KKO/1988/116

1988 false KKO:1988:116 Ks. KKO:1986-II-60 ja KKO:1987:72 A oli kahdella samana päivänä vahvistetulla kauppakirjalla myynyt B:lle, toisella Seinäjoella olevan asuinkiinteistön ja toisella Perhossa olevat kaksi kiinteistöä. A:n konkurssipesä vaati Seinäjoen kihlakunnanoikeudessa takaisinsaantikanteella kiinteistönkauppoja peräytettäväksi. Kun kaupat keskinäisen yhteytensä vuoksi muodostivat luovuttajan velkojien suojan kannalta kokonaisuuden ja ottaen huomioon asianosaisten etu ja tarkoituksenmukaisuussyyt oli perusteltua käsitellä takaisinsaantikanne kokonaisuudessaan samassa tuomioistuimessa, kihlakunnanoikeus oli toimivaltainen käsittelemään sen myös Perhossa olevien kiinteistöjen osalta. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Seinäjoen kihlakunnanoikeudessa A:n konkurssipesä on B:lle 14.6.1986 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että koneurakoitsija A, joka Seinäjoen kihlakunnanoikeuden 22.4.1986 julistamalla lainvoiman saaneella päätöksellä oli asetettu konkurssiin, oli kahdella 22.7.1985 vahvistetulla kauppakirjalla myynyt veljelleen Kuortaneelta olevalle B:lle, toisella kauppakirjalla 40.000 markan kauppahinnasta Perhon kunnan Perhon kylässä olevat Vastike-Simolan tilan RN:o 178 ja Vanhapaikka nimisen tilan RN:o 61:8 ja toisella 450.000 markan kauppahinnasta Seinäjoen kaupungin Kivistön kaupunginosan korttelissa nro 54 olevan asuntotontin nro 15 ja tontilla olevat rakennukset irtaimistoineen. Suurin osa kauppakirjojen mukaisista kauppahinnoista oli kuitattu maksetuksi kauppakirjojen allekirjoituksella käteissuorituksina. Kaupoilla oli pääasiallisesti tarkoitettu A:n velkojien oikeuksien loukkaamista ja ne oli katsottava ainakin osaksi lahjanluontoisiksi. Todellisuudessa ne olivat olleet valeoikeustoimia. Tämän vuoksi konkurssipesä on vaatinut, että mainittujen kiinteistöjen luovutukset julistettaisiin peräytyneiksi konkurssipesään. B:n oikeudenkäyntiväite B on lausunut, että kiinteistöt oli myyty eri kauppakirjoilla ja ne sijaitsivat Perhossa ja Seinäjoella. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 11 §:n säännöksestä johtuen ei Perhossa olevien kiinteistöjen osalta juttua voitu käsitellä Seinäjoen kihlakunnanoikeudessa. Kihlakunnanoikeuden väitepäätös 12.8.1986 Kihlakunnanoikeus on katsonut, että takaisinsaantia koskeva peräytymiskanne myös Perhon kunnan Perhon kylässä sijaitsevien Vastike-Simolan tilan RN:o 178 ja Vanhapaikka nimisen tilan RN:o 61:8 osalta voitiin käsitellä konkurssituomioistuimessa Seinäjoen kihlakunnanoikeudessa. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt B:n oikeuspaikkaväitteen. Kihlakunnanoikeuden päätös pääasiassa 18.3.1987 Kihlakunnanoikeus on lausumillaan perusteilla julistanut kanteessa tarkoitetut kiinteistönkaupat peräytyneiksi ja velvoittanut B:n suorittamaan konkurssipesälle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 10.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 18.3.1987 lukien. Vaasan hovioikeuden tuomio 14.1.1988 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on tuomioistuimen toimivallan osalta lausunut, että Seinäjoen kihlakunnanoikeus oli ollut Seinäjoella sijaitsevan kiinteistön osalta oikea tuomioistuin. Perhossa sijaitsevat kiinteistöt oli myyty samana päivänä, samassa tilaisuudessa ja samalle ostajalle kauppahinnan ollessa alle 10 prosenttia Seinäjoella sijaitsevan kiinteistön kauppahinnasta. Kauppakirjojen ehtojen mukaan rahassa suoritettavaksi sovitut kauppahinnat oli väitetty maksetun samalla suorituksella. Nyt kuvatun keskinäisen yhteytensä vuoksi kiinteistönkaupat muodostivat luovuttajan velkojien suojan kannalta kokonaisuuden. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun säännökset eivät suoranaisesti ratkaisseet, voitiinko kanne eri kihlakunnanoikeuksien tuomiopiireissä sijaitsevien tilojen osalta käsitellä samassa tuomioistuimessa. Hovioikeus on katsonut, että asianosaisten etu ja tarkoituksenmukaisuussyyt huomioon ottaen oli ollut perusteltua tässä tapauksessa käsitellä takaisinsaantikanne kokonaisuudessaan samassa tuomioistuimessa ja että Seinäjoen kihlakunnanoikeus oli siten ollut asiayhteyden perusteella toimivaltainen käsittelemään jutun myös Perhossa sijaitsevien kiinteistöjen osalta. Pääasian osalta hovioikeus on lausumillaan perusteilla jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. B on velvoitettu korvaamaan konkurssipesän vastinekulut 1.200 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 24.3.1988. B on uudistaen oikeuspaikkaväitteensä vaatinut, että Perhossa sijaitsevien kiinteistöjen osalta asia määrättäisiin käsiteltäväksi oikeassa alioikeudessa. Pääasian osalta B on vaatinut, paitsi muuta, että konkurssipesän kanne hylättäisiin kokonaisuudessaan. Vielä B on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista kaikissa oikeusasteissa korkoineen. Konkurssipesä on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut valituksen hylkäämistä tai jutun siirtämistä Perhossa sijaitsevien kiinteistöjen osalta oikeaan tuomioistuimeen. Lisäksi konkurssipesä on vaatinut korvausta vastauskuluistaan Korkeimmassa oikeudessa korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Hovioikeuden tuomion perustelut sekä oikeuspaikkaväitteen että pääasiaratkaisun osalta hyväksytään, joten sitä ei muuteta. B velvoitetaan suorittamaan A:n konkurssipesälle korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markkaa 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Nikkarinen, Riihelä, Lindholm ja Paasikoski