KKO/1987/79

1987 false KKO:1987:79 Työntekijä oli irtisanottu tuotannollisten ja taloudellisten syiden nojalla. Uuden työvoiman tarvetta oli kuitenkin yllättäen ilmennyt jo irtisanomisaikana ja kohta sen jälkeenkin. Kun irtisanomisajan päättyessä ei siten enää ollut tuotannollisista ja taloudellisista seikoista johtunutta erityisen painavaa syytä työntekijän irtisanomiseen, työnantaja velvoitettiin korvaamaan työntekijälle irtisanomisesta aiheutuneesta ansionmenetyksestä johtunut vahinko. TSL 37 § 2 mom 4 kohta TSL 51 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Rovaniemen kihlakunnanoikeudessa A on Oy Mallasjuomalle 11.12.1985 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla ja kannetta kehittäessään lausunut, että hän oli 1.12.1983 alkaen työskennellyt yhtiön palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa myyntimiehenä ja autonkuljettajana. Työsuhde oli päättynyt yhtiön 6.5.1985 suorittaman irtisanomisen johdosta 5.6.

1. Irtisanomisen perusteeksi yhtiö oli ilmoittanut tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Irtisanomisen jälkeen yhtiö oli kuitenkin joutunut ottamaan vastaaviin tehtäviin uusia työntekijöitä. Tuotannolliset ja taloudelliset syyt eivät siten olleet aiheuttaneet irtisanomista, vaan A:n henkilöön liittyvät syyt. Työsopimuksen irtisanomiseen ei ollut ollut työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa edellytettyä erityisen painavaa syytä. A:n palkka yhtiön palveluksessa oli ollut 4.987,37 markkaa kuukaudessa. Sen vuoksi ja koska A oli irtisanomisen johdosta ollut työttömänä 6.6.1985-26.1.1986, A on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena 38.085,25 markkaa 16 prosentin korkoineen 11.12.1985 lukien. Kihlakunnanoikeuden päätös 8.4.1986 Kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli irtisanottu 6.5.1985 ja että työsopimus oli päättynyt 5.6.
2. Irtisanominen oli johtunut siitä, että hänen hoitamansa ns. Länsikairan ajot oli annettu työnantajan ilmoituksen mukaan tuotannollisista ja taloudellisista syistä hoidettavaksi alihankintasopimuksen nojalla ulkopuoliselle itsenäiselle yrittäjälle. Tarjousten perusteella, joiden joukossa oli ollut myös A:n tarjous, sopimus Länsikairan alueen jakelusta oli tehty 3.5.1985 Kuljetusliike B Ky:n ja osakeyhtiön välillä. Sopimus oli tullut voimaan 6.5.
3. Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan alueella edustussopimuksen nojalla jakelun hoitanut C Ky oli 22.5.1985 asetettu konkurssiin, mistä osakeyhtiö oli saanut tiedon seuraavana päivänä. Edustussopimuksen yllättävän päättymisen vuoksi tälle alueelle oli jouduttu ottamaan jakeluun Sodankylästä osakeyhtiöön työsuhteessa ollut henkilö ja aikaisempia ajoja jatkamaan konkurssiin menneen kommandiittiyhtiön työntekijä. Lisätyövoimaksi samalle Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan alueelle oli edelleen 6.6.1985 lukien otettu jakelutehtäviin kaksi muuta henkilöä ja 27.9.1985 lukien vielä yksi työntekijä. Länsikairan jakelun uudelleenjärjestelyn jälkeen Oy Mallasjuomalla ei ollut ollut tarjota A:lle hänen aikaisempia työtehtäviään vastaavaa työtä eikä osakeyhtiöllä ollut myöskään irtisanomisen tapahtuessa ollut aihetta olettaa tarvitsevansa lähitulevaisuudessa lisätyövoimaa. Näin ollen Oy Mallasjuomalla oli ollut erityisen painava syy A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen. Koska asia oli ollut niin sekava ja epätietoinen, että oikeudenkäyntiin oli ollut perusteltua aihetta, Oy Mallasjuoma on saanut pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Rovaniemen hovioikeuden tuomio 15.10.1986 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä, sekä velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 700 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antamispäivästä lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle on myönnetty valituslupa 23.1.
4. Oy Mallasjuoma on antanut siltä pyydetyn vastauksen. A on vaatinut kanteensa hyväksymistä katsoen, että irtisanomisperusteen painavuutta harkittaessa oli merkitystä sekä työsopimuksen irtisanomisen aikaisilla että irtisanomisajan päättymishetkellä vallinneilla olosuhteilla. Lisäksi A on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan jutussa korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Oy Mallasjuoma on tosin näyttänyt sillä olleen tuotteidensa jakelun uudelleen järjestämiseen liittyvistä tuotannollisista ja taloudellisista seikoista johtuva erityisen painava syy irtisanoa A:n työsopimus Länsikairan alueesta tehdyn alihankintasopimuksen voimaantullessa. Irtisanomisajan kuluessa on tilanne kuitenkin muuttunut, kun jakelua Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan alueella hoitanut kommandiittiyhtiö on asetettu konkurssiin ja sen hoitama jakelu äkillisesti on päättynyt. Uudessa tilanteessa osakeyhtiö on joutunut ottamaan palvelukseensa yhden uuden työntekijän heti kommandiittiyhtiön konkurssin jälkeen sekä yhden työntekijän kohta A:n työsopimuksen irtisanomisajan päätyttyä. Oy Mallasjuomalla ei siten ole enää irtisanomisajan päättyessä ollut A:n työsopimuksen irtisanomiseen erityisen painavaa syytä. Lainkohdat Työsopimuslain 37 §:n 2 momentin 4 kohta ja 51 § Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan. Oy Mallasjuoma velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi ilman erityisen painavaa syytä tapahtuneesta irtisanomisesta 6.6.1985-26.1.1986 aiheutuneesta ansionmenetyksestä 38.085 markkaa 25 penniä 16 prosentin korkoineen 26.1.1986 lukien. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaisesti A ei saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Oy Mallasjuoma velvoitetaan korvaamaan A:lla täällä olleet oikeudenkäyntikulut 2.000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden ratkaisun antopäivästä lukien. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Hiltunen, Haar- mann, Roos ja Tulenheimo-Takki