KKO/1988/97

1988 false KKO:1988:97 A oli alioikeudessa tuomittu useista rikoksista yhdistettyyn vankeusrangaistukseen. Kun jutun jakamiseen ei ollut hänen etuaan silmällä pitäen erityistä syytä, hovioikeuden ei olisi pitänyt palauttaa juttua vain eräiden rikosten osalta. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Savonlinnan raastuvanoikeuden päätös 6.3.1986 Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän ja asianomistajan Savonlinnasta olevan kauppiaan B:n syytteestä, kuultuaan asianomistajana Savonlinnasta olevaa Oy Koneliike A.J. Viljakaista sekä varattuaan Savonlinnasta olevalle johtajalle C:lle, Puumalasta olevalle kauppiaalle D:lle sekä Savonlinnasta olevalle parturi-kampaajalle E:lle tilaisuuden tulla kuulluiksi asianomistajina, lausunut selvitetyksi, että A oli: 1) Alkuvuodesta 1985 Savonlinnassa ja Puumalassa, hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, erehdyttänyt C:n ja D:n merkitsemään nimikirjoituksensa 60.000 markan määräiseen vekseliin ilmoittamalla käyttävänsä vekselin erään aikaisemman C:n asettaman ja D:n siirtämän samanmääräisen vekselin uudistamiseen ja jättämällä aikaisemman vekselin uudistamatta ja luovuttamalla uudistamista varten saamansa vekselin eräälle henkilölle ja siten aiheuttanut C:lle ja D:lle rahan tappion. 2) 7.5.1985 Savonlinnassa, hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, salaamalla sen, että kiinteistö oli ulosmitattu A:n veloista, erehdyttänyt B:n vuokraamaan A:lta tämän omistaman tilan Savonlinnan kaupungissa 1.700 markan kuukausivuokrasta. B:n maksettua vuoden vuokran 20.400 markkaa etukäteen, kiinteistö oli myyty pakkohuutokaupalla 7.8.

1. A oli siten, kun B oli saanut asua kiinteistöllä vain osan sovitusta vuokrakaudesta, aiheuttanut B:lle 13.600 markan vahingon. B:lle aiheutetun vahingon määrä huomioon ottaen asianhaarat olivat olleet erittäin raskauttavat. 3) 15.3.1985 Savonlinnassa, hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, maksukyvyttömyytensä salaamalla erehdyttänyt E:n myymään A:lle 2.150 markan hintaisen hiuslisäkkeen. A oli jättänyt hiuslisäkkeen maksamatta ja myöhemmin palauttanut sen. A oli siten aiheuttanut E:lle, kun hiuslisäkkeen jälleenmyyntiarvo oli enintään 1.000 markkaa, 1.150 markan vahingon. 4) Rantasalmella, sitten kun asianomainen ulosottoviranomainen oli 17.5.1985 ulosmitannut A:lta Scholze -merkkisen pianon ja Upo -merkkisen pakastimen, 17.5.-20.8.1985 välisenä aikana tahallansa ryhtynyt mainittuun omaisuuteen siirtämällä sen kiinteistöltä, jolla se ulosmitattaessa oli. 5) 1.8.1985 Parikkalassa, hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, salaamalla sen, että kiinteistö oli ulosmitattu A:n veloista, erehdyttänyt Mäntsälästä olevan eläkeläisen F:n vuokraamaan A:lta tämän omistaman toisen tilan Savonlinnan kaupungissa 1.000 markan kuukausivuokrasta. F oli 1.8.1985 maksanut puolen vuoden vuokran 6.000 markkaa etukäteen. A oli siten aiheuttanut F:lle 6.000 markan vahingon. 6) 27.5.1985 Rantasalmella, hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, ulosottomiehen tiedustellessa hänen omistamansa henkilöauton omistusoikeutta esittämällä auton luovutustodistuksen, jonka mukaan hän oli myynyt auton, kavaltanut velkojilta omaisuutta, kun ulosotto oli ollut tulossa. 7) 30.5.1985 Mikkelissä, hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, maksukyvyttömyytensä salaamalla erehdyttänyt Oy Koneliike A.J. Viljakaisen henkilökunnan myymään A:lle 72.700 markan hintaisen henkilöauton MHC-
2. A oli luovuttanut kaupantekotilaisuudessa kauppahinnan osasuorituksena 30.700 markan arvoisen henkilöauton ja maksanut 12.000 markkaa sekä luvannut maksaa loppukauppahinnan 30.000 markkaa 14.6.
3. A oli jättänyt loppukauppahinnan 30.000 markkaa maksamatta ja rekisteröinyt auton toisen henkilön nimiin. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on rikoslain 16 luvun 17 §:n 2 momentin ja 36 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla tuominnut A:n 1) petoksesta 4 kuukaudeksi, 2) erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa tehdystä petoksesta 1 vuodeksi, 3) petoksesta 1 kuukaudeksi, 4) ryhtymisestä ulosmitattuun tavaraan 2 kuukaudeksi, 5) petoksesta 6 kuukaudeksi, 6) petoksesta 7 kuukaudeksi ja 7) petoksesta 6 kuukaudeksi vankeuteen ja yhdistänyt rangaistukset 1 vuodeksi 8 kuukaudeksi 20 päiväksi vankeutta, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on vähennetty vapaudenmenetysaikaa 6.-11.9.1985 vastaavat 6 päivää. Lisäksi A on velvoitettu suorittamaan B:lle korvaukseksi vuokrasuhteen ennenaikaisesta päättymisestä aiheutuneesta vahingosta 13.600 markkaa 16 prosentin korkoineen 6.6.1985 lukien ja oikeudenkäyntikuluista 200 markkaa 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien. A on velvoitettu vielä korvaamaan valtiolle sen varoista suoritetut todistelukustannukset 59 markkaa 80 penniä. Itä-Suomen hovioikeuden päätös 10.3.1987 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A valittamalla oli saattanut jutun, on lausunut, että A oli raastuvanoikeuden päätöksen 1 kohdassa tarkoitetussa tilaisuudessa erehdyttänyt C:n ja D:n merkitsemään nimikirjoituksensa kysymyksessä olevaan vekseliin, C:n asettajaksi ja D:n siirtäjäksi salaamalla heiltä, että hän vastoin C:n ja D:n kanssa tekemäänsä sopimusta käyttää vekseliä raastuvanoikeuden päätöksessä mainitun aikaisemman vekselin uudistamiseen luovuttaisi sen eräälle kolmannelle henkilölle vakuudeksi 25.000 markan velastaan. Sanottu henkilö oli sittemmin luopunut vekselioikeudestaan. A oli kuitenkin menettelyllään aiheuttanut C:lle ja D:lle 25.000 markan tappion vaaran. Asianhaarat eivät 2 kohdassa kerrotussa petoksessa, ottaen huomioon aiheutetun vahingon määrä ja muut rikoksen teossa ilmenneet seikat, olleet olleet erittäin raskauttavat. Asiakirjoista ei ilmennyt, että F:ää olisi 5 kohdan osalta kuultu oikeudenkäynnissä tai että hänet olisi haastettu asianomistajana kuultavaksi. Raastuvanoikeuden ei olisi tullut tältä osin ratkaista juttua varaamatta F:lle tilaisuutta tulla jutussa asianomistajana kuulluksi. Raastuvanoikeuden päätöksen 6 kohdasta ei ilmennyt eikä jutussa ollut esitetty edes selvitystä siitä, ketkä velkojat olivat A:n menettelyn johdosta jääneet vaille täyttä suoritusta saamisistaan. Raastuvanoikeuden ei näin ollen olisi tullut tältä osin ratkaista juttua vaatimatta virallista syyttäjää esittämään selvityksen sanotuista velkojista ja varaamatta heille tilaisuutta tulla jutussa asianomistajina kuulluiksi. A oli 7 kohdassa tarkoitetussa tilaisuudessa raastuvanoikeuden toteamin tavoin erehdyttänyt Oy Koneliike A.J. Viljakaisen myymään hänelle kysymyksessä olevan auton ja siten aiheuttanut yhtiölle 30.000 markan tappion. Näillä perusteilla hovioikeus on 2 kohdan osalta muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä siten, että A rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla tuomittiin raastuvanoikeuden hänen syykseen lukeman rikoksen ja siitä tuomitseman rangaistuksen asemesta petoksesta 7 kuukaudeksi vankeuteen. Kohtien 5 ja 6 osalta hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja palauttanut jutun näiltä osin raastuvanoikeuteen, jonka tuli, palautuspäätöksen saatua lainvoiman, ottaa se ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväksi ja, huomioon ottaen palauttamisen syyn, siinä laillisesti menetellä. Muilta osin raastuvanoikeuden päätös on jäänyt pysyväksi. Jutussa tuomitut vankeusrangaistukset on yhdistetty 11 kuukaudeksi 10 päiväksi vankeutta, mistä rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on vähennetty raastuvanoikeuden päätöksessä mainitut 6 päivää. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Korkein oikeus on 10.6.1987 myöntänyt A:lle valitusluvan ja samalla määrännyt, ettei hovioikeuden tuomiota ollut toistaiseksi pantava täytäntöön. Savonlinnan kaupunginviskaali Maija Auvinen virallisena syyttäjänä on vastannut A:n muutoksenhakemukseen. B ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Perustelut Rangaistusten yhdistämistä koskevien rikoslain 7 luvun säännösten soveltaminen ja keskenään yhdistettävien rangaistusten täytäntöönpano tuomitun asemaa silmälläpitäen vaativat, että samalla kertaa tuomioistuimen tutkittaviksi saatetut, samaa vastaajaa vastaan ajetut syytteet rikoksista, joista saattaa seurata vankeusrangaistus, tutkitaan ja ratkaistaan yleensä yhdessä. Tästä voidaan poiketa vain, jos se vastaajan edun kannalta tai muusta erityisestä syystä katsotaan välttämättömäksi. Nyt esillä olevassa A:ta vastaan ajetussa rikosasiassa ei ole ilmennyt tällaista erityistä syytä jutun jakamiseen siten, että se on palautettu kahden syytekohdan osalta ja ratkaistu erikseen muiden syytekohtien osalta. Päätöslauselma Jutun palauttamista koskevalta osalta hovioikeuden päätöstä ei muuteta. Siltä osin kuin A:ta vastaan ajetut syytteet on ratkaistu ja A on velvoitettu suorittamaan korvauksia B:lle ja valtiolle hovioikeuden päätös kumotaan ja juttu palautetaan näiltäkin osin Savonlinnan raastuvanoikeuteen, jonka on otettava juttu kokonaisuudessaan ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväkseen. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Nikka- rinen, Hiltunen ja Rintala