KKO/1987/58

1987 false KKO:1987:58 Metsästysyhdistyksen jäsenet olivat käyttäneet yksityistietä syysmetsästyksen aikana. Yhdistykselle ei voitu vahvistaa tieyksiköitä. L yksityisistä teistä 8 § 1 mom L yksityisistä teistä 22 § L yksityisistä teistä 23 § L yksityisistä teistä 25 § L yksityisistä teistä 26 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Asian käsittely tielautakunnassa ja maaoikeudessa Juuan kunnan tielautakunnan päätös 26.1.1984 Pyykkölän yksityistien tiekunnan 30.6.1983 pidetyssä kokouksessa oli suoritettu tieosakaskiinteistöjen kesken tienpitovelvollisuuden uudelleenjako. Pohjois-Vuokon metsänhoitoyhdistys r.y:lle, jonka "hirviporukka" oli käyttänyt Pyykkölän yksityistietä syksyisin hirvenmetsästyksen aikana, oli asetettu 1.560 tieyksikköä yhdistyksen edustajien sanotussa kokouksessa esittämien 500 yksikön asemesta. Tielautakunta on yhdistyksen saatettua asian sen ratkaistavaksi ja vaadittua tieyksiköiden määrän alentamista 500 yksikköön päätöksessään lausunut, että yksityisistä teistä annetun lain 22 §:n 1 momentin mukaan jokainen, joka oli saanut oikeuden tiehen, oli velvollinen tieosakkaana pitämään sitä kunnossa. Sanotun lain 23 §:n 1 momentin mukaan tienpitovelvollisuus oli jaettava tieosakkaiden kesken sen hyödyn mukaan, jonka tien katsottiin kullekin tuottavan, ja oli hyötyä arvioitaessa muun muassa otettava huomioon, missä määrin tietä käytettiin. Tiekunnan kokouksessa yhdistykselle määrätyt tieyksiköt perustuivat laskelmaan, jonka mukaan yhdistys käytti tietä vuosittain 150 henkilöauton edestakaista ajokertaa vastaten se 300 tonnin painolukua. Kun tiekunnan kokouksen yhdistykselle määräämiä tieyksiköitä oli pidettävä kohtuullisina, tielautakunta on hylännyt yhdistyksen vaatimuksen ja velvoittanut yhdistyksen suorittamaan tielautakunnan toimituskustannukset 672 markkaa. Vaatimukset maaoikeudessa Yhdistys on vaatinut, että se vapautetaan osallistumasta sanotun yksityistien tienpitokustannuksiin, joihin se ei ollut velvollinen osallistumaan kuljetusmaksujenkaan muodossa, tai että tieyksiköiden määrää olennaisesti alennetaan. Lisäksi yhdistys on vaatinut, että se vapautetaan suorittamasta tielautakunnan toimituskustannuksia. Itä-Suomen maaoikeuden päätös 9.9.1985 Maaoikeuden kuultua asiassa tiehoitokunnan ja tielautakunnan puheenjohtajia, joista viimeksi mainittu on käsityksenään katsonut, että yhdistykselle olisi tieyksiköiden asemasta voitu määrätä kuljetusmaksu, maaoikeus on lausunut asiasta. Yhdistystä ei kysymyksessä olevan yksityistien tieosakaskiinteistöihin kuuluvien metsästysalueiden vuokraajana voitu pitää yksityisistä teistä annetun lain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuna kiinteistön omistajan veroisena kiinteistön haltijana. Yhdistykselle ei näin ollen voitu myöskään antaa sanotun lain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua tieoikeutta tuohon tiehen eikä määrätä sille tieosakkaalle kuuluvaa 22 ja 23 §:n mukaista tiemaksua taikka 25 §:ssä tarkoitettuihin kuljetusmaksuihin perustuvaa tienpitovelvollisuutta. Sen vuoksi ja kun yhdistyksen toimesta tapahtunutta yksityistien käyttöä, joka on perustunut metsästysoikeuden vuokraukseen, ei voitu pitää sellaisena tien tilapäisenä käyttönä, mistä korvaus olisi voitu määrätä suoritettavaksi 26 §:n nojalla, maaoikeus on katsonut, että yhdistykselle määrätty tienpitovelvollisuus ei ole perustunut lakiin, sekä kumonnut sitä koskevan tiekunnan kokouksessa tehdyn päätöksen samoin kuin tielautakunnan toimituksen tienpitovelvollisuutta koskevana. Lisäksi maaoikeus on määrännyt tiekunnan maksamaan tielautakunnan toimituskustannukset 672 markkaa jakaantuen tuo määrä lopullisesti kaikkien tieosakkaiden kesken voimassa olevien tieyksiköiden osoittamassa suhteessa. Vielä tiekunta on määrätty korvaamaan valtiolle osuutena maaoikeuden istunnon kuuluttamisesta sanomalehdessä aiheutuneista kustannuksista 176 markkaa, mikä määrä niin ikään jakaantui tieosakkaiden kesken tieyksiköiden mukaisesti. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Tiekunta on pyytänyt valituslupaa ja valituksessaan vaatinut maaoikeuden päätöksen kumoamista ja yhdistyksen määräämistä suorittamaan korvaukseksi Pyykkölän yksityistien käyttämisestä yksityisistä teistä annetun lain 26 §:ssä tarkoitettu kuljetusmaksu. Lisäksi tiekunta on pyytänyt vapautusta tielautakunnan toimituskustannuksista ja maaoikeuden istunnon kuulutusmaksuosuudesta. Yhdistys on antanut siltä pyydetyn selityksen. Valituslupa on myönnetty 13.2.1986. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Maaoikeuden ei olisi pitänyt lausua yksityisistä teistä annetun lain 26 §:n soveltuvuudesta, koska asiassa ei ole ollut kysymys kuljetusmaksujen vaan tiemaksujen määräämisestä. Muilta osin Korkein oikeus hyväksyy maaoikeuden perustelut. Tuomiolauselma Maaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Pyykkölän yksityistien tiekunta velvoitetaan suorittamaan Pohjois-Vuokon metsästysyhdistys r.y:lle korvaukseksi sillä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 450 markkaa. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot Esittelijäneuvos Heikonen: Korkein oikeus katsonee, ettei Pohjois-Vuokon metsästysyhdistys r.y:lle maaoikeuden päätöksessä mainitulla perusteella voida antaa tieoikeutta Pyykkölän yksityistien ja ettei yhdistystä sen vuoksi voida velvoittaa tieosakkaana pitämään kunnossa sanottua tietä eikä tieyksiköiden perusteella suorittamaan tiemaksua tai yksityisistä teistä annetun lain 25 §:n mukaista kuljetusmaksua. Yhdistyksen jäsenet käyttävät kuitenkin tuota tietä moottoriajoneuvoilla kulkemiseen hirvenmetsästyksen aikana ja jonkin verran myös pienriistan metsästyksen yhteydessä. Yhdistys katsottaneen siten velvolliseksi suorittamaan Pyykkölän yksityistien tiekunnalle korvaukseksi sanotusta tien tilapäisestä käyttämisestä mainitun lain 26 §:n mukainen kuljetusmaksu. Sen vuoksi Korkein oikeus, kumoten maaoikeuden päätöksen pääasian sekä tielautakunnan toimituskustannusten ja maaoikeuden istunnon kuulutusmaksuosuutta koskevan korvauksen osalta, palauttanee asian Pyykkölän yksityistien tiekunnalle edellä tarkoitetun kuljetusmaksun määräämiseksi. Sanotut toimituskustannukset ja kuulutusmaksuosuus jäänevät siten yhdistyksen korvattaviksi. Oikeusneuvos Ketola: Hyväksyn mietinnön. Oikeusneuvos Riihelä: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Ketola. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Nikkarinen, Riihelä (eri mieltä), Lindholm ja Ketola (eri mieltä)