KKO/1988/14

1988 false KKO:1988:14 Velkomusjutussa oikeudenkäynnin pitkittymisen aiheuttaneen perättömän lausuman antanut todistaja velvoitettiin korvaamaan asianosaiselle jutun pitkittymisestä lisääntyneistä oikeudenkäyntikuluista johtunut vahinko. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Vaatimukset Suonenjoen kihlakunnanoikeudessa A Oy on kihlakunnanoikeudessa yhtyessään virallisen syyttäjän C:tä vastaan ajamaan syytteeseen kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotusta valalla vahvistetun perättömän lausuman antamisesta todistajana oikeudessa samalla lausunut, että B Oy oli kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitun irtaimen omaisuuden kauppaan perustuvaa velkomusta koskeneen jutun ensikäsittelyssä 17.2.1984 pyytänyt jutussa lykkäystä kuulustuttaakseen B Oy:n entistä toimitusjohtajaa C:tä todistajana. C oli jutun jatkokäsittelyssä 18.5.1984 antanut kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetun perättömän lausuman. A Oy oli tuolloin pyytänyt jutussa lykkäystä, koska C:n todistajakertomus oli koskenut velkomusjutun avainkysymystä, ja tehnyt 19.7.1984 asiasta tutkimuspyynnön poliisille. Tämän jälkeen velkomusjuttua oli jouduttu lykkäämään neljä kertaa, koska ennen sen ratkaisemista oli saatava päätös perätöntä lausumaa koskevasta rikosasiasta. Velkomusjutun pitkittyminen oli johtunut yksinomaan C:n syytteenalaisesta rikoksesta. Sen vuoksi A Oy on vaatinut C:n velvoittamista suorittamaan sille korvaukseksi rikoksellaan aiheuttamastaan vahingosta mainitun siviilijutun oikeudenkäyntikulujen määrän 19.680 markkaa 35 penniä 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien. Lisäksi A Oy on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan rikosjutussa. Kihlakunnanoikeuden päätös 1.10.1985 Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että C oli 18.5.1984 Suonenjoen kaupungissa Suonenjoen kihlakunnanoikeudessa häntä valan nojalla todistajana kuultaessa irtaimen kauppaa koskevassa velkomusasiassa, jossa kantajana oli ollut A Oy ja vastaajana B Oy, tahallaan vastoin parempaa tietoaan kertonut, että hän oli syyskuun loppupuolella 1983 käydessään A Oy:n Vuorelan konttorilla keskustellut yhtiön varastopäällikön D:n ja tukkumyyjä E:n kanssa B Oy:lle tulleesta merkinnällä Häkkinen varustetusta laskusta ja heidän molempien paikalla ollessa huomauttanut heille, etteivät sanotunlaiset laskut kuuluneet B Oy:lle, koska Maalausliike Häkkiselle ei ollut annettu minkäänlaista lupaa hakea tavaraa B Oy:n laskuun, vaikka todellisuudessa C:n kertomaa D:n ja E:n tapaamista ja keskustelua heidän kanssaan sekä laskusta huomauttamista ei ollut lainkaan tapahtunut. Lisäksi C oli todistajana kertonut olleensa seuranneen lokakuun puolivälin tienoilla taas käymässä A Oy:n Vuorelan konttorilla ja huomauttaneensa samasta asiasta E:lle ja E oli tuolloin C:n pyynnön mukaisesti puhelimitse ilmoittanut yhtiön Tulliportinkadun myymälään, ettei edellä sanotulle maalausliikkeelle saanut antaa tavaraa B Oy:n laskuun, vaikka todellisuudessa C:n kertomaa huomautusta ja E:n puhelinilmoitusta Tulliportinkadun myymälään ei ollut lainkaan tapahtunut. Vielä C oli todistajana kertonut saman lokakuun loppupuolella käyneensä A Oy:n Tulliportinkadun myymälässä sen jälkeen, kun hän oli saanut tietää eräällä Leppävirralla olleelle työmaalle tulleesta Häkkisen B Oy:n laskuun tilaamasta isommasta tavaramäärästä sekä tuolloin sanoneensa myymälässä eräälle myyjälle, ettei B Oy:n luvalla olisi koskaan saanut antaa tavaraa sanotulle maalausliikkeelle, vaikka tällaistakaan C:n kertomaa ei ollut todellisuudessa tapahtunut. Edelleen C oli todistajana kertonut, ettei hän ollut laisinkaan tietoinen B Oy:n ja Maalausliike Häkkisen välisestä oikeusjutusta, vaikka hän todellisuudessa tiesi siitä. Tuomitessaan C:n rangaistukseen valalla vahvistetun perättömän lausuman antamisesta todistajana oikeudessa kihlakunnanoikeus on A Oy:n vahingonkorvausvaatimuksen osalta todennut, että tähän asiaan liittyvä velkomusasia oli edelleen kihlakunnanoikeudessa vireillä ja velkomusasia oli lykätty 4.10.1985 pidettyyn kihlakunnanoikeuden istuntoon. Kihlakunnanoikeus on katsonut, että C ei ollut hänen syykseen luetulla rikollisella menettelyllään välittömästi aiheuttanut tähän juttuun liittyvän siviiliasian oikeudenkäyntikuluja, minkä vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt siviiliasian oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen perusteettomana. Itä-Suomen hovioikeuden päätös 5.5.1987 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A Oy oli saattanut jutun, on katsonut selvitetyksi, että kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitun A Oy:n ja B Oy:n välisen irtaimen omaisuuden kauppaan perustuvaa velkomusta koskeneen jutun pitkittyminen oli johtunut yksinomaan kihlakunnanoikeuden C:n syyksi lukemasta rikollisesta menettelystä. C oli siten osaltaan velvollinen vastaamaan A Oy:lle tuosta jutusta kihlakunnanoikeudessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. Hovioikeus on todennut ratkaisseensa sanotun velkomusjutun samana päivänä antamallaan tuomiolla ja velvoittaneensa siinä B Oy:n suorittamaan A Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista kihlakunnanoikeudessa 19.671,05 markkaa. Hovioikeus on katsonut, että näistä oikeudenkäyntikuluista 13.346 markkaa 15 penniä on aiheutunut C:n perättömän lausuman antamisen jälkeen tapahtuneesta oikeudenkäynnistä. Hovioikeus on sen vuoksi velvoittanut C:n suorittamaan A Oy:lle vahingonkorvaukseksi yhteisvastuullisesti B Oy:n kanssa sen maksettaviksi tuomituista 19.671,05 markan määräisistä velkomusjutun oikeudenkäyntikuluista 13.346 markkaa 15 penniä 16 prosentin korkoineen 1.10.1985 lukien. C on lisäksi velvoitettu suorittamaan A Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 750 markkaa. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA C:lle on myönnetty valituslupa 29.7.1987. AV Oy, johon A Oy oli sulautunut, on antanut siltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Hovioikeuden päätöksen perustelut hyväksytään eikä päätöstä muuteta. C velvoitetaan korvaamaan AV Oy:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 1.200 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden päätöksen antamispäivästä lukien. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Nikkarinen, Hil- tunen, af Hällström ja Rintala