KKO/1988/71

1988 false KKO:1988:71 Yhtiön luovutettua omaisuutensa konkurssiin konkurssipesä päätti lopettaa yhtiön tehtaan tuotannollisen toiminnan kokonaan ja irtisanoi kaikkien työntekijöitten työsopimukset päättymään samana päivänä, kun tehtaan toimintakin päättyi. Sen jälkeen yksinomaan konkurssihallintoon kuuluvaa realisoitavan omaisuuden hoitotyötä ei pidetty sellaisena työsopimuslain 53 §:n 2 momentissa tarkoitettuna muuna työnä, jota konkurssipesä olisi ollut velvollinen tarjoamaan ennen irtisanomista luottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle. TSL 53 § 2 mom L työsuojelun valvonnasta 11 § 4 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanteet Äänekosken kihlakunnanoikeudessa A, B ja C ovat 29.11.1985 Keski-Suomen Selluloosa Oy:n konkurssipesälle kukin erikseen tiedoksi toimituttamiensa haasteiden nojalla lausuneet työskennelleensä, A 18.2.1971, B 17.6.1974 ja C 2.11.1970 lukien yhtäjaksoisesti työsopimuslain 1 §:n tarkoittamassa työsuhteessa yhtiöön. Yhtiön luovutettua 7.2.1985 omaisuutensa konkurssiin konkurssipesän toimitsijamiehet olivat 29.5.1985 irtisanoneet kaikkien yhtiön palveluksessa olleiden työntekijöiden työsopimukset päättymään 4.9.

1. Konkurssipesän taholta oli
2. ja 4.9.1985 ilmoitettu useille työntekijöille, että he voivat jatkaa työsuhteitaan 5.
3. 1985 alkaen ja vielä tämänkin jälkeen yhtiön palvelukseen oli otettu aikaisemmin työssä olleita työntekijöitä. A on lausunut toimineensa pääluottamusmiehenä ja B on kertonut toimineensa työsuojeluvaltuutettuna. Työsuojelun valvonnasta annetun lain 11 §:n 4 momentin mukaan B:n työsopimuksen irtisanomisesta oli vastaavasti voimassa, mitä työsopimuslain 53 §:n 2 momentissa säädetään luottamusmiehen työsopimuksen irtisanomisesta. C puolestaan on kertonut toimineensa yhdysmiehenä eli työsopimuslain tarkoittamana luottamusmiehenä. Kun työ ei ollut kokonaan päättynyt, vaan heille kaikille olisi voitu järjestää muuta heidän ammattitaitoaan vastaavaa työtä, A, B ja C ovat katsoneet konkurssihallinnon menetelleen työsopimuslain 53 §:n 2 momentin vastaisesti irtisanoessaan heidän työsopimuksensa. Irtisanomisten vuoksi he olivat yhä työttöminä. Tämän vuoksi A, B ja C ovat vaatineet konkurssipesän velvoittamista suorittamaan heille korvauksina heidän työsuhteidensa laittomista irtisanomisista heidän kuuden kuukauden palkkojaan vastaavat määrät eli A:lle 46.899,48 markkaa, B:lle 44.608,20 markkaa ja C:lle 44.676 markkaa, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen haastepäivästä 29.11.1985 lukien sekä korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöspäivästä lukien. Kihlakunnanoikeuden päätös 3.4.1986 Konkurssipesän kiistettyä kanteet ja vaadittua korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kihlakunnanoikeus, joka on päättänyt käsitellä kanteet yhdistettyinä, on lausunut selvitetyksi, että Keski-Suomen Selluloosa Oy:n jouduttua konkurssitilaan konkurssipesän toimitsijamiehet olivat työsopimuslain 41 §:n perusteella irtisanoneet kaikkien yhtiön palveluksessa olleiden työntekijöiden, mukaan luettuna luottamusmiesten A:n ja C:n sekä työsuojeluvaltuutettu B:n työsopimukset siten, että ne kaikki olivat päättyneet 4.9.
4. Toimitsijamiehet olivat konkurssipesän edustajina 4.9.1985 alkaen tehneet työsopimuksia useiden henkilöiden kanssa konkurssipesän omaisuuden hoitoon liittyvistä tehtävistä, jotka olivat käsittäneet konkurssipesään kuuluvan kiinteistön ja tehtaan vartiointia sekä sen huolto- ja säilyttämistoimia. Tämän vuoksi ja koska yhtiön toiminta, jota konkurssipesä oli jatkanut kunnes 4.9.1985 alkanut työvuoro oli päättynyt seuraavana päivänä, oli tuona päivänä kokonaan päättynyt, eikä tämän jälkeen siis ollut ollut mitään työsopimuslain 53 §:n 2 momentissa tarkoitettua muuta työtä, jota olisi voitu järjestää A:lle, B:lle ja C:lle, ja kun konkurssipesän lukuun tapahtunutta sen omaisuuden hoitoa käsittävää työtä ei ollut pidettävä mainitussa pykälässä tarkoitettuna muuna työnä, kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteet ja velvoittanut A:n, B:n ja C:n yhteisvastuullisesti korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 9.000 markalla 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamispäivästä 3.4.1986 lukien. Vaasan hovioikeuden tuomio 2.4.1987 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A, B ja C olivat saattaneet jutun, on katsonut selvitetyksi, että A, B ja C olivat olleet työsuhteessa yhtiöön, A 18.2.1971 alkaen, B 17.6.1974 alkaen ja C 2.11.1970 alkaen. A oli toiminut yhtiön työntekijöiden pääluottamusmiehenä, B työsuojeluvaltuutettuna ja C yhdysmiehenä eli työsopimuslain tarkoittamana luottamusmiehenä. Yhtiö oli sittemmin 7.2.1985 kihlakunnanoikeudelle jätetystä hakemuksesta asetettu konkurssiin ja yhtiön konkurssipesä oli 29.5.1985 päivätyllä kirjeellään irtisanonut kaikkien yhtiön työntekijöiden, muun muassa A:n, B:n ja C:n työsopimukset päättymään 4.9.
5. Irtisanomisen syiksi konkurssipesä oli ilmoittanut työsopimuslain 41 §:n ja sen, että liiketoiminta tehtaalla oli päätetty lopettaa 4.9.
6. Tehtaan varsinainen tuotantotoiminta oli lopetettu 4.9.
7. Mainitun ajankohdan jälkeen tehtaalla oli suoritettu kihlakunnanoikeuden tarkoittamia erilaisia tehtaan sulkemisesta ja säilyttämisestä johtuvia töitä, kuten ikkunoiden ja ovien sulkemista ja tilkitsemistä, sähköasennuksia, tehdasalueen vartiointia, vaihto-omaisuuden kuljetusta ja lastausta, puutavaran kirjaamista ja vaunujen purkamista. Näihin tehtäviin konkurssipesä oli palkannut määräaikaisilla työsopimuksilla noin 20 tehtaan entistä työntekijää. Todistajina kuultujen X:n, Y:n ja Z:n mukaan A, B ja C olisivat selviytyneet ainakin osasta edellä lueteltuja töitä. Yhtiön tehtaan entiset työntekijät olivat 30.8.1985 miehittäneet tehtaan ilman konkurssipesän suostumusta ryhtyen vartioimaan sitä. Miehityksen tarkoituksena oli ollut estää tehtaan toiminnan kannalta välttämättömän omaisuuden siirtäminen pois tehtaan alueelta. Miehitys oli kestänyt 27.10.1985 saakka. A, B ja C olivat myös osallistuneet aktiivisesti tehtaan miehittämiseen. Koska luottamusmiehen irtisanomissuoja koski myös työsopimuslain 41 §:ssä säädettyjä irtisanomisperusteita, hovioikeus on katsonut, että konkurssipesällä ei ollut ollut oikeutta konkurssin johdosta irtisanoa A:n, B:n ja C:n työsopimuksia. Konkurssipesällä oli 4.9.1985 tapahtuneen tehtaan tuotantotoiminnan lakkauttamisen johdosta ollut taloudelliset ja tuotannolliset syyt työvoiman vähentämiseen. Hovioikeus on katsonut, että tällä perusteella ei kuitenkaan, ottaen huomioon työsopimuslain 53 §:n 2 momentin säännös, konkurssipesällä ollut ollut oikeutta A:n, B:n ja C:n työsopimusten irtisanomiseen, koska tehtaalta olisi ollut mahdollista järjestää heille heidän ammattitaitoaan vastaavaa työtä. Koska tehtaan miehittämistä oli kuitenkin pidettävä sellaisena työsopimuslain 43 §:n tarkoittamana tärkeänä syynä, jolla konkurssipesällä olisi ollut oikeus purkaa A:n, B:n ja C:n työsopimukset, hovioikeus on katsonut, että A:lla, B:llä ja C:llä ei ollut oikeutta vaatimiinsa korvauksiin. Tämän vuoksi hovioikeus on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen pysyväksi ja velvoittanut A:n ja hänen myötäpuolensa yhteisvastuullisesti korvaamaan konkurssipesän vastauskulut hovioikeudessa 750 markalla. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 2.7.
8. Konkurssipesä on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja samalla vaatinut korvausta vastauskuluista. A, B ja C ovat vaatineet kanteidensa hyväksymistä sekä konkurssipesän velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Konkurssipesä on päättänyt lopettaa yhtiön tehtaan tuotannollisen toiminnan kokonaan 4.9.1985 alkaen. Pesän toimitsijamiehet ovat sen johdosta 29.5.1985 irtisanoneet yhtiön kaikkien työntekijöiden, mukaan luettuna A:n, B:n ja C:n työsopimukset päättymään samana päivänä, kun tehtaan toimintakin lakkasi. A, B ja C ovat puolestaan yhdessä tehtaan muiden työntekijöiden kanssa ryhtyneet 30.8.1985 miehittämään tehdasta hovioikeuden tuomiosta ilmenevässä tarkoituksessa niin, että valtaus oli päättynyt 27.10.
9. Vastustaessaan kannetta konkurssipesä on muun ohella vedonnut siihen, että sillä olisi ollut oikeus miehityksen johdosta purkaa A:n, B:n ja C:n työsopimukset. Konkurssipesä ei voi vedota kerrottuun väitteeseensä, koska purkamisoikeutta olisi pitänyt työsopimuslain 44 §:n 1 momentin mukaan käyttää purkamisoikeuden raukeamisen uhalla viimeistään viikon kuluessa siitä, kun miehityksen päättymisestä saatiin tieto. Kuten kihlakunnanoikeuden päätöksessä lausutaan konkurssipesän lopetettua yhtiön tehtaan toiminnan kokonaan, jäljelle ei ole jäänyt mitään sellaista työsopimuslain 53 §:n 2 momentin tarkoittamaa muuta työtä, jota konkurssipesä olisi ollut velvollinen tarjoamaan luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetulle. Yksinomaan konkurssihallintoon kuuluvaa, realisoitavan omaisuuden hoitoon liittyvää työtä ei voida pitää sanotussa lainkohdassa tarkoitettuna muuna työnä. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion perustelut poistetaan ja asia jätetään perusteluineen kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. Hovioikeuden tuomitsema oikeudenkäyntikulukorvaus jää A:n, B:n ja C:n suoritettavaksi. A ja hänen myötäpuolensa velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle yhteisvastuullisesti korvaukseksi sillä täällä olleista vastauskuluista 1.500 markkaa. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Nikkarinen, Hil- tunen, af Hällström ja Rintala