KKO/1987/94

1987 false KKO:1987:94 A:n vakuutettu omaisuus oli tuhoutunut tulipalossa. Vakuutusyhtiö korvasi vahingon vasta sen jälkeen kun A:ta vastaan ajettu syyte murhapoltosta ja vakuutuspetoksesta oli hylätty ja yhtiölle oli toimitettu vakuutustapahtuman selvittämiseksi tarvittavat asiakirjat ja tiedot. Koska A ei ollut vakuutussopimuksen tai vakuutussopimuslain mukaan velvollinen näyttämään, ettei hän ollut tahallaan hävittänyt omaisuuttaan, ja koska yhtiö ei ollut vaatinut A:lta lisäselvityksiä vakuutustapahtumasta kuukauden kuluessa vahinkoilmoituksen saatuaan, vakuutuskorvaus oli erääntynyt maksettavaksi kuukauden kuluttua vahinkoilmoituksen saapumisesta. Yhtiö velvoitettiin suorittamaan viivästyskorkoa sanotusta erääntymispäivästä. VakuutussopimusL 24 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Äänekosken kihlakunnanoikeudessa A on kertonut, että hänellä oli ollut kotivakuutus Vakuutusosakeyhtiö Fenniassa, joka oli sulautunut Keskinäiseen yhtiöön Yrittäjäinvakuutus - Fenniaan. Hänen omistamansa omakotitalo koti-irtaimistoineen oli palanut kokonaisuudessaan 21.9.1981 sattuneessa tulipalossa. Vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiö oli velvollinen suorittamaan vakuutussopimuksen mukaisen korvauksen kuukauden kuluessa siitä, kun yhtiölle oli toimitettu vahinkotapahtuman selvittämiseksi tarvittavat asiakirjat ja tiedot. A oli tehnyt yhtiölle vahinkoilmoituksen 22.9.1981 ja samalla selvittänyt vakuutustapahtuman pääasiallisen sisällön. Vakuutuskorvaukset olivat siten erääntyneet maksettaviksi 22.10.

1. Vakuutusyhtiö oli kuitenkin vasta 23.12.1983 suorittanut korvauksena kiinteistöstä 170.710 markkaa 10 penniä ja 29.10.1984 irtaimistosta 53.700 markkaa. Sen vuoksi ja kun vakuutuksenottaja vakuutusehtojen mukaan oli velvollinen maksamaan vakuutusmaksun viivästymisestä korkoa 12 prosenttia A on, samalla kun hän on vaatinut, että kiinteistöstä maksettavaa korvausta korotettaisiin 21.470 markalla, vaatinut vakuutusyhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle korkoa 12 prosenttia 1) vaadituille 21.470 markalle 22.10.1981 alkaen, 2) 170.710 markalle 10 pennille 22.10.1981-23.12.1983 väliseltä ajalta ja 3) 53.700 markalle 22.10.1981 alkaen maksupäivään saakka. A on lisäksi vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Kihlakunnanoikeuden päätös 18.4.1985 Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli lähettänyt vakuutusyhtiöön vakuutustapahtumasta 22.9.1981 päivätyn vahinkoilmoituksen ja että kiinnityksenhaltijan suostumus vakuutuskorvauksen maksamisesta vakuutuksenottajalle oli ilmoitettu vakuutusyhtiöön 22.12.
2. A oli lähettänyt yhtiölle selvityksen rakennuksessa säilyneiden rakennusosien arvosta 5.9.1984 ja luettelon vahingoittuneesta irtaimistosta 4.10.
3. Vakuutusyhtiö oli, katsoen säilyneiden rakennusosien arvoksi 21.470 markkaa, suorittanut 23.12.1983 vakuutuskorvausta rakennuksen osalta 170.710 markkaa 10 penniä ja korvannut 29.10.1984 irtaimiston osalta 53.700 markkaa. Sen vuoksi ja kun vakuutusyhtiön maksuvelvollisuuden kiinteistöön kohdistuvan vakuutuskorvauksen osalta ei voitu katsoa syntyneen ennen kuin kiinnityksen haltijan suostumus vakuutuskorvauksen maksamisesta vakuutuksenottajalle oli ilmoitettu vakuutusyhtiöön ja ennen kuin korvausmäärän arvioimiseksi tarvittavan lisäselvityksen toimittamisesta vakuutusyhtiöön oli kulunut 14 päivää, kihlakunnanoikeus, joka katsoi selvitetyksi, ettei palaneen rakennuksen säilyneillä rakennusosilla ollut taloudellista arvoa, on kanteen enemmälti hyläten velvoittanut Keskinäisen yhtiön Yrittäjäinvakuutus - Fennian suorittamaan A:lle korvausta rakennukseen kohdistuvana vakuutuskorvauksena 21.470 markkaa 6 prosentin korkoineen 20.9.1984 lukien sekä samoin 6 prosentin mukaista korkoa irtaimistosta maksetulle 53.700 markan vakuutuskorvaukselle 19.10.-28.10.1984 väliseltä ajalta. Tämän ohessa vakuutusyhtiö on velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 2.500 markalla. Vaasan hovioikeuden tuomio 14.8.1986 A ja yhtiö olivat saattaneet jutun hovioikeuden tutkittavaksi. A oli uudistanut kihlakunnanoikeudessa esittämänsä korkovaatimukset, kuitenkin siten, että koska vakuutusyhtiö oli 28.12.1983 pyytänyt häneltä luetteloa tuhoutuneesta irtaimistosta, mikä luettelo oli lähetetty yhtiölle 4.10.1984, hän oli vaatinut korkoa tuhoutuneesta irtaimistosta maksetulle 53.700 markan määräiselle korvaukselle vain ajalta 22.10.1981-28.12.1983 ja 19.10.-28.10.
4. Hovioikeus on lausunut selvitetyksi, että yhtiön velvollisuudelle suorittaa vakuutussopimuksen nojalla korvauksia A:lle oli ollut edellytyksenä, että tämä oli todettu syyttömäksi vakuutustapahtumaan ja että yhtiö oli saanut kiinnityksenhaltijan suostumuksen korvausten maksamiseen. Lisäksi A oli vakuutussopimuksen ehtojen ja vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan ollut velvollinen, saadakseen yhtiöltä korvausta rakennuksen arvottomiksi osoittautuneista perustusten osista ja tuhoutuneesta irtaimistosta, esittämään yhtiölle selvityksen tuhoutuneesta ja arvottomaksi käyneestä omaisuudesta. A:ta vastaan ajettu syyte murhapoltosta ja vakuutuspetoksesta oli lainvoimaisesti hylätty Vaasan hovioikeuden 18.10.1983 antamalla päätöksellä. Kiinnityksenhaltijan suostumus oli saapunut yhtiölle 22.12.1983, selvitys säilyneiden rakennusosien arvottomuudesta 7.9.1984 ja luettelo tuhoutuneesta irtaimistosta 4.10.
5. Tämän vuoksi ja kun yhtiön maksuvelvollisuus A:lle oli syntynyt 1.1.1983 jälkeen, aika, jonka kuluessa yhtiön oli ollut täytettävä maksuvelvollisuutensa, määräytyi vakuutussopimuslain 24 §:n 1 momentin mukaan, sellaisena kuin tämä lainkohta oli 20.8.1982 annetussa laissa. Yhtiön olisi siis ollut täytettävä maksuvelvollisuutensa A:lle arvottomiksi todettujen rakennusosien osalta viimeistään 21.9.1984 ja irtaimiston osalta viimeistään 18.10.
6. Ottaen huomioon, että yhtiön ja A:n välisessä vakuutussopimuksessa ei ollut sovittu vakuutuskorvaukselle suoritettavan viivästyskoron suuruudesta, yhtiön A:lle suoritettavan viivästyskoron korkokanta määräytyi, kun viivästys oli alkanut 1.1.1983 jälkeen, korkolain 13 §:n 1 momentin nojalla korkolain säännösten mukaan. Sen vuoksi ja kun A oli vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan viivästyskorkoa 12 prosenttia, hovioikeus on muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle korkoa rakennukseen kohdistuvalle vakuutuskorvaukselle 21.470 markalle 12 prosenttia 21.9.1984 lukien ja irtaimistoon kohdistuvalle vakuutuskorvaukselle 53.700 markalle 12 prosenttia ajalta 18.10.-28.10.
7. Asian näin käyden A ja yhtiö saivat pitää heillä hovioikeudessa olleet kulut vahinkonaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle on myönnetty valituslupa 6.11.
8. Keskinäinen yhtiö Yrittäjäinvakuutus - Fennia on antanut siltä pyydetyn vastauksen. A on uudistanut hovioikeudessa tekemänsä vaatimukset. Sen varalta, että korko olisi määrättävä kauppakaaren 9 luvun kumotun 10 §:n mukaan, A on ilmoittanut suostuvansa siihen, vaikka ratkaisu osaksi muuttuisi hänen vahingokseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut A on tehnyt vahinkoilmoituksen 22.9.
9. Vakuutusehtojen mukaan yhtiö on velvollinen suorittamaan vakuutussopimuksen mukaisen korvauksen kuukauden kuluessa siitä kun yhtiölle on toimitettu vahinkotapahtuman selvittämiseksi tarvittavat asiakirjat ja tiedot. Vakuutuksenottaja on ehtojen mukaan velvollinen esittämään yhtiölle ne asiakirjat ja tiedot, joilla on merkitystä vahinkotapahtuman selvittämisessä. A ei ole sopimuksen tai vakuutussopimuslain mukaan ollut velvollinen näyttämään, ettei hän ollut tahallaan hävittänyt omaisuuttaan. Kun yhtiö ei ole kuukauden kuluessa vahinkoilmoituksen saatuaan pyytänyt A:lta selvitystä tuhoutuneesta omaisuudesta tai kiinnityksenhaltijan suostumusta, yhtiö ei voi vapautuakseen korvausvelvollisuudesta vedota siihen, ettei näitä tietoja ole annettu sille pyytämättä. Vakuutuskorvaus on siten erääntynyt maksettavaksi 22.10.
10. Vakuutusehdoissa ei ole määräystä korvaukselle maksettavasta viivästyskorosta eikä A ole näyttänyt, että siitä olisi sovittu. Kun korko oli viivästynyt ennen korkolain voimaantuloa, korkolakia ei sen 13 §:n 1 momentin nojalla ole sovellettava. Korko määräytyy siten kauppakaaren 9 luvun 10 §:n mukaan. Koska vakuutusyhtiö on hävinnyt jutun Korkeimmassa oikeudessa, yhtiön tulee korvata A:n kulut täällä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että Keskinäinen yhtiö Yrittäjäinvakuutus - Fennia velvoitetaan hovioikeuden tuomitseman koron asemesta suorittamaan A:lle 6 prosentin korkoa rakennukseen kohdistuvalle 21.470 markan korvaukselle 22.10.1981 lukien ja 170.710 markan 10 pennin korvaukselle ajalta 22.10.1981-22.12.1983 sekä irtaimistoon kohdistuvalle 53.700 markan korvaukselle ajalta 22.10.1981-27.12.1983 ja, kun yhtiö on tyytynyt hovioikeuden tuomioon, 18.10.1984-28.10.
11. Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi. Vakuutusyhtiö velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi hänellä täällä olleista kuluista 1.500 markkaa. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Hil- tunen, Haarmann ja Tulenheimo-Takki