KKO/1988/104

1988 false KKO:1988:104 Urakan valmistumisen jälkeen palkanlaskija oli lopullisten urakkapalkkojen laskennassa unohtanut itsenäisyyspäivältä työntekijälle aikanaan maksetun palkan korjaamisen urakan keskituntiansion mukaiseksi. Keskituntiansion mukaisen ja työsuhteen aikana jo maksetun palkan erotuksen maksamisen katsottiin viivästyneen työnantajan laskuvirheeseen rinnastettavasta erehdyksestä. Kun työntekijä ei ollut kuukauden kuluessa huomauttanut viivästymisestä, hänellä ei ollut oikeutta odotusajan palkkaan. TSL 22 § 5 mom ALEMPIEN OIKEUKSIEN RATKAISUT Jyväskylän raastuvanoikeuden päätös 2.6.1987 A:n, B:n, C:n, D:n, E:n, F:n, G:n ja H:n Rakennustoimisto I Oy:tä vastaan ajamasta kanteesta raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A ja hänen myötäpuolensa olivat vuosina 1984 ja 1985 olleet yhtiön palveluksessa eri pituisina aikoina toistaiseksi voimassa olleissa työsuhteissa, jotka olivat päättyneet työn vähyyden vuoksi kesä-lokakuussa

1. Yhtiö oli työsuhteiden päätyttyä urakan pohjien maksun yhteydessä 25.10.1985 jättänyt maksamatta A:lle ja hänen myötäpuolilleen itsenäisyyspäivältä 1984 kuuluneen urakan keskituntiansion mukaan lasketun palkan ja aikaisemmin niin sanotun urakan ulosmaksun mukaan jo maksetun palkan erotuksen. C oli vaatinut yhtiöltä korvausta saamatta jääneestä palkasta 23.1.1986 ja muut mainitut työntekijät 3.1.
2. Tämän jälkeen yhtiö oli maksanut heille sanotut suorittamatta olleet palkan erotukset itsenäisyyspäivältä 1984, mutta kieltäytynyt maksamasta odotusajan palkkaa. Edellä kerrottujen palkkasaatavien suoritus oli urakan pohjien 25.10.1985 tapahtuneen ulosmaksun jälkeen viivästynyt yli kuusi päivää. Koska viivästyminen ei ollut johtunut työnantajan laskuvirheestä tai muusta siihen rinnastettavasta erehdyksestä, raastuvanoikeus on työsopimuslain 22 §:n 5 momentin nojalla velvoittanut yhtiön suorittamaan odotusajan palkkoina A:lle ja F:lle kummallekin 1.963 markkaa 20 penniä, B:lle 2.553 markkaa 12 penniä sekä D:lle, E:lle, G:lle ja H:lle kullekin 2.996 markkaa 16 penniä, kaikki mainitut erät 16 prosentin korkoineen 3.2.1986 lukien, ja C:lle 2.996 markkaa 16 penniä 16 prosentin korkoineen 23.2.1986 lukien sekä korvaamaan heidän yhteiset oikeudenkäyntikulunsa 5.000 markalla 16 prosentin korkoineen 2.6.1987 lukien. Vaasan hovioikeuden tuomio 22.12.1987 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhtiö oli saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 12.5.
3. Yhtiö on muutoksenhakemuksessaan vaatinut kanteen hylkäämistä ja korvausta kuluistaan korkoineen alemmissa oikeuksissa. A ja hänen myötäpuolensa ovat antaneet heiltä pyydetyn vastauksen ja samalla vaatineet korvausta vastauskuluistaan. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut A, B, C, D, E, F, G ja H olivat työkuntana suorittaneet yhtiön kahden rakennustyömaan kirvestyöt. Yhtiön ja työkunnan välisen 19.9.1984 allekirjoitetun työsopimuksen mukaan työt tehtiin 463.000 markan kokonaishintaan. Työn kestäessä palkka maksettiin kirvesmiehille 37 markan 50 pennin tuntipalkan mukaan. Lautapojan palkka oli 85 prosenttia kirvesmiehen tuntipalkasta. Näiden kokonaishinnan työaikaisten ulosmaksuperusteiden mukaisesti yhtiö oli suorittanut työkunnan jäsenille myös vuoden 1984 itsenäisyyspäivän palkan. Urakan valmistuttua ja työsuhteiden jo päätyttyä yhtiö oli suorittanut urakan lopullisen laskennan, jonka perusteella työkunnan jäsenille oli 25.10.1985 maksettu lopullista urakkapalkkaa niin sanottuina urakkapohjina A:lle 30.370 markkaa 74 penniä, B:lle 14.814 markkaa 96 penniä, D:lle 19.312 markkaa 69 penniä, E:lle 24.785 markkaa 56 penniä, F:lle 27.601 markkaa 28 penniä, G:lle 26.748 markkaa 38 penniä, H:lle 24.430 markkaa 22 penniä ja C:lle 11.576 markkaa 48 penniä. Lopullisen laskennan yhteydessä oli vasta selvinnyt työkunnan jäsenten keskituntiansio. Yhtiön olisi samalla pitänyt maksaa työkunnan jäsenille myös itsenäisyyspäivältä 1984 keskituntiansion perusteella määräytyvän palkan ja heille työsuhteen aikana urakan ulosmaksun mukaan jo maksetun palkan erotus. Palkanlaskija oli kuitenkin unohtanut suorittaa tuolta päivältä maksetun palkan tarkistuslaskennan. Korkein oikeus katsoo, että korotusten maksamisen viivästyminen niin, että ne on suoritettu vasta tammikuun lopussa 1986, on edellä kerrotut syyt huomioon ottaen johtunut laskuvirheeseen rinnastettavasta erehdyksestä. Koska A ja hänen myötäpuolensa eivät ole kuukauden kuluessa huomauttaneet saatavan viivästymisestä, heillä ei työsopimuslain 22 §:n 5 momentin mukaan ole oikeutta odotusajan palkkaan. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan, kanne hylätään ja yhtiö vapautetaan kaikesta sille määrätystä maksuvelvollisuudesta. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä, sellaisena kuin se oli 13.3.1964 annetussa laissa, ilmenevän periaatteen mukaan yhtiö ei saa korvausta kuluistaan alemmissa oikeuksissa. Asian näin päättyessä myöskään A:lle ja hänen myötäpuolilleen ei tule korvausta vastauskuluista. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Mörä, Roos, Rintala ja Huopaniemi