KKO/1989/104

1989 false KKO:1989:104 A:lle asetetun tavallisen velkakirjan maksamisen vakuudeksi oli vahvistettu kiinnitys velallisen kiinteistöön. A siirsi velkakirjan haltijalle vakuudeksi ja kiinteistön uusi omistaja otti vastatakseen velkakirjan sisällön maksamisesta ja antoi suostumuksensa siirtoon. Kiinnitys ei ollut lakannut olemasta voimassa, vaan velkakirjan uudella haltijalla oli kiinteistön pakkohuutokaupassa kiinnitykseen perustuva etuoikeus maksun saantiin. ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Velkojainluettelo kiinteistön pakkohuutokaupassa Iisalmen kaupunginvouti oli 24.6.1987 toimittanut Kyläpalvari Ky:ltä ulosmitatun Iisalmen kaupungin Ulmalan kylässä olevan Verstaalan tilan RN:o 4:56 pakkohuutokaupan. Kaupunginvouti oli velkojainluetteloon merkinnyt etuoikeusjärjestyksessä numerolle 4 ennen Kehitysaluerahasto Oy:n valvomaa saatavaa Suomen Yhdyspankki Oy:n velkojainkuulustelussa valvoman velkakirjan perusteella saatavana pääomaa 29.000 markkaa ja korkoa kolmelta vuodelta 8.700 markkaa. Mainitun velkakirjan sisällön maksamisesta oli 17.10.1973 Iisalmen kiinteistötuomarin kiinnitysasiainpöytäkirjan 513 §:n kohdalla vahvistettu kiinnitys Verstaalan tilaan Kehitysaluerahasto Oy:lle vakuudeksi. Kiinnitys oli 15.9.1983 kiinnitysasiainpöytäkirjan 673 §:n kohdalla uudistettu. Kehitysaluerahasto Oy oli 29.5.1981 siirtänyt tuon sille alkuaan maksettavaksi määrätyn velkakirjan sen haltijalle vakuudeksi. Kiinteistön uusi omistaja oli 12.6.1981 ottanut vastatakseen velkakirjan sisällöstä ja suostunut siihen, että velkakirja voitiin siirtää haltijalle maksettavaksi. Kehitysaluerahasto Oy:n vaatimukset Iisalmen maistraatissa Kehitysaluerahasto Oy on hakiessaan valittamalla muutosta velkojainluetteloon lausunut, että velkakirja oli aikanaan ollut sillä erään toisen velallisen velan vakuutena ja ettei tämä nimennäisvelkakirja enää siirron jälkeen tuottanut uudelle velkojalle samaa kiinnitykseen perustuvaa etuoikeutta kuin alkuperäisellä velkojalla oli ollut, koska kiinnitys oli rauennut samalla kun siihen liittyvä saaminen oli lakannut. Sen vuoksi Kehitysaluerahasto Oy on vaatinut, että pankin valvonta velkojainluettelon 4 kohdan osalta poistettaisiin. Maistraatin päätös 17.9.1987 Maistraatti on, kuultuaan kaupunginvoutia ja pankkia, lausunut, ettei puheena olevan velkakirjan maksamisen vakuudeksi vahvistetun kiinnityksen ollut katsottava rauenneen Kehitysaluerahasto Oy:n siirtäessä kiinteistön omistajan suostumuksella velkakirjan haltijalle vakuudeksi ja kiinteistön omistajan siten pantatessa velkakirjan uuden velkansa vakuudeksi, vaan kiinnityksen oli samalla tavoin kuin alunperin juoksevaksi asetetun velkakirjan maksamisen vakuudeksi vahvistetun kiinnityksen katsottava säilyttäneen entisen etuoikeutensa. Tämän vuoksi maistraatti on hylännyt Kehitysaluerahasto Oy:n valituksen. Itä-Suomen hovioikeuden päätös 26.1.1988 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Kehitysaluerahasto Oy oli saattanut asian, on pysyttänyt maistraatin päätöksen. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 25.3.1988. Kehitysaluerahasto Oy on uudistanut vaatimuksensa, että velkojainluettelon 4 kohtaan merkitty pankin valvonta oli perusteettomana poistettava ja velkojainluetteloa vastaavasti muutettava. Pankki on antanut pyydetyn vastauksen. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 25.9.1989 Perustelut Kiinteistöön vahvistettu kiinnitys ei lakkaa olemasta voimassa sen vuoksi, että sitoumus, jonka maksamisen vakuudeksi kiinnitys on myönnetty, on täytetty tai muulla tavalla lakannut olemasta voimassa, ellei kiinnitystä kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetun asetuksen 30 §:ssä säädetyin tavoin kuoleteta. Kehitysaluerahasto Oy:n luovutettua siirtämänsä velkakirjan sen sisällön maksamisen vakuudeksi vahvistettua kiinnitystä ei ole kuoletettu, joten kiinnitys on jäänyt edelleen voimaan. Kiinnitys on sittemmin uudistettu entisin etuoikeuksin. Näin ollen pankilla velkakirjan haltijana on kiinnitykseen perustuva etuoikeus maksun saantiin Verstaalan tilan pakkohuutokaupassa. Päätöslauselma Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Jalanko, Leh- tonen, af Hällström ja Tulenheimo-Takki