osalta hovioikeuden tuomiota ja A:n isyyden kumoamisen osalta sen lopputulosta ei muuteta. B:n isyyden osalta Korkein oikeus poistaa ennenaikaisina hovioikeuden ja kihlakunnanoikeuden lausunnot B:n isyydestä. Korkein oikeus vahvistaa, että B on L:n isä. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Nybergh, Riihelä, Roos ja Kilpeläinen