KKO/1988/5

1988 false KKO:1988:5 A:n täysi-ikäinen älyllisesti heikkolahjainen ja mielenterveyden häiriöiden vuoksi eläkkeellä oleva poika B oli koko ikänsä asunut yhdessä äitinsä A:n kanssa, jonka läsnäolosta ja huollosta hän oli ollut riippuvainen. A:n kuoltua liikenneonnettomuudessa B vaati siihen syylliseltä korvausta tarpeellista elatusta vaille jäämisestä. Koska A ei kuollessaan ollut elatusvelvollinen B:hen nähden, vaatimus hylättiin. LiikVakL 6 § 1 mom VahL 5 luku 4 § ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Helsingin raastuvanoikeuden päätös 26.2.1985 Virallisen syyttäjän vaatiessa raastuvanoikeudessa E:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että E oli 19.12.1983 Helsingissä osaksi jäisellä kelillä lähestyessään omistamallaan ja kuljettamallaan liikennevahingon varalta Vahinkovakuutusosakeyhtiö Kansassa vakuutetulla henkilöautolla Konalantietä Pitäjänmäentien suunnasta sen ja Selim Lindqvistinkujan risteyksen läheisyydessä olevaa liikenteen ohjauslaitteilla osoitettua jalankulkijain suojatietä jättänyt käyttämättä sellaista nopeutta, että hän olisi voinut tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä ja antaa esteettömän kulun jalan suojatietä pitkin ajorataa ylittämässä olleelle B:n, C:n ja D:n 81-vuotiaalle äidille A:lle seurauksin, että E:n kuljettama auto oli osunut A:han, joka oli kaatunut ajoradalle ja loukkaantunut saaden

1. ja
2. kaulanikaman murtuman ja sijoiltaanmenon sekä selkäytimen vaurioitumisen, joihin vammoihin hän oli sairaalassa 10.2.1984 menehtynyt, B on asianomistajana kuultuna vaatinut E:n velvoittamista maksamaan hänelle A:n kuoleman johdosta aiheutuneesta elatuksen vähentymisestä jatkuvaa korvausta 1.200 markkaa kuukaudessa 1.2.1984 lukien vuoden 1993 loppuun saakka 16 prosentin korkoineen. Kuultuaan myös C:tä asianomistajana ja asianomistajalle D:lle määrättyä uskottua miestä sekä liikennevakuutuslain 13 §:n nojalla kuultavaksi kutsuttua liikennevahingosta vastuussa olevaa Vahinkovakuutusosakeyhtiö Kansaa raastuvanoikeus on, katsottuaan selvitetyksi, että E oli syyllistynyt siihen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta, ja tuomitessaan sen vuoksi E:n rangaistukseen yksin teoin tehdyistä liikenteen vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta sekä velvoittaessaan E:n korvaamaan valtiolle osan sen varoista jutussa maksetuista todistelukustannuksista osan niistä jäädessä valtion vahingoksi ja suorittamaan C:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista, hylännyt B:n korvausvaatimuksen, koska A ei ollut ollut elatusvelvollinen täysi-ikäiseen työkyvyttömyyseläkkeellä olevaan poikaansa B:hen nähden eikä ollut näytetty muutakaan laillista perustetta korvausvaatimuksen tueksi. Helsingin hovioikeuden päätös 9.12.1986 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B ja E olivat saattaneet jutun, on pysyttäessään raastuvanoikeuden päätöksen rangaistuksen osalta lausunut, että B oli koko ikänsä asunut yhdessä äitinsä A:n kanssa. Joulukuussa 1983 oli B:n nettoeläke ollut noin 2.850 markkaa kuukaudessa ja hänen äitinsä nettoeläke noin 2.930 markkaa kuukaudessa. B sairasti diabetestä ja oli eläkkeellä mielenterveyden häiriöiden johdosta. Lisäksi B oli luokiteltu älyllisesti heikkolahjaiseksi. Raastuvanoikeudessa kuullun todistajan mukaan B oli ollut hyvin riippuvainen äitinsä läsnäolosta ja huollosta. Äiti oli hoitanut kodin ja ruuanlaiton. B oli kyennyt asioimaan kaupassa, mutta vain lähetettynä. B oli ennen eläkkeelle pääsyään 1969 toiminut asiapoikana ja autonapumiehenä eräässä yrityksessä. Todistajan kuvailun mukaan työpaikka oli ollut luonteeltaan enemmänkin sosiaalinen kuin ansiolähde. Hovioikeus on katsonut, että B:n äiti A oli sitoutunut huolehtimaan pojastaan niin kauan kuin hän kykeni ja että B ei olisi tullut yksin toimeen ilman äitinsä huolenpitoa. Kun B ja hänen äitinsä olivat asuneet kerrotuin tavoin yhteistaloudessa, B:lle oli hänen äitinsä kuolemasta aiheutunut elatuksen vähentymistä. Eläke-etujensa pienuus huomioon ottaen B oli elatuksen tarpeessa. Koska muuta selvitystä ei ollut saatavissa eikä A:n ruumiinavauspöytäkirjoista ollut muuta pääteltävissä, hovioikeus on arvioinut elatuksen päättymisajankohdan tilastokeskuksen laatiman kuolleisuus- ja eloonjäämistilaston perusteella. Elatuksen päättymisajankohdaksi on katsottu 31.12.
3. Hovioikeus on arvioinut B:n elatuksen vähentyneen hänen äitinsä kuoleman johdosta 1.200 markalla kuukaudessa. Näillä perusteilla hovioikeus on velvoittanut E:n suorittamaan B:lle elatusapua 1.200 markkaa kuukaudessa kuukausittain etukäteen 1.3.1984 lukien 31.12.1988 saakka korkoineen siten, että ajanjaksolta 1.3.1984-31.12.1984 suoritettavalle 12.000 markan määrälle oli maksettava 5 prosentin korko vaatimuksen esittämispäivästä 18.12.1984 lukien sekä että kuukausierille oli maksettava ajalta 1.1.1985-31.3.1985 5 prosentin ja 1.4.1985-31.12.1988 väliseltä ajalta 16 prosentin korko kunkin kuukauden ensimmäisestä päivästä lukien. E on lisäksi velvoitettu korvaamaan valtiolle sen varoista suoritetuista todistelukustannuksista vielä 49 markkaa 20 penniä sekä valtion varoista maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksuttoman oikeudenkäynnin saaneelle B:lle määrätylle avustajalle tehtävän johdosta raastuvanoikeudessa maksetut 4.190 markkaa ja hovioikeudessa maksetut 700 markkaa. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA E:lle ja vakuutusyhtiölle on myönnetty valituslupa 3.3.
4. Korkeimman oikeuden pyydettyä B:ltä vastauksen muutoksenhakemukseen hän on yhdessä C:n kanssa antanut pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU KÄSITTELYRATKAISU C:n osalta annettu vastaus jätetään huomiotta, koska häneltä ei ole pyydetty vastausta. PÄÄASIA Perustelu Liikennevakuutuslain 6 §:n 1 momentin mukaan korvaus tarpeellista elatusta vaille jäämisestä liikennevahingossa sattuneen kuoleman johdosta määrätään noudattaen vahingonkorvauslain 5 luvun 4 §:n säännöstä. Sen mukaan korvausta voidaan tuomita vain silloin, jos korvauksen vaatija on ollut oikeutettu saamaan elatusta tai elatusapua surmansa saaneelta ja tämä siten on ollut elatusvelvollinen korvauksen vaatijaan nähden. Tämä lain sanamuodosta ilmenevä periaate voidaan todeta myös voimassa olevan vahingonkorvauslain eduskuntakäsittelyn asiakirjoista, joihin sisältyvässä lakivaliokunnan mietinnössä lausutaan muun muassa olevan ilmeinen tarve tuomita korvausta ainakin joissakin tapauksissa myös tosiasiallisen elättäjän kuoleman johdosta. Koska tällaisessa tapauksessa korvattava vahinko on ollut tutkittavana komiteassa, lakivaliokunta ei ole tehnyt muutosta ehdotettuun vahingonkorvauslain 5 luvun 4 §:n säännökseen, joka on tullut laiksi ehdotetussa muodossaan. B:llä ei siten raastuvanoikeuden päätöksessä mainitusta syystä ole oikeutta saada korvausta elatuksen vähentymisestä A:n jälkeen. Päätöslauselma Hovioikeuden päätös kumotaan elatusapua koskevalta osalta ja E vapautetaan suorittamasta elatusapua B:lle sekä korvaamasta valtiolle sen varoista maksettuja todistelukustannuksia 49 markkaa 20 penniä ja avustajanpalkkioita raastuvanoikeudessa 4.190 markkaa ja hovioikeudessa 700 markkaa. Koska raastuvanoikeus ja hovioikeus ovat eri tavoin arvioineet jutun pääasiakysymystä, E ja vakuutusyhtiö eivät saa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa. Asian laadun vuoksi E:n ja vakuutusyhtiön on itse vastattava kuluistaan Korkeimmassa oikeudessa. Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Nikkarinen, Riihelä, Lehtonen ja Lindholm