KKO/1987/30

1987 false KKO:1987:30 A:n ja B:n, jotka olivat syyllistyneet moottoriajoneuvon luvattomaan käyttöönottamiseen ja olleet matkustajina autossa, kun se vaurioitui C:n sitä kuljettaessa, katsottiin olevan vastuussa vahingosta. - Koska C oli auton omistajan alaikäinen poika, autovakuutuksesta auton omistajalle suoritettavaa korvausta oli alennettu puoleen. Omistaja vaati A:lta ja B:ltä 2/3 vakuutuksesta korvaamatta jääneestä vahingosta. A ja B velvoitettiin heidän alaikäisyydestään huolimatta maksamaan vaadittu määrä kokonaisuudessaan. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Raahen raastuvanoikeudessa D on A:lle ja B:lle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla kertonut, että A ja B olivat 15.11.1982 vastaisena yönä Raahessa yhteistuumin D:n alle 15-vuotiaan pojan C:n kanssa ottaneet ilman laillista oikeutta käyttöönsä D:n omistaman henkilöauton. C:n kuljettaessa autoa sekä A:n ja B:n ollessa siinä matkustajina autoon oli tullut vaurioita. A ja B oli tuomittu rangaistukseen tästä moottoriajoneuvon luvattomasta käyttöönottamisesta. Auton vaurioiden korjaaminen oli maksanut 5.443,40 markkaa. Autovakuutuksen nojalla D oli saanut korvauksena vain puolet tuosta määrästä eli 2.721,70 markkaa. D on katsonut, että saamatta jääneestä korvausosuudesta 2.271,70 markasta kolmannes oli hänen poikansa C:n osuutta. Siksi hän on vaatinut, että A ja B vahinkoon muilta osin syyllisinä velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena 1.814,46 markkaa 16 prosentin korkoineen yhden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona haaste oli annettu vastaajille tiedoksi, sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista. Vastine A ja B ovat kiistäneet kanteen katsoen, etteivät he autossa vain matkustajina mukana olleina olleet osaksikaan aiheuttaneet kerrottua vahinkoa. Toissijaisesti he ovat pyytäneet vahingonkorvauksen sovittelemista. Raastuvanoikeuden päätös 6.2.1985 Raastuvanoikeus on todennut moottoriajoneuvon luvattoman käyttöönottamisen, sille aiheutuneen vahingon ja vahingon määrän D:n ilmoittamin tavoin selvitetyksi, mutta on katsonut jääneen näyttämättä toteen, että A:n tai B:n rikollinen menettely olisi johtanut vahinkojen syntymiseen. Sen vuoksi raastuvanoikeus on vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n nojalla hylännyt kanteen ja sen johdosta esitetyt vaatimukset. Raastuvanoikeus on velvoittanut D:n korvaamaan valtiolle jutussa maksuttoman oikeudenkäynnin saaneiden A:n ja B:n avustajaksi määrätylle henkilölle valtion varoista maksetunpalkkion 3.100 markkaa. Vaasan hovioikeuden päätös 6.2.1986 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi D oli saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA D on pyytänyt valituslupaa uudistaen hovioikeudelle esittämänsä vaatimukset. Valituslupa on myönnetty 8.5.1986. A ja B ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut A ja B ovat yhdessä D:n alle 15-vuotiaan pojan C:n kanssa ottaneet luvattomasti käyttöönsä D:n henkilöauton ja olleet siinä matkustajina. Auto on sen johdosta, että C on kuljettanut sitä varomattomasti, vaurioitunut. Vahingon ja auton käyttöönottamisen välillä vallitsevan yhteyden takia Korkein oikeus katsoo vahingon aiheutuneen myös A:n ja B:n edellä kerrotusta menettelystä. Ottaen huomioon A:n ja B:n rikoksen luonteen ja että vaadittu korvausmäärä on suhteellisen alhainen sen vastatessa vain osaa aiheutetun vahingon määrästä. Korkein oikeus katsoo, että A:n ja B:n on alaikäisyydestään huolimatta maksettava vaadittu korvausmäärä kokonaisuudessaan. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan. D vapautetaan hänelle raastuvanoikeudessa tuomitusta velvollisuudesta korvata valtiolle sen varoista maksettu A:n ja B:n avustajan palkkio, mikä jää valtion vahingoksi. A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan D:lle vahingonkorvaukseksi 1.814 markkaa 46 penniä 16 prosentin korkoineen haastepäivästä eli A:n kohdalta 21.12.1984 lukien ja B:n kohdalta 12.12.1984 lukien. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän oikeusohjeen mukaan D ei saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Saarni-Rytkölä, Portin, Nybergh, Hiltunen ja Aro