1989 false KKO:1989:105 Hovioikeus ei saanut riita-asiassa, jossa sovinto oli sallittu, hylätä kannetta sellaisen seikan perusteella, johon vastaaja ei ollut vedonnut. ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA Kanne Lavian kihlakunnanoikeudessa A on Oy W. Rosenlew Ab:lle 5.7.1985 toimitetun haasteen nojalla lausunut, että yhtiön palveluksessa olleet työntekijät olivat 8.3.1985 ajaneet moottorikelkalla A:n Kiikoisten kunnan Niemenmaan kylässä omistamalla Mäkisen tilalla RN:o 2:24 olevalle sähkömuuntajalle ilmeisesti korjaus- ja huoltotöihin. Moottorikelkka oli katkaissut kiinteistöllä olevan hevosaitauksen paimenlangan tai painanut langan lumen pintaan. Näin syntyneestä aukosta oli Safir-Talli Oy:n omistama Sipriina niminen lämminveritamma päässyt vapaaksi ja valtoimenaan ollessaan pudonnut ojaan ja loukkaantunut. Hevonen oli sen vuoksi jouduttu toimittamaan eläinlääkärin tutkittavaksi. Lääkäri oli todennut, että hevosen oikean etujalan pinnallinen koukistajajänne oli vaurioitunut ulkoreunastaan keskikohdalta. Tämän vuoksi A, jolle SafirTalli Oy oli siirtänyt oikeutensa korvaukseen hevosen vammautumisesta, on vaatinut Oy W. Rosenlew Ab:n velvoittamista suorittamaan hänelle korvaukseksi paimenlangan katkeamisesta 500, hevosen vammautumisesta aiheutuneista lääkekuluista ja eläinlääkärin palkkioista 465 ja hevosen kuljetuksesta kolme kertaa eläinlääkäriin Kiikoisista Tampereelle 504 markkaa. Lisäksi A on vaatinut korvausta hevosen hoitamisesta viideltä kuukaudelta 7.500 ja hevosen arvonalennuksesta 15.000 markkaa. Kaikille korvauserille A on vaatinut 16 prosentin koron 5.7.1985 lukien. Vielä A on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. Kihlakunnanoikeuden päätös 13.8.1987 Oy W. Rosenlew Ab:n vastustettua kannetta kihlakunnanoikeus, jonne Turun hovioikeus oli 3.10.1986 antamallaan päätöksellä palauttanut jutun, on katsonut selvitetyksi, että Oy W. Rosenlew Ab:n palveluksessa olevat työntekijät olivat 8.3.1985 moottorikelkalla ajaneet kanteessa mainitulla Mäkisen tilalla olevan hevosaitauksen sähköpaimenlangan yli kohdalta, jossa todistajana kuullun X:n kertoman mukaan paimenlanka oli ollut lumen sisällä näkymättömissä. Noin 20 minuutin kuluttua X oli ajanut samaa uraa pitkin takaisin jälleen paimenlangan yli, jota hän ei ollut havainnut urassa. Kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen luotettavasti selvittämättä, että tämä moottorikelkalla lumen sisässä olleen paimenlangan yliajaminen oli aiheuttanut langan katkeamisen ajouran kohdalta, minkä vuoksi korvausvaatimus paimenlangan korjauksen osalta on hylätty perusteettomana. Paimenlangan rajaamassa hevosaitauksessa oli ollut SafirTalli Oy:n omistama Sipriina niminen hevonen laitumella. Hevonen oli moottorikelkan noin puolen metrin levyistä ajouraa pitkin päässyt laitumen ulkopuolelle kuljettuaan aika vahvan lumikerroksen läpi paikalla olevaan ojaan. Tämän jälkeen hevonen oli palannut samoja jälkiä ajouraa pitkin laitumelleen, jolloin todistajana kuultu Z oli havainnut hevosen ontuvan. Todistajana kuultu Kiikoisten kunnan eläinlääkäri oli kertonut käyneensä hevosta katsomassa 5-6 tuntia tämän tapauksen jälkeen, jolloin hän oli todennut hevosen oikeassa etujalassa polven ja vuohisen välissä säären jänteen keskivaiheilla sivulla vähäisen kohouman. Kohouman kohdalla ei kuitenkaan ollut näkynyt nahan rikkoutumaa. 13.3.1985 lähtien hevosen oikean etujalan vammaa oli hoitanut eläinlääketieteen lisensiaatti Z, joka todistuksessaan 12.8.1985 oli kertonut hoitaneensa hevosen oikean etujalan pinnallista koukistajajännettä ensimmäisen kerran 13.3.1985 ja siitä lähtien useaan otteeseen kevään ja kesän aikana
- Hän oli todennut todistuksessaan, että kliiniset löydökset vastasivat omistajan kertomaa tapahtumasta. Jänne oli revähtänyt keskiosastaan ja paraneminen oli tapahtunut erittäin hitaasti. Täydellistä paranemista täysin ennalleen ei tuon laajuisissa jännerevähtymissä tapahtunut koskaan ja jännekudoksen sisälle jäi sidekudosarpeuma, joka aiheutti sen, että tuo kohta oli joustamaton, ja siten rasitusta siirtyi ylimäärin muille kudoksille. Z on myös todennut, että vamman takia hevosen arvo oli laskenut 25-50 prosenttia riippuen siitä, kuinka arvokas hevonen oli ollut ennen vamman syntyä. Koska vammaa ei ollut havaittu ennen kuin hevonen oli Oy W. Rosenlew Ab:n moottorikelkan ajouraa pitkin joutunut ojaan, jossa jalka ilmeisesti oli vahingoittunut, ja kun ilman yhtiön moottorikelkalla tehtyä ajouraa hevonen ei olisi poistunut aitauksesta, oli selvä syy-yhteys hevosen vahingoittumisen ja yhtiön moottorikelkan tekemän ajouran välillä. Näin ollen yhtiö oli velvollinen korvaamaan Safir-Talli Oy:lle hevosen vahingoittumisesta syntyneen vahingon eli eläinlääkäripalkkiot 465 markkaa, kolme hevosen kuljetusta Tampereelle 504 markkaa, hevosen hoidosta maalis- heinäkuulta 1985 laskettuna 1.200 markan mukaan kuukaudelta 6.000 markkaa sekä hevosen arvon alentumisesta jalkavamman vuoksi kihlakunnanoikeuden arvion mukaan, huomioon ottaen oikeudelle esitetty selvitys hevosen aikaisemmasta menestymisestä kilpailuissa, 3.000 markkaa. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus, hyläten vaatimukset enemmälti, on velvoittanut Oy W. Rosenlew Ab:n suorittamaan A.lle, jolle Safir-Talli Oy oli 9.5.1985 tehdyllä siirtokirjalla siirtänyt oikeudenkäynnissä mahdollisesti tuomittavat korvaukset, edellä mainitut korvaukset yhteensä 9.969 markkaa 16 prosentin korkoineen 5.7.1987 lukien sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut aikaisemman alioikeuskäsittelyn osalta 5.000 markalla ja hovioikeuden palautuspäätöksen jälkeiset oikeudenkäyntikulut 7.000 markalla, viimeksi mainitun määrän 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien. Turun hovioikeuden tuomio 20.1.1989 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja Oy W. Rosenlew Ab puolin ja toisin olivat saattaneet jutun, on paimenlangan katkeamisen osalta hyväksynyt kihlakunnanoikeuden perustelut. Hevoselle aiheutuneiden vahinkojen osalta hovioikeus on lausunut, että A oli ajanut kannetta sillä perusteella, että Oy W. Rosenlew Ab:n työntekijät olivat moottorikelkalla katkaisseet paimenlangan, minkä seurauksena hevonen oli poistunut aitauksestaan ja loukkaantunut. Jutun käsittelyn aikana A oli perustellut vaatimuksia myös sillä, että yhtiön työntekijät olivat moottorikelkalla tehneet lumeen ajouran, jota pitkin langan painuttua lumeen hevonen oli kulkenut kihlakunnanoikeuden päätöksestä ilmenevin seurauksin. Tätä kanteen tueksi esitettyä uutta perustelua ei ollut pidettävä kiellettynä kanteen muuttamisena. Kysymyksessä oleva aitaus oli ollut kiinnityksiltään ja ulkonäöltään heikkorakenteinen. Aidan paimenlanka oli ollut kiinnitettynä muun muassa pajupensaaseen ja lanka oli kiinnitysvälien keskikohdilta riippunut niin alhaalla, että se oli ollut paikoitellen lumen alla. Yhtiön työntekijöiltä ei ollut voitu kohtuudella edellyttää, että he olisivat langan perusteella pitäneet aitausta sillä hetkellä käytössä olevana laidunaitauksena, eikä ollut näytetty, että he olisivat muistakaan seikoista voineet niin päätellä. Yhtiön ei työntekijöidensä tuottamuksen näin ollen puuttuessa voitu katsoa olevan vastuussa hevoselle aiheutuneista vahingoista. Näillä perusteilla hovioikeus on muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä siten, että A:n kanne on hylätty myös hevosen loukkaantumisesta vaadittua korvausta koskevalta osalta ja Oy W. Rosenlew Ab on vapautettu kaikesta korvausvelvollisuudesta. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA A:lle on myönnetty valituslupa 12.4.
- Valituksessaan hän on toistanut kanteensa muuten, mutta vaatinut vahingonkorvaukselle korkoa vasta 5.7.1987 lukien. Lisäksi hän on vaatinut hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa olleiden oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen. Rauma-Repola Oy on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 25.9.1989 Käsittelyratkaisu Hovioikeus on perustanut ratkaisunsa siihen, että Oy W. Rosenlew Ab:n työntekijät eivät ole tienneet, että paikalla oli käytössä oleva laidunaitaus. Tähän seikkaan yhtiö ei ole vedonnut kiistäessään A:n korvausvaatimuksen hevosen loukkaantumisesta. Näin ollen hovioikeus ei olisi saanut perustaa ratkaisuaan tuohon seikkaan. Korkein oikeus poistaa sen vuoksi hovioikeuden perustelut hevosen loukkaantumisesta vaaditun vahingonkorvauksen osalta. Pääasiaratkaisu Perustelut Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että paimenlanka olisi katkennut Oy W. Rosenlew Ab:n työntekijän menettelyn johdosta. Yhtiön asentaja on tilan omistajan kanssa tehdyn käyttösopimuksen perusteella ajanut lumikelkalla muuntamolle kohdasta, jossa paimenlanka on noin viiden metrin pituudelta ollut lumen peitossa eikä ole estänyt hevosen kulkua laidunalueen ulkopuolelle. Asentajan ei ole näytetty tienneen, että lumikelkan ajoura saattoi lisätä hevosen alttiutta poistua sitä pitkin edellä mainituin tavoin avoimelta laidunalueelta. Asentajan ei näin ollen ole tarvinnut ryhtyä toimenpiteisiin tällaisen poistumisen estämiseksi eikä hän muutoinkaan ole tuottamuksesta aiheuttanut hevosen loukkaantumista ajamalla työssään lumikelkalla edellä mainitusta avoimesta kohdasta. A häviää jutun Korkeimmassa oikeudessa. Asian laadun vuoksi Rauma-Repola Oy:n on itse kärsittävä vastauskulunsa Korkeimmassa oikeudessa. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asianosaisten vaatimukset saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa hylätään. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Portin, Riihelä, Roos ja Taipale