KKO/1987/72

1987 false KKO:1987:72 A oli lahjakirjalla luovuttanut Helsingistä olevalle B:lle Viitasaarella olevan kiinteistön ja sillä olevan koti-irtaimiston sekä osakkeita, osuustodistuksia ja Helsingissä eräässä huoneistossa olevan koti-irtaimiston. Kun lahjoittaminen käsitti velkojan oikeuden kannalta yhden kokonaisuuden, takaisinsaantikannetta kaiken lahjoitetun omaisuuden luovutuksen peräyttämiseksi ulosottolain 3 luvun 35 §:n nojalla voitiin huomioon ottaen asianosaisten etu ja tarkoituksenmukaisuussyyt ajaa kiinteistön sijaintipaikan alioikeudessa. Ks. KKO:1988:116 UL 3 luku 35 § KS 46 § b kohta KS 46 § g kohta ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Viitasaaren kihlakunnanoikeudessa Lääninverovirasto on B:lle 17.7.1984 tiedoksi annetun haasteen perusteella lausunut, että 13.6.1984 toimitusjohtaja A:n luona toimitetussa ulosmittausyrityksessä lääninveroviraston tältä olevien yhteensä 2.602.029 markan 50 pennin suuruisten verosaamisten suorittamiseksi ei ollut tavattu ulosmittauskelpoista omaisuutta tai tuloa. Ulosmittausyrityksen yhteydessä oli todettu, että A oli 4.6.1982 tehdyllä lahjakirjalla lahjoittanut tyttärelleen B:lle Viitasaaren kunnan Vuoskosken kylässä olevan Rautiala nimisen tilan RN:o 3:224 sekä sillä olevan koti-irtaimiston, A Oy nimisen yhtiön koko osakekannan, Kesäravintolat Oy nimisen yhtiön osakkeet, Helsingin Puhelinyhdistyksen osuustodistuksen, kolme Pohjanmaan Puhelinosuuskunnan osuustodistusta sekä Helsingissä eräästä huoneistossa olevan koti-irtaimiston. Koska sanotut luovutukset olivat tapahtuneet sellaisissa olosuhteissa, että takaisinsaanti konkurssipesään olisi ollut mahdollinen, jos ulosmittauksen sijasta olisi haettu konkurssia, lääninverovirasto, joka oli 26.6.1984 päivätyllä ulosottoviraston kirjeellä saanut tiedon ulosmittausyrityksen raukeamisesta, on vaatinut lahjoituksen julistamista peräytyneeksi ja luovutetun omaisuuden tai sen arvon määräämistä luovutettavaksi ulosottomiehelle lääninveroviraston saatavien suorittamiseksi sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista. Oikeudenkäyntiväite B on ennen pääasiaan vastaamistaan väittänyt, että koska hänen kotipaikkansa oli kihlakunnanoikeuden tuomiopiirin ulkopuolella, kihlakunnanoikeus ei ollut laillinen oikeuspaikka käsittelemään kannetta lahjoitetun irtaimen omaisuuden osalta, vaan kanne oli siltä osin jätettävä kihlakunnanoikeuden toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta. Kihlakunnanoikeuden väitepäätös 26.9.1984 Kihlakunnanoikeus on todennut, että juttu kiinteän omaisuuden osalta kuului oikeudenkäymiskaaren 10 luvun säännösten nojalla kihlakunnanoikeuden yksinomaiseen toimivaltaan. Sen vuoksi ja koska kiinteä ja irtain omaisuus oli luovutettu samalla lahjakirjalla ja niiden luovutus siten oli niin läheisessä asiayhteydessä keskenään, että asia oli syytä käsitellä samassa yhteydessä, kihlakunnanoikeus on hylännyt väitteen. Vastaus Kanteesta kuultuna B on kiistänyt sen. Lisäksi hän on lausunut, ettei yhden vuoden takaisinsaantiaikaa ollut irtaimen omaisuuden osalta laskettava, kuten lääninverovirasto oli tehnyt, kiinteistöön 30.6.1982 myönnetystä lainhuudosta, vaan se oli laskettava kummankin omaisuusryhmän osalta erikseen. Irtaimen osalta ei takaisinsaannin perusteena myöskään voitu pitää lääninveroviraston 31.5.1983 päivättyä, ulosottovirastoon 27.6.1983 saapunutta vuosilta 1976 - 1980 määrättyjen verojen ja verolisäyksien perimistä koskevaa hakemusta, koska takaisinsaantiaika oli hakemuksen saavuttua kulunut jo umpeen. Lahjoitettu irtain omaisuus voitiin käyttää enintään vuoden 1975 verojen ja veronlisäysten yhteensä 248.912 markan 50 pennin suorittamiseen, joiden perimistä koskeva hakemus oli saapunut ulosottovirastoon 10.6.1982. Kihlakunnanoikeuden pääasiaa koskeva päätös 23.1.1985 Tutkiessaan jutun kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli hänelle maksuunpantujen yhteensä 2.609.083 markan lopullisten verojen ja niihin liittyvien viivästysseuraamusten perimiseksi 13.6.1984 toimitetussa ulosmittausyrityksessä todettu puuttuvan ulosmitattavaa tuloa tai omaisuutta. Ulosmittausyrityksessä oli käynyt ilmi, että A oli 4.6.1982 tehdyllä lahjakirjalla luovuttanut tyttärelleen B:lle Viitasaaren kunnan Vuoskosken kylässä sijaitsevan Rautialan tilan RN:o 3:224, johon tämä oli saanut lainhuudon 30.6.1982, sekä lisäksi A Oy:n koko osakekannan, A:n omistamat Kesäravintolat Oy:n osakkeet eli 24 prosenttia osakekannasta, Helsingin Puhelinyhdistyksen osuustodistuksen, kolme kappaletta Pohjanmaan Puhelinosuuskunnan osuustodistusta, koti-irtaimiston edellä mainitulla Rautialan tilalla sekä Helsingissä ositteessa Rudolfintie 13 G 47 sijaitsevassa huoneistossa olleen koti-irtaimiston. Omaisuuden arvona, muun selvityksen puuttuessa ja kun Kesäravintolat Oy:n osakkeilla ei sen 16.2.1984 tapahtuneen konkurssin vuoksi voitu katsoa olevan arvoa, oli pidettävä kiinteistön osalta 120.000 markkaa, A Oy:n osakekannan osalta 1.103.845 markkaa, Helsingin Puhelinyhdistyksen osuustodistuksen osalta 3.200 markkaa, Pohjanmaan Puhelinosuuskunnan osuustodistusten osalta 5.700 markkaa, tilalla olevan irtaimiston osalta 30.000 markkaa ja huoneistossa olevan irtaimiston osalta 100.000 markkaa eli yhteensä 1.367.745 markkaa. Kerrotulla menettelyllä A oli hukannut sen arvoista omaisuutta, että velkojalle oli tullut siitä tuntuva vahinko. Sen vuoksi ja koska edellä mainittu lahjoitus oli käsittänyt yhden oikeustoimen, josta lainhuutoa haettaessa oli kulunut vähemmän kuin yksi vuosi, ja kun kaikki ulosottoyrityksen perusteena olevat saatavat olivat olleet täytäntöönpanokelpoisia yhdessä ulosottomiehelle 10.6.1982 saapuneen 248.912 markan 50 pennin verosaatavan ja siihen liittyvän viivästysseuraamussaatavan kanssa, kihlakunnanoikeus on konkurssisäännön 46 §:n b ja g kohtien sekä ulosottolain 3 luvun 35 §:n nojalla julistanut mainitun lahjoituksen kokonaan peräytyneeksi. Kihlakunnanoikeus on määrännyt, että lahjoituksella saatu omaisuus, sikäli kuin se oli tarpeen lääninveroviraston saatavan suorittamiseksi, oli luovutettavaa ulosottomiehelle ja oli omaisuuden kanssa muutenkin meneteltävä niin kuin ulosottolain 3 luvun 35 §:ssä säädetään. Mikäli sanottu omaisuus ei ollut tallella, kihlakunnanoikeus on velvoittanut B:n korvaamaan edellä olevan erittelyn mukaisesti omaisuuden enintään 1.367.745 markalla. Sen ohessa B on velvoitettu korvaamaan lääninveroviraston oikeudenkäyntikulut 4.000 markalla. Vaasan hovioikeuden tuomio 5.12.1985 Hovioikeus, jolta B oli hakenutmuutosta sekä väitepäätökseen että pääasiaa koskevaan ratkaisuun, on ensin käsitellyt jutun laillista oikeuspaikkaa koskevan väitteen osalta. Koska Viitasaaren kunnan Vuoskosken kylässä sijaitsevan Rautialan tilan RN:o 3:224 lahjoittaminen oli käsittänyt myös tilalla olevat rakennukset ja koska tässä tapauksessa koko tilaa koskevalla lahjakirjalla oli lahjoitettu myös lahjanantajan omistama, rakennuksiin kuuluva koti-irtaimisto, hovioikeus on katsonut, että mainitun tilan ja sillä olevan koti-irtaimiston kesken vallitsi sellainen yhteys, että takaisinsaanti niiden osalta oli käsiteltävä oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 14 §:n mukaisessa kiinteistön sijaitsemispaikan tuomioistuimessa ja siis Viitasaaren kihlakunnanoikeudessa. Sitä vastoin mainitun kiinteistön ja muun samalla lahjakirjalla luovutetun irtaimen omaisuuden kesken ei vallinnut sellaista yhteyttä, että takaisinsaanti tilaan kuulumattoman irtaimen omaisuuden osalta oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n mukaisesta pääsäännöstä poiketen voitaisiin käsitellä muualla kuin vastaajan kotipaikan tuomioistuimessa. Tämän vuoksi hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden väitepäätöksen ja itse asiaa koskevan päätöksen siltä osalta kuin se oli koskenut kanteessa tarkoitettua muuta peräytettäväksi vaadittua omaisuutta kuin mainittua Rautialan tilaa sillä olevine koti-irtaimistoineen ja jättänyt kanteen vastaavalta osalta tutkimatta. Tutkittuaan jutun muutoin hovioikeus on katsonut, että sikäli kuin hukkaamisen varalta oli todettu kiinteistön arvoksi 120.000 ja kiinteistöllä olevan koti-irtaimiston arvoksi 30.000 markkaa, kihlakunnanoikeuden päätös jäi pysyväksi. Kihlakunnanoikeuden päätöstä ei ole muutettu myöskään siltä osalta kuin kihlakunnanoikeus oli määrännyt konkurssisäännön 46 §:n g kohdassa tarkoitetun vuoden määräajan alkamaan kiinteistön ja sillä olevan koti-irtaimiston osalta kiinteistölle myönnetystä lainhuudosta eikä siltäkään osalta kuin kihlakunnanoikeus oli todennut lahjoituksen nyt kysymykseen jääviltä osilta peräytyneeksi kaikkien verosaatavien eli, kihlakunnanoikeuden toteamaa määrää oikaisten, yhteensä 2.602.029 markan 50 pennin viivästysseuraamuksineen osalta. Lahjoittaminen ei näin ollen estänyt Rautialan tilan RN:o 3:224 ja sillä olevan koti-irtaimiston käyttämistä valtiolla A:lta olevien, yhteismäätältään 2.602.029 markan 50 pennin verosaatavien suorittamiseksi. Sen varalta, että edellä mainittu tila tai sillä oleva koti-irtaimisto eivät olleet tallella, B on velvoitettu korvaamaan valtiolle niiden arvoina enintään tilan osalta 120.000 markkaa ja irtaimiston osalta 30.000 markkaa. Kihlakunnanoikeuden päätös on jäänyt pysyväksi B:n valtiolle suoritettavan oikeudenkäyntikulujen korvauksen osalta. Koska asia oli ollut prosessioikeudellisten kysymysten osalta sekava ja epätietoinen, asianosaiset ovat saaneet pitää heillä hovioikeudessa olleet kulunsa vahinkonaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty lääninverovirastolle 31.7.1986, jolloin kysymys valitusluvan myöntämisestä B:lle on siirretty ratkaistavaksi lääninveroviraston valituksen käsittelyn yhteydessä. Molemmat asianosaiset ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset toistensa muutoksenhakemuksiin. Lääninverovirasto on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista siltä osalta kuin juttu on jätetty tutkimatta ja asian jättämistä tältä osalta kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. Sen varalta, ettei hovioikeuden tuomiota siten muutettaisi, lääninverovirasto on pyytänyt jutun tutkimatta jätetyn osan siirtämistä oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 29 §:n nojalla oikeaan alioikeuteen. B on vaatinut kanteen hylkäämistä hovioikeuden tutkimalta osalta ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Päätös valituslupahakemukseen Valituslupaa ei myönnetä B:lle. Hovioikeuden tuomio jää siis pysyväksi siltä osin kuin kanne on hovioikeudessa tutkittu. Ratkaisun perustelut Lääninveroviraston kanteessa tarkoitettu muu kuin Viitasaaren kunnan Vuoskosken kylässä sijaitsevalla Rautialan tilalla RN:o 3:224 oleva irtain omaisuus on luovutettu samalla oikeustoimella kuin sanottu tila ja sillä oleva koti-irtaimisto. Eri paikkakunnilla olevan omaisuuden lahjoittaminen käsittää velkojan oikeuden loukkaamisen kannalta tässä tapauksessa yhden kokonaisuuden. Sen vuoksi takaisinsaantia koskevan kanteen käsitteleminen kaiken lahjoitetun omaisuuden osalta samassa tuomioistuimessa on asianosaisten etu ja tarkoituksenmukaisuussyyt huomioon ottaen perusteltua. Näin ollen asiayhteys perustaa kihlakunnanoikeuden alueellisen toimivallan myös siltä osin kuin takaisinsaantikanne on kohdistunut sen tuomiopiirin ulkopuolella olevaan omaisuuteen. Päätöslauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osalta kuin kanne on hovioikeudessa jätetty tutkimatta. Juttu palautetaan tältä osalta hovioikeuteen, jonka tulee ottaa se ilmoituksesta käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä. Lääninveroviraston tulee kolmessa kuukaudessa tästä päivästä ilmoittaa juttu hovioikeuden käsiteltäväksi uhalla, että hovioikeuden tuomio muutoin jää pysyväksi. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Takala, Riihelä, Lindholm ja Tulenheimo-Takki