KKO/1987/125

1987 false KKO:1987:125 Pakkolunastuksessa puolustustarkoituksiin tehtiin lunastuskorvauksesta kokonaisarvon korjaus eli ns. tukkualennus vain kohteenkorvauksen osalta. Korjausta ei tehty haitan-eikä vahingonkorvauksen osalta. ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Valtioneuvosto oli 19.5.1983 myöntänyt luvan pakkolunastaa Suomen valtiolle lennonvarmennusasemaa varten pakkolunastuksesta puolustustarkoituksiin 13.10.1944 annetun lain (787/44) säätämässä järjestyksessä noin 12 hehtaarin suuruinen alue Liedon kunnan Vankion yksinäistaloa olevista Mäenpään RN:o 1:4 ja Haapamäen RN:o 1:5 tiloista sekä tilojen RN:ot 1:1-1:12 yhteiseksi perustetusta alueesta. Puolustusministeriö oli 9.6.1983 päättänyt ottaa alueen ministeriön haltuun rakennustöiden suorittamista varten. Muiden ohella emännät A ja B T:n kuolinpesän osakkaina Mäenpään tilan RN:o 1:4 omistajina ovat toimituksessa muun muassa vaatineet puuston korvausta ja korvausta pakkolunastettavista 8,333 hehtaarin alueesta 4,50 markan mukaan neliömetriltä ja 0,446 hehtaarin alueesta 10 markan mukaan neliömetriltä. Koska tilan metsäpinta-ala oli supistunut 15 hehtaarista 6 hehtaariin ja tilasta oli tullut elinkelvoton, he ovat vaatineet haitasta ja vahingosta korvauksena 100.000 markkaa. Pakkolunastustoimikunnan ratkaisu Lunastettavien alueiden korvausperusteet on 28.5.1984 pidetyssä toimituskokouksessa vahvistettu muun muassa seuraavasti: Maapohja Metsämaapohjan hinnoittelu on perustettu sen tuottoarvoon. Merkittävä kivisyys on pienentänyt metsämaiden arvoa. Mustikkatyypin hinnaksi on vahvistettu 2.600 markkaa hehtaarilta ja muiden metsätyyppien hehtaarihinnat vastaavasti tietyn suuruisiksi. Hajarakennusmahdollisuuden heikkenemisestä aiheutuva korvaus Lunastettavat tilukset sijaitsivat haja-asutusalueella, jossa rakennuspaikan vähimmäiskoko oli 5.000 neliömetriä. Lunastuksen johdosta ei lunastettavien alueiden omistajien mahdollisuus käyttää jäljelle jääviä tiluksiaan hajarakennustonttien muodostamiseen vaikeutunut. Kun kuitenkin alueiden topografia ja muut seikat huomioon ottaen lunastettaville alueille olisi ollut mahdollista muodostaa kolme haja-asutukseen soveltuvaa rakennuspaikkaa, tästä hajarakennusmahdollisuuden heikkenemisestä on määrätty korvaus. Haja-asutuspaikan kokona on pidetty alueella vallinnutta keskimääräistä rakennuspaikan kokoa, joka oli 6.500 neliömetriä. Rakennuspaikan hinnaksi on vahvistettu kauppahintatilaston ja muiden selvitysten nojalla 8 markkaa neliömetriltä. Kotitarvesoranottomahdollisuuden menetys Lunastettavalla alueella oli kotitarveottoon soveltunut pieni soraesiintymä, jossa tie- ja vesirakennuslaitoksen lausunnon mukaan ei kuitenkaan ollut taloudellisesti hyödynnettävää soraa. Vaikka alueella ei ollut taloudellisesti hyödynnettävää soraa, toimikunta on määrännyt kotitarvesoranottomahdollisuuden menetyksestä 4.000 markan korvauksen. Supistumishaitan korvaus Tilan metsäpinta-ala pieneni lunastuksen johdosta 15 hehtaarista noin 6 hehtaariin. Metsäpinta-alan pienenemisestä ei yleensä katsottu syntyvän supistumishaittaa, jos kotitarvepuun saanti ei vaikeutunut tai erityisesti hankitut metsätyökoneet eivät jääneet vaille käyttöä. Mäenpään tilan osalta ei ollut osoitettu olevan kyse kummastakaan. Verotoimistosta saadun tiedon mukaan tilan viidessä viimeksi toimitetussa verotuksessa ei ollut ollut verotuksessa ilmoitettua hankintatyötä, joten myöskään verovapaan hankintatyön menetyksen johdosta ei ollut voitu katsoa syntyneen supistumishaittaa. Tilan metsäpinta-alan pienenemisestä aiheutunut haitta on kuitenkin korvattu kohtuulliseksi katsotulla 6.000 markalla. Ennakkohaltuunotosta aiheutuneen haitan korvaus Alueet oli otettu puolustusministeriön haltuun 21.7.1983. Ennakkohaltuunotosta aiheutunut haitta ja vahinko on korvattu 9.500 markalla. Kokonaisarvon korjaus Summaamismenettelystä johtuen eri etuuksista määrättyjen korvausten yhteenlasketusta määrästä on tullut tehdä sellainen vähennys, ettei korvausmäärä ylittänyt paikkakunnan kalleinta käypää hintaa. Korvauksesta on tehty 5 prosentin suuruinen ns. tukkualennus. Pakkolunastustoimikunta on 5.6.1984, hyläten asiassa esitetyt vaatimukset enemmälti, pakkolunastuksesta puolustustarkoituksiin annetun lain ja mainitun lain toimeenpanosta 13.10.1944 annetun asetuksen säännösten nojalla määrännyt omistusoikeuksin pakkolunastetuksi vastaanottajalle Suomen valtiolle muun muassa Liedon kunnan Vankion yksinäistaloa olevasta Mäenpään tilasta RN:o 1:4 pakkolunastuskarttaan jakomerkillä 1:4/1 merkityt, maalle paalutetut 8,333 ja 0,446 hehtaarin suuruiset alueet sekä määrännyt Suomen valtion maksamaan korvauksena A:lle ja B:lle yhteisesti 409.510 markkaa. Tilusselitelmän ja arviokirjan mukaan korvaus on ollut tiluksista 17.337,70, puustosta 238.225, haja-asutusmahdollisuuden menetyksestä 156.000, kotitarvesoranottomahdollisuuden menetyksestä 4.000, supistumishaitasta 6.000 ja ennakkohaltuunotosta aiheutuneesta haitasta 9.500 markkaa. Näiden yhteenlasketusta määrästä 431.062,70 markasta on vähennetty kokonaisarvon korjauksena 5 prosenttia eli 21.553,10 markkaa. Korvaussummalle oli maksettava 6 prosentin korko 5.6.1984 lukien maksupäivään. A ja B ovat tyytyneet puustosta määrättyyn korvaukseen, mutta ovat muilta osin hakeneet muutosta pakkolunastustoimikunnan päätökseen ja uudistaen toimituksessa esittämänsä vaatineet kokonaisarvon korjauksen poistamista. Lisäksi A ja B ovat vaatineet, että rakennuspaikkojen koko oli alennettava 5.000 neliömetriksi ja määrä nostettava ainakin kahdeksaksi sekä että haja-asutusmahdollisuuden menetyksestä suoritettava korvaus oli siten korotettava 320.000 markaksi. Vielä he ovat vaatineet puolustusministeriöltä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan maaoikeudessa. Etelä-Suomen maaoikeuden päätös 5.5.1986 Maaoikeus on todennut, ettei maasto-olosuhteet huomioon ottaen ollut mahdollista muodostaa useampaa haja-asutukseen soveltuvaa rakennuspaikkaa eikä siihen voitu käyttää suurempaa aluetta kuin pakkolunastustoimikunnan ratkaisun perusteluissa oli mainittu. Tämän vuoksi tilusten lisäarvo haja-asutusrakennuspaikkana ei ollut suurempi kuin pakkolunastustoimikunta oli määrännyt. Näillä ja muutoin pakkolunastustoimikunnan lausumilla perusteilla maaoikeus on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa pakkolunastustoimikunnan päätöstä. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A ja B ovat valituksessaan toistaneet maaoikeudessa esittämänsä vaatimukset. Pakkolunastustoimikunnan puheenjohtaja ja maanmittausinsinöörijäsen yhteisesti ja maanmittaushallitus ovat antaneet valituksen johdosta lausunnon. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Kokonaisarvon korjaus, joka toimituksessa on tehty Mäenpään tilasta RN:o 1:4 pakkolunastettujen alueiden osalta, on laskettava toimituksessa määrätyn 5 prosentin suuruisena sille rahamäärälle, joka saadaan kun sanottujen metsämaata olevien tilusten arvo 17.337,70 markkaa, niillä olevan puuston arvo 238.225 markkaa, samoihin tiluksiin kohdistuvasta haja-asutusmahdollisuuden menetyksestä määrätty korvaus 156.000 markkaa ja mainituilla tiluksilla olevan kotitarvekäyttöön soveltuvan soraesiintymän käyttömahdollisuuden menetyksestä määrätty korvaus 4.000 markkaa lasketaan yhteen (kohteenkorvaus). Kokonaisarvon korjauksen kohteena olevaan rahamäärään ei sitä vastoin sisällytetä toimituksessa määrättyä 6.000 markan korvausta siitä haitasta, että Mäenpään tilan metsäpinta-ala on pakkolunastuksen johdosta supistunut (haitankorvaus), eikä tästä tilasta pakkolunastettujen tilusten ennakkohaltuunotosta aiheutuneesta haitasta määrättyä 9.500 markan korvausta (vahingonkorvaus). Tuomiolauselma Maaoikeuden päätöstä muutetaan siten, että Mäenpään tilasta pakkolunastettujen alueiden osalta maksettava korvaus korotetaan 410.280 markaksi pakkolunastustoimikunnan määräämine 6 prosentin korkoineen 5.6.1984 lukien. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Takala, Riihe- lä, Hiltunen ja Haarmann