KKO/1988/79

1988 false KKO:1988:79 Vakuutettu A oli kuollut alkoholimyrkytykseen. Vakuutusehtojen mukaan tapaturma oli äkillinen, ulkoinen, ruumiinvamman aiheuttava tapahtuma, joka sattui vakuutetun tahtomatta. Koska A omasta tahdostaan oli nauttinut alkoholia eikä alkoholimyrkytystä voitu pitää äkillisenä ulkoisena tapahtumana, hänen kuolemansa ei ollut johtunut tapaturmasta. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Helsingin raastuvanoikeuden päätös 25.3.1985 Raastuvanoikeus on B:n omasta puolestaan ja alaikäisen tyttärensä C:n holhoojana ajamasta kanteesta lausunut selvitetyksi, että B:n miehen ja C:n isän, Porista olleen A:n kuollessa 8.4.1984 oli hänen osaltaan ollut voimassa Henkivakuutusosakeyhtiö Kansan myöntämä työntekijäin ryhmähenkivakuutus. Vakuutusehtojen mukaan suoritettiin vakuutetun kuoltua tapaturmaisesti perussumman lisäksi tapaturmakorotus. Tapaturma oli vakuutusehtojen mukaan äkillinen, ulkoinen, ruumiinvamman aiheuttava tapahtuma, joka sattui vakuutetun tahtomatta. A:n kuolinsyynä oli alkoholimyrkytys. Koska hänen kuolemaansa sen vuoksi oli pidettävä vakuutusehtojen tarkoittamana tapaturmana, raastuvanoikeus on velvoittanut vakuutusyhtiön maksamaan B:lle ja C:lle työntekijäin ryhmähenkivakuutuksen mukaisena tapaturmakorotuksena 28.670 markkaa sekä korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa asiassa 5.000 markalla. Helsingin hovioikeuden tuomio 30.9.1987 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Henkivakuutusosakeyhtiö Kansa oli saattanut jutun, on ratkaisunsa perusteluiksi lausunut, että työntekijäin ryhmähenkivakuutuksen ehtojen 6.4 kohdan mukaan tapaturma oli äkillinen, ulkoinen, ruumiinvamman aiheuttava tapahtuma, joka sattui vakuutetun tahtomatta. Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen pöytäkirjan mukaan A:n peruskuolinsyynä oli ollut alkoholimyrkytys. Pöytäkirjassa olevassa lausunnossa oli lisäksi todettu, että mikään ei vastusta tapaturmaolettamusta. Raastuvanoikeudessa todistajana kuultu, A:n ruumiinavauksen suorittanut oikeuslääkäri oli kertonut kuolinmekanismista alkoholimyrkytyksessä sekä myrkytyksen luokittelusta tapaturmaiseksi seuraavaa. Ulkoapäin elimistöön tullut alkoholi aiheuttaa miltei poikkeuksetta aivokudoksen parantumattoman vaurion, joka joskus saattaa johtaa hengitys- ja verenkiertoelimistön toiminnan pysähtymiseen. Veren alkoholipitoisuus myrkytystapauksissa vaihtelee suuresti eli noin 2-6 promillea. Näin ollen alkoholia nauttiva henkilö ei voi olla selvillä siitä, millainen alkoholimäärä hänen kohdallaan aiheuttaa kuoleman. Vaihe, jossa alkoholipitoisuus nousee yli tappavan pitoisuuden, on suhteellisen äkillinen. Edellä esitetyn vuoksi henkilö joutuu tietoisesti tahdostaan riippumatta myrkytystilaan. A:n veren alkoholipitoisuus oli ennen kuolemaa ollut yli 5 promillea. A:lla ei ollut näytetty olleen itsemurhaaikeita, vaan hän oli nauttinut alkoholia humaltumistarkoituksin. Vakuutusyhtiö ei ollut näyttänyt, että A:n kuolema ei olisi ollut tapaturmainen. A:n kuoleman oli katsottava johtuneen työntekijäin ryhmähenkivakuutusehtojen 6.4 kohdan mukaisesta tapaturmasta. Vakuutusyhtiö oli näin ollen velvollinen suorittamaan B:lle ja C:lle raastuvanoikeuden päätöksessä mainitun tapaturmakorotuksen. Tämän vuoksi hovioikeus ei ole muuttanut raastuvanoikeuden päätöksen lopputulosta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Henkivakuutusosakeyhtiö Kansalle on myönnetty valituslupa 17.12.1987. B on omasta puolestaan ja C:n holhoojana antanut häneltä pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut A on omasta tahdostaan nauttinut alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ollut yli 5 promillea. Alkoholimyrkytystä sinänsä ei voida pitää vakuutusehdoissa tarkoitettuna äkillisenä ulkoisena tapahtumana. Kun asiassa ei ole näytetty A:n kuolemaan liittyvän muutakaan äkillistä ulkoista tapahtumaa, hänen kuolemansa ei voida katsoa johtuneen tapaturmasta. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomio kumotaan. B:n ja C:n kanne hylätään ja Henkivakuutusosakeyhtiö Kansa vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaan vakuutusyhtiö ei saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Asian laadun vuoksi vakuutusyhtiö saa pitää täällä olleet oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Nybergh, af Hällström ja Tulenheimo-Takki