KKO/1987/123

1987 false KKO:1987:123 A:n B:tä vastaan rikollisen menettelyn perusteella ajama vahingonkorvauskanne oli lainvoimaisesti hylätty. Myöhemmin B:lle vaadittiin rangaistusta saman menettelyn johdosta. A vaati syytejutussa B:ltä korvausta samasta vahingosta. Kysymys siitä, poikkesivatko jutuissa esitettyjen vahingonkorvausvaatimusten perusteet siinä määrin toisistaan, että viimeksi tehty vaatimus voitiin tutkia. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Vaatimukset Halikon kihlakunnanoikeudessa A Oy on kihlakunnanoikeudessa virallisen syyttäjän B:tä, C:tä ja D:tä vastaan ajamassa jatkettua petosta koskeneessa syytejutussa lausunut, että B, C ja D olivat, hankkiakseen itselleen ja toisilleen laitonta aineellista etua, sopineet, että B ME Oy:n ja myöhemmin, sanotun yhtiön sulauduttua A Oy:öön, viimeksi mainitun yhtiön vientimyynnistä vastaavana henkilönä järjestäisi sanottujen yhtiöiden huolintatehtävät Oy AH Ab:n hoidettaviksi ja että C viimeksi mainitun yhtiön toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä sekä D sen huolintapäällikkönä ja niin ikään hallituksen jäsenenä huolehtisivat siitä, että Oy AH Ab laskuttaisi niistä toimeksiantajia enemmän kuin mitä yhtiöiden välinen huolintasopimus kulloinkin edellytti. B, C ja D olivat lisäksi sopineet, että laskujen tultua suoritetuiksi niihin sisältyneiden ylihintojen osalta laadittaisiin hyvityslaskut, joiden mukaan Oy AH Ab hyvittäisi ME Oy:tä ja A Oy:tä ylihintojen osalta. Tämän jälkeen B kuittaisi ME Oy:n ja A Oy:n puolesta hyvityslaskujen mukaiset rahamäärät saaduiksi, vaikka todellisuudessa B, C ja D jakaisivat ne keskenään. Menettelemällä kerrotuin tavoin B, C ja D olivat 30.11.1976-26.9.1983 välisenä aikana erehdyttäneet ME Oy:n ja A Oy:n suorittamaan Oy AH Ab:lle useista eri huolintatehtävistä kerrottua ylihintaa 1.154.545 markkaa ja aiheuttaneet siten yhtiöille sanotun suuruisen vahingon. Sen vuoksi A Oy on vaatinut, että B velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti C:n ja D:n sekä kahden viimeksi mainitun työnantajan Oy AH Ab:n kanssa suorittamaan sille korvaukseksi sanotut 1.154.545 markkaa 16 prosentin korkoineen. Kihlakunnanoikeuden päätös 19.12.1985 Kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että B, C ja D olivat 30.11.1976-26.9.1983 välisenä aikana edellä kerrotuissa tehtävissään aiheuttaneet ME Oy:lle ja A Oy:lle yhteensä 224.066,43 markan suuruisen vahingon menettelemällä seuraavasti. B oli sopinut C:n ja D:n kanssa, että osa ME Oy:n ja A Oy:n huolintatehtävistä annetaan varmasti Oy AH Ab:n suoritettavaksi. C ja D olivat näissä tapauksissa määränneet huolintahinnan korkeammaksi kuin ilman sopimusta olisi ollut mahdollista. D oli C:n tieten kirjoittanut normaalilaskutuksen ylittäviltä osin hyvityslaskuja, jotka B oli edustamiensa yhtiöiden puolesta kuitannut maksetuiksi ja jotka oli otettu Oy AH Ab:n kirjanpitoon. Niiden perusteella B oli saanut Oy AH Ab:ltä 224.066,43 markkaa. B ei ollut tilittänyt näitä varoja työnantajilleen vaan oli jakanut niistä osan ainakin D:n kanssa. Sitä vastoin oli jäänyt näyttämättä, että Oy AH Ab:n laskuttamat huolintahinnat vähennettyinä mainittujen hyvityslaskujen määrillä olisivat olleet suuremmat kuin Oy AH Ab:n huolintatehtävistään yleensä laskuttamat hinnat. A Oy:n ei siten ollut näytetty kärsineen mainittujen hyvityslaskujen yhteissummaa suurempaa vahinkoa. Sanotuilla perusteilla kihlakunnanoikeus on velvoittanut B:n yhteisvastuullisesti C:n ja D:n sekä kahden viimeksi mainitun työnantajan Oy AH Ab:n kanssa suorittamaan A Oy:lle korvaukseksi 224.066,43 markkaa 16 prosentin korkoineen 26.9.1983 lukien. Turun hovioikeuden päätös 12.9.1986 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A Oy, B, C ja D olivat saattaneet jutun, on lausunut, että A Oy oli ennen syytejutun oikeudenkäyntiä siviilioikeudellisessa järjestyksessä ajanut B:tä vastaan vahingonkorvauskannetta B:n rikoksen perusteella. Juttu oli ratkaistu kihlakunnanoikeudessa 27.8.1984 ja lainvoimaisesti hovioikeuden 5.7.1985 antamalla tuomiolla. Hovioikeus oli hylännyt A Oy:n B:hen kohdistaman korvausvaatimuksen. Vaatimuksen perusteena oli tuolloin ollut sama B:n väitetty rikollinen menettely kuin nyt kysymyksessä olevassa jutussa. Koska korvausvaatimus siten oli lainvoimaisella tuomiolla jo ratkaistu, kihlakunnanoikeuden ei olisi pitänyt uudelleen tutkia A Oy:n samaan perusteeseen nojautuvaa korvausvaatimusta. Lausumillaan perusteilla hovioikeus on, muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä, poistanut kihlakunnanoikeuden A Oy:n B:hen kohdistamasta korvausvaatimuksesta antaman lausunnon ja jättänyt sanotun vaatimuksen tutkimatta sekä vapauttanut B:n suorittamasta A Oy:lle hänen maksettavakseen tuomittua 224.066,43 markan vahingonkorvausta korkoineen. Sanottu korvaus on siten jäänyt C:n ja D:n yhteisvastuullisesti yhdessä Oy AH Ab:n kanssa A Oy:lle korvattavaksi. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A Oy on vaatinut hovioikeuden päätöksen muuttamista siltä osin kuin B oli vapautettu velvollisuudesta korvata rikoksella aiheuttamansa vahinko. Valituslupa on myönnetty 26.11.1986. B on vastannut hakemukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Korkein oikeus toteaa, että A Oy on 15.3.1984 vireille tulleessa B:tä vastaan ajamassaan vahingonkorvausjutussa esittämässään kanteessa, jonka hovioikeus on 5.7.1985 antamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla hylännyt, vaatinut B:n velvoittamista suorittamaan vahingonkorvaukseksi 80.000 markkaa sillä perusteella, että B oli anastanut hänelle edellä mainittujen hyvityslaskujen perusteella maksettuja, mutta A Oy:lle kuuluneita varoja yhteensä 80.000 markkaa. B:tä vastaan ajetun jatkettua petosta koskeneen syytejutun yhteydessä esittämänsä 1.154.545 markan määräisen korvausvaateen A Oy on perustanut siihen, että B olisi yhdessä C:n ja D:n kanssa, hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, erehdyttänyt ME Oy:n ja A Oy:n suorittamaan Oy AH Ab:lle sen suorittamista huolintatehtävistä kulloinkin voimassa oleviin huolintasopimuksiin perustumatonta ylihintaa ja siten aiheuttanut ME Oy:lle ja A Oy:lle yhteensä sanotun suuruisen tappion. Korkein oikeus katsoo A Oy:n esittäneen B:hen syytejutun yhteydessä kohdistamalleen vahingonkorvausvaateelle siinä määrin toisenlaisen perusteen, ettei siihen perustuvaa korvausvaadetta ole katsottava ratkaistun jo hovioikeuden 5.7.1985 antamalla tuomiolla. Hovioikeuden ei siten olisi pitänyt jättää A Oy:n korvausvaadetta tutkimatta. Sen vuoksi Korkein oikeus kumoaa hovioikeuden päätöksen siltä osin kuin hovioikeus on poistanut kihlakunnanoikeuden sanotusta korvausvaateesta antaman lausunnon ja jättänyt vaateen tutkimatta. Viivytyksen välttämiseksi Korkein oikeus on ottanut A Oy:n vaatimuksen välittömästi tutkittavakseen. Tutkiessaan sanotun korvausvaatimuksen Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että B on 30.11.1976-27.9.1983 välisenä aikana, hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, salaamalla sen seikan, että C:n ja D:n Oy AH Ab:n puolesta ME Oy:lle ja A Oy:lle toimittamat huolintoja koskeneet veloituslaskut sisälsivät noihin tehtäviin kuulumattomia hänelle itselleen maksettavaksi tarkoitettuja hyvityksiä, erehdyttänyt sanotut yhtiöt suorittamaan Oy AH Ab:lle ylimääräisiä korvauksia yhteensä 224.066,43 markkaa. Päätöslauselma B velvoitetaan yhteisvastuullisesti kysymyksessä olevaan korvausvelvollisuuteen tuomittujen C:n ja D:n sekä Oy AH Ab:n kanssa suorittamaan A Oy:lle korvaukseksi rikoksella aiheutetusta vahingosta 224.066,43 markkaa 16 prosentin korkoineen 26.9.1983 lukien. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Mörä, Nybergh, af Hällström ja Kilpeläinen