KKO/1988/120

1988 false KKO:1988:120 Ään. Aitaa ei pidetty eräistä naapuruussuhteista annetun lain 14 §:ssä tarkoitettuna rakennuksena. NaapL 14 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA A:n kanne Piikkiön kihlakunnanoikeudessa A oli 31.1.1985 ostanut Kaarinan kunnan Piispanristin Poikluoman korttelissa 3042 sijaitsevan Sopuli nimisen tilan RN:o (1.1):

1. Tilan länsisivulla oli jo tuolloin ollut noin kaksi metriä korkea umpinainen lankkuaita. Myöhemmin A oli todennut, että aita oli kokonaan rakennettu A:n omistamalle maalle. Aidan oli rakentanut A:n länsinaapurina olevan tilan RN:o (1.1):126 omistaja B. B oli 23.10.1984 saanut rakennusluvan aidalle, mutta lupaan liittyvän piirustuksen mukaan aidan olisi tullut olla joka kohdasta selvästi B:n tilan puolella. Aitaa ei ollut merkitty A:n tilan rasitteeksi. A:n ostaman tilan edellisen omistajan kanssa käytyjen kauppaneuvottelujen aikana ei ollut ollut puhetta aidasta eikä A muutoinkaan ollut ollut tietoinen maanomistajien välisistä mahdollisista sopimuksista aidasta. Aita esti A:ta käyttämästä osaa omistamastaan tilasta ja se muutoinkin haittasi A:n tilan tarkoituksenmukaista käyttöä. Tämän vuoksi A on vaatinut, että B velvoitettaisiin kohtuulliseen määräaikaan mennessä poistamaan aitansa siltä osin kuin se sijaitsi A:n omistamalla tilalla uhalla, että poistamistyö muutoin voitiin teettää B:n kustannuksella. Vielä A on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. Kihlakunnanoikeuden päätös 10.11.1986 B:n vastustettua kannetta kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että B oli vuonna 1984 rakentanut Kaarinan kunnan Kapon ja Rauvolan kylässä omistamansa B:n tilan RN:o 8:126 ja A:n samassa kylässä omistaman Sopulin tilan RN:o 8:136 väliselle rajalle aidan, joka sijaitsi osittain Sopulin tilan puolella. Aidan rakentamiseen osittain Sopulin tilan puolelle B oli saanut luvan tilan alueen silloiselta omistajalta. Aidan sijainti esti noin 23 neliömetrin suuruisen alueen käytön Sopulin tilasta. Koska aidan purkaminen olisi aiheuttanut B:lle suhteettoman suurta vahinkoa Sopulin tilalle aiheutuvaan haittaan nähden, kihlakunnanoikeus on katsonut, että A oli velvollinen eräistä naapuruussuhteista annetun lain 14 §:n 1 momentin nojalla sallimaan aidan jäämisen paikoilleen. B:n tilan omistajan oli mainitun lainkohdan 2 momentin nojalla suoritettava Sopulin tilan omistajalle vuotuisena maksuna 100 markkaa niin kauan kuin aita oli Sopulin tilan alueella. Kihlakunnanoikeus on lisäksi päättänyt tehdä maksusta merkinnän ulosmitattujen kiinteistöjen luetteloon ja ilmoittanut, että maksu oli voimassa 10 vuotta ja sen jälkeenkin, kunnes se jonkun asianosaisen hakemuksesta uudestaan määrätään. Jutun lopputulokseen nähden hylättiin asianosaisten vaatimukset oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta. Turun hovioikeuden tuomio 15.1.1988 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. A velvoitettiin korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 850 markalla. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 29.4.
2. B on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Jutussa on jäänyt näyttämättä, että A:n ostaessa Sopulin tilan B:lle olisi pidätetty oikeus pitää aitaa tällä kiinteistöllä. A ei ole myöhemminkään antanut B:lle tällaista oikeutta. Aitaa ei voida pitää naapuruussuhteista annetun lain 14 §:ssä tarkoitettuna rakennuksena. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. B velvoitetaan 31.5.1989 mennessä poistamaan kyseinen aita siltä osin kuin se on A:n tilan alueella uhalla, että A muutoin voi teettää poistamistyön B:n kustannuksella. Asian laadun vuoksi A:n on pidettävä jutussa olleet kulunsa vahinkonaan. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Nybergh: Katson selvitetyksi, että A:n tilan entinen omistaja oli suostunut siihen, että B:n tilan ja A:n sittemmin omistaman tilan väliselle rajalle rakennettu aita, joka osaksi oli A:n tilan puolella, sai jäädä paikoilleen, mistä seikasta A on ollut tietoinen hänen ostaessaan mainitun tilan. Tämän vuoksi ja kun aidan sijainnista on vain vähäinen haitta A:lle, katson, ottaen myös huomioon eräistä naapuruussuhteista annetun lain 14 §:stä ilmenevän oikeusohjeen, että A on velvollinen kohtuullista korvausta vastaan sallimaan aidan jäämisen paikoilleen. Jätän näin ollen hovioikeuden tuomion lopputuloksen pysyväksi. Asian laadun vuoksi määrään, että B saa pitää vastauksen antamisesta aiheutuneet kulunsa vahinkonaan. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Jalanko, Nybergh (eri mieltä), af Hällström ja Tulenheimo-Takki