KKO/1988/60

1988 false KKO:1988:60 Ään. Lapsi, joka vanhempien erotessa ja isän muuttaessa takaisin kotimaahansa oli ollut kaksi ja puoli vuotta vanha, ei ollut tämän jälkeen vuosiin tavannut isää. Lapsen täytettyä yhdeksän vuotta isä vaati, että hänet oikeutetaan tapaamaan lasta. Isän henkilöstä ei ollut esitetty kielteisiä seikkoja. Kielelliset vaikeudet ja isän asuminen toisessa maassa eivät muodostaneet estettä isän ja lapsen välisen suhteen perustamiselle. Määräyksiä tapaamisen ehdoista annettaessa otettiin huomioon yhteisen puhekielen puuttuminen. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Jyväskylän kihlakunnanoikeuden päätös 12.3.1987 Kihlakunnanoikeus on A:n hakemuksesta, kuultuaan asiassa B:tä, lausunut selvitetyksi, että A ja B oli 7.3.1985 tuomittu avioeroon, jolloin heidän 1.11.1977 syntyneen lapsensa C:n huolto oli uskottu B:lle. Avioeropäätöksen mukaan asianosaiset olivat sopineet tapaamisoikeudesta, mutta asianosaisten kesken ei ollut päästy sopimukseen tapaamisen toteuttamisesta. Kun C:llä oli oikeus pitää yhteyttä ja tavata isäänsä ja kun tapaamisoikeuden epäämisen oli katsottava olevan lapsen edun vastaista, kihlakunnanoikeus on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 9 ja 10 §:n nojalla oikeuttanut C:n tapaamaan isäänsä A:ta C:n kotipaikkakunnalla seuraavasti: - Vuosina 1987 ja 1988 tapaamisen tuli tapahtua 1.6.-15.

1. välisenä aikana yhden viikon ajalla maanantaina, tiistaina, keskiviikkona, torstaina ja perjantaina kello 9.00 ja 18.00 välisenä aikana sekä lauantain kello 9.00 ja sunnuntain kello 18.00 välisenä aikana ja - vuodesta 1989 alkaen niin ikään 1.6.-15.
2. välisenä aikana kahden viikon ajan edellä mainittuina aikoina. Elleivät asianosaiset muuta sopineet, toteutettiin tapaamisoikeus siten, että A nouti lapsen tämän kodista ja toi tapaamisen jälkeen hänet myös takaisin kotiin. Jutun näin päättyessä kihlakunnanoikeus on määrännyt, että asianosaiset saivat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan. Vaasan hovioikeuden tuomio 30.6.1987 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat valittamalla saattaneet jutun vaatien A korvausta oikeudenkäyntikuluistaan ja B hakemuksen hylkäämistä, on todennut, että lapsen tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoista kehitystä ja hyvinvointia lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. C, joka oli silloin 9-vuotias, oli ilmoittanut, ettei hän tuntenut lainkaan isäänsä, Israelissa asuvaa A:ta. Lisäksi hän oli ilmoittanut pelkäävänsä isänsä tapaamista, koska heillä ei tulisi olemaan mitään yhteistä, sillä isä ei puhunut lainkaan suomea ja hän itse ei osannut hebreaa. C oli tavannut isänsä viimeksi ollessaan 2,5-vuotias. C:llä oli uusi perhe hänen äitinsä solmittua 4.4.1986 uuden avioliiton ja hänellä oli hyvä suhde isäpuoleensa. Ottaen huomioon C:n ja A:n asuinpaikkojen välisen etäisyyden ja heidän kielivaikeutensa hovioikeus on katsonut, ettei tässä vaiheessa ollut mahdollista perustaa tapaamisoikeuden kautta sellaista suhdetta heidän välilleen, että tapaamisoikeus vastaisi C:n etua. Tapaamisoikeus olisi omiaan estämään sen kiinteän perheyhteyden säilymistä, joka C:llä oli tällä hetkellä. Tapaamisoikeudesta saattaisi muodostua C:lle rasitus, joka estäisi normaalin henkisen kehittymisen. Näillä perusteilla hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen muilta paitsi oikeudenkäyntikuluja koskevalta osalta ja hylännyt A:n hakemuksen. Asian laatuun nähden asianosaiset saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 23.9.
3. A on valituksessaan vaatinut, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja että asia jätetään kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. Lisäksi hän on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen kaikissa oikeusasteissa. B on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut vastauskulujensa korvaamista korkoineen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut C on ollut 2,5-vuotias A:n muuttaessa Israeliin. Sen jälkeen isä ja poika eivät ole tavanneet toisiaan. A on viime vuosien aikana muistanut lasta kerran vuodessa lähettämällä hänelle syntymäpäiväpaketin. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain esitöiden mukaan tapaamisoikeuden vahvistaminen ei edellytä, että lapsen ja tapaamista haluavan vanhemman välillä jo tapaamisoikeuden vahvistamista harkittaessa olisi läheinen henkilökohtainen suhde. Tapaamisoikeuden vahvistaminen on mahdollista myös silloin, kun lapsi on vieraantunut toisesta vanhemmastaan. Jutussa ei ole tullut ilmi kielteisiä seikkoja A:n henkilöstä. Kielelliset vaikeudet ja isän asuminen eri maassa eivät muodosta estettä isän ja lapsen välisen suhteen perustamiselle. Kun A:lla ja C:llä ei ole yhteistä puhekieltä, tapaamisen onnistuminen edellyttää, että läsnä on henkilö, joka kykenee toimimaan heidän tulkkinaan. Tämä seikka otetaan huomioon annettaessa määräyksiä tapaamisehdoista. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan. A oikeutetaan tapaamaan C:tä vuosittain 1.6.-15.
4. yhden viikon aikana kunakin päivänä klo 9:stä 18:aan lapsen asuinpaikkakunnalla. Elleivät asianosaiset muuta sovi, tapaamisoikeus toteutetaan seuraavasti: A noutaa lapsen tämän kotoa ja vie hänet tapaamisen jälkeen takaisin kotiinsa. Tapaamisoikeus toteutetaan lapsen asuinpaikkakunnan sosiaalilautakunnan hyväksymän riittävän kielitaitoisen kolmannen henkilön läsnä ollessa. A vastaa tapaamisoikeuden toteuttamisesta aiheutuvista kustannuksista. Kustakin tapaamisajanjaksosta A:n on kirjallisesti ilmoitettava B:lle ja lapsen asuinpaikkakunnan sosiaalilautakunnalle viimeistään kaksi viikkoa ennen ensimmäistä tapaamispäivää. Ilmoituksen tulee myös sisältää A:n tulkiksi aikoman henkilön tarkat henkilötiedot tai sosiaalilautakunnalle osoitettu pyyntö tulkin määräämiseksi sen toimesta. Koska kihlakunnanoikeus ja hovioikeus ovat eri tavoin arvioineet jutun pääasiakysymystä, A ei saa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Asian laadun vuoksi A:n on pidettävä vahinkonaan myös hänellä täällä olleet kulut. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Takala: C on nyt kymmenvuotias. Hänellä ei ole minkäänlaista muistikuvaa isästään A:sta, jonka hän on viimeksi tavannut ollessaan 2,5 vuotta vanha. Isä ei ole sen jälkeen pitänyt C:hen joko lainkaan yhteyttä tai ei sellaista yhteyttä, joka olisi aikaansaanut C:ssä kiintymyksen tunnetta isäänsä. Sen sijaan C on asianomaisen sosiaalilautakunnan lausunnon mukaan kiintynyt äitinsä nykyiseen aviomieheen. Perheessä on todettu vallitsevan toimiva ja luonnollinen suhde perheenjäsenten kesken. B:n nykyinen aviomies on myös antanut C:lle oman sukunimensä. Keskustelussa sosiaalivirkailijan kanssa on käynyt ilmi, että C asennoituu torjuvasti isänsä tapaamiseen. Edellä kerrotut seikat osoittavat, että C on kehityksensä kannalta merkittävien ikävuosien aikana myönteisesti kasvanut B:n uuden perheen jäseneksi isän jäädessä hänelle täysin vieraaksi. Asiassa ei ole osoitettu, että isän tapaaminen näissä olosuhteissa vastoin C:n tahtoa olisi hänen ikänsä huomioon ottaen hänen etunsa mukaista. Sen vuoksi katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta. Asian laadun vuoksi määrään, että B:n on pidettävä vastauskulunsa täällä vahinkonaan. Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Takala (eri mieltä), Lehtonen, Haarmann ja Huopaniemi