KKO/1988/2

1988 false KKO:1988:2 Ään. A:n luovutettua liikkeen B:lle oli viimeksi sanottu, kun muuta ei ollut sovittu, työsopimuslain 7 §:n 2 momentin nojalla myös suhteessa A:han vastuussa A:n palveluksessa olleiden, B:n palvelukseen siirtyneiden työntekijöiden vasta luovutuksen jälkeen erääntyneiden työsuhdesaatavien suorittamisesta. TSL 7 § 2 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Hämeenlinnan raastuvanoikeudessa Kommandiittiyhtiö B, jonka henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies liikkeenharjoittaja K on, on 10.1.1986 vireille pannussa kanteessaan lausunut, että liikkeenharjoittaja J oli A nimisen toiminimen omistajana 30.9.1984 tehdyllä sopimuksella luovuttanut takaisin Oy Teboil Ab:lle tältä vuokraamansa Hämeenlinnassa sijaitsevan huoltamon, jonka vuokraoikeuden Oy Teboil Ab oli samassa yhteydessä luovuttanut edelleen kommandiittiyhtiö B:lle. Kommandiittiyhtiö oli samassa yhteydessä sitoutunut ostamaan J:ltä huoltamon tarvikevaraston, jonka arvoksi oli todettu 40.250 markkaa 39 penniä. Huoltamon luovutuksen jälkeen oli ilmennyt, että sen työntekijöillä oli maksamattomia vuosilomakorvauksia ja lomaltapaluurahoja lomanmääräytymisvuodelta 1.4.1983-31.3.1984 yhteensä 6.008 markkaa 4 penniä sekä lomanmääräytymisvuodelta 1.4.1984-31.3.1985 ajalta 1.4.-30.9.1984 yhteensä 15.020 markkaa 10 penniä eli kaikkiaan 21.028 markkaa 14 penniä. Kyseiset määrät korkoineen kommandiittiyhtiö oli osittain jo maksanut työntekijöille ja loppuosan suorittamisesta 30.4.1986 mennessä oli sovittu yhtiön ja työntekijöiden välillä. Työntekijät olivat ansainneet kyseiset vuosilomakorvaukset ja lomaltapaluurahat sinä aikana, jolloin J oli ollut huoltamon pitäjänä ja johon aikaan kohdistuvista kustannuksista J oli velvollinen vastaamaan. Luovutussopimuksessa kommandiittiyhtiö ei ollut ottanut vastatakseen mistään J:n aikaisista kustannuksista. Samaa periaatetta noudattaen J oli edelleen velvollinen korvaamaan kommandiittiyhtiölle työsuhteeseen pakollisesti liittyvinä TEL-eläkemaksuina 12,6 prosenttia, tapaturmavakuutusmaksuina 1,3 prosenttia, työttömyysvakuutusmaksuina 0,8 prosenttia ja ryhmähenkivakuutusmaksuina 0,11 prosenttia mainituista 21.028 markasta 14 pennistä, joten kaikkiaan J oli velvollinen korvaamaan kommandiittiyhtiölle työsuhdesaatavien johdosta 24.142 markkaa 60 penniä korkoineen. Sen vuoksi kommandiittiyhtiö on vaatinut, että J velvoitettaisiin suorittamaan sille mainitut 24.142 markkaa 60 penniä 16 prosentin korkoineen 1.10.1984 lukien ja että tämä saatava käytettäisiin J:n kommandiittiyhtiöltä olevan maksamatta jäänyttä tarvikevarastoa koskevan saatavan kuittaamiseen. Lisäksi kommandiittiyhtiö on vaatinut, että J velvoitettaisiin korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut. J:n vastaus J on kiistänyt kanteen perusteeltaan ja määrältään. Raastuvanoikeuden päätös 14.1.1986 Raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että työntekijöiden vuosilomakorvaukset ja muut mainitut työsuhteesta johtuvat saatavat eivät olleet erääntyneet liikkeen luovutushetkellä 30.9.1984, mikä seikka kommandiittiyhtiön puolesta oli myönnetty. Koska asianosaisten kesken ei ollut muuta sovittu, raastuvanoikeus on katsonut, että liikkeen uusi omistaja oli vastuussa sanotuista velvoitteista. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kommandiittiyhtiön kanteen. Turun hovioikeuden tuomio 31.10.1986 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi kommandiittiyhtiö ja K olivat saattaneet jutun, on jättänyt asian kysymyksessä olevalta osalta raastuvanoikeuden päätöksen varaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Kommandiittiyhtiölle ja K:lle on myönnetty valituslupa 21.1.1987. J on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. Kommandiittiyhtiö ja K ovat vaatineet hovioikeuden tuomion kumoamista ja J:n velvoittamista suorittamaan kanteessa mainittu korvaus. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Työsopimuslain 7 §:n 2 momentin mukaan työnantajan liikettä luovutettaessa siirtyvät hänen oikeutensa ja velvollisuutensa liikkeen uudelle omistajalle, joka ei kuitenkaan vastaa ennen luovutusta erääntyneestä työntekijän palkka- tai muusta työsuhteeseen perustuvasta saamisesta. Näillä ja muutoin raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla kommandiittiyhtiö B on myös J:hin nähden vastuussa työntekijöiden saamatta jääneiden vuosilomakorvausten ja lomaltapaluurahojen maksamisesta. Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto Nuorempi oikeussihteeri Ruokojärvi: J:n ja yhtiön välisessä huoltamon tarvikevaraston luovuttamista koskevassa sopimuksessa ei ole sovittu siitä, että yhtiön tulisi vastata J:hin työsuhteessa olleiden työntekijöiden tarvikevaraston luovutuksen jälkeen erääntyneistä työsuhdesaatavista tai muista veloista. Työntekijöiden työsuhdesaatavat ovat lisäksi kohdistuneet aikaan, jolloin J on ollut heidän työnantajansa. Näin ollen Korkein oikeus katsonee, että J on vastuussa työntekijöiden saamatta jääneistä vuosilomakorvauksista ja lomaltapaluurahoista. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus muuttanee hovioikeuden tuomiota siten, että J velvoitettaneen suorittamaan kommandiittiyhtiö B:lle sen J:n palveluksessa olleille työntekijöille suorittamat työsuhdesaatavat yhteensä 24.142 markkaa 60 penniä 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien. Lisäksi J velvoitettaneen korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 4.000 markalla. Oikeusneuvos Nybergh: Hyväksyn mietinnön. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Kommandiittiyhtiö ja K yhteisvastuullisesti velvoitetaan suorittamaan J:lle korvaukseksi hänellä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 1.200 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Grönqvist, Mörä, Nybergh (erim.) ja Kilpeläinen