KKO/1988/96

1988 false KKO:1988:96 Kalastuskunnan tehtäviin kuului, kalastuslain 48 §:n 1 momentti huomioon ottaen, osakkaittensa yhteisen edun valvojana kokouksessaan päättää kalastuksen rajoittamisesta kalastuskunnan vesialueilla. Kalastuskunnan kokouksessa tehty päätös, jolla oli kielletty troolikalastuksen harjoittaminen, kumottiin perusteettomana. KalastusL 32 § 3 mom KalastusL 37 § 2 mom KalastusL 48 § 1 mom ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Suonenjoen kihlakunnanoikeudessa A on Horontaipaleen kalastuskunnalle 27.9.1984 ja 4.4.1985 tiedoksi toimitettujen haasteiden nojalla ja kannetta kehittäessään kertonut, että kalastuskunta oli 20.6.1984 pidetyssä kalastuskunnan ylimääräisessä kokouksessa päättänyt kieltää troolikalastuksen kalastuskunnan vesialueilla, vaikka aikaisemmin 11.4.1984 pidetyssä kalastuskunnan vuosikokouksessa troolikalastus oli päätetty sallia. Kieltopäätös oli tehty virheellisessä järjestyksessä. Se oli myös kalastuskunnan sääntöjen vastainen, koska troolikalastus oli vuosikokouksessa sallittu eikä sitä saman kalastuskauden aikana saanut enää kieltää. Vuosikokouksessa troolimaksun suuruudeksi oli vahvistettu 300 markkaa, minkä A oli 9.5.1984 kalastuskunnalle suorittanut saaden maksusta kuitin, jossa oli maininta luvasta kalastaa troolilla. Kieltopäätös loukkasi A:n oikeutta kalastuskunnan osakkaana, koska se kohdistui ainoastaan A:han, joka harjoitti troolilla kalastusta ammatikseen. Päätös oli lisäksi kalastuslain vastainen sikäli, että se rajoitti kalastuslain 1 §:ssä mainittua pyrkimystä harjoittaa kalastusta tarkoituksin saavuttaa vesialueiden mahdollisimman suuri pysyvä tuottavuus. Kalastuslain 67 §:n mukaisesti tehdystä A:n oikaisuvaatimuksesta kalastuskunta oli 1.8.1984 pitänyt ylimääräisen kokouksen, jossa aiempi lainvastainen troolauksen kieltävä päätös oli pysytetty voimassa. Myös 1.8.1984 tehty päätös oli syntynyt lainvastaisessa järjestyksessä ja se oli kalastuskunnan sääntöjen ja kalastuslain vastainen samalla tavoin kuin 20.6.1984 pidetyssä kokouksessa tehty päätös. Kalastuskunta oli jälleen 14.1.1985 pidetyssä ylimääräisessä kokouksessaan päättänyt kieltää troolikalastuksen. Päätös oli syntynyt virheellisessä järjestyksessä ja kalastuskunnan sääntöjen vastaisesti. Myös tämä päätös loukkasi A:n oikeutta kalastuskunnan osakkaana, koska sillä estettiin A:ta käyttämästä lain mukaista oikeuttaan kalastaa kalastuskunnan vesialueilla. A:n oikaisuvaatimuksesta kalastuskunta oli päättänyt 8.3.1985 pidetyssä vuosikokouksessaan jättää 14.1.1985 pidetyn kokouksen päätöksen voimaan. Myöskään sanottu vuosikokouksessa tehty päätös ei ollut syntynyt laillisessa järjestyksessä. Se oli tehty kalastuskunnan sääntöjen vastaisesti ja sekin loukkasi A:n oikeutta kalastuskunnan osakkaana. Sen vuoksi ja kun pyyntirajoituksista päättäminen kalastuslain 37 §:n 2 momentin mukaan kuului kalatalouden aluehallinnosta vastaavalle kalastuspiirille eikä kalastuskunnalle, A on vaatinut, että Horontaipaleen kalastuskunnan 20.6.1984, 1.8.1984, 14.1.1985 ja 8.3.1985 pidetyissä kokouksissa tehdyt troolikalastuksen kieltämistä koskevat päätökset kumottaisiin. Vastaus Horontaipaleen kalastuskunta on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Kalastuskunta on katsonut, että sillä oli kalastuslain mukaan mahdollisuus kieltää määrätynlaisen pyydyksen käyttäminen alueillaan tai vaikkapa kalastus kokonaankin. Kanteessa tarkoitetut kalastuskunnan kokousten päätökset olivat syntyneet laillisessa järjestyksessä. Troolikalastuksen kieltäminen ei loukannut kenenkään kalastuskunnan osakkaan etua tai oikeutta, koska se kohdistui samalla tavoin kaikkiin osakkaisiin ja kiellolla oli tarkoitettu turvata muu vesialueilla harjoitettu osittain ammattimainen kalastus. Kihlakunnanoikeuden päätös 10.5.1985 Kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että Horontaipaleen kalastuskunta oli vuosikokouksessaan 11.4.1984 määrännyt troolimaksun suuruudeksi 300 markkaa. A oli 9.5.1984 suorittanut kalastuskunnalle troolimaksuna ajalta 9.5.-31.12.1984 300 markkaa ja harjoittanut kalastuskunnan vesialueilla troolausta. Kalastuskunta oli ylimääräisessä kokouksessaan 20.6.1984 päättänyt kieltää troolikalastuksen kalastuskunnan vesialueilla. Kalastuskunta oli edelleen ylimääräisessä kokouksessaan 1.8.1984 päättänyt, ettei se muuttanut kantaansa troolikalastuksen kieltävään päätökseen. Vielä kalastuskunta oli ylimääräisessä kokouksessaan 14.1.1985 päättänyt olla troolikalastuksen kiellon kannalla. Kalastuskunta oli sitten vuosikokouksessaan 8.3.1985 A:n oikaisuvaatimuksen johdosta päättänyt jättää 14.1.1985 pidetyn kokouksen asiaa koskevan päätöksen voimaan. Kihlakunnanoikeus on katsonut, että kaikki mainitut troolikalastuksen kieltämistä tarkoittavat päätökset olivat syntyneet laillisessa järjestyksessä ja ettei päätöksiä ollut muullakaan perusteella pidettävä lain tai asetuksen vastaisina eikä myöskään sellaisina, että ne loukkasivat A:n oikeuksia kalastuskunnan osakkaana. Siten troolikalastus oli huomioon ottaen kalastuslain ja kalastusasetuksen sekä kalastuskunnan sääntöjen määräykset tullut laillisella tavalla kielletyksi. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan Horontaipaleen kalastuskunnan oikeudenkäyntikulut 5.500 markalla 16 prosentin korkoineen 10.5.1985 lukien. Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 16.4.1987 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on lausunut, että kalastuslain 37 §:n 2 momentin mukaan kalastuspiiri voi tietyllä vesialueella vallitsevien erityisten olosuhteiden tai tärkeiden kalakannan hoitoon liittyvien näkökohtien edellyttäessä määräajaksi kieltää tietynlaisen pyydyksen tai kalastustavan käyttämisen sanotulla vesialueella. Lain 32 §:n 3 momentin mukaan kalastusalueen valtuuskunta voi määräajaksi kieltää muutoin luvallisen pyydyksen käyttämisen tai sitä rajoittaa lain 1 §:ssä mainittujen tavoitteiden saavuttamisen sitä erityisesti vaatiessa. Kalastuslain 48 §:n 1 momentin mukaan kalastuskunnan tuli järjestää alueellaan kalastuksen harjoittaminen ja kalakannan hoito, jollei jokin asia kuulunut kalastusaluehallinnon alaan tai viranomaisen käsiteltäviin. Kun kalastustavan tai pyydyksen käyttämisen kieltämisoikeus selostetuin tavoin kuului kalastusalueen valtuuskunnalle tai kalastuspiirille, ei kalastuskunta voinut kysymyksenalaisesta kiellosta päättää. Kalastuskunta ei ollut määrännyt pyydysyksiköitä troolille eikä ollut olemassa luetteloa kalastuskunnan osakkaiden vesialueosuuksista. Näyttämättä oli jäänyt, että A:lla ei näistä syistä tai muutoinkaan olisi ollut oikeutta kalastaa troolilla. Näin ollen hovioikeus on todennut, että Horontaipaleen kalastuskunta oli 20.6.1984 ja 14.1.1985 troolikalastuksen kieltopäätöksen tehdessään ja 1.8.1984 ja 8.3.1985 kieltopäätöksen pysyttäessään ylittänyt toimivaltansa sekä tehnyt kaikki nuo päätökset muutenkin perusteettomasti. Sen vuoksi ja koska A:lle lisäksi oli 9.5.1984 annettu kalastuslupa troolille ajaksi 9.5.-31.12.1984, hovioikeus, kumoten kihlakunnanoikeuden päätöksen, on julistanut pätemättömiksi kalastuskunnan 20.6.1984, 1.8.1984 ja 14.1.1985 pidetyissä ylimääräisissä kokouksissa sekä 8.3.1985 pidetyssä vuosikokouksessa tehdyt päätökset, joilla troolikalastus kalastuskunnan vesialueilla oli kielletty. A on vapautettu suorittamasta kalastuskunnalle maksettavaksi tuomittua oikeudenkäyntikulujen korvausta 5.500 markkaa korkoineen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 3.9.1987. Kalastuskunta on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan sekä A:n velvoittamista korvaamaan kalastuskunnan oikeudenkäyntikulut 1.000 markalla. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen sekä vaatinut valituksen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Kalastuslain 48 §:n 1 momentin mukaan kalastuskunnan tulee, jollei jokin asia kuulu kalastusaluehallinnon alaan tai viranomaisen käsiteltäviin, järjestää alueellaan kalastuksen harjoittaminen ja kalakannan hoito ottamalla muun muassa huomioon, mitä lain 1 ja 2 §:ssä on säädetty. Kalastusalueen valtuuskunta voi lain 32 §:n 2 momentin mukaan määräajaksi kieltää jonkin pyydyksen käyttämisen tai sitä rajoittaa, jos lain 1 §:ssä mainittujen tavoitteiden saavuttaminen sitä erityisesti vaatii. Kalastuspiiri puolestaan voi lain 37 §:n 2 momentin mukaan määräajaksi kieltää jonkin pyydyksen tai kalastustavan käyttämisen tietyllä vesialueella, mikäli siellä vallitsevat erityiset olosuhteet tai tärkeät kalakannan hoitoon liittyvät näkökohdat sitä edellyttävät. Sekä kalastusalueen valtuuskunnan että kalastuspiirin osalta on siis asetettu erityiset edellytykset ja rajoitukset asiaan puuttumiselle. Näin jää tilanteita, joissa ehkä tarvittavista pyyntirajoituksista määrääminen ei kuulu kalastusaluehallinnon alaan eikä viranomaisen toimivaltaan. Kalastuslain 48 §:n 1 momentissa mainittu rajoitus ei siis tällöin estä kalastuskuntaa ryhtymästä sille kuuluvien velvollisuuksien edellyttämiin toimenpiteisiin. Kalastuslain 3 §:n 1 momentin mukaan muodostavat useille kiinteistöille yhteisesti kuuluvan kalaveden osakkaat kalastuskunnan. Yhteisen kalaveden käytöstä ja hoidosta huolehtivana yhteisönä kalastuskunnan on valvottava osakkaittensa yhteistä etua ja pidettävä huolta siitä, ettei kukaan heistä pääse hyötymään kalaveden käytöstä muiden kustannuksella. Valvoessaan yhteistä etua kalastuskunnalla on oikeus tarvittaessa ryhtyä myös pyyntiä rajoittaviin toimenpiteisiin, jos kalastuskunnan vesialueiden mahdollisimman suuri pysyvä tuottavuus taikka näiden alueiden kalakantojen järkiperäinen hyväksikäyttö, hoito tai lisääminen sitä edellyttävät. Edellä mainituilla perusteilla Horontaipaleen kalastuskunnalla on ollut oikeus ottaa käsiteltäväkseen ja ratkaistavakseen puheena oleva troolikalastuksen kieltämistä koskeva asia. Horontaipaleen kalastuskunnan 11.4.1984 pidetyssä vuosikokouksessa, jossa on määrätty troolauksesta perittävän maksun suuruus, on kalastusta ammattinaan harjoittavalle A:lle samalla myönnetty lupa harjoittaa troolikalastusta kalastuskunnan vesialueilla. Jutussa ei ole esitetty selvitystä siitä, että näiden vesialueiden mahdollisimman suuri pysyvä tuottavuus taikka niiden kalakantojen järkiperäinen hyväksikäyttö, hoito tai lisääminen olisivat vaatineet troolikalastuksen kieltämistä. A:lle myönnetyn luvan ja sen perusteella harjoitetun kalastuksen ei muutoinkaan ole näytetty olevan kalastuslain vastaisia. Ei myöskään ole selvitystä siitä, että kalastuskunnalla olisi osakkaittensa yhteisen edun valvojana ollut aihetta kieltää A:ta harjoittamasta troolikalastustaan. Hovioikeuden tuomiossa mainitut kalastuskunnan kokousten päätökset, joilla häneltä on kielletty oikeus tuohon kalastukseen kalastuskunnan vesialueilla ja pysytetty kielto voimassa, ovat siis perusteettomia. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian laadun vuoksi A saa pitää hänelle vastauksen antamisesta täällä aiheutuneet kulut vahinkonaan. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Takala, Nikka- rinen, Riihelä ja Lindholm