KKO/1987/71

1987 false KKO:1987:71 Syytetty oli ollut pidätettynä 4 päivää teon x johdosta. Häntä syytettiin alioikeudessa samanaikaisesti teoista x ja y. Vaikka tekoa x koskeva syyte hylättiin, oli teosta y tuomitusta sakkorangaistuksesta tehtävä rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla tuota vapaudenmenetysaikaa vastaava vähennys. Sakkorangaistuksesta vähennettiin 8 päiväsakkoa. RL 3 luku 11 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Syyte Vaasan raastuvanoikeudessa Virallinen syyttäjä on lausunut, että A oli Vaasassa 1) vuonna 1983 viidellä eri keralla myynyt hasista kaikkiaan noin 40 grammaa 80 markan grammahinnasta ja 2) 22.10.1984 anastanut Sokoksen tavaratalon tekstiiliosastolta liikkeen aukioloaikana kaksi yhteensä 720 markan arvoista shaalia, minkä jälkeen hän oli piiloutunut valokuvausautomaatin koppiin, jossa shaalit oli saatu hänen hallustaan takaisin. Sen vuoksi syyttäjä on vaatinut, että A tuomittaisiin rangaistukseen 1) jatketusta huumausainerikoksesta ja 2) varkaudesta sekä että myydyn hasiksen arvo ja rikoksen tuottama taloudellinen hyöty julistettaisiin valtiolle menetetyksi. Raastuvanoikeuden päätös 12.6.1985 Kuultuaan A:ta syytteestä raastuvanoikeus, joka on varannut Tavaratalo Sokokselle tilaisuuden tulla asianomistajana kuulluksi, on katsonut 1) jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt hänen syykseen väitettyyn jatkettuun huumausainerikokseen, ja 2) selvitetyksi, että A oli syyllistynyt siihen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta. Sen vuoksi raastuvanoikeus on, hyläten syytteen jatketusta huumausainerikoksesta, tuominnut A:n rikoslain 28 luvun 1 §:n nojalla varkaudesta 50:een 8 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 400 markkaa. Vaasan hovioikeuden päätös 21.10.1986 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä oli saattanut jutun, on syytteen 1 kohdan osalta katsonut poliisitutkinnassa syylliseksi epäiltynä kuulustellun B:n kertomuksen perusteella, että A oli Vaasassa vuoden 1983 aikana viisi eri kertaa myynyt hasista yhteensä noin 40 grammaa 80 markan grammahinnalla eli yhteensä 3.200 markan arvosta. A:n syyksi luetut huumausaineen myynnit olivat saman rikoksen jatkamista. Hovioikeus on katsonut A:n rikosrekisteristä ilmenevän aikaisemman rikollisuuden ja sen suhteen 2 kohdassa tarkoitettuun varkauteen osoittavan rikosten samankaltaisuuden johdosta hänessä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Vielä hovioikeus on katsonut, ettei A:n oikeusturva vaatinut suullisen käsittelyn järjestämistä hovioikeudessa. Sen vuoksi hovioikeus on muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä siten, että A on tuomittu 1) huumausainelain 2 §:n ja rikoslain 7 luvun 2 §:n nojalla jatketusta huumausainerikoksesta 70:een 8 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 560 markkaa ja 2) rikoslain 28 luvun 1 §:n momentin ja 6 luvun 2 §:n 4 kohdan nojalla raastuvanoikeuden hänen syykseen lukemasta varkaudesta, rangaistusta koventaen, 2 kuukaudeksi vankeuteen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on vähennetty vapaudenmenetysaikaa 31.

1. - 3.2.1985 vastaavat 4 päivää. A on rikoslain 2 luvun 16 §:n 1 momentin ja huumausainelain 7 §:n 1 ja 3 momentin nojalla tuomittu menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 600 ja rikoksen kohteena olleen huumausaineen arvona 2.600 eli yhteensä 3.200 markkaa. Ehdonalainen vapaus, johon A oli päästetty 10.3.1981 ja jonka koeajan viimeinen päivä oli ollut 11.2.1983, on määrätty menetetyksi. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 16.1.
2. A on vaatinut, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään raastuvanoikeuden päätöksen varaan tai että juttu palautetaan hovioikeuteen suullisen käsittelyn toimittamista varten taikka että suullinen käsittely järjestettäisiin Korkeimmassa oikeudessa. Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut 1) Hovioikeuden päätöksessä mainittu B on tunnistanut A:n henkilöksi, jolta B oli ostanut huumausaineita, pelkästään hänelle poliisitutkinnassa näytetyssä valokuvasta näkemättä A:ta henkilökohtaisesti. Tämäkin tunnistaminen on tapahtunut pienellä varauksella. B:tä ei ole kuulta A:ta vastaan ajetussa oikeudenkäynnissä eikä syytteen tueksi ole esitetty muuta näyttöä kuin B:n poliisitutkintakertomus. Korkein oikeus katsoo, ettei tämä näyttö ole riittävä A:n tuomitsemiseksi hänen viakseen väitetystä jatketusta huumausainerikoksesta. 2) A:n rikosrekisteristä ilmenevästä aikaisemmasta rikollisuudesta on kulunut hänen syykseen luettuun varkauteen pitkähkö aika. Tämän vuoksi ja kun otetaan vielä huomioon varkauden tekotavasta ja kohteesta ilmenevä A:n syyllisyyden aste, A:n aikaisemman rikollisuuden ja puheena olevan varkauden suhde ei osoita hänessä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Rikoslain 3 luvun 11 §:n mukaan tuomitusta rangaistuksesta on vähennettävä sekä syyksi luettuun rikokseen perustuva että se vapaudenmenetysaika, joka on aiheutunut muun saman asian yhteydessä syytteen tai valmistavan tutkinnan kohteena olleen rikoksen johdosta. A on ollut 1 kohdassa mainitun teon johdosta vapautensa menettäneenä 31.
3. - 3.2.
4. Koska syytteet 1 ja 2 kohdissa mainituista teoista ovat olleet samanaikaisesti raastuvanoikeudessa käsiteltävinä, on vapaudenmenetysaika rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä 2 kohdassa tuomitusta rangaistuksesta, vaikka syyte 1 kohdan osalta onkin hylätty. Vähennystä määrättäessä otetaan huomioon rikoslain 2 luvun 5 §:n 2 momentin säännös sellaisena kuin se on 29.8.1986 annetussa ja 1.11.1987 voimaan tulleessa laissa. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöstä muutetaan seuraavasti: 1) Syyte jatketusta huumausainerikoksesta hylätään. A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta, menettämisseuraamuksesta ja menettämästä ehdonalaista vapauttaan. 2) Rangaistus lievennetään raastuvanoikeuden määräämiin 50 päiväsakkoon, mistä on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä A:n oltua 4 päivää vapautensa menettäneenä 8 päiväsakkoa, joten A:n suoritettavaksi jää 42 8 markan määräistä päiväsakkoa eli sakkoa 336 markkaa. Vapaudenmenetysaika: 31.
5. -3.2.
6. Lainkohta: Rikoslain 28 luvun 1 § 1 momentti. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Grönqvist, Nikkarinen, af Hällström, Kilpeläinen ja Tulenheimo-Takki