KKO/1987/6

1987 false KKO:1987:6 Yleissitovan työehtosopimuksen mukaan muistutukset tilinmaksun perustetta vastaan oli tehtävä ennen seuraavaa tilinmaksua. Työsopimuslain 17 §:n 1 momentti ei velvoittanut työntekijää noudattamaan työehtosopimuksen palkkaehtoja. Näin ollen järjestäytymätön työntekijä ei ollut menettänyt oikeuttaan korotettuun palkkaan, vaikka hän ei ollut tehnyt muistutusta tilinmaksun perustetta vastaan. TSL 17 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Savonlinnan raastuvanoikeudessa A on 13.9.1984 Pääskylahden Leipomo Oy:lle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla kertonut, että hän oli 5.5.1979-10.4.1984 työsopimuksen nojalla työskennellyt yhtiön palveluksessa autonkuljettajana. Hänen palkkansa oli laskettu tuntipalkkana käyttäen perusteena auto- ja kuljetusalan automiehiä koskevaa työehtosopimusta, jonka kuukausipalkkaisten automiesten taulukkopalkka oli jaettu luvulla

1. Yhtiö oli A:n työsuhteen alkaessa ollut tietoinen siitä, että hän oli aikaisemmin työskennellyt autonkuljettajana ja ollut alalla yli 6 vuotta. Näitä alallaolovuosia ei kuitenkaan ollut työsuhteen alkaessa otettu huomioon työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. A:n tuntipalkka oli ollut koko työsuhteen ajan noin 2 markkaa alle työehtosopimuksen edellyttämän palkan. Sen vuoksi A on vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin työsopimuslain 17 §:n nojalla maksamaan hänelle valtakunnallisessa työehtosopimuksessa noudatettavaksi määrättyä ja maksamatta jäänyttä palkkaa ajalta 1.5.1979-10.4.1984 yhteensä 19.986 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Vastaus Yhtiö on kiistänyt kanteen perusteeltaan, koska A oli laiminlyönyt esittää asianmukaisen selvityksen työehtosopimuksen edellyttämästä alallapalveluajasta. Määrältään yhtiö on myöntänyt kanteen muutoin paitsi että se on hyväksynyt A:n aikaisemmista työsuhteista alallapalveluajaksi vain autonkuljettajan työn Kesko Oy:ssä 16.5.1949-1.7.
2. Raastuvanoikeuden päätös 12.2.1985 Raastuvanoikeus, joka oli myöntänyt A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin korvausvelvollisuudetta valtiolle ja määrännyt asianajaja X:n hänen oikeudenkäyntiavustajakseen, on lausunut selvitetyksi, että A oli ennen työsuhteensa alkamista Pääskylahden Leipomo Oy:ssä työskennellyt autonkuljettajana yli 6 vuotta. Sen vuoksi raastuvanoikeus on työsopimuslain 17 §:n nojalla velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle valtakunnallisessa työehtosopimuksessa noudatettavaksi määrättyä ja maksamatta jäänyttä palkkaa ajalta 1.5.1979-10.04.1984 yhteensä 19.986 markkaa 6 prosentin korkoineen 3.9.1984 lukien. Yhtiö on lisäksi velvoitettu korvaamaan valtiolle sen varoista maksettu todistelukustannus 87 markkaa ja oikeudenkäyntiavustajan palkkio ja kulujen korvaus yhteensä 3.659 markkaa 15 penniä. Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 29.5.1986 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhtiö oli saattanut jutun, on lausunut, että A:n työsopimukseen työsopimuslain 17 §:n 1 momentin nojalla yleissitovana sovellettavan Elintarvikealan Työnantajaliitto r.y:n, LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto r.y:n, Työehtoliitto r.y:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y:n solmiman, automiehiä koskevan työehtosopimus II:n mukaan alallapalveluaika, joka on otettu palkkaa korottavana tekijänä huomioon työehtosopimuksen liitteenä olevissa palkkataulukoissa, tarkoittaa aikaa, jonka kuljettaja todistettavasti on ajanut ammattimaisesti autoa. Saadakseen myöhemmin hyväkseen tuon alallapalveluajan suoman palkkaedun työntekijän on pitänyt työehtosopimuksen palkanmaksua koskevan määräyksen mukaisesti esittää kunkin tilinmaksun perustetta koskevat muistutuksensa seuraavaa tilinmaksua. Koska A:n työsuhteessa oli sovittu noudatettavaksi puheena olevan työehtosopimuksen palkkausperusteita, oli myös sanotun tilinmaksun perustetta vastaan tehtävää muistutusta koskevan määräyksen katsottava tulleen hänen työsopimuksensa osaksi. A ei ollut näyttänyt työsopimuksen yhtiön kanssa tehdessään esittäneensä selvitystä aikaisemmasta alallapalveluajastaan eikä myöskään työsuhteen kestäessä tehneensä yhtiölle muistutusta siitä, ettei hänellä ennen yhtiön palvelukseen tuloaan ollutta alallapalveluaikaa ollut otettu huomioon hänen palkkansa suuruutta määrättäessä. Sen vuoksi hovioikeus on, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen, hylännyt kanteen ja vapauttanut yhtiön suorittamasta A:lle maksettavaksi tuomittua palkkaa korkoineen sekä valtiolle korvattavaksi tuomittuja todistelukustannusta ja oikeudenkäyntiavustajan palkkiota ja kulujen korvausta. A on velvoitettu suorittamaan yhtiölle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista jutussa 3.000 markkaa. Sen ohessa hovioikeus on määrännyt maksettavaksi valtion varoista X:lle yhteensä 300 markkaa. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A on pyytänyt valituslupaa ja toistanut kanteessaan esittämänsä vaatimuksen. Valituslupa on myönnetty 20.8.
3. Yhtiö on antanut siltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Hovioikeuden tuomiossa mainitun automiehiä koskevan työehtosopimuksen mukaan on palkkaa korottava tekijä aika, jonka autonkuljettaja on palvellut alalla. Alallapalveluaika tarkoittaa työehtosopimuksen 5 §:n 2 kohdan mukaan aikaa, minkä kuljettaja todistettavasti on ajanut ammattimaisesti autoa. Muistutukset tilinmaksun perustettavastaan on työehtosopimuksen 8 §:n 1 kohdan mukaan tehtävä ennen seuraavaa tilinmaksua. Kysymyksessä on alan yleiseksi katsottava valtakunnallinen työehtosopimus. Työnantajan on työsopimuslain 17 §:n 1 momentin nojalla työsuhteessa noudatettava vähintään tuossa työehtosopimuksessa noudatettavaksi määrättyjä palkkaehtoja. Näin ollen Pääskylahden Leipomo Oy:n tulee maksaa A:lle työehtosopimuksen mukaisesti korotettua palkkaa sen ajan perusteella, minkä A todistettavasti on ajanut ammattimaisesti autoa. Sitä vastoin ei työsopimuslain 17 §:n 1 momentti velvoita työntekijää noudattamaan työehtosopimuksen ehtoja. Näin ollen A ei ole menettänyt oikeuttaan korotettuun palkkaan, vaikka hän ei ole työehtosopimuksen mukaisesti tehnyt muistutusta tilinmaksun perustetta vastaan. A on jutussa todistanut ajaneensa ennen 5.5.1979 ammattimaisesti autoa 6 vuotta 2 kuukautta 25 päivää. Työ Pääskylahden Leipomo Oy:ssä on kokonaan ollut alallapalveluaikaa. Työsuhteen aikana A on näin ollen ollut alalla palvelleena 4 vuotta 5.5.1979-9.2.1981, 8 vuotta 10.2.1981-9.2.1983 ja 10 vuotta 10.2.1983-10.4.
4. Alallapalveluajan mukainen palkankorotus, jota yhtiö ei ole maksanut A:lle, on yhteensä 18.574,20 markkaa. Tästä määrästä on 12.408.87 markkaa erääntynyt maksettavaksi ennen korkolain voimaantuloa 1.1.
5. A on alioikeudessa jutun voitettuaan hävinnyt sen hovioikeudessa. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ja maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 21 §:n 1 momentin nojalla ei Pääskylahden Leipomo Oy:tä näin ollen ole velvoitettava korvaamaan valtiolle sen varoista mainitun lain nojalla jutussa alioikeudessa ja hovioikeudessa maksettavaksi määrättyjä kustannuksia. Sitä vastoin yhtiön, sen hävittyä jutun Korkeimmassa oikeudessa, tulee korvata valtiolle mitä sen varoista on mainitun lain nojalla täällä määrätty maksettavaksi. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan muulta kuin valtion varoista maksettaviksi määrättyjen suoritusten osalta. Pääskylahden Leipomo Oy velvoitetaan maksamaan A:lle 18.574 markkaa 20 penniä haasteen tiedoksiantopäivästä 13.9.1984 laskettavine 6 prosentin korkoineen 12.408 markan 87 pennin osalle ja 16 prosentin korkoineen 6.165 markan 33 pennin osalle. Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain säännösten nojalla maksetaan X:lle palkkioksi A:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa 800 markkaa. Tämä määrä Pääskylahden Leipomo Oy:n on korvattava valtiolle. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Grönqvist, Mörä, Hiltunen, Aro ja Roos