KKO/1989/106

1989 false KKO:1989:106 A ja B olivat pankin käyttämälle vakiolomakkeelle laaditulla yleispanttaussitoumuksella luovuttaneet pankille A:n omistamiin kiinteistöihin kiinnitetyn haltijavelkakirjan vakuudeksi kaikista niistä sitoumuksista ja velvoitteista, joista he tai toinen heistä nyt tai vastedes olivat pankille vastuussa. Tämän sitoumuksen perusteella pantin ei katsottu olevan vakuutena B:n myöhemmin tekemään rikokseen perustuvasta pankin vahingonkorvaussaatavasta, kun korvausvelvollisuus ei ollut liittynyt pankin ja A:n ja B:n välisiin pankkisuhteisiin ja kun pantin käsittäminen koskemaan myös B:n rikollisella toiminnalla aiheuttamaa vahinkoa olisi johtanut A:n kannalta sellaiseen tulokseen, jota hän sitoutuessaan vastuuseen ei ollut voinut ennakoida. ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY Osuuspankkien Keskinäisen Vakuutusyhtiön kanne Luumäen kihlakunnanoikeudessa Osuuspankkien Keskinäinen Vakuutusyhtiö on A:lle 6.6.1985 tiedoksi annetun haasteen nojalla kanteessaan lausunut, että A ja B olivat 29.1.1980 allekirjoittamallaan yleispanttaussitoumuksella luovuttaneet Luumäen Osuuspankille, jonka oikeus oli sittemmin siirtynyt vakuutusyhtiölle, vakuudeksi kaikista sitoumuksista ja velvoitteista, joissa he osuuspankille erikseen tai yhdessä tuolloin olivat tai vastedes tulivat olemaan, 29.1.1980 tunnustamansa 30.000 markan määräisen, A:n omistamiin kahteen tilaan kiinnitetyn velkakirjan. B oli 7.7.1982 tuomittu rangaistukseen väärennysrikoksesta ja velvoitettu suorittamaan osuuspankille rikoksella aiheutetun vahingon korvausta 140.308 markkaa 6 prosentin korkoineen 4.6.1982 lukien ja korvausta oikeudenkäyntikuluista 4.000 markkaa. Vakuutusyhtiö oli A:ta vastaan ajamassaan lainhakumenettelyssä vaatinut saatavansa korkoineen ja perimiskuluineen suorittamista mainitun velkakirjan perusteella tilojen arvosta. Lainhakuhakemus oli ulosottolain 2 luvun 16 §:n nojalla siirretty riitaisena tuomioistuimen käsiteltäväksi. Sen vuoksi vakuutusyhtiö on vaatinut vahvistettavaksi, että A oli antamansa panttaussitoumuksen mukaisesti velvollinen suorittamaan vakuutusyhtiölle kiinnitettyjen tilojen arvosta haltijavelkakirjan määrän korkoineen ja kuluineen vakuutusyhtiön B:ltä olevan vahingonkorvaussaatavan suorittamiseksi sekä että A velvoitettaisiin korvaamaan vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikulut jutussa. A:n vastine A on kiistänyt kanteen, koska hän ei panttaussitoumuksensa perusteella ollut joutunut vastuuseen B:n rikoksella aiheuttaman vahingon korvaamisesta. Lisäksi A on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Kihlakunnanoikeuden päätös 3.12.1985 Kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että puheena olevalla yleispanttaussitoumuksella, joka sanamuotonsa mukaan oli solmittu pankkitoiminnassa tapahtuvien varallisuusoikeudellisten sitoumusten ja velvoitusten varalle, olisi tarkoitettu ottaa vastuu toisen allekirjoittajan rikoksella aiheuttamasta vahingonkorvausvelvollisuudesta. Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut vakuutusyhtiön korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 4.500 markalla. Kouvolan hovioikeuden tuomio 12.8.1987 Hovioikeus, jonka tutkittavaksi vakuutusyhtiö oli valittamalla saattanut jutun, on todennut, ettei jutussa ollut esitetty selvitystä siitä, mitä tarkoitusta varten ja mihin taloudellisiin järjestelyihin liittyvänä oli tehty kanteen perusteena oleva 29.1.1980 allekirjoitettu yleispanttaussitoumus. A oli kiistänyt vastuunsa tuon sitoumuksen perusteella. Sitoutumisesta vahingonkorvausvastuuseen toisen vastaisuudessa mahdollisesti tekemien rikosten aiheuttamista vahingoista ei ollut kysymyksessä olevassa yleispanttaussitoumuksessa nimenomaisesti sovittu. Kun kysymyksessä oli sekä pankkitoiminnassa käytetyn vakiosopimuksen sanamuodon tulkinta että sopimuksen osapuolien tarkoituksen ja sopimuksen edellytysten selvittäminen, hovioikeus on katsonut, että vakuutusyhtiön tulisi näyttää, että sopimuksessa oli tarkoitettu myös vastuun ottamista sellaisista toisen tekemään rikokseen perustuvista vahingoista, joista tässä jutussa oli kysymys. Tuo tarkoitus oli jäänyt näyttämättä. Näillä perusteilla hovioikeus on jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi ja velvoittanut vakuutusyhtiön korvaamaan A:n vastauskulut 800 markalla. MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Valituslupa on myönnetty 30.11.1987. A on antanut pyydetyn vastauksen sekä myöhemmin lisäyksen vastaukseen ja vaatinut korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 3.786 markkaa 16 prosentin korkoineen. Osuuspankkien Keskinäinen Vakuutusyhtiö on valituksessaan toistanut kanteensa ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan jutussa. Selvitykseksi vahingonkorvausvelvollisuuteen johtaneesta B:n menettelystä valitukseen on liitetty jäljennös Luumäen kihlakunnanoikeuden pöytäkirjasta yksityisen asiakirjan väärentämistä koskevassa jutussa. KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 25.9.1989 Perustelut A ja B ovat allekirjoittaneet yleispanttaussitoumuksen, jossa he ovat antaneet Luumäen Osuuspankille pantiksi A:n omistamiin tiloihin kiinnitetyn haltijavelkakirjan vakuudeksi kaikista sitoumuksista ja velvoitteista, joista he tai jompi kumpi heistä olivat tai tulivat olemaan pankille vastuussa. Sitoumus on laadittu lomakkeelle, jota yleisesti käytetään pankkien ja niiden asiakkaiden välisissä sopimussuhteissa. B on tuomittu rangaistukseen siitä, että hän oli väärentänyt Luumäen kunnan viranhaltijan allekirjoituksen pankkisiirtolomakkeeseen ja sillä nostanut kunnan tililtä 139.456 markkaa, jotka hän oli käyttänyt omiin tarkoituksiinsa. B:n rikokseen perustuva vahingonkorvausvelvollisuus ei liity A:n ja B:n sekä pankin välisiin pankkisuhteisiin. Pantin käsittäminen koskemaan myös B:n rikollisella toiminnalla aiheuttamaa vahinkoa johtaisi A:n kannalta sellaiseen tulokseen, jota hän ei sitoutuessaan vastuuseen ole voinut ennakoida. Tuomiolauselma Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Vakuutusyhtiö velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi hänellä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista kohtuullisiksi harkitut 1.500 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden ratkaisun antopäivästä. Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Lehtonen, af Hällström, Rintala ja Huopaniemi