KKO/1987/24

1987 false KKO:1987:24 Lääkärin taitovirheen seurauksena surmansa saaneen jälkeen olivat jääneet leski ja 4-vuotias lapsi. Keskussairaalaliitto velvoitettiin lääkärin työnantajana vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n ja 5 luvun 4 §:n nojalla korvaamaan leskelle kuolemasta johtuneet kohonneet kodinhoito- ja perheen ylläpitokustannukset kunnes lapsi täyttää 12 vuotta. Korvausta vahvistettaessa otettiin huomioon lapselle tuleva perhe-eläke. VahL 3 luku 1 § VahL 5 luku 4 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Vaatimukset Turun raastuvanoikeudessa Virallisen syyttäjän vaadittua Turun Yliopistollisen keskussairaalaliiton palveluksessa olevan anestesiaosaston lääkärin M:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että tämä oli toimiessaan 3.6.1983 vastaavana anestesialääkärinä suorittaessaan leikkausta A:n vaimolle B:lle huolimattomuudellaan ja varomattomuudellaan aiheuttanut sen, että B oli samana päivänä anestesian ja lihasjännitystä poistavan aineen aiheuttaman herkistymisreaktion seurauksena kuollut, A on yhtynyt syytteeseen ja vaatinut keskussairaalaliiton velvoittamista M:n työnantajana suorittamaan hänelle, paitsi muuta, korvaukseksi B:n kuolemasta aiheutuneita kohonneista kodinhoito- ja ylläpitokustannuksista 1.000 markkaa kuukaudessa 3.6.1983 alkaen, kunnes puolisoiden 13.10.1978 syntynyt poika täyttää 18 vuotta. Raastuvanoikeuden päätös 3.12.1984 Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että B oli syytteessä mainitun leikkauksen yhteydessä saanut yllättävän voimakkaan herkistymisreaktion ja myöhemmin samana päivänä kuollut. Koska M:n kerrotussa tilaisuudessa ei voitu katsoa laiminlyöneen noudattaa tarpeellista varovaisuutta ja huolellisuutta, raastuvanoikeus on hylännyt syytteen ja vahingonkorvausvaatimukset. Turun hovioikeuden päätös 10.2.1986 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on katsonut selvitetyksi, että M oli virassaan varomattomuudellaan aiheuttanut B:n kuoleman. Hovioikeus on sen vuoksi, samalla kun M tuomittiin rangaistukseen virassaan tehdystä kuolemantuottamuksesta ja suorittamaan korvausta oikeudenkäyntikuluista, vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n nojalla velvoittanut keskussairaalaliiton suorittamaan A:lle, paitsi muuta korvausta, korvaukseksi B:n kuolemasta aiheutuneista kohonneista kodinhoito- ja perheen ylläpitokustannuksista 1.000 markkaa kuukaudessa 3.6.1973 lukien, kunnes A:n ja B:n poika täyttää 18 vuotta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Tutun yliopistollinen keskussairaalaliitto on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista ja vahingonkorvausvaatimusten hylkäämistä. Valituslupa on myönnetty 28.4.1986. A on vastannut hakemukseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut A:n kodinhoito- ja perheen ylläpitokustannukset ovat, huomioon ottaen pojan ikä, B:n kuoleman johdosta kohonneet. Keskussairaalaliiton on vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n ja 5 luvun 4 §:n mukaan korvattava tästä aiheutunut vahinko A:lle. Mainitut kustannukset vähenevät pojan varttuessa eikä niitä asiassa esitetystä selvityksestä päätellen enää ole hänen täytettyään 12 vuotta. Ottaen huomioon pojalle tulevat noin 1.500 markan suuruiset perhe-eläkkeet, keskussairaalaliiton korvattavien kodinhoito- ja perheen ylläpitokustannusten määrä arvioidaan 500 markaksi kuukaudessa. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että keskussairaalaliiton A:lle kohonneista kodinhoito- ja perheen ylläpitokustannuksista maksettavaksi tuomittu korvaus alenee 500 markkaan kuukaudessa kesäkuun 3 päivästä 1983 lukien ja määrätään, että tämä korvaus on suoritettava kunnes poika täyttää 12 vuotta. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Saarni-Rytkälä, Heinonen, Ådahl, Nybergh ja af Hällström