§:n nojalla hän oli hakijoiden puolesta yksin suorittanut uskotuille miehille palkkioina ja matkakorvauksina yhteensä 1.267,85 markkaa sekä valtion perimän maanmittausmaksun 4.574,50 markkaa. Lisäksi hänellä oli mainitun pöytäkirjan 28 §:n mukaan oikeus periä tiekunnalta apumiehen palkkionaan tietoimituksen mittaustöistä 250 markkaa. Hänellä oli, kuten sanotussa pöytäkirjassa oli ilmoitettu, yksityisistä teistä annetun lain 47 §:n 2 momentin nojalla oikeus periä tiekunnalta mainitut toimituskustannukset. Kyseisistä yhteensä 6.092,35 markan toimituskustannuksista eräät tieosakkaat olivat suorittaneet hänelle tieyksikköjen mukaan laskettuina osuuksinaan yhteensä 1.171,20 markkaa ja hänen oma tieyksikköjen mukainen osuutensa niistä oli ollut 347,70 markkaa. Kun tiekunta ei ollut hänen kehotuksistaan huolimatta suostunut maksamaan hänelle vielä suorittamatta olevia 4.573,45 markan kustannuksia, A on vaatinut tiekunnan velvoittamista suorittamaan hänelle kyseiset 4.573,45 markkaa 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Sen ohessa A on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Vielä hän on ilmoittanut selventävänsä kannettaan sikäli, ettei Siltasta ollut haastettu vastaajaksi henkilökohtaisesti, vaan tiekunnan edustajana. Oikeudenkäyntiväitteet Tiekunta on väittänyt, ettei kihlakunnanoikeus, ottaen huomioon yksityisistä teistä annetun lain 77 §:n, ollut toimivaltainen käsittelemään kannetta, koska tietoimituksen toimituskustannuksia koskevat asiat oli ratkaistava joko yksityistietoimituksessa tai tielautakunnan toimesta. Sen vuoksi tielautakunta on pyytänyt, että kanne jätettäisiin tutkimatta. Siltanen on väittänyt, ettei hänellä ollut vastaaja-asemaa jutussa, ja sen vuoksi pyytänyt, että kanne jätettäisiin häneen kohdistettuna tutkimatta. Kihlakunnan oikeuden väitepäätös 28.9.1983 Kihlakunnanoikeus on katsonut kysymyksessä olevan asian kuuluvan toimivaltaansa ja Siltasen tiekunnan jäsenenä olevan oikea vastaaja. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt sanotut oikeudenkäyntiväitteet. Vastaukset kanteeseen Tiekunta ja Siltanen ovat katsoneet, ettei mainittua saatavaa voitu pitää selvänä ja riidattomana eikä sitä voitu periä tiekunnalta. Sen vuoksi tiekunta ja Siltanen ovat pyytäneet kanteen hylkäämistä ja Pauli Johannes A:n velvoittamista korvaamaan tiekunnan ja Siltasen oikeudenkäyntikulut jutussa. Ristiinan kihlakunnanoikeuden päätös 28.9.1983 Kihlakunnanoikeus on lausunut, että 27.1.1982 lopetetuksi julistetussa yksityistietoimituksessa oli perustettu kanteessa mainittu Pahkaniemen yksityistie ja että tietoimituksen hakijana oli ollut muun muassa A. Tietoimituksesta laaditun pöytäkirjan 12,
§:n nojalla A oli yksin suorittanut uskottujen miesten palkkioina yhteensä 1.267,85 markkaa sekä tietoimitusta koskevan maanmittauslaskun 4.574,50 markkaa. Sanotun pöytäkirjan 28 §:n nojalla A:lla oli oikeus periä tiekunnalta apumiehen palkkiona mittaustöistä 250 markkaa. Kihlakunnanoikeus on katsonut edelleen selvitetyksi, että tieosakkaat C, D, E, F ja G olivat suorittaneet tieyksikköjensä mukaan laskettuina osuuksinaan mainituista saatavista yhteensä 1.171,20 markkaa ja että A:n vastaava osuus tietoimituksen kustannuksista oli 347,70 markkaa. Vielä kihlakunnanoikeus on lausunut, että A:lla oli oikeus periä yksityisistä teistä annetun lain 47 §:n 2 momentin ja sanotun tietoimituksen pöytäkirjan 12,
§:n nojalla kyseiset kustannukset takaisin tiekunnan varoista ja että tiekunta oli laiminlyönyt edellä mainittujen kustannusten maksamisen. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut tiekunnan suorittamaan A:lle 4.573,45 markkaa 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 1.725 markalla 20 pennillä. Vaatimukset ja vastine hovioikeudessa Tyytymättöminä kihlakunnanoikeuden päätökseen tiekunta ja Siltanen ovat valittaneet hovioikeuteen, jossa he yhteisesti ovat pyytäneet, että kanne jätettäisiin tiekunnan ja Siltasen kihlakunnanoikeudessa esittämillä perusteilla tutkimatta tai ainakin hylättäisiin sekä että A velvoitettaisiin korvaamaan tiekunnan ja Siltasen oikeudenkäyntikulut jutussa. A on vastineessaan pyytänyt, että hovioikeus hylkäisi valituksen ja pysyttäisi kihlakunnanoikeuden päätöksen sellaisenaan sekä velvoittaisi valittajat korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa. Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 6.3.1986 Koska A ei ollut tarkoittanut haastattaa Siltasta henkilökohtaisesti vastaamaan kanteeseen ja hänen asiamiehensä oli, havaittuaan Pahkaniemen yksityistien tiekunnan olevan läsnä oikeudessa muutoin kuin Siltasen edustaman, ilmoittanut siitä oikeudelle, kihlakunnanoikeuden ei olisi pitänyt hylätä Siltasen tekemää oikeudenkäyntiväitettä eikä tutkia kannetta Siltasta vastaan ajettuna. Kun yksityisistä teistä annetun lain mukaisessa, sittemmin lainvoiman saaneessa tietoimituksessa oli määrätty, että A:lla oli oikeus periä tiekunnan varoista tietoimituksen mittaustöistä palkkiona 250 markkaa ja kun sanotun palkkion suoritusvelvollisuus oi siten tullut lopullisesti vahvistetuksi ja ulosottotoimin täytäntöönpantavaksi, kihlakunnanoikeuden ei olisi pitänyt ottaa A:n kannetta tältä osin tutkittavakseen. Sen vuoksi hovioikeus on, muuttaen mainituilta osin kihlakunnanoikeuden sekä oikeudenkäyntiväitteistä että pääasiassa julistamia päätöksiä, poistanut kihlakunnanoikeuden lausunnon siltä osin kuin kanne oli tutkittu Siltasta vastaan ajettuna ja mittaustöistä maksettavaksi vaaditun palkkion osalta sekä vapauttanut tiekunnan suorittamasta kihlakunnanoikeuden A:lle tietoimituksen mittaustöistä maksettavaksi määräämää 250 markan palkkiota. Tutkiessaan jutun muutoin hovioikeus on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä muulla tavoin. Pahkaniemen yksityistien tiekunta velvoitettiin siten suorittamaan A:lle korvaukseksi toimituskustannuksista 4.323 markkaa 45 penniä kihlakunnanoikeuden määräämin tavoin maksettavine korkoineen. A:lle tuomittuja oikeudenkäyntikuluja koskevalta osalta kihlakunnanoikeuden päätös jätettiin pysyväksi. A velvoitettiin jutun näin päättyessä suorittamaan Siltaselle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista jutussa 800 markkaa. Asian laatuun katsoen tiekunta sai pitää vahinkonaan sille hovioikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Tiekunta ja A ovat pyytäneet valituslupaa. Tiekunta on muutoksenhakemuksessaan toistanut kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa esittämänsä vaatimukset ja pyytänyt, että hovioikeuden tuomio pääasiaratkaisun osalta kumotaan ja tiekunta vapautetaan velvollisuudesta suorittaa A:lle tuomittuja korvauksia. Lisäksi tiekunta on pyytänyt Korkeinta oikeutta määräämään, ettei hovioikeuden tuomiota siinä tiekunnan maksettavaksi tuomittujen korvausten osalta pantaisi täytäntöön ennen Korkeimman oikeuden ratkaisua. Korkein oikeus on myöntänyt tiekunnalle valitusluvan 29.4.1986 ja samalla määrännyt, ettei hovioikeuden tuomiota siltä osin kuin tiekunta oli siinä velvoitettu suorittamaan A:lle korvauksia ollut toistaiseksi pantava täytäntöön tai mikäli täytäntöönpano oli jo alkanut, ettei sitä ollut jatkettava. Kysymyksen valitusluvan myöntämisestä A:lle Korkein oikeus on siirtänyt ratkaistavaksi tiekunnan valituksen käsittelyn yhteydessä. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. Tutkiessaan tiekunnan valituksen käsittelyn yhteydessä A:n valituslupahakemuksen Korkein oikeus on hylännyt sen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Yksityisistä teistä annetun lain 47 §:n 2 momentin mukaan A:lla on oikeus saada tiekunnalta korvaus hovioikeuden tuomiossa mainitusta osasta maksamiaan puheena olevan tietoimituksen toimituskustannuksia. Tämä A:n saatava tiekunnalta on sellainen selvä ja maksettavaksi erääntynyt tiekunnan velka, jota tarkoitetaan sanotun lain 77 §:ssä. Tuo lainkohta ei kuitenkaan sisällä säännöksiä siitä, missä järjestyksessä velkojan on haettava saatavaansa tiekunnalta, vaan ainoastaan velan maksamiseen. Lain 77 § ei siis koske jutussa riidanalaisena olevaa kysymystä A:n velkomuksen käsittelyjärjestyksestä. Kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainittujen tietoimituksen toimituspöytäkirjan 12,
§:n mukaan toimituksen hakijat on yhteisvastuullisesti velvoitettu suorittamaan toimituksen kustannukset ja heidät yhteisesti on oikeutettu perimään ne tiekunnalta. A:ta ei siis ole velvoitettu yksin suorittamaan noita kustannuksia eikä häntä ole oikeutettu yksin perimään niitä tiekunnalta. Sen vuoksi ei puheena oleva A:n saatava tiekunnalta ole sellainen toimituksessa määrätty korvaus, joka voitaisiin periä ulosottotoimin toimituspöytäkirjan jäljennöksen nojalla ilman tuomiota tai päätöstä. A:n kysymyksessä olevaa yksityisoikeudellista saatavaa koskevan vaatimuksen käsitteleminen kuuluu siis yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Täytäntöönpanoa koskeva kieltomääräys kumotaan. Ratkaisuun osallistuneet, presidentti Olsson, oikeusneuvokset Ailio, Heinonen, Riihelä ja Tulenheimo-Takki
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.