KKO/1988/62

1988 false KKO:1988:62 Ään. Puoliso oli suorittanut ositettavaan omaisuuteen kuuluneen autonsa hankkimista varten ottamastaan velasta korkoa asumuseron ja osituksen toimittamisen väliseltä ajalta. Autosta ei ollut ollut tuona aikana tuloa. Korkoa ei otettu huomioon osituksessa. AL 99 § 1 mom (L 23.9.1948) ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanteet Vaasan raastuvanoikeudessa A on B:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että he olivat, raastuvanoikeuden tuomittua heidät 15.6.1984 asumuseroon, 9.7.1984 sopineet A:n arvion mukaan 100.750 markan arvoisen asuinirtaimistonsa jakamisesta siten, että hän oli saanut sitä 18.300 markan arvosta ja B muun osan. Tarkoitus oli ollut, että kumpaisenkin sopimuksen mukaan saama omaisuus otettiin huomioon osituksessa. Raastuvanoikeuden määräämän pesänjakajan toimittaessa osituksen 5.6.1985 näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Tuossa toimituksessa ei ollut myöskään otettu huomioon B:n omistamaa, A:n arvion mukaan 25.000 markan arvoista postimerkkikokoelmaa eikä asianosaisten omistamalla huvilalla ollutta, A:n arvion mukaan 35.800 markan arvoista irtainta omaisuutta, jota viimeksi mainittua omaisuutta A oli saanut 1.450 markan arvosta. Sen vuoksi A on vaatinut, että B määrätään maksamaan hänelle tasinkoa osituksessa määrättyjen 63.615 markan 10 pennin lisäksi 61.025 markkaa 16 prosentin korkoineen 5.6.1985 lukien tai että pesänjakaja määrätään oikaisemaan ositusta mainituilta kohdilta. B puolestaan on A:ta vastaan ajamassaan kanteessa lausunut muun muassa, että pesänjakaja oli arvioinut hänen ja A:n B:n isän omistamalle maalle suullisen luvan perusteella rakennettujen huvilarakennuksen, saunan ja liiterin arvoksi yhteensä 100.000 markkaa, vaikka huomioon ottaen että maanomistaja oli vaatinut rakennusten poistamista, niiden arvo oli vain 15.152 markkaa, sekä että B oli maksanut osituksessa hänen varoikseen luetun auton ostamista varten ottamastaan 65.000 markan lainasta korkoa 15.6.1984 ja 4.4.1985 väliseltä ajalta 6.487,15 markkaa, joita ei ollut otettu huomioon osituksessa. Näillä perusteilla B on vaatinut osituksen oikaisemista. Raastuvanoikeuden päätös 20.1.1986 Raastuvanoikeus, jossa B ja A ovat vastustaneet toistensa kanteita ja vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, on, kuultuaan myös pesänjakajaa, katsonut asuinirtaimiston ja postimerkkikokoelman osalta, koska A ja B olivat 9.7.1984 sopineet asuinirtaimiston jaosta ja sitoutuneet olemaan jakoa moittimatta, ettei ollut syytä muuttaa ositusta näiltä osilta. Edelleen raastuvanoikeus on katsonut, että A:n ja B:n omistamien huvilarakennusten ja huvilairtaimiston arvo oli yhteensä 100.000 markkaa, eikä ole muuttanut osituspäätöstä näiltäkään kohdin. Sen sijaan raastuvanoikeus on katsonut, että edellä mainittu B:n maksama autolainan korko oli otettava osituksessa huomioon, ja sen vuoksi alentanut B:n A:lle suoritettavan tasingon 60.371,53 markaksi. Sen ohessa raastuvanoikeus on määrännyt, että A ja B saivat pitää jutusta aiheutuneet kulunsa vahinkonaan. Vaasan hovioikeuden tuomio 21.8.1987 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet jutun, on lausunut, ettei A ollut näyttänyt, että B:n postimerkkikokoelman arvo olisi ollut tavanomaisen harrastelijakokoelman arvoa suurempi. Näin ollen kokoelman oli katsottava kuuluneen koti-irtaimistoon, jonka jakamisesta A ja B olivat sopineet raastuvanoikeuden päätöksessä mainitulla sopimuksella. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan B oli suorittanut raastuvanoikeuden päätöksessä mainitun 6.487,15 markan koron sen jälkeen, kun osapuolet oli tuomittu osituksen perusteena olevaan asumuseroon, mutta kuitenkin ennen osituksen toimittamista. Korko oli syntynyt velasta, josta B oli yksin vastuussa. Koska B kuitenkin oli ottanut velan henkilöauton hankkimista varten ja kun A:lla oli ollut tähän autoon avio-oikeus, hovioikeus on katsonut, että korko oli raastuvanoikeuden päätöksessä mainituin tavoin otettava huomioon osituksessa. Näillä ja muutoin raastuvanoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla hovioikeus on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi sekä määrännyt, että jutun näin käyden asianosaiset saivat kärsiä oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 25.11.1987. A on valituksessaan toistanut esittämänsä vaatimukset ja pyytänyt asian palauttamista pesänjakajalle uutta ositustoimitusta varten. B on antanut pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Kysymyksessä oleva B:n autolainan korko kohdistuu asumuserotuomion ja osituksen väliseen aikaan. Tuona aikana autosta ei ole ollut osituksessa huomioon otettavaa tuloa. B:n ositettavien varojen vähennykseksi ei avioliittolain 99 §:n 1 momentin mukaan, sellaisena kuin se oli 23.9.1948 annetussa laissa, siten ole luettava sanottua korkoa. Muulta osalta A ei ole esittänyt syytä hovioikeuden tuomion muuttamiseen. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että B:n kanne hylätään autolainan korkoa koskevalta osalta, joten pesänjakajan toimittama ositus jää siis pysyväksi. Jutun näin päättyessä asianosaisten on itse vastattava täällä olleista kuluistaan. Eri mieltä olevan jäsenen lausunto Oikeusneuvos Ailio: Katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomiota. Velvoitan A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 1.200 markkaa. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio (eri mieltä), Jalanko, Ådahl, Mörä ja Paasikoski